Suomalaisten asenne venäläisiä kohtaan on parantunut. Näin uutisoi HS tänään. Tutkija on yllättynyt siitä, ettei useampi suomalainen pelkää venäläisiä.
Varmaan suuri vaikutus on myös valtion johdolla suoritetulla asennekasvatuksella, jota tutkijan tapainen ei tuo jutussa esille ollenkaan.
Vielä 80-luvulla oppikirjoissa tuotiin esille se, että Neuvostoliitto tarvitsi Karjalan turvallisuutensa takia ja siksi sen piti saada Karjala. Ei tuotu esille esim. Petsamon taloudellista merkitystä tai Karjalan tehtaiden vaikutusta naapurin hyökkäykseen.
Sotakorvaukset esitettiin mahdollisuutena luoda omaa teollisuutta. Saatiin telakkateollisuutta ja luotiin kauppasuhteita. Ei kyseenalaistettu mitenkään, miksi hyökkäyksen kohteen piti vielä maksaa tuhotusta omaisuudesta Karjalassa.
Harva Suomessa tietää inkeriläisten kohtalosta Neuvostoliitossa. 100000 suomea puhuvaa ajettiin pois
kodeistaan 30-luvulla, jotta alueet saatiin venäläisten käyttöön. Tästä vaietaan Suomessa yhä edelleen.
Viro liittyi 80-luvun oppikirjoissa tietysti vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon. Vapautumisen hetkellä Suomen johto ei antanut naapurilleen mitään tukea. Yritettiin vielä mielistellä kommunisteja, jos vaikka saisimme itsellemme jotakin hyötyä.
Suomettuneisuus on vain osa meitä, eikä siitä päästä eroon ennen uuden sukupolven valtaantuloa. Nato on tulevaisuutemme.
Varmaan suuri vaikutus on myös valtion johdolla suoritetulla asennekasvatuksella, jota tutkijan tapainen ei tuo jutussa esille ollenkaan.
Vielä 80-luvulla oppikirjoissa tuotiin esille se, että Neuvostoliitto tarvitsi Karjalan turvallisuutensa takia ja siksi sen piti saada Karjala. Ei tuotu esille esim. Petsamon taloudellista merkitystä tai Karjalan tehtaiden vaikutusta naapurin hyökkäykseen.
Sotakorvaukset esitettiin mahdollisuutena luoda omaa teollisuutta. Saatiin telakkateollisuutta ja luotiin kauppasuhteita. Ei kyseenalaistettu mitenkään, miksi hyökkäyksen kohteen piti vielä maksaa tuhotusta omaisuudesta Karjalassa.
Harva Suomessa tietää inkeriläisten kohtalosta Neuvostoliitossa. 100000 suomea puhuvaa ajettiin pois
kodeistaan 30-luvulla, jotta alueet saatiin venäläisten käyttöön. Tästä vaietaan Suomessa yhä edelleen.
Viro liittyi 80-luvun oppikirjoissa tietysti vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon. Vapautumisen hetkellä Suomen johto ei antanut naapurilleen mitään tukea. Yritettiin vielä mielistellä kommunisteja, jos vaikka saisimme itsellemme jotakin hyötyä.
Suomettuneisuus on vain osa meitä, eikä siitä päästä eroon ennen uuden sukupolven valtaantuloa. Nato on tulevaisuutemme.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pelko ei ainakaan vähene kun kaikenlaiset Koroljovit ja mutantit on palkattu irvailemaan ja valehtelemaan kuten sota-aikana.
Venäjä painostaa koko ajan Suomea. Jatkuvasti yrittävät vaikuttaa Suomen sisäisiin asioihin, lapsi- ja mummoasiamiehet... Ehkä tavoitteenakin on luoda pelkoa?
mummoasian. Jos olisivat antaneet egyptiläisen ja venäläisen mummon jäädä suomeen nin kukaan suomessa tai venäjällä ei oleisi tiennyt näistä mummoista yhtikäs mitään. Nyt tehtiin kärpäsestä härkänen ja jopa puuhailtiin mummolakia. Lapsiasiassa (anton) molemmilla vanhemmilla oli huoltajuus ja kun toinen osapuoli jäi venäjälle lapsen kanssa, puuhattiin suomen oikeudessa yksinhuoltajuus isälle ja taas asiasta tuli suuri mediapeli. Suomalaiset itse töpeksivät molemmat asiat ihan itse. Ja sitten syytetää niitä jotka ovat syyttömiä. Suomalaiset ja venäläiset ovat samasta karjalan metsästä veistettyjä hörhöjä.
Miksi niin monet suomalaiset eivät voi suhtautua venäläisiin kuten muihinkin kansoihin? Miksi Venäjän jokainen toimi nähdään epäilyttävänä? Miksi suomalaiset elättelevät Venäjästä ikivanhoja vainoharhoja ja vihakuvitelmia? Venäjän suuri kansa ei häviä mihinkään. Venäjä ei häviä mihinkään. Se tulee aina pysymään Suomen tärkeimpänä naapurimaana. Siksi asiallisempi suhde Venäjään ja venäläisiin on elinehto koko Suomen kansalle.
"Ehkä tavoitteenakin on luoda pelkoa?"
Miksi? Siksikö että Suomi liittyisi Natoon?
"Tutkija on yllättynyt siitä, ettei useampi suomalainen pelkää venäläisiä."
Kyseinen tutkija taitaa potea russofobiaa. Olisi kiinnostavaa tietää hänen rahoituslähteensä. Follow the money, niin kuin sanonta kuuluu.
"Vielä 80-luvulla oppikirjoissa tuotiin esille se, että Neuvostoliitto tarvitsi Karjalan turvallisuutensa takia ja siksi sen piti saada Karjala."
