Tällä hetkellä - kuten tiedämme - on olemassa laki, jossa määritellään valtion virkamiesten kielitaitovaatimukset. Vaatimukset vaihtelevat riippuen hallintoalueen kielijakaumasta ja virkamiehen koulutuksesta. Samoin kunnallisissa virkasäännöissä on määräyksiä kielitaidosta. Kun otetaan huomioon ruotsinkielen käyttämisen todellinen - varsin vähäinen tarve - virka- ja tuomioistuintoiminnassa, voitaisiin mielestäni siirtyä järjestelmään, jossa voitaisiin tukeutua olemassa olevaan kielitaitoon. Etenkin yksikielisillä alueilla, jotka muodostavat maamme kuntien ja valtion piirihallintoalueiden valtaosan, ruotsin kielen käyttö on minimaalista. Lisäksi suurimmassa osassa kaksikielisiä alueita ja viranomaisia ruotsin kielen käyttö ei ole merkittävän laajaa. Kielilaki on eräänlainen paperitiikeri, jonka merkitys on jäänyt käytännön tasolla vähäiseksi.
Siispä toisinkin esille kielipoliittisena uudistuksena mallin, jossa luovuttaisiin asettamasta y7ksittäisiin virkamiehiin kohdistuvia kielitaitovaatimuksia, vaan osoitettaisiin ne viranomaiselle. Nykyisen järjestelmän vallitessahan kielitaitovaatimukset kohdistuvat sekä virkamiehiin että viranomaisiin. Virkamiehiin siten kuin lailla valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta sekä myös kunnallisissa johtosäännöissä on säädetty ja viranomaisiin siten kuin kielilaissa on säädetty. Entäpä jos kohdistettaisiin tuo velvoite vain viranomaiseen niin, että sen velvollisuus on huolehtia siitä, että viranomaisen palveluksessa on sellaisen kielitaidon omaavaa henkilökuntaa, että kielilain vaatimukset tulevat täytetyiksi. Malli löytyisi muun muassa Irlannista ja Kanadasta.
Tässä mallissa voitaisiin hyödyntää olemassa olevia kielitaito resursseja, joiden uskon ehdottomasti riittävän kielilaissa todettujen kielellisten oikeuksien toteuttamiseen ja viranomaisvelvoitteiden täyttämiseen. Tarvittaisiinko tuolloin pakollista ruotsinkielen opetusta? Ei todellakaan!
Nykyinen kielilaki asettaa viranomaisvelvoitteen tarjota kansalliskieliset palvelut ja saamelaisalueilla lisäksi saamenkieliset. Kielilain valmistelutöiden yhteydessä (Hallituksen esitys 92/2002) nimenomaisesti korostettiin niitä mahdollisuuksia ja keinoja, joita voitaisiin käyttää esimerkiksi valtakunnallisena puhelinpalveluna. Mielenkiintoinen näköala on videoneuvottelut ja niihin liittyvä tulkkaus. Edelleenkin tulee muistaa se, että kielilain mukaiset palveluvelvoitteet ovat erilaisia yksikielisissä viranomaisissa, tuomioistuimissa tai kunnissa verrattuina vastaaviin kaksikielisiin.
Mieleni tekisi vielä kysyä sitä, mitä erityistä etua - vaikkapa taloudellista säästöä - olisi saatavilla siinä, että Suomi tulisi yksikieliseksi? Vai aiheuttaisiko se haittaa? Joka tapauksessa yksikielisenä valtionakin Suomen olisi järjestettävä vähemmistökielten asema lainsäädännöllä. Tulisiko sellainen lainsäädäntö poikkeamaan olennaisesti niistä oikeuksista, jotka kumpaakin kansalliskieltä puhuville taataan heidän asioidessaan viranomaisissa tai tuomioistuimissa. Haluaisin kuulla sen, haluttaisiinko tätä kielilain keskeistä sisältöä muuttaa ja millä tavoin.
Siispä toisinkin esille kielipoliittisena uudistuksena mallin, jossa luovuttaisiin asettamasta y7ksittäisiin virkamiehiin kohdistuvia kielitaitovaatimuksia, vaan osoitettaisiin ne viranomaiselle. Nykyisen järjestelmän vallitessahan kielitaitovaatimukset kohdistuvat sekä virkamiehiin että viranomaisiin. Virkamiehiin siten kuin lailla valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta sekä myös kunnallisissa johtosäännöissä on säädetty ja viranomaisiin siten kuin kielilaissa on säädetty. Entäpä jos kohdistettaisiin tuo velvoite vain viranomaiseen niin, että sen velvollisuus on huolehtia siitä, että viranomaisen palveluksessa on sellaisen kielitaidon omaavaa henkilökuntaa, että kielilain vaatimukset tulevat täytetyiksi. Malli löytyisi muun muassa Irlannista ja Kanadasta.
