Olen nyt käynyt jonkin aikaa alkoholihoidossa muiden vanhojen juoppojen kanssa. Pakko tunnustaa, että vanhojen juoppojen filosofoinnit ovat hengellisyydeltään kuin toiselta planeetalta verrattuna vaikkapa MAP-kirkon kokouksiin. Vanhat juopot ammentavat sisältään, eivät mistään pakkopullaopeista. Olen sitä mieltä, että ihmisen sisällä on se tärkein, olkoon se sitten Jumala jos sitä siksi haluaa kutsua. Ihminen voi olla hyvinkin hengellinen, vaikkei uskoisi koko Jumalaan. Ihminen voi olla nöyrä, vaikkei uskoisi Jumalaan. Ihminen voi rakastaa lähimmäisiään vaikkei uskoisi Jumalaan. Jos haluaa löytää Jumalan, pitää löytää itsensä.Itseään ei löydä, jos pitää rutistautua jonkin muun ihmiseen oppiin ja organisaatioon. Tuntuu käsittämättömältä millainen fakki-idiootti olin aktiivimormonina. Idiootti olen edelleenkin, mutta katselen maailmaa vähän leveämmän torven läpi nykyään.
Hengellinen köyhyys
Exmoro
75431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Olipa rohkaiseva kirjoitus. Nyt olet ilmeisesti päässyt käsiksi omaan emotionaaliseen spiritualiteettiisi niin sinun ei nähtävästi tarvitse käyttää enää etanolimuuntajaa.
Todellisuuden voit kokea nyt itse haluamallasi tavalla, opinkappalaeilla ja muiden vanhojen juoppojen vertaistuella.
Sanot muuten aika monta oivallista viisautta. On hyvä oivaltaa olemista ja elämää muullakin tavoin kuin jonkun opin, organisaation, uskonnon tai aatteen kautta. - Olen samaa mieltä kanssasi ilman, että olen koskaan käynyt missään tietyssä aatesuunnan kokouksessa. Samaan tulokseen olen päätynyt kulkiessani luonnossa: metsässä, meren rannalla, vuoristossa, missä maastossa tahansa yksin tai joukossa kesät talvet.
nuo samat asiat. Jos ei löydä, ei ole sydämestään mormoni. Ei se pelkästään kirkonpenkissä löydy.
Olen samaa mieltä, operaatio edellyttää sydämensiirtoa kirkonpenkin ohella.
Näet, ehkä MAP-kirkon jotenkin liian holhoavana. Näin ei kuitenkaan asian tarvitse olla. Joseph Smith opetti mm. Me kerromme oikeat periaatteet ja ihmiset voivat itse hallita itseään. Tuo siis vapaasti muistini perusteella, mutta näin asia on. Kukaan ei myöskään MAP-kirkossa ole täydellinen, mutta toki voimme ja pitäisikin siihen pyrkiä. Koen kyllä hyvää hengellistä innoitusta niin johtavien auktoriteettien, kuin tavallisten rivijäsentenkin puheista. Tuon syvällisen ajattelun tulisi löytyä meistä jokaisesta ja myös meitäkin on kehotettu tutkimaan ja lukemaan kaikkea hyvää mitä maailmasta löytyy. Olen itsekkin keskustellut juoppojen kanssa. Eräs heistä, jo edesmennyt kävi ankaran taistelun alkoholismiaan vastaan ja lopulta voitti sen. Tuo ongelma oli hänellä kirkon jäsenenä ja elämänsä loppupuolella hän antoi kaikille jäsenille hyvää rakastavaa hengellistä antia todella paljon.
Kannustava selkään taputus tältä suunnalta! Haluasin sanoa, että on tullut tuossakin tilanteessa oltua, mutta en voi kun kyseessä on sinun elämäsi. Tuntemukset ovat samankaltaisia kuin itsellä oli joskus silloin kun sain oman ajatteluni käynnistettyä hylättyäni mormonismin määrittelemät ahtaat ja sokkeloiset luolat.
siitä, että havahduttuasi ajattelusi tukkoisuuteen, oli terapeuttisesti helpottavaa etsiä tukosten aiheuttajalle nimi ja mormonismista löytyi sopiva syntipukki.
Jos ajatuksesi eivät olisi olleet tukossa, et olisi ymmärtäny mormonismia väärin. Valitettavaa, että juuri nuo väärinymmärrykset pitävät sinut vielä henkisesti kiinni mormonismissa.
Olen pahoillani puolestasi. Tuntuu varmaan tosi kurjalta kun pitää noin paljon katkeruutta sisällään. Anna tulla ulos vain, ihan kunnolla kaikki kerrallaan. Kyllä tähän maailmaan huutoa mahtuu. Ehkä jonain päivänä sinäkin opit vielä nauramaan.
MInua naurattaa nyt jo tosikkomainen suhtautumisesi.
