Ei tarvinne sanoa, että: "Mitä minä sanoin".
Käsitellessäni tätä homosuhteen
rekisteröintiasiaa tällä palstalla ennen
äänestystä totesin, että ei tämä tähän jää.
Nyt on jo oikein ministeritason ihminen (vaikea
sanoa, onko mies vai nainen) esittänyt adoptio-
oikeutta homopareille.
Kopioin laikuuttani aiemmin kirjoittamani alle:
Observer 26.09.2001 klo 10.50
Lakialoite homosuhteen rekisteröimisestä voimaan
tullessaan vaarantaa käsitteen PERHE
instituutiona. Millaisen miehen mallin voi
kasvava nuori saada "perheessä", jossa on esim.
kaksi "isää"?! Tällaisissa olosuhteissa tuskin
kasvaa vastuuntuntoinen nuori, joka lähtisi
perustamaan oikeaa perhettä, koska sellaisesta ei
voi olla kokemusta.
Homosuhteessa elävillä ei ole samoja
oikeuksia kuin aviopareilla, eikä pidä
ollakaan. Kuitenkin kaksi ihmistä, jotka ovat
koko elämänsä eläneet yhdessä ja keränneet esim.
yhteisen omaisuuden, pitäisi voida tietyissä
asioissa olla samanarvoisia lain edessä.
Epäkohtia voitaisiin helposti korjata muuttamalla
esim. perintöverolakia siten, että samassa
taloudessa asuvat voisivat olla ns.
rintaperillisiä riippumatta siviilisäädystä.
Samoin olisi jos kukin saisi itse päättää, kuka
on "lähin omainen". Pienillä korjauksilla
saataisiin "ihmisoikeusloukkaukset" poistettua
lainsäädännöstä.
Mutta epäluonnollisen parisuhteen rekisteröimisen
mukanaan tuoma rinnastus avioliittoon on
estettävä, koska rekisteröimisseremoniaan
sisällytetään jonkinlaiset juhlat, joista
käytetään automaattisesti nimitystä "homohäät".
Itse asiassa homot itse jo puhuvat häistä, jopa
tiedotusvälineissä. Tällöin nuori, joka vielä
hakee itseään ja yrittää hahmottaa ympäröivää
yhteiskuntaa ei välttämättä enää näekään selvää
eroa avioparin ja homoparin välillä.
Ja aina, kun tulee miettineeksi ko. aihetta,
tulee mieleen kysymys: Mitä seuraavaksi? Jo
yksistään tämän kysymyksen perusteellinen
miettiminen pitäisi kaataa ko.lakialoite. Moista
käyttäytymistä ei missään tapauksessa saa tukea
tai vahvistaa tai jonkin ajan kuluttua ei enää
ole mitään väliä, kenen (tai minkä) kanssa
kukakin asuu ja leikkii "kotia". Suuri vaara
piilee myös siinä, että ko. lain voimaan tultua
aletaan lakiin vaatia kirjattavaksi oikeuksia
adoptointiin ja keinohedelmöitykseen,
homokiintiöihin hallintoelimissä jne.
Pelkäänpä, että parisuhdelain hyväksyminen
eduskunnassa avaa pelottavan "Pandoran rasian" ja
toivon kansanedustajiltamme kylmää harkintaa
suvaitsevaisuushuuman sijaan.
Käsitellessäni tätä homosuhteen
rekisteröintiasiaa tällä palstalla ennen
äänestystä totesin, että ei tämä tähän jää.
Nyt on jo oikein ministeritason ihminen (vaikea
sanoa, onko mies vai nainen) esittänyt adoptio-
oikeutta homopareille.
Kopioin laikuuttani aiemmin kirjoittamani alle:
Observer 26.09.2001 klo 10.50
Lakialoite homosuhteen rekisteröimisestä voimaan
tullessaan vaarantaa käsitteen PERHE
instituutiona. Millaisen miehen mallin voi
kasvava nuori saada "perheessä", jossa on esim.
kaksi "isää"?! Tällaisissa olosuhteissa tuskin
kasvaa vastuuntuntoinen nuori, joka lähtisi
perustamaan oikeaa perhettä, koska sellaisesta ei
voi olla kokemusta.
Homosuhteessa elävillä ei ole samoja
oikeuksia kuin aviopareilla, eikä pidä
ollakaan. Kuitenkin kaksi ihmistä, jotka ovat
koko elämänsä eläneet yhdessä ja keränneet esim.
yhteisen omaisuuden, pitäisi voida tietyissä
asioissa olla samanarvoisia lain edessä.
Epäkohtia voitaisiin helposti korjata muuttamalla
esim. perintöverolakia siten, että samassa
taloudessa asuvat voisivat olla ns.
rintaperillisiä riippumatta siviilisäädystä.
Samoin olisi jos kukin saisi itse päättää, kuka
on "lähin omainen". Pienillä korjauksilla
saataisiin "ihmisoikeusloukkaukset" poistettua
lainsäädännöstä.
Mutta epäluonnollisen parisuhteen rekisteröimisen
mukanaan tuoma rinnastus avioliittoon on
estettävä, koska rekisteröimisseremoniaan
sisällytetään jonkinlaiset juhlat, joista
käytetään automaattisesti nimitystä "homohäät".