Tässä mallissa voitaisiin hyödyntää olemassa olevia kielitaito resursseja, joiden uskon ehdottomasti riittävän kielilaissa todettujen kielellisten oikeuksien toteuttamiseen ja viranomaisvelvoitteiden täyttämiseen. Tarvittaisiinko tuolloin pakollista ruotsinkielen opetusta? Ei todellakaan!
Nykyinen kielilaki asettaa viranomaisvelvoitteen tarjota kansalliskieliset palvelut ja saamelaisalueilla lisäksi saamenkieliset. Kielilain valmistelutöiden yhteydessä (Hallituksen esitys 92/2002) nimenomaisesti korostettiin niitä mahdollisuuksia ja keinoja, joita voitaisiin käyttää esimerkiksi valtakunnallisena puhelinpalveluna. Mielenkiintoinen näköala on videoneuvottelut ja niihin liittyvä tulkkaus. Edelleenkin tulee muistaa se, että kielilain mukaiset palveluvelvoitteet ovat erilaisia yksikielisissä viranomaisissa, tuomioistuimissa tai kunnissa verrattuina vastaaviin kaksikielisiin.
Mieleni tekisi vielä kysyä sitä, mitä erityistä etua - vaikkapa taloudellista säästöä - olisi saatavilla siinä, että Suomi tulisi yksikieliseksi? Vai aiheuttaisiko se haittaa? Joka tapauksessa yksikielisenä valtionakin Suomen olisi järjestettävä vähemmistökielten asema lainsäädännöllä. Tulisiko sellainen lainsäädäntö poikkeamaan olennaisesti niistä oikeuksista, jotka kumpaakin kansalliskieltä puhuville taataan heidän asioidessaan viranomaisissa tai tuomioistuimissa. Haluaisin kuulla sen, haluttaisiinko tätä kielilain keskeistä sisältöä muuttaa ja millä tavoin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ilmeisesti ei ollut kommentoinnin arvoinen aihe.
Mutta kysytään vielä kerran, millainen oman kielen käyttöoikeus asioinnissa viranomaisissa tai tuomioistuimissa olisi arvon keskustelijoiden mielestä mahdollisesti yksikielisessä taattava.Ehdotuksia
Ruotsinkielisille ihan samanlainen asioiminen kuin muillakin, jotka puhuvat vähemmistökieltä.
kuin että tämä nykyinen kaksikielisyys on kallista hommaa.
Sisäasiainministeriön sivuilta luen:
"Valtion virastoissa ja laitoksissa 2005 ruotsin kielen kääntäjien työpanos oli 89.3 henkilötyövuotta.
Omien kääntäjäresurssien lisäksi ruotsin käännöksiä hankitaan ostopalveluna noin 45.000 sivun verran (58 senttiä sivu) vuosittain".
Paljonko koulutus y.m.?
"Haluaisin kuulla sen, haluttaisiinko tätä kielilain keskeistä sisältöä muuttaa ja millä tavoin. "
Valtoimenaan vellovasta keskustelusta olen ymmärtävinäni että;
Kyllä, lakia halutaan muuttaa
Ruotsin kieltä koskevista "vaatimuksista ja velvoitteista" ei pidetä, sama koskenee kustannuksia, ne halutaan selkeästi esille ja todennäköisesti merkittävästi pienemmiksi. Merkittävästi. Jokainen voi tietysti tulkita julkisen keskustelun miten haluaa, siltä voi esimerkiksi tukkia silmänsä ja korvansa kokonaan.
Tästä voi alkaa pilkunnusimminen "pakkomatematiikan" tai koko Suomen lakkauttamisesta.
Voisi myös kysyä kuka haluaa että virkamiehien tai viranomaisten tarvitsisi olla missään tekemisissä ruotsin kielen kanssa tässä maassa? Gallupin tulos? Veikkaan että enemmistön mielestä "ei tarvitse" nappula olisi 70-80 % luokkaa, mediasta riippumatta. Miltä tällainen näkökulma tuntuu Ionista?
