Poltin koranin

mutta se sijaitsee NOKIAN, YLÖJÄRVEN ja TAMPEREEN väliin jäävässä kolmiossa.

Ennen polttoa pidin jopa pienen hiljaisen hetken, ja kutsuin Allahia. Kerroin että mikäli hän on todellinen jumala ja pystyy ohjaamaan maailman kohtaloa, niin yhteen kirjaan vaikuttaminen on kaikkivoivalle olennolle vain pieni voimannäyte. Kerroin, että jos Allah on todellinen jumala ja tahtoo minun kääntyvän muslimiksi hänen tahtoaan noudattamaan, niin tämän koraanin polttamisen estäminen olkoon sellaisen voiman ja tahdon allekirjoitus ja sinetti. Jos taas koraani syttyy kuin aivan tavallinen paperi, niin se olkoon osoitus siitä ettei islamissa ole mitään perää, vaan on pelkkää houkkien satua ja sepustusta.

Sitten yritin sytyttää koraanin..

Ja se otti tulta ärhäkästi. Paperi paloi kuin ruuti, kohisten ja kipinöiden. Jopa kannet suureksi osaksi paloivat, vaikka olin odottanut paljon kituliaampaa liekkiä.

Luulenpa, että eräs toinen oli sillä hetkellä luonani. Ja antoi minulle totisen voimakkaan merkin siitä miten ovat asiat. Ihmisen keksimä oppi ja ihmisen keksimät pakanajumalat eivät mahda mitään, kun tulenliekistä nappaa kiinni todellinen Jumala ja näyttää kenellä on voiman avaimet hallussaan.

Vaikka polttamista ei siksi ollut tarkoitettukaan, niin sain voimakkaan ilmestyksen tässä tapauksessa. Väärän sanan ihmisen keksimä herra ei mahda mitään kirjojensa polttamiselle. Mutta todellinen JUMALA vaikuttaa keskellämme elämämme jokaisena päivänä. JUMALA on keskellämme KAIKEN AIKAA!

Toisinaan me vain unohdamme sen.