Koko ongelma olisi minusta ratkaistavissa siten, että virkamiesten kieliltaitolaki kumotttaisiin ja samalla määrättäisiin, ettei virkamiehen tarvitse osata "toista kotimaista". Sen sijaan määrättäisiin, että viranomaisen siis organisaation tulisi omata mahdollisuudet antaa palvelua myös ruotsiksi ihan kuin Ruotsissa on vähemmistökielen osaamisesta vähemmistökielilaissa. Kun koko virkamiehistöä ei tarvitse opettaa ruotsin kielelle, ei pakkoruotsia kouluissa tarvita. Vapaaehtoinen ruotsin opetus olisi niille, jotka sitä haluavat, eihän se suinkaan ole hyödytön kieli. Tämän jälkeen ei ole merkitystä sillä onko Suomessa kaksi kansalliskieltä vai olisiko Suomi ykslkielinen. Ihmeellistä, ettei tällaista yksinkertaista mallia ole kukaan minua ennen huomannut.
Näin se ratkeaisi
Konsta Havukka-aho
14268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Edes tulkkipalveluja ei tarvittaisi, kun joka virastoon palkattaisiin yksi suruvirkailija vuoroon. Jos tarvetta olisi, niin tuo suruvirkailija palvelisi suruasiakasta.
Vaikka tuolle suruvirkailijalle maksettaisiin pientä kielilisää, niin se tulisi tulkkipalveluja halvemmaksi saatikka nykykäytäntöä.
kirkkoherranvirastossa on kaksi virkailijaa: toinen Suomen ruotsalainen ja toinen aitosuomalainen.
Suomenkielisellä puolella on aina jono, mutta Suomen ruotsalaisella puolella en ole vielä koskaan nähnyt ainuttakaan asiakasta, joten sen palvelun täytyy olla tosi halpaa.
Tästähän on kysymys. Itsekin sitä joskus aiemmin mainostanut ja tuonut idean esille.
Nykyisellä todella kaksikielisellä porukalla pystytään hoitamaan kielilain tarkoittamat palvelut ilman, että kaikkien tarvitsisi ruotsia osata. Siis määrätään laissa , että viranomaisen pystyttävä hoitamaan kielilain velvoitteet, mutta jokaisen virkamiehen ei tarvitse osata ruotsia. Viranomaisen (ei virkamiehen) kielivelvoitehan on monessa paikoin maailmassa kuten Irlannissa, Kanadassa ja itse asiassa Ruotsin vähemmistökielilaissa. palvelutarvehan on ihan erilainen eri puolilla maata. Kakiskielisissä kunnissahan asuu vain 1/4 maan väestöstä. Yksikielisillä alueilla ruotsin kielen käyttö virkatoiminnassa on pelkkä kuriositeetti.
Kielilaissahan on keskeisesti kysymys oikeudesta käyttää omaa kieltään viranomaisessa ja tuomioistuimessa. Kun poistetaan virkamiesten ylimitoitetut kielitaitovaatimukset poistuu myös tarve ruotsin kielen opetuksen tarve koko ikäluokalle ainakin siltä osin, jos sen perusteena on julkisen sektorin henkilöstön kielitaitovaatimuksia vastaava koulutus. Kielilakihan itse asiassa ei juurikaan suuria kummallisuuksia tai sisällä. Ongelma on tuo kielitaitolaki ja sen seurauksena tuleva tarve tulevien virkamiesten koulutukseen. Katsoisin varovaisesti, että perustuslaillista estettä ei välttämättä olisi uudistukselle, jossa kielitaitovaatimus kohdistetaan viranomaiseen virkamiehen sijasta. Itse asiassa se mielestäni olisi suomenruotsalaisen väestön kannalta edullinen ratkaisu ja parantaisi kielipalvelujen tasoa. Ratkaisut voivat olla monenlaisia alkaen valtakunnallisista palvelupuhelimista aina tarpeen mukaisista ruotsinkielisistä palvelupisteistä. Tällaistahan kielilain valmistelussa kaavailtiinkin. Mutta tuo kielitaitolaki on se todellinen tulppa.