Palaan tuohon ehdotukseeni. Ongelmaksi on koettu se, että ruotsin opetuksen erääksi tarveperusteeksi on ilmoitettu se, että julkinen hallinto tarjoaa ruotsinkielisiä palveluja. Lähtökohtaiseksi toteuttamistavaksi on otettu se, että julkisyhteisöjen yksittäisiltä virkamiehiltä vaaditaan eri asteista ruotsin kielen taitoa riippumatta siitä, mikä on kielen osaamisen todellinen tarve. Kielellisten palvelujen tarve ja tarjonta ovat lähtökohtaisessa epätasapainossa. Lisäksi kielellisen tarjonnan laatu ei ole hyvää, koska henkilöstön valtaosan kielitaito ei täytä palvelun antamiselle asetettavia vaatimuksia. Mutta kuitenkin on olemassa tarvetta vastaavasti jo olemassa olevia kaksikielisiä virkamiehiä, jotka voisivat hoitaa tehtävän ihan mukavasti. Tarkoitan tällä myös suomenruotsalaisia virkamiehiä itsessään. Asetettakoon kielellinensvelvoite viranomaiselle ei yksittäiselle virkamiehelle.
Esimerkiksi kielilakiin lisäpykälä
"23 a §
Kaksikielisen viranomaisen ja tuomioistuimen erityisesti tulee huolehtia siitä, että sen palveluksessa on riittävä määrä tässä laissa säädettyjen yksityishenkilön ja oikeushenkilön kielellisten oikeuksien toteuttamiseen kykenevää henkilöstöä. Yksikielisen viranomaisen tai tuomioistuimen tulee huolehtia siitä, että se tarvittaessa ja vailla kohtuutonta viivästystä pystyy tarjoamaan mainittujen oikeuksien toteututtamista varten 18 §:ssä säädetyn maksuttoman tulkkauksen"
Samalla voitaisiin kumota virkamiesten kielitaitolaki. Tulevaisuutta varten voitaisiin varautua muuttamaan lakia siten, että ehkäpä venäjän kieli saisi vastaavan aseman kuin suomen ja ruotsin kieli. Voisi olla kolmikielisiä viranomaisia , kaksikielisiä (myös suomi-venäjä) kuin pelkästään yksikielisiä viranomaisia. Luonnollisesti tarvitaan ehkä teknisiä täsmennyksiä muun muassa oikeudenkäymiskaareen ja esitutkintalakiin.
Tässä mallissa ei tarvita palvelujen toteuttamiseen pakollista ruotsin kielen opiskelua. Kielilakia ei tarvitse muuttaa.
Miettikääpä.
"Miettikääpä"
Voisi myös kysyä kuka haluaa että virkamiehien tai viranomaisten tarvitsisi olla missään tekemisissä ruotsin kielen kanssa tässä maassa? Gallupin tulos? Veikkaan että enemmistön mielestä "ei tarvitse" nappula olisi 70-80 % luokkaa, mediasta riippumatta. Miltä tällainen näkökulma tuntuu Ionista?
Ioni, ei tainnut tähän ketjuun tuomani ehdotus olla sinusta "kommentoinnin arvoinen aihe." :)
Jos aloitat ketjun, voi asiallisiin vastauksiin myös kommentoida. Se on keskustelua.
Valitettavasti en kykene koko aika osallistumaan keskusteluun, joten jäit vaille aiempaa kommenttia. Tarkoitatko sitä, ettei ruotsin kielellä tapahtuvia palveluja tarvitsisi antaa lainkaan. Sen suhteen ole eri mieltä kanssasi. Vähemmistöjen aseman huomioiminen perustuu paitsi poliittisen tahdon ilmentyminä lainsäädännössä myös Suomea valtiona sitovien kansainvälisten sopimusten määräyksiin.
Tarkoitatko sitä, ettei ruotsin kielellä tapahtuvia palveluja tarvitsisi antaa lainkaan>>
Kyllähän Suomessa kaikille turvataan ymmärtäminen (annetaan palvelu)
vaikka sitten tulkkien avulla.
Vai onko joku esimerkiksi jäänyt ilman hoitoa Suomessa,
jos ei puhui suomea.
Tulkkipalvelut voidaan aina järjestää ja järjestetäänkin.
Miksi ruotsinkielisille ei kelpaa tuo tulkkipalvelu, vaan he vaativat, että
viranomaisen työntekijän on vastattava suoraan ruotsiksi, ei siis tulkin kautta ?
Minä pidän tuollaista vaatimista v-luna..