Nauru helpottaa. Itseasiassa yksi parhaista kirjoista jonka olen lukenut on Pekka Hämäläisen "Naura poika naura... helpottaa kummasti". Omaelämänkerrallinen kasvutarina tiukkapipoisessa uskovaisperheestä uloskasvavasta suomalaisesta miehestä ja siitä kuinka hän löytää terveen tasapainon elämässään. Löysin tuosta elämänkerrasta hyvin paljon yhtymäkohtia omaan historiaani. Suosittelen. Nykyisin Pekka on terapeutti, konsultti ja tietokirjailija.
virheellisesti yleistäviä vastakkainasetteluja. Selittäisitkö tarkemmin kirjoituksestasi poimitut väittämiäsi:
- eikö uskonnollisessa kodissa kasvanut osaa nauraa pakottamatta?
- onko uskonnollisessa kodissa kasvaneen elämä epäterveen tasapainotonta?
- eikö uskonnollisesta taustasta irtautumaton voi toimia terapeuttina, konsulttina ja tietokirjailijana? (siis viekö uskonsa paljastaminen myös ammatillisen uskottavuuden?)
Haluan tuoda oman käsitykseni seuraaviin kysymyksiin:
- eikö uskonnollisessa kodissa kasvanut osaa nauraa pakottamatta?
"Nauru on piilotajuinen refleksi, uskonnollisessa kodissa kasvanutta naurattaa usein eri asiat kuin uskonnottomassa kodissa kasvaneelle."
- onko uskonnollisessa kodissa kasvaneen elämä epäterveen tasapainotonta?
"Uskonnollisessa kodissa kasvaneella esiintyy yleisesti seksuaalisia ongelmia, sekä tasapainotonta päihteiden käyttöä."
- eikö uskonnollisesta taustasta irtautumaton voi toimia terapeuttina, konsulttina ja tietokirjailijana? (siis viekö uskonsa paljastaminen myös ammatillisen uskottavuuden?)
"Hankala toimia terapeuttina kun elämän realiteetit eivät vastaa vallitsevaa todellisuutta. Konsulttina hyvän ulosannin vuoksi-- miksipä ei. Tietokirjailijana ehkä hyvät edellytykset yhdistää realiteetteja mielikuvitukseen jännittävästi ja toden tuntuisesti."
vai toivottavasti hiukan kieli poskessa noita kirjoittaessasi.
- kumman nauru on oikeaa naurua?
- mihin perustat käsityksesi seksuaalisuudesta ja päihteistä? Yksittäistapauksistako yleistät?
- elämän realiteetit eivät vastaa todellisuutta? Jostakin syystä kuitenkin terapeuteissa on paljon uskonnollisen tausta omaavia. Ovatko he huonompia ja siten vältettäviä terapeutteja?
Tiedän kyllä, että useimmilla uskovaisilla on pakottava tarve etsiä syvempää tai salattua tarkoitusta pyhistä teksteistä. Olen tavallaan imarreltu, että sovellat tuota samaa myös minun tuotoksiini, mutta pettymykseksesi on todettava, että minun tavoitteeni on tuottaa tekstiä joka tarkoittaa juuri sitä mitä mitä siinä lukee. Se, että assosioit tällä kertaa tekstistäni tälläisiä väittämiä on siis valitettavasti vain oman mielikuvituksesi tuotetta. Minä kuvailin kirjaa ja millainen henkilö kirjan on kirjoittanut. En esittänyt minkäänlaisia väittämiä mistään asiasta, kuten olet virheellisesti ymmärtänyt.
Tosin nyt kun oivalsin miten assosioit ja ajattelet, ymmärrän myös paljon paremmin motiivisi toisten ihmisten arvosteluun. Toiset ihmiset ovat maailmassasi jonkinlaisia mörköjä, jotka yrittävät kaikin tavoin salakavalasti kaivaa maata jalkojesi alta ja tämä saa sinut pelon valtaan. Pelko saa sinut käyttäymään kuin petoeläimen ja hyökkäämään uhkaksi kokemaasi asiaa vastaan. Oma koirani toimii juuri samoin, jos se pelkää jotain on sen ensimmäinen reaktio vihainen hyökkäys jolla se pyrkii tappamaan (metsästyskoira kun on) tai ajamaan pelottavan asian riittävän etäisyyden päähän, jotta se voi tuntea olonsa taas turvalliseksi.
itsellesi yksinoikeuden tulkita elämää ja tekstiä ja jaella tulkintojasi totuuksina, joiden kyseenalaistajan haluat tulkita sinut mörkönä näkevänä arvostelijana. Etädiagnoosisi on tyypillistä keittiöpsykologin tuotosta, maailmaa ei kannata aina yrittää selittää omien kokemusten kautta.
Molempien nauru voi olla oikeaa, tahdonalainen naururefleksi ei tule piilotajunnasta ja sentyyppinen nauru on havaittavissa, en tiedä sitten onko se oikeaa.
Seksuaalisuuskäsitykseni perustuu William Mastersin ja Virginia Johnsonin kliinsiin tutkimuksiin ihmisen seksuaalisista reaktioista absoluuttisen totuuden omaavien kristittyjen fundamentalistien parissa. (nimenomaista lähdeviittausta en muista)
Päihdenäkemyksessäni on mutua, mutta ei perustu suinkaan pelkästään Exmoron keissiin.
