"Ja anna meille meidän syntimme anteeksi

olemme. Kyllä se niin on, että jos Jumala ei anna meille anteeksi muutakuin senverran mihin me vajavaisuudessamme pystymme, niin jäämme armon ulkopuolelle. On helppo sanoa antavansa anteeksi, mutta sydän ei aina ole siinä mukana. Minä tunnen itseni vajavaiseksi, enkä voi unohtaa sitä vääryyttä jota minua vastaan on tietoisesti tehty. Pahamieli tulee siitäkin huolimatta, vaikka olen rukoillut että pääsisin pois katkeruudestani. Senvuoksi minun rukoukseni kuuluukin, että Isä anna anteeksi myöskin tämä anteeksiantamattomuuteni ja anna sinä voimaa anttaa anteeksi ja myöskin UNOHTAA.

vajavaisuudessamme kirjoitti:

olemme. Kyllä se niin on, että jos Jumala ei anna meille anteeksi muutakuin senverran mihin me vajavaisuudessamme pystymme, niin jäämme armon ulkopuolelle. On helppo sanoa antavansa anteeksi, mutta sydän ei aina ole siinä mukana. Minä tunnen itseni vajavaiseksi, enkä voi unohtaa sitä vääryyttä jota minua vastaan on tietoisesti tehty. Pahamieli tulee siitäkin huolimatta, vaikka olen rukoillut että pääsisin pois katkeruudestani. Senvuoksi minun rukoukseni kuuluukin, että Isä anna anteeksi myöskin tämä anteeksiantamattomuuteni ja anna sinä voimaa anttaa anteeksi ja myöskin UNOHTAA.

Lue lisää

Eli: "Anna meidän antaa lähimäisillemme anteeksi, niinkuin Sinäkin olet meille anteeksi antanut."
Luultavasti alunperin olikin tässä järjestyksessä, mutta kun ihmisillä on hinku muuttaa kaikki omilla teoillaan ansaituksi, niin tässäkin on varmaan käynyt? Että pyydetään Jumalaa antamaan meille anteeksi "niin hyvin" kuin me ihymiset teemme toisiamme kohtaan?????

vajavaisuudessamme kirjoitti:

olemme. Kyllä se niin on, että jos Jumala ei anna meille anteeksi muutakuin senverran mihin me vajavaisuudessamme pystymme, niin jäämme armon ulkopuolelle. On helppo sanoa antavansa anteeksi, mutta sydän ei aina ole siinä mukana. Minä tunnen itseni vajavaiseksi, enkä voi unohtaa sitä vääryyttä jota minua vastaan on tietoisesti tehty. Pahamieli tulee siitäkin huolimatta, vaikka olen rukoillut että pääsisin pois katkeruudestani. Senvuoksi minun rukoukseni kuuluukin, että Isä anna anteeksi myöskin tämä anteeksiantamattomuuteni ja anna sinä voimaa anttaa anteeksi ja myöskin UNOHTAA.

Lue lisää

kuule kyllä Jumala on kuullut varmasti sinun rukouksesi että sinä todella haluat antaa anteeksi sille joka on tehnyt vääryyttä sinua vastaan.
Mutta se unohtaminen on toinen asia, kyllä ihminen muistaa mitä on tapahtunut, mutta siitä on kuin kärki pois sen jälkeen kun kun olet sydämmestäsi antanut anteeksi tuolle väärintekijälle.
Minulla oli samantapainen kokemus kuin sinulla kun tulin uskoon, oli yksi henkilö jonka kanssa meillä oli ollut välit poikki kun hän aina valehteli minusta ihmisille, mutta kun tulin uskoon niin Jumalan Henki puhutteli minua että minun tulisi tehdä sovinto tuon henkilön kanssa, menin hänen luokseen ja sanoin että anna anteeksi minulle jos olen sinua loukannut jollain tavalla, me sovimme kaikki ja kuulin senjälkeenkin että hän vielläkin teki valheita minusta, mutta se ei loukannut minua yhtään annoin hänen puhua mitä hän tykkäsi, näin Jumala voi ottaa katkeruuden pois meiltä vihamiehiämmekin kohtaan.