Yksilön kielelliset oikeudet Tekstiversio
Yksilöllä on oikeus käyttää viranomaisessa suomea tai ruotsia
Jokaisella on sekä valtion viranomaisessa että kaksikielisen kunnan viranomaisessa oikeus käyttää suomea tai ruotsia. Tämä oikeus ei ole sidottu henkilön omaan kieleen, vaan hän voi valita, kumpaa kieltä hän käyttää. Oikeus käyttää suomea tai ruotsia ei edellytä, että hänellä on jokin asia vireillä, vaan hänellä on sama oikeus myös pyytäessään esimerkiksi neuvoa tai selvitystä yleisemminkin.
http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Esitteet/Kielilaki/Yksilonkielellisetoikeudet
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oikeus_omaan_kieleen
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/oikeus-omaan-kieleen/47672
Kuvaamasi oikeudet perustuvat lakiin. Jokaisen toimihenkilön ei kuitenkaan tarvitse osasta toista kotimaista niin paljon, että asia tulisi hoidetuksi, vaan tilalle voidaan hakea ruotsintaitoinen toinen toimihenkilö. On myös mahdollista järjestää neuvonta ym. palvelu puhelimitse, jos oma kielitaito ei riitä. On parempi, että vaikea asia selitetään sujuvalla kielitaidolla, jolloin väärinkäsityksen mahdollisuus jää vähäisemmäksi.
Ruotsinkielisissä vulgääriviesteissä uhotaan usein, että kirjoittaja suostuu puhumaan vain ruotsiahttp://keskustelu.suomi24.fi/debate/3704 viranomaisten luona. Tämä on aivan OK, mutta hyviä käytöstapoja ei asiakkaankaan sovi unohtaa. Röyhkeys voi aiheuttaa vastareaktion.Toimihenkilöillä kun on aina valttina, että he kohteliaasti hymyillen jättävät asiakkaan odottamaan, kunnes ruotsia osaavat henkilöt tulevat ruokatunnilta tai kokouksesta, tai keskusvirastosta saadaan joku langan päähän. Yhteistyöllä asiat sujuvat paremmin.
Kiitos Ioni. Kielipolitiikkaa kannattaisi kehittää esittämältäsi pohjalta. Nykyinen linja, jonka mukaan suomen- ja ruotsin tulee olla samanarvoisia kansalliskieliä, vie ennen pitkää umpikujaan. Kukaan ei vastusta sitä, että ruotsinkieliset palvelut turvataan siellä, missä niille on kysyntää, mutta on liioittelua vaatia koko kansaa talkoisiin mukaan. Per Stenbäck esitti aikoinaan, että ruotsi voisi olla alueellinen vähemmistökieli, mutta hän lienee jo luopunut ajatuksesta, koska kannatusta ei tullut, tai se tuli "väärältä" taholta. Suomalaisuuden liiton silloinen puheenjohtaja esitti ja taitaa yhä esittää samansuuntaisia ajatuksia.
Kielilain uudistuksen yhteydessä olisi pitänyt ajatella tulevaisuutta eikä tuijottaa menneisyyteen. Hallinnollisten uudistusten yhteydessä pitäisi tai olisi pitänyt nähdä tulevaisuuteen ja turvata aivan uudella tavalla ruotsinkieliset peruspalvelut kaksikielisillä alueilla. Nyt sen sijaan ruotsinkielisemme hätäilevät suomenkielisten lasten kouluopetuksesta. Ei ruotsin säilyminen voi olla suomenkielisten varassa.
Suomenruotsalaiset tuntuvat olevan konservatiivisen ajattelun sitomia, eivätkä ajoissa tartu niihin mahdollisuuksiin, joita olisi tarjolla. Toki heillä on omat pyrkimyksensä, mutta esim. Kasnäs-manifesti sisältää toiveita ja unelmia, jotka ovat kaikille tuttuja ja ruotsinkielisille yhteisiä, mutta ovatko ne realistisia? Radikaalimpi ote voisi olla heidän kannaltaan parempi.
Se seikka, onko maa yksi- vai kaksikielinen ei ole olennainen kysymys. Olennainen on kysymys siitä, miten ruotsinkieliset palvelut hoidetaan. Ehdottamani järjestelmä ei puutu siihen, että maa edelleenkin perustuslain tasolla on kaksikielinen kahden kansalliskielen järjestelmänä. Myöskään kielilain sisältöä ei tarvita muuttaa.
