Olen tässä pähkäillyt, kuuluisiko siitä erota, koska kirkosta on tullut rahanahne, rituaaleihinsa jäykistynyt ja lähinnä ei-uskovaa valtaväestöä nuoleskeleva laitos, jonka jumalanpalveluksen ovat niin apaattisia ja kaavamaisia, että ainakin minä kartan koko paikkaa. Vai onko sillä yhtään mitään merkitystä, vaikka kirkon jäsenenä pysyisinkin? Eihän ne "jäsenkirjat" varmaan mitään merkitse, vaan se, mihin sydän on kiintynyt.
Onko uskovan valtionkirkkoon kuulumiselle mitään perusteita?
ev.lut.
8
144
Vastaukset
- Tuom.
kysy Jumalalta johdattaako Hän sinut pois tuosta joidenkin mielestä !"porttokirkosta". Minun kokemukseni on se, että sillä ei ole merkitystä, vaan sillä että kuulumalla samaan institutionaaliseen yhteisöön, minulla on myös lupa arvostella. Mutta myös mahdollisuus tavoittaa ne vajaa 90% kirkkoon kuuluvaa ikään kuin samalta kulttuuriselta pohjalta. Meidän oikeat jäsenkirjat on taivaassa, olipa rekisteri maallisesti missä tahansa. Itse kuulun tällä hetkellä Kultapossukerhoon:) on myös jäsenkortti olemassa.
- ev.lut.
ja vastausta haen, jos oikeaa vastausta tällaiseen yleensä on.
- Tuom.
ev.lut. kirjoitti:
ja vastausta haen, jos oikeaa vastausta tällaiseen yleensä on.
itse omaan kysymykseesi? Valtion kirkko on vain instituutio. Lähe siitä. Mutta uskonelämän syvimmässä merkityksessä tällaiset maalliset kysymykset muodostavat hyvin merkityksettömän ongelman. Jos ey sitä ymmärrä, niin et ymmärrä myöskään uskonkysymyksiä. Teologiaa voi tietysti harrastaa, mutta siitä on apua jumalsuhteeseen hyvin vähän.
taitaa olla väärällä palstalla. Kuitenkin, niin tuota samaa olen pohtinut usein itsekin, nyt taas kun tänne saapui tuo Imatran ex- kirkkoherra notaariksi.
Kysymys on myös siitä olemmeko oikeutettuja tuomitsemaan toisten tekemisiä eroamalla, jos kyseinen taho pitää sisällään myös hyvää.
Kyseisen "koneiston" sisällä on myös niitä joiden olen havainnut tekevän hyvää esim. välittämällä yksinäisistä vanhuksista tai muista yhteiskunnan ulkopuolelle jäävistä (hyljeksityistäkin) ihmisistä, joiden elämän halu on alkanut hiipua. Tarkoitan esim. diakoneja, jotka käyvät apua tarvitsevien luona.
Milloin siis pitäisi luopua lähimmäisen rakkaudesta, lopettamalla tuon työn tukeminen?
Hyvää on sekin, että on vielä olemassa niitä, jotka julistavat tuota uskon sanaa
Kaikissa lahkoissa on niitä ns. syntisiä ihmisiä. Mikä olisi siis se niin suuri paha, jotta pitäisi erota ja/tai liittyä johonkin muka synnittömämpään yhteisöön.
Loppujen lopuksi kaikki taitavat olla samassa veneessä, vaikka sitä moni itseään ja lahkoaan niin haluaakin ylentää taivaisiin saakka, varmana taivaspaikkalipustaan.
Sama on ollut katollisenkin kirkon piirissä jo esim. Francisckus assisilaisen ajoista saakka. Legendan mukaan paavi Innocentius oli nähnyt unen kuinka köyhä munkki Francisckus tuli tukemaan sortumaisillaan olevaa kirkkoa.
Pienet teot kasvavat joskus suuremmiksi, kuin jotkut periaatteet siitä mikä on oikea "lahkojäsenyys", joka ei takaa mitään pelastusta.- Tuom.
vaan sen verran, että olen usein kuullut siitä kaikkea pahaa neitsyt maria- kultteineen ynnämuineen helluntailaisten taholta. Mutta kerran pulassa ollessaan ninenomaan katolinen pappi pelasti minut erittäin pahasta sillasta juuri Raamattuun vedoten, ilman katolista harhaoppia. Ja lisäksi olen tavannut erittäin hurskaita katolisia nunnia, jotka auttoivat minua eteenpäin uskonasioissani. Kukaan auttavainen heistä ei tuputtanut minulle katolista oppiaan, vaan sydämensä halusta palvellen auttoivat minua, niinkuin Jeesus opetti.
Opetus oli se, että älä katso ihmisiin ja heidän instituutioihinsa, vaan Kristukseen- niin hekin opettivat.