Erinomainen ratkaisu - saako markkinoida muilla palstoilla?
Tietenkin saa. Tämä uudistus riittää, muuta ei tarvita. Aikanani esitin kielilakiin lisättäväksi yhden pykälän samalla kun tuo kielitaitolaki kumottaisiin ja mm. esitutkintalakia ja oikeudenkäymiskaarta täsmennettäisiin uudistusta vastaavaksi.
Esitys lisäpykälästä olisi näin kuuluva:
""23 a §
Kaksikielisen viranomaisen ja tuomioistuimen tulee huolehtia siitä, että sen palveluksessa on riittävä määrä tässä laissa säädettyjen yksityishenkilön ja oikeushenkilön kielellisten oikeuksien toteuttamiseen kykenevää henkilöstöä. Yksikielisen viranomaisen tai tuomioistuimen tulee huolehtia asianosaisten edellä tämän lain 2, 3 ja 4- luvuissa säädettyjen kielellisten oikeuksien toteuttamista varten tarpeellisten käännös- ja tulkkauspalvelujen järjestämisestä viivytyksettä"
Muutoin kielilaki voisi olla ihan ennallaan.
Tuossa ajatuksia äskeiseen
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8872968
Toin ajatuksen viime vuoden lopulla esille. Pontimena oli eräissä muissa yhteyksissä tapahtunut tutustuminen perusoikeuksiin eri maissa ja siltä osin myös kielilainsäädäntöön eri maissa. Erittäin mielenkiintoinen on muuten Irlannin malli, jolla on selkeitä yhtymäkohtia omaan kielilainsäädäntöömme.
Mielestäni tämä ehdotus pitäisi nyt saada eri foorumeille: pakkoruotsi.net, vapaa kielivalinta (avoin alue) jne.
Voisitko itse laittaa sen näille?
Samoin esimerkiksi Osmo Soininvaaran blogi (jonne vapaa kirjoitusoikeus vierailijoilla).
Harva on jaksanut perehtyä asiaan näin kunnolla. Kiitos!
Hyvä kirjoitus
Kun nyt säästetään joka paikassa niin, kumpiko on taloudellisempaa
Opettaa tämä 5 prosenttia puhumaan suomea vai 95 prosenttia ruotsia ?
KYSYN VAAN
Konstalla ja Ionilla on erinomaisia ajatuksia ja ehdotuksia. Pakko- ja virkamiesruotsi pitäisi ehdottomasti romuttaa, ja keskittää ruotsinkieliset palvelut niille alueille joilla niitä todella tarvitaan. Nykyinen systeemi luo ja ylläpitää harhakuvaa ruotsinkielen muka vahvasta asemasta, samalla kun kielilain/kaksikielisyyden nojalla pyritään pirstoamaan ja lakkauttamaan jo olemassa olevia ja toimivia kaksikielisiä yksikköjä (Paraisten tuomiokunta, Tammisaaren synnytyssairaala, yritykset "pakkosiirtää" Kokkola Oulun yhteyteen jne) "koska kielilaki ja virkamiesten kielitaitovaatimukset (mukamas) takaavat ruotsinkieliset palvelut".
Ruotsinkielen säilyttäminen virallisena kansalliskielenä on lähinnä makuasia. Joissakin maissa ymmärtääkseni vähemmistökielen statusta on pyritty parantamaan nostamalla se viralliseksi kansalliskieleksi, mutta Suomessa kansalliskielen status tätänykyä lähinnä lisää ennakkoluuloja ja vahvistaa harhakäsityksiä ruotsin muka poikkeuksellisen hyvästä asemasta. Jos ruotsi olisi virallinen vähemmistökieli, olisi valtion pakko hyväksyä että ruotsi säilyäkseen elävänä kielenä Suomessa tarvitsee erityistä suojelua ja ainakin jossain määrin erityiskohtelua (vrt suomenkielen status Ruotsin kielilainsäädännössä).