Poistamalla todelliseen palvelujen kysyntään nähden ylimitoitetut julkisen sektorin henkilöstön kielitaitovaatimukset voidaan päästä tilanteeseen, jossa perustuslain suojaiset ja kielilaissa todetut kielelliset oikeudet voidaan toteuttaa. Tarjonta tulee saattaa kysyntää vastaavaksi. Perustuslaki takaisi edelleenkin kummankin kieliryhmän yhdenvertaisuuden eikä esimerkiksi oikeudesta omalla kielellä tapahtuvaan koulutukseen tarvitse silloin luopua.
Minulle ei ole edelleenkään selvinnyt se, miksi fiksaationa tartutaan vaatimukseen maan yksikielisyydestä lainkaan hahmottamatta tätä todellista pullonkaulaa. Vaikka ruotsin kielen asema olisikin laissa todettuna vähemmistökielenä se ei poista sitä tosiasiallista tarvetta, että vähemmistökielen oikeudesta käyttää omaa kieltään jouduttaisiin joka tapauksessa lainsäädäntötasolla säätämään kuten myös Ruotsissakin on tehty. Ruotsissahan on olemassa heidän uusi kielilakinsa ruotsin kielen asemaa turvaamana puitelakina ja erityinen vähemmistökielilaki, jossa erikseen säädetään vähemmistön kielellisistä oikeuksista. Se on asia sinänsä, jos ollaan sitä mieltä, ettei kielellisellä vähemmistöllä tule olla mitään kielellisiä oikeuksia.
Kielilain varsin vähäisiä käytännön tarpeita varten kuitenkin pidetään virkamiesten kielitaitovaatimuksia täysin ylimitoitettuina. Koska mallissani kielitaitovaatimus osoitettaisiin viranomaiseen eikä yksittäiseen virkamieheen, ei tarvita myöskään koko koulutusikäluokan vaativaa pakollista ruotsin kielen opetusta. Yksittäinen viranomainen toimialueensa kielijaotuksesta ja sen mukanaan tuomasta eritasoisesta kielilain palveluvelvoitteesta johtuen järjestää henkilöstöresurssiensa käytön. Keskustelussa on valitettavaa se, ettei siinä ole tosiasiassa edes hahmotettu sitä, mitä kritisoitu kielilaki tosiasiassa määrää kielellisistä oikeuksista. Kun toistellaan pelkkää propagandaa, ei nähdä metsää puilta.
Koska mallissani kielitaitovaatimus osoitettaisiin viranomaiseen eikä yksittäiseen virkamieheen>>
No näinhän sitä kielilain "henkeä" on jo nyt yritetty selittääkin parhain päin,
mutta silti on nuo koko henkilökuntaa koskevat kielitaitovaatimukset..
On luottamus mennyt lainsäätäjiin ja ennen kaikkea lain tulkitsijoihin,
joten parempi olisi säätää selkeä laki, jossa Suomi
on virallisesti yksikielinen, pääkielenä suomi.
Kyllä tilanne helpottuisi kummasti, kun säädettäisiin 20 %:n raja sille,
että kieli yleensä ottaen on edes vähemmistökieli tietyssä kunnassa.
Tuo 20 % vastaa yleistä oikeustajua (ks. esim. kielibarometri)
Montako kaksikielistä kuntaa jäisi, jos ottaisimme 20 %:n rajan käyttöön ?
Eipä montaa jäisi.
"Se seikka, onko maa yksi- vai kaksikielinen ei ole olennainen kysymys. Olennainen on kysymys siitä, miten ruotsinkieliset palvelut hoidetaan."
Olemme pitkälti samaa mieltä, ja sanat "yksikielinen/kaksikielinen" vain tuntuvat sotkevan ajatuksia. Mielestäni ruotsinkieliset palvelut voidaan hoitaa hallinnollisin järjestelyin, tulkkausapua ja nykyajan tekniikkaa hyväksi käyttäen, ilman että valtion virkamiehiltä vaaditaan nykyiseen tapaan ruotsin kielen todistusta. Se todistus on monen osalta vain stiiknafuuliaa, luulottelua. Aikanaan hankittu ruotsin taito on ruostunut käytön puutteessa.