No kuka nyt terapeuttina itseään pitää! Ammattiterapeuteissa saattaa olla uskonnollisen taustan omaavia, mutta asianmukaisen terapiakoulutuksen suorittaneissa ammatinharjoittajissa absoluuttisen totuuden omaavaan uskontokuntaan kuuluvia ei löydy käyyännöllisesti katsoen lainkaan.
Tiedätkö yhtään mormonipsykiatria?
vielä enemmänkin. Mikä mielestäsi estäisi sellaisten olemassaolon?
Maailmaa ei voi selittää tai tulkita mitenkään muuten kuin _omien_ kokemusten kautta. Jokainen ihminen elää omaa elämäänsä ja tulkitsee maailmaa omien kokemustensa kautta. Ihmisten toisistaan eroavat maailmankatsomukset ja näkemykset johtuvat juuri siitä subjektiivisesta tulkinnasta jota kukin omassa elämässään toteuttaa ja minkä perusteella muodostaa oman henkilökohtaisen näkemyksen maailmankaikkeudesta. Jokaisella ihmisellä on, vaikka kuinka uskonnot koittavatkin väittää toisin, oma "totuus". Monien uskonnollisten yhteisöjen jäsenillä nämä totuudet voivat näyttää samankaltaisilta kauempaa tarkasteltuna, mutta kun mennään lähelle ja ruvetaan vertailemaan jäsenten henkilökohtaisia näkemyksiä löytyy jopa hyvin merkittäviäkin eroja. Jos siis kiellät ettei maailmaa saa tulkita omien kokemusten kautta kiellät juuri sen mikä tekee ihmisestä oman itsensä. Tämä itsensä kieltäminen kuvaa aika hyvin monia uskonnolliseen liikkeeseen syntyneitä ihmisiä, ja piti paikkansa mm. minun kohdallani, jotka tuntevat elävänsä jonkun toisen elämää tyhjän kuoren sisällä.
uskonnollista totuutta ja henkilökohtaista totuutta keskenään.
Huomaa, että en ole kieltänyt tulkitsemasta maailmaa omien kokemusten kautta, mainitsin vain "maailmaa ei kannata aina yrittää selittää omien kokemusten kautta". On joskus syytä hyväksyä sekin mahdollisuus, että toisten maailmanselitys, vaikka poikkeaakin siitä omasta ja parhaasta, voi tarjota tutustumisen arvoisia aihioita oman näkemyksen jalostamiseen. Pelkästään omin silmin katseltuna maailmasta muodostuu vino kuva.
Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin uskonnollinen totuus. On vain erilaisia ihmisiä ja erilaisten ihmisten tapa nähdä maailmankaikkeus. Uskonnot pyrkivät toki luomaan illuusion uskonnollisesta totuudesta, mutta siinäpä se uskontojen ongelma onkin.
on lähes yhtä usein illuusio totuudesta. Kuva totuudesta sellaisena, kuin sen itse haluaa nähdä, aika usein vielä mustavalkoinen.
Ainoa totuus on, että totuutta ei ole. Näin tässä inhimillisessä todellisuudessa, jossa jokainen tulkitsee ympäröivää maailmaa. Toki osa lainaa tulkintaoppaan auktoriteetiltaan...
Tulkinnasta puhuen olet juuri tehnyt sellaisen. Olettanut ns. implisiitin eli antanut kommentoimallesi tekstille sisältöä, jota siinä ei ilman tulkintaa ole.
"Henkilökohtainen totuuskin on lähes yhtä usein illuusio totuudesta."
Tuo on suora kommentti Sitian totemukseen:
"Uskonnot pyrkivät toki luomaan illuusion uskonnollisesta totuudesta, mutta siinäpä se uskontojen ongelma onkin."
Kommenttisi voisi kirjoittaa yhtä lailla muotoon 'myös henkilökohtainen totuus on lähes yhtä usein illuusio totuudesta' (pääte -kin tarkoittaa samaa kuin 'myös') eli uskonnollinen totuus on mielestäsi useammin ja todennäköisemmin illuusio kuin henkilökohtainen totuus. Jatkoksi voi pohtia itse asetelmaa eli tarkoittaako rinnaste, että henkilökohtainen totuus on jotain muuta kuin uskonnollinen totuus? Mielipidettä?
Jos psykoterapeutti kuuluu absoluuttisen totuuden omaavaan uskontokuntaan, hänen oma terapiansa on kesken.
Tästä olen täysin samaa mieltä kanssasi. Näin olemme pääsemässä syvän filosofisen kysymyksen kimppuun jota kaikki filosofit ovat pohtineet ammoisista ajoista lähtien. Mitä on totuus ja miten sitä voi mitata?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Totuus
Yksittäisen henkilön esittämä totuus on aina relatiivinen kyseisen henkilön viitekehykseen (kts. totuusrelativismi) ja uskonnot ovat konsensusteorioita.
tarkoituksella, eikä kirjoitukseni suinkaan ollut tarkoituskaan olla neutraali.