vajavaisuudessamme kirjoitti:

olemme. Kyllä se niin on, että jos Jumala ei anna meille anteeksi muutakuin senverran mihin me vajavaisuudessamme pystymme, niin jäämme armon ulkopuolelle. On helppo sanoa antavansa anteeksi, mutta sydän ei aina ole siinä mukana. Minä tunnen itseni vajavaiseksi, enkä voi unohtaa sitä vääryyttä jota minua vastaan on tietoisesti tehty. Pahamieli tulee siitäkin huolimatta, vaikka olen rukoillut että pääsisin pois katkeruudestani. Senvuoksi minun rukoukseni kuuluukin, että Isä anna anteeksi myöskin tämä anteeksiantamattomuuteni ja anna sinä voimaa anttaa anteeksi ja myöskin UNOHTAA.

Lue lisää

"enkä voi unohtaa sitä vääryyttä jota minua vastaan on tietoisesti tehty"

Hieman kieronlainen tunnustus tuo, nimittäin kun siinä edellä todettiin
katkeruus vain vajavaisuudeksi. Mutta jos ihminen jatkaa katkeruuden
syntiä, ei hän ole omalla kohdallaan käsittänyt mitä anteeksisaaminen on.
Joka todella kokee saaneen Herralta anteeksi saastaisuutensa, antaa
ilomielin anteeksi toisille.
Katkeruuden synti on ainut mistä Raamattu sanoo ehdottoman jyrkästi:

Jaak. 2:12
Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne,
mitä puhutte tai teettekin.
13 Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion,
mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton.

Rakkaus "ei musitelee kärsimäänsä pahaa" - ei muistele pahalla, vaikka
muistaa ja ymmärtää, että hänellle tehtiin vääryyttä. Armahdettu antaa
iloiten anteeksi.

Päinvastoin: kirjoitti:

Eli: "Anna meidän antaa lähimäisillemme anteeksi, niinkuin Sinäkin olet meille anteeksi antanut."
Luultavasti alunperin olikin tässä järjestyksessä, mutta kun ihmisillä on hinku muuttaa kaikki omilla teoillaan ansaituksi, niin tässäkin on varmaan käynyt? Että pyydetään Jumalaa antamaan meille anteeksi "niin hyvin" kuin me ihymiset teemme toisiamme kohtaan?????

Lue lisää

En käsittänyt viestiäsi "anna meidän antaa", sillä tietysti hän antaa meidän
antaa. Joku kirjoitti viisaasti ...

" Isä anna anteeksi myöskin tämä anteeksiantamattomuuteni
ja anna sinä voimaa antaa anteeksi ja myöskin UNOHTAA. "

Ehkä opimme antamaan anteeksi kun rukoilemme, että anna minun
ymmärtää kuinka paljon olet joutunut antamaan minulle anteeksi.

kuullut rukoukset.. kirjoitti:

kuule kyllä Jumala on kuullut varmasti sinun rukouksesi että sinä todella haluat antaa anteeksi sille joka on tehnyt vääryyttä sinua vastaan.
Mutta se unohtaminen on toinen asia, kyllä ihminen muistaa mitä on tapahtunut, mutta siitä on kuin kärki pois sen jälkeen kun kun olet sydämmestäsi antanut anteeksi tuolle väärintekijälle.
Minulla oli samantapainen kokemus kuin sinulla kun tulin uskoon, oli yksi henkilö jonka kanssa meillä oli ollut välit poikki kun hän aina valehteli minusta ihmisille, mutta kun tulin uskoon niin Jumalan Henki puhutteli minua että minun tulisi tehdä sovinto tuon henkilön kanssa, menin hänen luokseen ja sanoin että anna anteeksi minulle jos olen sinua loukannut jollain tavalla, me sovimme kaikki ja kuulin senjälkeenkin että hän vielläkin teki valheita minusta, mutta se ei loukannut minua yhtään annoin hänen puhua mitä hän tykkäsi, näin Jumala voi ottaa katkeruuden pois meiltä vihamiehiämmekin kohtaan.