Mitä nimitystä sitten käytetäänkin, niin oikeasti kaksikielisillä alueilla viranomaisilta voidaan kuitenkin vaatia ruotsin osaamista aivan perustellusti. Siinäkin voidaan käyttää silti erilaisia järjestelyjä hyväksi, tulkkausapua ja tekniikkaa. (En itse pystyisi selittämään mutkikasta eläkeasiaa ymmärrettävästi ruotsiksi, kun suomalaisenkin kohdalla se on vaikeaa.) Tärkeää ei ole se, onko ruotsi kansalliskielenä samanarvoinen kaikkialla maassa vai ei, vaan että ruotsinkieliset saavat heille kuuluvat palvelut. On lainsäädäntötekninen kysymys miten erilaiset kielitaitovaatimukset maassa järjestetään, kunhan turha karsitaan pois ja tarpeellisesta huolehditaan.
Kielilainsäädännön on vastattava todellisia mahdollisuuksia ja tarpeita. Kun kielilainsäädäntöämme viimeksi uudistettiin, tulos oli vanhaa viiniä uudessa leilissä ts. todellisia uudistuksia ei tehty. Tarvittaisiin uusia näkemyksiä, rohkeutta karsia ja tehdä valintoja sen mukaan, mikä on tärkeää ja mistä voidaan luopua. Tämä on suuri projekti, johon tarvittaisiin svenskfinlandin parhaat voimat. Kaikkea ei voi saada eikä säilyttää.
Niin. On mukava, että joku on tajunnut sen sanoman, jota olen pyrkinyt esille tuomaan.
Mitä sitten tulee tuohon tulkkaukseen, todettakoon se seikka, että kielilain 18 § nimenomaan säätää näistä tulkkauspalveluista, joita käytetään juuri silloin kun viranomaisen kieli tai asian käsittelykieli on toinen kuin asiaosaisen kieli. Siis esimerkiksi yksikielisissä viranomaisissa tai tuomioistuimissa.
Todettakoon se, ettei kyse ole pelkästään tulkkauksesta, vaan tarve voi olla myös päätösten ja muiden asiakirjojen käännöstarpeesta. Jonkin verran käännöksiä joudutaan joka tapauksessa tekemään. Kyse ei ole julkisen talouden kannalta merkittävästä rahasummasta. Valtionhallinnon käännöskustannuksista ja ruotsin kielen osuudesta niissä on tehty täällä aiemminkin selkoa, joten siitä ei sen enempää.
Ioni,
Vastaisitko tuohon nimim. Tulkkiharjoittelijan 25.2.2010 14:39 kirjoittamaan hyvään ja mielestäni perusteltuun kommenttiin.
Ionilla on hyviä ajatuksia, näytät vain aktiivisesti loikkivan (oletettavasti sinusta) epämiellyttävien mutta täysin asiallisten vastausten yli. Tämä on juuri nettikeskusteluiden ongelma.
Jos aloitat ketjut näin merkittävästä asiasta, et voi poimia vain rusinoita pullasta kuten tässä ketjussa teet.
"Tarkoitatko sitä, ettei ruotsin kielellä tapahtuvia palveluja tarvitsisi antaa lainkaan. Sen suhteen olen eri mieltä kanssasi. Vähemmistöjen aseman huomioiminen perustuu paitsi poliittisen tahdon ilmentyminä lainsäädännössä myös Suomea valtiona sitovien kansainvälisten sopimusten määräyksiin."
20% vähemmistösääntö merkitsisi EU:n tasolla että suomen kieli poistuisi EU:n virallisten kielten listalta.
Pitkä juttu mutta kannattaisi lukea.
http://www.tieteessatapahtuu.fi/993/anhava.htm
"20% vähemmistösääntö merkitsisi EU:n tasolla että suomen kieli poistuisi EU:n virallisten kielten listalta. "
Jos Euroopassa olisi tasan kaksi kieltä, eurooppa ja suomi, olisi luontevaa, että suomi olisi paikallisesti vahvin kieli mutta EU:n muiden kansalaisten ei sitä tarvitsisi opetella vaan suomalaisten kieliongelmat hoidettaisiin suomalaisten voimin.
En oikein ymmärrä vertausta. Tällä hetkellä Eurooppa on äärimmäisen monikielinen yhteisö, jossa on valittu kaikkien kielten kohdalla tietty perusasetelma. Ajan kuluessa Suomeen tulee myös kielellisesti hyvin kirjavaa joukkoa ja heidän palvelunsa on jo toteutettu aika hyvin. Yhden vähemmistön (ruotsinkielisten) etuoikeudet eivät voi jatkossa syrjiä kaikkia muita kieliryhmiä (esim. pakollinen ruotsi koko valtiossa).