Onko ihmistä, joka ei käyttäisi jonkinlaista ulkoista tulkintaopasta. Aika sisäänpäin kääntynyt täytyy olla, jos ei peilaa mihinkään.
Julistettu uskonnollinen totuus on yksinkertaistettu totuus ja on yksinkertaistettua olettaa, että tiettyä uskonnollista totuutta henkilökohtaisen totuutensa tulkkina käyttävä kopioisi ja hyväksyisi yksinkertaistetun uskonnollisen totuuden pilkulleen.
Uskonnollinen totuus perustuu vain ilmoituksiin. Noita ilmoituksia sitten tulkitaan henkilökohtaisesti, jolloin on syntynyt tuhansia erilaisia kirkkoja ja suuntia. On siis tarkoin erotettava se mitä on ilmoitettu ja ihmisen tulkinta siitä. Tarvitaan Herran kirkko ja siinä vaikuttava Pyhä Henki, jotta pysyttäisiin siinä, mitä on ilmoitettu.
Filosofiset totuusteoriat eivät koska uskonnollisia totuuksia.
joten voidaanko täällää pitäytyä keskustelemaan totuudesta liittyen mormonismiin.
Kun MAP-kirkko sanoo olevansa ainoa tosi kirkko, mitä mahdetaan tarkoittaa?
Sitäkö, että kaikki sen edustajien lausuma on absoluuttisesti totta; näinhän asia ainakin vastapuolella halutaan nähdä, koska se antaa riittävästi pohjaa vastaväitteille.
elävien , esim. av(i)opuolisoiden tapauksessa. Kuinka henkilökohtaisia totuuskäsitykset voivat olla parisuhteessa vai onko ideaali tasapäistyä. Jompikumpi joutuu tinkimään omastaan, jos maailmankuvat ovat olleet erilaiset. Mennäänkö vahvimman oikeudella vai sekö voittaa joka huutaa kovimmin.
Kuinka sinun parisuhteessasi asia on uomautunut, vai oletteko vielä vaiheessa asian suhteen.
kokee omaavansa tien pelastukseen. Onko kaikilla muilla paitsi ateistiterapeuteilla terapia kesken. Vai voiko terapia olla valmis ateistiterapeutillakaan.
Mormonismin konsesusteoria on totuus ainoastaan mormonismin sisällä. Ulkopuoliselle se edustaa vain yhtä teoriaa monien joukossa, eikä ole edes mitenkään erityisen loistava sellainen.
Fideistinen näkemyksesi on kyllä juu tuttu. Sinun fideistinä olisi toivottavaa myös hyväksyä se, että kaikki ihmiset eivät mitenkään voi hyväksyä väittämääsi.
Itse olen taas vahva evidentialisti, joten mielestäni ei ole mitään perusteita soveltaa uskonnollisiin totuuksiin poikkeavia kriteerejä.
Tietenkin sellaisilla, joilla ei ole henkilökohtaista vakaumusta palautetusta kirkosta on tallella omat näkemyksensä. Valitettavasti nuo näkemykset perustuvat ennakkoluuloihin tai tietämättömyyteen mutenkin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentum_ad_odium
Totuuteen ei tietenkään tarvitse tulkintaopasta, koska ei ole mitään sellaista ehdottomuutta kuin totuus. Mikään peilaaminen ei edusta totuutta ja jokainen peilaa itselleen todellisuutta. Todellisuus taas ei ole sama kuin totuus.
Viimeinen kappaleesi oli kovin yksinkertaistettu. Se on alkua mielipiteeseen, joka on jäänyt pois.
Miten pihalla pitää ihmisen olla, että onnistuu löytämään kyseisestä viestistä tuollaisia väittämiä? Eihän missään kohdassa väitetty mitään noista "löytämistäsi" vastakkainasetteluista.
Jos ei kerta kaikkiaan oikeasti löydä mitään kritisoitavaa, niin eikö edes joskus kannattaisi jättää kommentoimatta, ei kaikkeen ole aina pakko puuttua ja takertua, ei vaikka kirjoittajan tekstit miten paljon kenkuttaisivat.
On kovin outoa sanoa tavallasi: "Totuuteen ei tietenkään tarvitse tulkintaopasta, koska ei ole mitään sellaista ehdottomuutta kuin totuus." Tietenkin jokaisesta asiasta on olemassa oma totuutensa. Jos joku tietää kaiken sellaisena kuin se on, niin hänellä on koko totuus, mutta sitä ei ole vielä kenelläkään, mutta kenties 1000 vuoden tai pidemmän ajan kuluttua iankaikkisuudessa.
Pyhien kirjoitusten oppaasta:
TOTUUS. Katso myös Tieto; Valo, Kristuksen valo; Äly.
Totuus on tieto kaikesta sellaisena kuin se on ja kuin se oli ja kuin se on oleva (OL 93:24). Myös valo ja ilmoitus taivaasta on totuutta.
Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita, Joh. 8:32. Minä olen tie, totuus ja elämä, Joh. 14:6. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, ei totuus ole meissä, 1. Joh. 1:8. Syylliset pitävät totuutta kovana, 1. Nefi 16:2. Vanhurskaat rakastavat totuutta, 2. Nefi 9:40. Henki puhuu totta eikä valehtele, MK Jaak. 4:13. Sinä olet totuuden Jumala etkä voi valehdella, Et. 3:12. Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta, Moroni 10:5. Totuus pysyy aina ja ikuisesti, OL 1:39. Totuuden Henki on sinut valaissut, OL 6:15. Mormonin kirja sisältää totuuden ja Jumalan sanan, OL 19:26. Lohduttaja lähetettiin maailmaan opettamaan totuutta, OL 50:14. Se, joka ottaa sanan vastaan totuuden Hengen mukaan, ottaa sen vastaan sellaisena, kuin sitä saarnataan totuuden Hengen mukaan, OL 50:17–22. Julistakaa totuutta ilmoitusten mukaan, jotka minä olen antanut teille, OL 75:3–4. Mikä tahansa, mikä on totta, on valoa, OL 84:45. Kristuksen valo on totuuden valo, OL 88:6–7, 40. Minun henkeni on totuus, OL 88:66. Älyä eli totuuden valoa ei ole luotu, OL 93:29. Jumalan kirkkaus on äly eli valo ja totuus, OL 93:36. Minä olen käskenyt teidän kasvattaa lapsenne valossa ja totuudessa, OL 93:40. Minun Ainosyntyiseni on täynnä armoa ja totuutta, Moos. 1:6. Totuutta minä lähetän maasta, Moos. 7:62.
riittää.
Ei riitä, koska siellä ei tuollaisia lukenut. Oma vilkas mielikuvituksesi on nuo sinne kehittänyt, syytä voi vain arvailla.
vai meneekö mielikuvituksen puolelle.
No jostainhan sinä ne sinne repäisit, vaikka niitä ei missään lukenut. Tai sitten voisit vaikka kopioida peräkkäin tulkintasi ja virkkeen, joka tarkoitti samaa kuin tuo oma tulkintasi. Tai no - tuskin voisit.
En ymmärrä, mitä outoa nihilismissä on. Oudompana pidän ajatelmaa, jonka mukaan olisi vain yksi ehdoton totuus ja kenties ja ehkä joku (tai kaikki tai osa kaikista) joskus tulevaisuudessa kenties, mikäli kuoleman jälkeen on yhtään mitään, saattaa tietää totuuden.
Mitä ilmoituksiin tulee, niistä keskustelu on turhauttavaa. Mielestäsi ne, sikäli kun ovat aitoja, ovat totta ja totuutta. Oikeista tulee hyvä mieli ja vääristä...?
Miten poistaa omien toiveiden ja ennakko-oletusten ymv. merkitys arvioinnissa...
Et näytä ymmärtävän, mitä totuudella tarkoitetaan. Voiko yhdestä ja samasta asiasta olla useita keskenään erilaisia totuuksia?
Ainakin hiukkasfysiikan mukaan voi...
Koeta erottaa hiukkasfysiikka siitä, mikä kuuluu tähän logiikan piiriin, missä nyt elämme;-). Hiukkasfysiikassa ei tavanomainen logiikka päde. Siitä oli artikkeli mm. viime Tiede -lehdessä.
Kirjoitit: "Tiedätkö yhtään mormonipsykiatria? "
Tervetuloa Salt Lake Cityyn. voin esitellä sinut useammalle mormonipsykiatrille.
Rohkenen epäillä, että kyseessä on urbaani legenda tai väärinkäsitys.
Tiedän Suomesta kaksi. Molemmat ovat naisia ja eläkkeellä. Toinen on lastenpsykiatri. Lääkäreitä on useita.
Tämä on aika mielenkiintoinen ilmiö ja tottakai uskon sinua. Lääkäreitä tiedän itsekin olevan. Kiitos mielenkiintoisesta vastauksesta.
Ajatellen ihmistä ja maailmaa, tyytyisin 'hyvin perusteltuun tulkintaan todellisuudesta'. Että kenties joskus joku mahdollisessa kuolemanjälkeisessä tilassa tietäisi jotain muuta, kenties kaiken kaikesta ja ehkä sen yhden ainoan totuuden, on merkityksetöntä tässä elämässä ja tässä maailmassa.
Post mortem nihil est, ipsaque mors nihil.
Emme elä vain tätä elämää varten. Tämä on koetusaikaa. Kirjasta "Evankeliumin periaatteet", luvusta 4:
Tahdonvapaus on välttämätön osa pelastussuunnitelmaa
Tahdonvapaus tekee maanpäällisestä elämästämme koetusajan.
Suunnitellessaan ihmisen luomista kuolevaiseen tilaansa Jumala
sanoi: ”Koettelemme heitä näin nähdäksemme, tekevätkö he kaiken,
mitä Herra, heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä” (Abr. 3:25).