Hyvin ajateltu! Tässähän se ratkaisu on yksinkertaisuudessaan. Viranomaiset voisivat jopa käyttää samoja ruotsinkielisiä resursseja siellä missä viranomaiset istuvat samassa rakennuksessa esim. pienten kaupunkien kaupungintalot ja kuntakoneisto. Tämä varmasti vahvistaisi ruotsinkielisten saamaa palvelua. Miksei tätä ole ehdotettu ennen? Hallelujaa ja Heureka!
Tietyllä tavalla tunnustaudun idean isäksi ainakin tällä keskustelupalstalla.
Tilannehan on todella niin, että siellä missä ruotsinkielisiä palveluja kysytään eniten, on myös suurimmat henkilöstöresurssit palvelujen antamiseen. Kielelliset palveluvelvoitteethan ovat eritasoisia kielilakimme mukaan kaksikielisissä viranomaisissa ja tuomioistuimissa verrattuina yksikielisiin viranomaisiin ja tuomioistuimiin. Yksikielisillä alueilla riittävien käännöspalveluiden ja tulkkauksen viivytyksetön järjestäminen lienee riittävää,
Se seikka, onko maa yksi- vai kaksikielinen ei ole olennainen kysymys. Olennainen on kysymys siitä, miten ruotsinkieliset palvelut hoidetaan. Ehdottamani järjestelmä ei puutu siihen, että maa edelleenkin perustuslain tasolla on kaksikielinen kahden kansalliskielen järjestelmänä. Myöskään paljon parjatun kielilain sisältöä ei tarvita muuttaa. maan kansalliskielet ja viralliset kielet olisivat edelleen suomi ja ruotsi ja ruotsinkielisillä säilyisivät oikeudet omalla kielellä tapahtuvaan kolutukseen.
Poistamalla todelliseen palvelujen kysyntään nähden ylimitoitetut julkisen sektorin henkilöstön kielitaitovaatimukset voidaan päästä tilanteeseen, jossa perustuslain suojaiset ja kielilaissa todetut kielelliset oikeudet voidaan toteuttaa. Tarjonta tulee saattaa kysyntää vastaavaksi. Perustuslaki takaisi edelleenkin kummankin kieliryhmän yhdenvertaisuuden eikä esimerkiksi oikeudesta omalla kielellä tapahtuvaan koulutukseen tarvitse silloin luopua.
Minulle ei ole edelleenkään selvinnyt se, miksi fiksaationa tartutaan vaatimukseen maan yksikielisyydestä lainkaan hahmottamatta tätä todellista pullonkaulaa. Vaikka ruotsin kielen asema olisikin laissa todettuna vähemmistökielenä, se ei poista sitä tosiasiallista tarvetta, että vähemmistökielen oikeudesta käyttää omaa kieltään jouduttaisiin joka tapauksessa lainsäädäntötasolla säätämään, kuten myös Ruotsissakin on tehty. Ruotsissahan on olemassa heidän uusi kielilakinsa ruotsin kielen asemaa turvaamana puitelakina ja erityinen vähemmistökielilaki, jossa erikseen säädetään vähemmistön kielellisistä oikeuksista. Se on asia sinänsä, jos ollaan sitä mieltä, ettei kielellisellä vähemmistöllä tule olla mitään kielellisiä oikeuksia. Tämä nyt ei kuitenkaan ole lähtökohta.
Kielilain varsin vähäisiä käytännön tarpeita varten kuitenkin lainsäädäntömme yllä pitää virkamiesten kielitaitovaatimuksia täysin ylimitoitettuina. Koska mallissani kielitaitovaatimus osoitettaisiin viranomaiseen eikä yksittäiseen virkamieheen, ei tarvita myöskään koko koulutusikäluokan vaativaa pakollista ruotsin kielen opetusta. Yksittäinen viranomainen toimialueensa kielijaotuksesta ja sen mukanaan tuomasta eritasoisesta kielilain palveluvelvoitteesta johtuen järjestää henkilöstöresurssiensa käytön asianmukaisella ja tarkoituksenmukaisella tavalla.
Pidän myönteisenä, jos ajatusta jatketaan keskustelussa. Toivottavasti ajatukseni myös selventävät asiaa.
Tässä jakoa lakeihin liittyvään keskusteluun.
Lukekaa tämä ketju