Lue lisää

" sovimme kaikki ja kuulin senjälkeenkin että hän vieläkin teki valheita minusta, mutta se ei loukannut minua yhtään annoin hänen puhua mitä hän tykkäsi, näin Jumala voi ottaa katkeruuden pois meiltä vihamiehiämmekin kohtaan. "

Ei kylläkään käsittääkseni aina sopimaan tarvitse mennä jos muutoinkin pääsee asiasta yli. Kun antaa anteeksi, ei enää loukkaannu sillälailla kuin
ennen. On selvää että meistä kaikista puhutaan niin hyvää kuin pahaa.

Joskus ei pidä mennä pyytämään anteeksi. Eräs tuttuni pyysi toiselta
anteeksi, että oli tästä ajatellut pahaa. Tämä loukkaantui kovasti.
Ennen oli kaikki ok. Pahanpuhujalle olisi riittänyt että lopetti moisen.

Päinvastoin: kirjoitti:

Eli: "Anna meidän antaa lähimäisillemme anteeksi, niinkuin Sinäkin olet meille anteeksi antanut."
Luultavasti alunperin olikin tässä järjestyksessä, mutta kun ihmisillä on hinku muuttaa kaikki omilla teoillaan ansaituksi, niin tässäkin on varmaan käynyt? Että pyydetään Jumalaa antamaan meille anteeksi "niin hyvin" kuin me ihymiset teemme toisiamme kohtaan?????

Lue lisää

Voidaankos me Jumalaa vastaam me mitättömät ihmispoloiset rikkoa, sillä hän on niin kaukana ja korkealla, että meidän rikkomuksemme ei suinkaan häneen vaikuta millään tavalla hänen olemassaoloonsa? Hänkö meidän mitättömistä asioista voisi loukata "mielensä", ei, vaan hänen puoleltaan on aina kaikki anteeksi annettu, sillä häntä tosiaankaan meidän, jotka pienen olemattoman ajan hetken Hänen: iankaikkisuuden luoenneen silmissä, viivähdämme täällä ajassa, vain olemattoman hetken, ei suinkaan liikauta sinne eikä tänne.

Mutta on muistettava, että suhtautumisemme lähimmäisiin on kokonaan toinen asia, joten rikkomuksemme ja väärinkäytöksemme lähimmäistämme kohtaan, joita olemme tehneet, ja jos ne me haluamme sovittaa ja pyytää anteeksi, niin tottakai ne on samalla pyydetty Jumalaltakin anteeksi, katso Kristus kadulla kulkee. Eli emme voi pyytää Jumalalta anteeksi eirikseen, vaan kun sovimme Jeesuksen Kristuksen esimerkin antamassa Rakkaudessa väärintekomme lähimmäisemme kanssa, niin silloin me olemme samalla kertaa sopineet ja pyytäneet Jumalaltakin anteeksi, kun me olemme sydämestämme pyytäneet lähimmäiseltämme anteeksi.

Tämä anteeksi pyyntö syventyy täällä käytännön elämässä äärettömän monella tavalla kanssaihmisiimme-lähimmäisiimme, ei se ainoastaan ole siinä, että sanomme "suo anteeksi se, että minä tein sen minkä "epäkohdan" tahansa, sillä me olemme oikeastaan joka päivä anteeksiannon velassa lähimmäisiämme kohtaan aivan jokaista ihmistä jonka kohtaamme päivittäin, sillä emme me aina tajua, että joku osa alue käytöksessämme ja sanoissamme saattaa olla arka asia johon saatamme epähuomiossa sanoissamme tai teoissamme itse eksyä, inhimmillisyydessämme, näin ainakin itse koin aika usenkin erehtyvän.