NL tahtoi syksyllä 1939 pientä rajantarkistusta Leningradin edustalla ja tukikohtaa Suomenlahden pohjoisrannikolta. Saksan uhan (jota NL:n hyökkäämättömyyssopimus sen kanssa ei voinut poistaa, kuten kesällä 1941 nähtiin) edessä NL:n turvallisuusintressit olivat legitiimit, ja Suomen olisi ne pitänyt tunnustaa. Sen sijaan Suomen länsivaltoihin tukeutunut hallitus valitsi sodan, jossa se menetti paljon enemmän kuin mitä NL Moskovan neuvotteluissa oli pyytänyt. NL:n sotilasjohto nimittäin vaati jo silloin enemmän kuin NL:n poliittinen johto - ns. Pietari Suuren rajaa. Sotilaspiirien mielipide määräsi Moskovan rauhanehdot maaliskuussa 1940.
"Ei tuotu esille esim. Petsamon taloudellista merkitystä tai Karjalan tehtaiden vaikutusta naapurin hyökkäykseen."
Suomalaiset kiristivät Neuvosto-Venäjältä Petsamon Tarton neuvotteluissa v. 1920 neuvostohallituksen silloista heikkoudentilaa hyväksi käyttäen. Se oli suomalaisilta lyhytnäköistä politiikkaa. Niin kuin J. K. Paasikivi myöhemmin totesi, Tarton rauha oli Suomelle liian hyvä rauha. Mannerheim puolestaan tunnusti, että vaikka aivan Pietarin edustalla kulkeva Suomen raja sopi kahden Venäjän sisäisen alueen väliseksi rajaksi, se ei voinut sopia kahden erillisen valtakunnan väliseksi rajaksi.
Toivottavasti suomalaisissa kouluissa opetetaan näitä historian realiteetteja kiihkoisänmaallisen ja revisionistisen propagandan asemesta. Venäjän on kenties syytä alkaa tarkemmin seurata, ettei kouluopetusta käytetä Suomessa väärin russofobisen mielialan lietsontaan, kuten valitettavasti Virossa on asianlaita ollut jo pitemmän aikaa.
"Ei kyseenalaistettu mitenkään, miksi hyökkäyksen kohteen piti vielä maksaa tuhotusta omaisuudesta Karjalassa."
NL kenties oli hyökkääjä v. 1939, mutta Suomi oli hyökkääjä v. 1941, ja koska Suomi hävisi sodan, se tietysti maksoi laskun (sehän oli siihen aikaan normaali käytäntö muutenkin). Jos suomalaiset olisivat toimineet järkevämmin Moskovan neuvotteluissa syksyllä 1939, koko sotku olisi ehkä voitu välttää.
"Viro liittyi 80-luvun oppikirjoissa tietysti vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon."
Viro ei liittynyt NL:oon vapaaehtoisesti, vaan aseellisen uhan edessä, mutta toisaalta Viro hyväksyi Pätsin ja Laidonerin johdolla täysin vapaaehtoisesti neuvostomiehityksen sekä syksyllä 1939 että kesällä 1940. Tätä virolaiset eivät nykyisin pysty myöntämään, koska se luokkaa tuon pienen mutta mahtailevan kansan ylpeyttä ja itsetuntoa. Virolaiset eivät harkinneet mitään vastarintaa edes syyskuussa 1939, vaan suorastaan kiirehtivät sopimusta Stalinin kanssa. Viron ratkaisu sinetöi Latvian ja Liettuan kohtalon.
"Vapautumisen hetkellä Suomen johto ei antanut naapurilleen mitään tukea."
Presidentti Koiviston kylmäverinen, tunteilematon rauhallisuus osoitti että ulkopoliittisesti hänessä oli todellista kekkoslaista valtiomiesainesta.
"Yritettiin vielä mielistellä kommunisteja, jos vaikka saisimme itsellemme jotakin hyötyä."
Oman maan edun täytyy politiikassa aina olla korkein ohjenuora. Nykyisin Suomen poliittinen eliitti mieluusti asettaa Suomen intressien edelle suurten EU-maiden tai länsimaisen "kansainvälisen yhteisön" intressit. Paasikiven-Kekkosen linjan perintöä ollaan hukkaamassa hyvää vauhtia.
"Suomettuneisuus on vain osa meitä, eikä siitä päästä eroon ennen uuden sukupolven valtaantuloa."
Lapsellinen uhittelu Venäjälle vain siksi, että todistettaisiin, ettei enää olla "suomettuneita", on niin typerää ja lyhytnäköistä politiikkaa, että se tuo mieleen Suomen vääränlaisen idänsuhteiden hoidon 1920- ja 1930-luvulla. Muistakaa mihin se lopulta johti. Erkko oli aikoinaan kuin Stubb nykyisin, tahtoi kerätä irtopisteitä länsimailta, näyttää hyvältä anglosaksien lehdissä. Mutta se oli viedä Suomen tuhoon.
"Nato on tulevaisuutemme."
Naton aika on ohitse. Jetlsinin surkeina vuosina, kun Venäjä oli kaaoksessa, Nato-jäsenyys olisi kenties ollut tarpeellinen Suomen turvallisuuden kannalta. Mutta Putinin ja Medvedevin vahva, vakaa Venäjä ei ole Suomelle mikään uhka, ellei Suomi itse ala Natoon liittymällä uhkaamaan Venäjää. Suomen Nato-jäsenyys vasta aiheuttaisi sen turvallisuusvajeen, jolla Natoon liittymistä yritetään perustella. Onneksi Suomen kansan enemmistö on Nato-vastaista eli isänmaallista. Suomessa ei ole ollut vieraan vallan joukkoja Porkkalan laivastotukikohdan palauttamisen jälkeen, eivätkä suomalaiset uusia miehittäjiä maahansa halua.