harmittaakin. Sisko rukoili 20 vuotta veljensä puolesta. Pyytämällä pyysi, että veli pääsisi vapaaksi alkoholi ja huumehöyryisestä elämästä. Jumala kuuli siskon rukoukset ja tuli ja auttoi veljen vapauteen alkoholi- ja huumevankilasta. Nyt tuo veli on ollut vuoden vapaa tuosta kaameasta vankilasta ja on jo niin olevinaan hyvä uskovainen. Epäilee, että sisko ei ole lainkaan oikeassa uskossa. Vuosi on vasta pienten alkujen ensiaskelten päivä ja veli on jo niin olevinaan suuri ja viisas uskossaan. Missä Suomen uskovaiset oikeasti ovat? Missä ovat ryhdikkäät, mutta nöyrtä ja iloiset uskovaiset. Enimmäkseen näyttää siltä, että toisia arvostelemalla nostetaan omaa itsetuntoa. Harmillista. Onko enää uskoa nimeksikään.
Hymyilyttää, jos
Harmittaa!
182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jospa tässä tarinassa sisko olikin se, joka koki olevansa hyvinkin pitkälle päässyt uskossaan, kun jaksoi rukoilla peräti 20 vuotta yhden asian takia. Hänessä saattaa olla juuri tämä omilla ansioilla itsensä korottaminen toisten yli, koska hän ajattelee, että "Vuoden uskossa ollut tuhlaajaveli ei voi olla yhtä hyvä uskova kuin hän itse, kun hän sentään rukoilikin tämän reppanan puolesta iät ja ajat."