AnttiVKantola kirjoitti:

" sovimme kaikki ja kuulin senjälkeenkin että hän vieläkin teki valheita minusta, mutta se ei loukannut minua yhtään annoin hänen puhua mitä hän tykkäsi, näin Jumala voi ottaa katkeruuden pois meiltä vihamiehiämmekin kohtaan. "

Ei kylläkään käsittääkseni aina sopimaan tarvitse mennä jos muutoinkin pääsee asiasta yli. Kun antaa anteeksi, ei enää loukkaannu sillälailla kuin
ennen. On selvää että meistä kaikista puhutaan niin hyvää kuin pahaa.

Joskus ei pidä mennä pyytämään anteeksi. Eräs tuttuni pyysi toiselta
anteeksi, että oli tästä ajatellut pahaa. Tämä loukkaantui kovasti.
Ennen oli kaikki ok. Pahanpuhujalle olisi riittänyt että lopetti moisen.

Lue lisää

Sillä jolle on annettu anteeksi maanpäällä, on myöskin annettu anteeksi taivaassa.

armahdettuko kirjoitti:

Sillä jolle on annettu anteeksi maanpäällä, on myöskin annettu anteeksi taivaassa.

" Sillä jolle on annettu anteeksi maanpäällä,
on myöskin annettu anteeksi taivaassa. "

Oikein tuossa käsität yhden muun viestini tarkoituksen. Meidän tulee
armahtaa vihamiehiämmekin, jotta Herrakin armahtaisi heitä.
Se on samalla itsemme alentamista Herran tarkoittamalla tavalla.
Vaikka emme menisi ylpeänä kertomaan, että olen sinulle antanut
anteeksi, niin kyllä tuo väärintekijä sen vaistoaa ja saattaa muuttaa
tapansakin.

eremith32 kirjoitti:

Voidaankos me Jumalaa vastaam me mitättömät ihmispoloiset rikkoa, sillä hän on niin kaukana ja korkealla, että meidän rikkomuksemme ei suinkaan häneen vaikuta millään tavalla hänen olemassaoloonsa? Hänkö meidän mitättömistä asioista voisi loukata "mielensä", ei, vaan hänen puoleltaan on aina kaikki anteeksi annettu, sillä häntä tosiaankaan meidän, jotka pienen olemattoman ajan hetken Hänen: iankaikkisuuden luoenneen silmissä, viivähdämme täällä ajassa, vain olemattoman hetken, ei suinkaan liikauta sinne eikä tänne.

Mutta on muistettava, että suhtautumisemme lähimmäisiin on kokonaan toinen asia, joten rikkomuksemme ja väärinkäytöksemme lähimmäistämme kohtaan, joita olemme tehneet, ja jos ne me haluamme sovittaa ja pyytää anteeksi, niin tottakai ne on samalla pyydetty Jumalaltakin anteeksi, katso Kristus kadulla kulkee. Eli emme voi pyytää Jumalalta anteeksi eirikseen, vaan kun sovimme Jeesuksen Kristuksen esimerkin antamassa Rakkaudessa väärintekomme lähimmäisemme kanssa, niin silloin me olemme samalla kertaa sopineet ja pyytäneet Jumalaltakin anteeksi, kun me olemme sydämestämme pyytäneet lähimmäiseltämme anteeksi.

Tämä anteeksi pyyntö syventyy täällä käytännön elämässä äärettömän monella tavalla kanssaihmisiimme-lähimmäisiimme, ei se ainoastaan ole siinä, että sanomme "suo anteeksi se, että minä tein sen minkä "epäkohdan" tahansa, sillä me olemme oikeastaan joka päivä anteeksiannon velassa lähimmäisiämme kohtaan aivan jokaista ihmistä jonka kohtaamme päivittäin, sillä emme me aina tajua, että joku osa alue käytöksessämme ja sanoissamme saattaa olla arka asia johon saatamme epähuomiossa sanoissamme tai teoissamme itse eksyä, inhimmillisyydessämme, näin ainakin itse koin aika usenkin erehtyvän.