Ilman tahdonvapauden lahjaa emme olisi kyenneet osoittamaan taivaalliselle
Isällemme, tekisimmekö kaiken, mitä Hän käskisi meitä
tekemään. Koska voimme valita, olemme vastuussa teoistamme
(ks. Hel. 14:30–31).
Kun me päätämme elää Jumalan meitä varten laatiman suunnitelman
mukaisesti, tahdonvapautemme vahvistuu. Oikeat valinnat lisäävät
voimaamme tehdä lisää oikeita valintoja.
Kun olemme kuuliaisia jokaiselle Isämme käskylle, viisautemme
ja luonteenlujuutemme karttuvat. Uskomme lisääntyy. Meidän on
helpompaa tehdä oikeita valintoja.
Aloimme tehdä valintoja ollessamme henkilapsina taivaallisen
Isämme edessä. Siellä tekemiemme valintojen ansiosta olimme
kelvollisia tulemaan maan päälle. Taivaallinen Isämme haluaa meidän
kasvavan uskossa, voimassa, tiedossa, viisaudessa ja kaikissa
muissa hyvissä ominaisuuksissa. Jos me pidämme Hänen käskynsä
ja teemme oikeita valintoja, tulemme saamaan tietoa ja ymmärrystä.
Meistä tulee Hänen kaltaisiaan. (Ks. OL 93:28.)
Evankeliumin periaatteet kirja verkossa:
http://lds.org/languages/pdf/gospelprinciples/CU_GospelPrinciples_06195_130_fin.pdf
Siitähän juuri kysymys onkin, että aistielämämme logiikka on hyvin rajallinen ja suppea. Miksi henkimaailman pitäisi rajoittua johonkin marginaaliseen ja suppeaan osatotuuteen?
Ehkä emme elä tätä elämää varten, mutta yhtä lailla mahdollista sekin, että elämä on lopulta täysin merkityksetön vaellus. Pelkkää jatkumoa sukupolvesta toiseen, jossa jokainen määrittelee itse oman elämänsä myös siltä osin, mitä varten elää. Että uskot kirkkosi edustavan jotain, ei osoita niin olevan.
"Evankeliumin periaatteet" on lopulta vain yhden kirkon opiskeluopas ja varmasti koko kirjan opiskeltuaan olisi tietoisempi mormonismista. Käytännössä teos edustaa kuitenkin lähinnä (vain) dogmatiikkaa.
Mitä muuten tarkoittaa "virheettömin kaikista kirjoista maan päällä"? Noin Joseph Smith väittää linkittämäsi kirjan mukaan Mormonin kirjasta. Minun ymmärryksellä virheettömyys voisi viitata joko asiasisältöön tai kieleen, mutta niin tuskin on...
Asiasisältöä tarkoitetaan. Virheetön tuo kirja ei ole. Se sanotaan Mormonin kirjassakin. Näin siksi, että he eivät voineet käyttää hepreaa ehkä sen vaatiman tilan vuoksi.
Onko sinusta Mormonin kirja yhä edelleen asiasisältönsä puolesta virheettömin kirja? Vai oliko se aikanaan, kun on julkaistu, virheettömin?
Nähdäkseni virheettömämpi on Oppi ja liitot -kirja. Mormonin kirjan käsitteet eivät ole niin selkeät kuin Oppi ja liitot -kirjassa.
Onnea ja tsemppiä!!! Hienoa kuulla uudesta askeleestasi. Ehkäpä mormonismin teesien toisetelu vuodesta toiseen ei sen enempää kuin viina sammuta janoa.
Niillä ihmisillä joille etanoli on osoittautunut sopimattomaksi himosta irtipääsy edellyttää elämätapamuutosta jonka toteutus taas vaatii perusteellista itsetutkiskelua. Omajumalaisuudesta joutuu luopumaan. Emme yksin omilla voimilla kykene etanolin riippuvuudesta vapautumaan.
Olisikohan noilla vanhoilla raitistuneilla juopoilla jokin käsitys vielä itseäänkin korkeammasta voimasta? Olisivatkohan he vaihtaneet aiemmin itseään hallinneen etanolin tuollaiseen voimaan?
Onhan se paskamaista todeta alkoholin joutuneen omaan nieluun pelkästään omilla nyrkeillä, lopulta ilman ainoatakaan ulkopuolista syytä. Himo on lopulta vallan helvetillinen, jotkut ovat pyytäneet himoonsa jopa sähkösokkeja. Omavoimaisuuteen ei kuitenkaan ole lääkettä, siksi joudumme siitä luopumaan vai olisiko tuo voimamme juurikin ollut tuo etanoli?
Aikoinaan sain tunnustettua jonkin voiman olevan omassa elämässäni itseäni suurempi. Ehkä kymmenen ensimmäisen viinattoman vuoden jälkeen kykenin kiihtymättä ääneen myöntämään, että tuo suuri voima voi olla nimeltään vaikka Jumala.