Älkäämme me myöskään tuomitko ja leimatko ihmisiä heidän elämänsä sitaatioihinsa, vaan kiinnittäkäämme huomio heidän sydämeensä Jeesuksessa Kristuksessa! - ev.lut.
Tuom. kirjoitti:
vaan sen verran, että olen usein kuullut siitä kaikkea pahaa neitsyt maria- kultteineen ynnämuineen helluntailaisten taholta. Mutta kerran pulassa ollessaan ninenomaan katolinen pappi pelasti minut erittäin pahasta sillasta juuri Raamattuun vedoten, ilman katolista harhaoppia. Ja lisäksi olen tavannut erittäin hurskaita katolisia nunnia, jotka auttoivat minua eteenpäin uskonasioissani. Kukaan auttavainen heistä ei tuputtanut minulle katolista oppiaan, vaan sydämensä halusta palvellen auttoivat minua, niinkuin Jeesus opetti.
Opetus oli se, että älä katso ihmisiin ja heidän instituutioihinsa, vaan Kristukseen- niin hekin opettivat.
Älkäämme me myöskään tuomitko ja leimatko ihmisiä heidän elämänsä sitaatioihinsa, vaan kiinnittäkäämme huomio heidän sydämeensä Jeesuksessa Kristuksessa!Juuri tämän takia tätä kysyinkin, kun juuri vastaavanlaisia olen päässäni pyörittänyt itsekin. Kun kirkossa on sekä hyvää että huonoa, mikään kirkko tai lahko ei ole läpeensä pahaa täynnä (on avustustyötä ja muuta), ei mikään ole läpeensä korruptoitunut ja toisen kautta niissä muissakin kuin luterilaisessa kirkossa on sekä vikoja että hyviä puolia. Ja hyviä ja huonoja persoonia.
Olenko sitten väärällä palstalla, sitä en tiedä. Täällä on nimittäin kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä näkynyt, Hassisen koneesta lähtien. Taitaa olla kaikkein rönsyilevin palsta koko Suomi24:lla! - Tuom.
ev.lut. kirjoitti:
Juuri tämän takia tätä kysyinkin, kun juuri vastaavanlaisia olen päässäni pyörittänyt itsekin. Kun kirkossa on sekä hyvää että huonoa, mikään kirkko tai lahko ei ole läpeensä pahaa täynnä (on avustustyötä ja muuta), ei mikään ole läpeensä korruptoitunut ja toisen kautta niissä muissakin kuin luterilaisessa kirkossa on sekä vikoja että hyviä puolia. Ja hyviä ja huonoja persoonia.
Olenko sitten väärällä palstalla, sitä en tiedä. Täällä on nimittäin kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä näkynyt, Hassisen koneesta lähtien. Taitaa olla kaikkein rönsyilevin palsta koko Suomi24:lla!oletko oikealla vai väärällä palstalla. Riippuu siitä, ymmärrämmekö rakentavasti toisiamme. Itse haluaisin rakentavsti etsiä parhaita mahdollisia vastauksia. Itse opin eilen eräästä ennakkoon vastenmielisestä henkilöstä, ettei pidä karvoihin katsoa. Hän tuli joukkoomme harrastamaan yhteistä iloamme, mutta ennakkoon vastenmielinen kaikella tavalla. Mutta hän osoittautuikin kaikkei yhteistyö- ja joukkuehenkiseksi, aina onnistumisen tapahtuessa, hän tuli kannustaen luokseni kättään läimäyttäen. En voi enempää asiasta mainita, mutta olin todella hämmästnyt. Ihmisyydestä tuli taas syvempi käsitys.
itse olen myös kysynyt, että olenko väärässä seurassa? Se on hyvin suhteellinen käsite. Sitä olen juuri oppimassa,
- Ateisti ISOLLA A:lla
Jollei uskovainen kuulu valtion kirkkoon, niin se kuuluu johonkin hihhulilahkoon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1064783
- 1464559
Olen miettinyt kauan
miten reagoisin, kun näen sinut taas. Ehkä ladannut tuohon hetkeen liikaa odotuksia. Ja sitten kun lopulta olit siinä, h464542- 1462974
Vanhempi mies
Jos yritän ajatella sinut pois sydämestäni, ikävä ja surullinen kaipuu tulee kaksin verroin kovempana. Olit mun unessa292538- 1582184
Ostiko maailma sinut minulta?
Kun et enää resonoi kuin ennen. Kun et enää ihmetellen katso ympärillesi ja pohdi mitä mäen takana on? Ymmärrän ja tue202128- 401839
- 731380
Onko oikein että
Melkein puolen vuoden tutustumisen ja tiiviin yhteydenpidon jälkeen toinen katoaa selittämättä, kuin pieru Saharaan? No1811245