Kumminpäin parempi tulos?

Mielipide kysymys. Olen varma, että saat vastauksia laidasta laitaan. Minun mielipuoleni on, että ensin lankaus ja sitten harjaus. Välissä voi vielä vaikka purskutella/huuhdella suun vedellä, ettei ne hampaiden väleistä kaivetut moskat mene harjatessa takaisin koloihinsa. Tämähän on yleensä se mihin vedotaan, kun sanotaan että harjaus ensin ja lankaus sen jälkeen. Jos haluaa tätä noudattaa, niin varmaankin kannattaa huuhdella suu lankauksen jälkeen vedellä vielä suuremmalla syyllä.

Yleensä suositellaan lankaamaan ensin, jotta hammastahnan fluori pääsisi paremmin vaikuttamaan ja kovettamaan hammasta hammasväleissä. Kun lankaa ensin niin bakteeripeite ei estä fluorin pääsyä hampaan pinnalle. Toisaalta suuta kielletään huuhtelemaasta pesun jälkeen, jotta suuhun jäisi tarpeeksi fluoria kovettamaan hampaita, joten jos tykkää purskutella lankauksen jälkeen, olisi hyvä langata ennen hampaiden pesua. Mutta itse vain tykkään langata hampaat pesun jälkeen (en purskuttele tahnaa vedellä pois harjauksen jälkeen).
Pääasia kuitenkin on että lankaa hampaat ennen taikka jälkeen pesun.
Jos haluaa tehdä hammsväleihin tehopuhdistuksen, voi sormella sivellä hammastahnaa hampaiden purupinnoille ja väleihin ja langata vasta sitten. Tällöin lanka vie tahnaa suoraan hammasväleihin.
Se vielä lankauksesta, että muistakaa langata myös ikenen alta hammasväleissä eli sen iennystys molemmilta puolilta eikä vain sitä itse hammasväliä. Näin myös ikenet pysyy kunnossa eikä tule ientulehdusta tai parodontiittia. Siis hammasvälissä lankaa tulisi liikuttaa molemman hampaan pintaa pitkin alas V:n muotoisella liikeradalla.

Hmm. Harjaus, lankaus ja lopuksi suuvesi (sisältää fluoria). :)

Lankaatko riittävän usein, jos lankaus aiheuttaa pahaa makua suuhun?

Itse olen inhonnut lankausta, sillä hammasvälini ovat pienet, joten lanka on vaikea viedä hammasväliin ilman, että siitä aiheutuu kipua ja verenvuotoa. (Tietenkin ikenistä vuotava veri on merkki ientulehduksesta, mutta lankaus on tuntunut niin ikävältä puuhalta, etten ole sitä jaksanut tehdä.)

Hammaslankain on hyvä ahtaille hammasväleille, ja silloin, kun tavallinen lanka tuppaa rispaantumaan ja jäämään hampaiden väliin.

Aiemmin minulla oli niitä hammaslankaimia, joissa lanka kulkee varren kanssa samansuuntaisesti. Lankaus jäi suorittamatta jo ihan siitä syystä, että poskihampaiden lankaus vaati hurjaa kikkailua (suupielet eivät tykkää siitä venyttelystä).

Vihdoin ja viimein sain hankituksi lankaimen vaihdettavalla lankainpäällä, jossa lanka kulkee kohtisuoraan lankaimen varren kanssa. Tuon kanssa on helppo ylettyä poskihampaisiin, lanka liukuu helposti väleissä eikä lankaa tarvitse kiskoa puolikasta rullaa, jotta sen saisi kieputettua sormien ympärille (ja poskihampaita langattaessa ei tarvitse tunkea kahta kättä suuhun).