Turust
Katselin aikanaan aika läheltä kahden sukulaiseni kamppailua alkoholin kanssa, ja kummallakin elämä päättyi liian aikaisin normaaliin elin ikään verrattuna.
Minä oli 11 vuotias kun perheeni liittyi MAP kirkkoon ja nyt vanhalla iällä ja lukiessani teikäläisten kommentteja alkoholi vieroituksesta kiitän "Viisauden sanaa" sydämeni pohjasta. Minä tein päätöksen nuorena sällinä olla kajoamatta litkuihin jossa alkoholia oli osana.
Minä otin sen neuvona Yläkerrasta ja arvostukseni nousee koko aika "Viisauden sanaa" kohtaan, kun katson ympärilleni ja luen ja kuuntelen uutisia.
Niin, jotkut meistä ovat ajaneet ohi kaikista viisauksista ja hakkineet itselleen pakkomielteen. Tuon pakkomielteen myöntäminen on ensimmäinen askel joka tekee mahdolliseksi toipumisen.
Ei ole likikään väärin kiittää, mikäli ei ole pakkomiellettä edes kohdannut. Taudin kuvaan kuuluu kaikenlainen hillittömyys jonka vasta ajan myötä saamme likipitäen hallintaan. Olemme täysin kyvyttömiä ratkaisemaan jumaluusopin kysymyksiä, lopulta siihen ei kukaan ihminen ollenkaan ole ole pystynyt.
Pyrimme järjestämään elämämme, välttämällä asioita (esim. riitelevät ihmiset) jotka saattavat häiritä mielen tasapainoamme. Meidän tulee olla täysin rehellisisä ensin itsellemme. Pienet asiat ilahduttavat ja edistävät toipumistamme. On äärimmäisen hienoa kulkea kadulla selvinpäin varmana siitä, ettei ketään voi tulla vastaan jota tarvisisi pelätä tai edes hävetä. Olemme milloin tahansa valmiit jakamaan kokemuksemme ja voimamme vielä kärsivälle lähimmäiselle.
Turust
Pakkomielteemme vallassa olemme usenmiten kyvyttomiä noudattamaan mitään viisautta.
Sinun kiinostuksesi asiasta saattaa olla apuna jollekin kärsivälle lähimmäisellemme, siksi laitan sinulle seuraavan linkin:
http://www.aasuomi.fi/aafact.htm#Uskonnollinen_mielipide_AA:sta
Turust
Kyllä nuo ohjeet ovat varmasti paikallaan niitten ihmisten kohdalla, jotka taistelevat alkoholia vastaan.
Kyllä sitä ongelmaa on MAP kirkossakin, kun kaikki eivät ota Viisauden sanaa vakavasti, ja ovat edellä mainitussa kierteessä.
En ole ollut missään uskonnollisessa liikkeessä mukana, mutta jonkin verran olen eri liikkeiden edustajien jutustelua kuunnellut. En ole juoppo ja toisaalta jopa inhoan öriseviä juoppoja, mutta elämässäni on ollut tilanteita (mm. aikuisopiskelu toisella paikkakunnalla ja asuntolassa asuminen), joissa olen joutunut juoppojen juttuja kuuntelemaan. Ne ovat toisinaan erittäin syvällisfilosofisia pohdintoja ja lyövät kirkkaasti laudalta uskonnollisten liikkeiden edustajien höpinät.
sen verran, että tarkoitin nimenomaan heidän humalassa ollessaan puhumia asioita. Osa on sitten selvin päin aivan tuppisuita, osa voi yhtä filosofinen ja syvällinen selvinpäinkin. Jotkut tarvitsevat aikaa voidakseen puhua asioista myös selvinpäin. Ja vielä: Jotkut kritisoivat humalssa ollessaan selvinpäin olevaa minäänsä, joka ei pysty juuri muuhun kuin vitsailuun oman epävarmuutensa peittämiseksi.
Minulla on ollut onni kuulua MAP-kirkkoon lapsesta asti. En ole joutunut tilanteeseen, jossa olisin joutunut painostuksen kohteeksi luopuakseni periaateistani vaan olen aina pitäytynyt viisauden sanan periaateihin. Ilmoituksen kauta saatu kirkon opit ovat aina antaneet selvän kuvan elämän tarkoituksesta ja auttanut erottamaan oikean väärästä.
Olen pohtinut kirjoituksesi sisältöä, jossa snot ihmisen voivan olla mitä tahansa ilman Jumalaanuskomista. Voin yhtyä vain siinä, että ihminen voi rakastaa lähimmäistä vaikkei uskoisi Jumalaan. Sen sijaan en ymmärrä, miten ihminen voisi olla hengellinen ilman Jumalaa. Teksistäsi saa vaikutelman aivan kuin et tietäisi, mitä hengellisyys on. Hengellinen on eri asia kuin henkisyys. Toinen on nöyryys. Voiko ihminen olla nöyrä ellei tunnusta Jumalan olemassaoloa? Mille ihminen voi silloin olla nöyrä?