Lue lisää

"Hänkö meidän mitättömistä asioista voisi loukata "mielensä",
ei, vaan hänen puoleltaan on aina kaikki anteeksi annettu,"

Kaikkea luotua voimme loukata, vaan emme Jumalaa itseään.
(Paitsi se "Hengen pilkka", josta ollaan monitasoista mieltä.)
Kyllä loukkaaminen on loukkaajalle itselleen isompi ongelma kuin
loukatulle loppujen lopuksi. Kun joku loukkaa ja taas loukkaa minua - tai luulen että loukkaa - toivon, että hän pian pääsisi ulos
oravanpyörästään.

Luuk. 12:10
Ja jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi; mutta sille, joka Pyhää Henkeä pilkkaa, ei anteeksi anneta.

Matt. 12:31
Sentähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta.

Mark. 3:22
Ja kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, sanoivat:
"Hänessä on Beelsebul", ja: "Riivaajien päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia".
- -
28 Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin;
29 mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin."
30 Sillä he sanoivat: "Hänessä on saastainen henki".

AnttiVKantola kirjoitti:

En käsittänyt viestiäsi "anna meidän antaa", sillä tietysti hän antaa meidän
antaa. Joku kirjoitti viisaasti ...

" Isä anna anteeksi myöskin tämä anteeksiantamattomuuteni
ja anna sinä voimaa antaa anteeksi ja myöskin UNOHTAA. "

Ehkä opimme antamaan anteeksi kun rukoilemme, että anna minun
ymmärtää kuinka paljon olet joutunut antamaan minulle anteeksi.

Lue lisää

antaa samoin anteeksi, niinkuin Jumalakin on meille anteeksi antanut. Tätä tarkoitin. Sillä ihmisen omat teot jäävät aina vajaiksi.

"Anna meille meidän syntimme anteeksi", esitti aloittaja otsikossaan ja
sinä alex hämmästelet, että miksi tuollaista asiaa esille tuot.

Et ole käsittänyt Jumalan lakia koska sanot näin:

"On helpompi antaa anteeksi jos jätät kaiken tuomitsemisen Jumalalle"

Nimittäin meidän on annettava anteeksi, jotta lähes varmistaisimme, että
Jumalakin antaa anteeksi. Kannanottomme voi kenties vapauttaa kirouksesta
ja tilalle saattaa siunauksen. Tahdommehan siunata?

jokapäiväiseen käytännön elämään ennen kaikkea, siksi että se on opeteltava täällä käytännön arjen elämässä luonnollisena osana elämämme käytäntöön, sillä anteeksi antoa tarvitaan joka päivä ihmisten välisessä käytännössä. Emmehän sitä osaisi soveltaa ikuisuudessa ellemme opettelisi sen ominaisuutta ja vaiktusta täällä käytännön elämässä niin, että mitä on todellinen anteeksi anto, joka vaikutus on todellista anteeksiantoa, eikä pelkkää huulten helinää.

Se on "sydämen todellista luovuttamista lähimmäiselleen", se todellisessa merkityksessä!?

tekemään yhtään rakkaudellista tekoa. Senvuoksi olisikin nöyrryttävä Jumalan edessä pyytämään Häneltä voimaa rakastaa ja antaa anteeksi SAMOIN mkuin Jumalakin on meille anteeksi antanut.

>>>>eli jos on itse katkera joillekin niin on nopeasti tehtävä siitä parannus, sillä muuten on oma anteeksisaaminen Jumalalta evätty.

omassa voimassaan kirjoitti:

tekemään yhtään rakkaudellista tekoa. Senvuoksi olisikin nöyrryttävä Jumalan edessä pyytämään Häneltä voimaa rakastaa ja antaa anteeksi SAMOIN mkuin Jumalakin on meille anteeksi antanut.

>>>>eli jos on itse katkera joillekin niin on nopeasti tehtävä siitä parannus, sillä muuten on oma anteeksisaaminen Jumalalta evätty.

Lue lisää

>>>>eli jos on itse katkera joillekin niin on nopeasti tehtävä siitä parannus, sillä muuten on oma anteeksisaaminen Jumalalta evätty.