Itse asiassa homot itse jo puhuvat häistä, jopa
tiedotusvälineissä. Tällöin nuori, joka vielä
hakee itseään ja yrittää hahmottaa ympäröivää
yhteiskuntaa ei välttämättä enää näekään selvää
eroa avioparin ja homoparin välillä.
Ja aina, kun tulee miettineeksi ko. aihetta,
tulee mieleen kysymys: Mitä seuraavaksi? Jo
yksistään tämän kysymyksen perusteellinen
miettiminen pitäisi kaataa ko.lakialoite. Moista
käyttäytymistä ei missään tapauksessa saa tukea
tai vahvistaa tai jonkin ajan kuluttua ei enää
ole mitään väliä, kenen (tai minkä) kanssa
kukakin asuu ja leikkii "kotia". Suuri vaara
piilee myös siinä, että ko. lain voimaan tultua
aletaan lakiin vaatia kirjattavaksi oikeuksia
adoptointiin ja keinohedelmöitykseen,
homokiintiöihin hallintoelimissä jne.
Pelkäänpä, että parisuhdelain hyväksyminen
eduskunnassa avaa pelottavan "Pandoran rasian" ja
toivon kansanedustajiltamme kylmää harkintaa
suvaitsevaisuushuuman sijaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
että te jaksatte olla kateellisia.
Kovasti on elämäsi heikoissa kantimissa, jos
tällaisen pikkuasian takia jaksat jankuttaa
viikosta toiseen.
Viime perjantainen parisuhdelain hyväksyminen oli
erittäin pieni, mutta toisaalta erittäin
myönteinen asia.
Suurin osa suomalaisista sitä paitsi tutkimusten
mukaan kannatti lain hyväksymistä. Sinun
kaltaisesi keskiajalle jämähtäneet tyypit ovat
onneksi pieni ja häviävä vähemmistö.
Suosittelen sinulle pikaista psykiatrilla
käyntiä. Hän kenties voi auttaa sinua
ahdistuksessasi.
Jos joskus olen psykiatrisen hoidon tarpeessa, on
minulle parasta terapiaa kirjoitella täällä ja
lueskella minkälaiset typerykset vastaavat
henkilökohtaisuuksilla, kun eivät kykene
asialliseen ajatustenvaihtoon.
Hyvä Observer!
Kirjoituksessasi oli totuuden jyvä. Vaikka itse en
koe homosuhteiden virallistamista uhkana, on se
tosiasia, että edes puhutaan adoptio-oikeudesta
mielestäni sairas! Milloin puhutaan lasten
oikeudesta? Saako lapsi milloinkaan valita
haluaako hän elämäänsä aidin ja isän vaiko
kentiens kaksi isää tai kaksi äitiä? Jos minulta
lapsena olisi moista kysytty, olisin kummastellut
asiaa. Miten jollakulla voi olla kahta isää? Lapsi
ei asiaa käsittele tasa-arvokysymyksenä, lapsi ei
sitä ymmärrä. Lapsella on oikeus vanhempiin,
molempiin sekä isään että äitiin! Joskus käy niin
ikävästi, että lapsi saattaa menettää toisen
vanhemmistaan, mutta priaatteena asiasta puhunkin.
Adoptiolapsella on äiti ja isä. Vanhempien
biologisuus ei merkitse siinä vaiheessa, mutta
psykologiset vanhemmat sitäkin enemmän. Millaisen
lapsen esimerkiksi kaksi naista voisivat keskenään
kasvattaa? Lapselle nuo naiset varmasti olisivat
rakkaita, mutta kasvaisiko lapsesta sittenkään
ihan sellainen, kuin pitäisi? Saisiko se silloin
mallia molemmista sukupuolista vanhempina?
Lapselle kuuluu oikeus saada äiti ja isä. Ikävä
kyllä homopareilla ei lapsia pitäisi olla muutoin
kuin päivähoidossa... Vanhempina he saattaisivat
olla moninverroin parempia kuin monet
mies-nais-parit, mutta sekä tyttö- että
poikalapselle on erityisen tärkeää saada jo
lapsuusiässä kontakti molempiin sukupuoliin.
Tässä yhteydessä en edes viitsi tarkemmin edes
puhua siitä, miten sellaista kahden isin lasta
muut lapset kohtelisivat. Kaikkihan me tiedämme
miten julmia lapset voivat toisilleen olla...
Siis nykyäänhän on paljon lapsia jotka kasvavat
ilman isää tai äitiä. Mielummin minä antaisin
lapsen homo tai lesbo parille, kuin alkoholisti
tai huume perheeseen. Ja niitähän täällä riittää,
kunhan vain avaa silmänsä ja katsoo. Kaksi
naista voivat kasvattaa yhtä hyvän lapsen kuin
yksikin. Miten voitkaan olla noin ahdas
ajatuksiltasi?? Eiköhän nämä ilkkuja lapset ole
hetero perheestä joten olis syytä opettaa
lapselleen ymmärrystä, ei ne niin tyhmiä ole
etteivätkö mitään tajuais. Sinun ajatusmaailmassa
kasvaisi just tasan tarkkaa kiusaaja-lapsia.
Kuinkahan moni nuori tuon sinunkin jutun lukee ja
sinäkö olet nyt esimerkkinä asioiden
hyväksymisestä. Joten herää ja tarkkaile
ympäristöäsi.