Minusta ihminen löytää todella itsensä vasta sitten kun on löytänyt Jumalan. Löysipä ihminen Jumalan sitten jonkun kirkon kauta tai jollain tavoin itse, niin ilman uskoa ei voi löytää itseään. Muistat varmaan lauseen: "Joka pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, on löytävä iankaikkisen elämän." Tuossa on asian ydin.
Sinun kohdallasi on ehkä parempi, että pääset ensin irti alkoholista javasta sen jälkeen alat miettiä uskonnollisiin totuksiin liittyviä asioita. Molempia ei kannata yhtäaikaa,vaika AA-klinikka kylläkin suositelee selvittämään välinsä Jumalan kanssa. Toivotan onnea yritykselle.
Kirjoitit "Teksistäsi saa vaikutelman aivan kuin et tietäisi, mitä hengellisyys on"... samat sanat kuomaseni, tämä on juuri sitä mistä kirjoitin. Samaan hengenvetoon kirjoitit, että "Voiko ihminen olla nöyrä ellei tunnusta Jumalan olemassaoloa". Kyllä voi ja taas vastauksesi heijastaa tiukkaan muottiin pakotettua ihmisaihiota. Ajattele jos voisit ajatella omilla aivoillasi omia ajatuksiasi ja löytää sitä kautta rauhan itsesi kanssa, löytäisit aidon nöyryyden ja suvaitsevan hengellisyyden, joka soisi sinulle ymmärryksen omasta elämästäsi ja merkityksestäsi maailmankaikkeudessa. Tuohon nöyryyteen kuuluu kiinteästi hyväksyntä siitä, että emme voi tietää kaikkea, voimme vaan toivoa jotain.
jatkossakin ihmettelen väitettä tiukasti muottiin pakotetusta mormonista?
Harvoin olen tavannut uskovia ihmisiä, jotka olisivat nöyriä. joitakin kuitenkin.
Ei-uskovissa olen tavannut moniakin nöyriä.
nöyrä?
Nöyristeleekö nöyrä?
...jos on siellä muotin sisällä. Toiset on enempi prättätty kuin toiset.
ei tajuaä?
"Tuohon nöyryyteen kuuluu kiinteästi hyväksyntä siitä, että emme voi tietää kaikkea voimme vain toivoa jotakin."
Sinänsä hyvä ajatus, mutta tällä keskustelupalstalla on tullut ilmi, että jos sanoo jostakin, että siitä ei tiedä kaikkea, niin tulee syytös tietämättömyyteen vetoamisesta ja sitä nimitetään argumentointtivirheeksi. Revi nyt siitä.
Mutta eikö sanonta kuulukin, että "ylpeys alkaa siitä, että tietää olevansa nöyrä"?
Toinen lause kuuluu: " Nöyrä ei tiedä olevansa nöyrä."
Ihminen ei voi ymmärtää tekojensa todellista luonnetta ilman nöyryyttä. Tätä arvelen ketjun avaajan tarkoittaneen. Pyrkimys on rehellisyyteen, nöyristely ei sitä ole.
Turust
En tarkoita nöyristelyä.
Uskoisin, että ongelmana on MAP-kirkon "jakomielinen" suhtautuminen "totuuteen": toisaalta tiedetään kaikki, mutta toisaalta ei sitten tiedetäkään mitään. Näitä rooleja pallotellaan edestakaisin tapauksesta riippuen. Kirkon tietämättömälle tutkijalle osoitetaan, että tiedetään kaikki, mutta asiantuntijalle sitten taas kerrrotaan, että ei tiedetä. Mutta nöyryydestä sen verran, että mormonit usein kerskaavat nöyryydestään. onhan siellä nöyriäkin ihmisiä, mutta mielestäni suuri osa ei edes tiedä mitä tarkoittaa nöyryys. Köyhä jäsenistö on selvästi nöyrempää, mutta menestyneet ovat sellaisia business-henkisiä pillipiipareita, jotka eivät nöyryydestä ymmärrä.
Monien uskontojen kaksoiskielessä nöyryys on yksisuuntaista oppien ja käskyjen orjallista noudattamista. Näin näyttäisi olevan myös mormonismissa. Pyhienkirjoitusten opas:
Nöyryys: Sävyisyys ja vastaanottavaisuus. Nöyryyttä on tunnustaa riippuvuutemme Jumalasta ja halu alistua hänen tahtoonsa.
http://fi.wiktionary.org/wiki/nöyryys
Nöyryys ei ole yhdensuuntaista sopeutuvaisuutta, kuuliaisuutta ja 'tottelevaisuutta', jonka jokin osapuoli voi velvoittaa toisen osapuolen noudatettavaksi, jollei hän itse noudata oletettua sopimusta.
Nöyryys tarkoittaa siis uskovaiselle usein eri asiaa kuin normaaleille ihmiselle, joten sinänsä käsityksesi, että suurin osa ei edes tiedä mitä nöyryys tarkoittaa voi hyvin johtua tästä käsitteellisestä erosta.
henkilökohtaisesti mitä on nöyryys, linkittämätä ja selittämättä muiden tulkintoja.