Opiskelen tällä hetkellä lääketiedettä, mutta valmistumisen jälkeen minua odottaa joko asepalvelus tai siviilipalvelus. Olen pitkään miettinyt onko minulla mitään eettistä oikeutta lähteä asepalvelukseen; Onko järkeä että heti kun olen valmis parantamaan, lähden oppimaan kuinka tapetaan?
Toisaalta ymmärrän asepalveluksen maanpuolustuksellisen merkityksen, ja argumenttina asepalveluksen puolesta voidaan todeta muiden hengen puolustaminen. Mutta silti tunnen että se sotii omaa etiikantajuani vastaan.
Mikä on suuren yleisön mielipide, onko lääkärin paikka armeijassa vai siviilipalveluksessa?
Olis kauheen kiva jos saisin pohdittuja asiallisia vastauksia, ei mulla muuta.
Toisaalta ymmärrän asepalveluksen maanpuolustuksellisen merkityksen, ja argumenttina asepalveluksen puolesta voidaan todeta muiden hengen puolustaminen. Mutta silti tunnen että se sotii omaa etiikantajuani vastaan.
Mikä on suuren yleisön mielipide, onko lääkärin paikka armeijassa vai siviilipalveluksessa?
Olis kauheen kiva jos saisin pohdittuja asiallisia vastauksia, ei mulla muuta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
merkitsee rosvojen ja raiskaajien hyväksyntää.Eihän niille voi vastaan sanoa kun se olisi väkivaltaa rosvoja kohtaan
Vaikeaa uskoa että opiskelet lääkäriksi jos sinulla on noin huono tieto puolustusvoimien toiminnasta, voithan hakea kenttälääkäriksi.
Toiseksi puolustusvoimissa ei opetella tappamaan, aseenkäsittelyä kylläkin.
toiseksi puolustusvoimissa oppii hyödyllistäkin asiaa, kuten itsekuri.
Olen harrastanut koko nuoruuteni erilaisia itsepuolustuslajeja, joiden tehtävänä on nimenomaan puolustautua hyökkäykseltä. Näissä lajeissa ei koskaan ole tarkoitus vahingoittaa edes sitä mahdollista hyökkääjää pysyvästi, itsepuolustustilanteessa käden tai nenän murtaminen on täysin hyväksyttävää.
Mutta mietittäessä armeijaa, opit nimenomaan käyttämään toisen ihmisen tappamiseen tarkoitettuja välineitä;ei ole mahdollista vain murtaa nenää ja lopettaa tappelua siihen.
Pohjimmillaan kysymys onkin siitä minkä takia meillä on asepalvelus; tarvitaan jokin pelote ettei kukaan hyökkäisikään kimppuumme. Toisaalta myös toisten valtioiden täytyy pitää yllä jonkinlaista arsenaalia, jotteivat tuntisi itseään uhatuiksi. Logiikkana siis on että hankitaan isompi ja terävämpi keppi kun naapurilla.
Miksi siis juuri minun tulee jatkaa tätä pelon ilmapiiriä, kun valmistuttuani vannon lääkärinvalan, jonka tärkein sisältö on ihmiselämän varjeleminen?
Perustelkaa mielellään.
Se ei ole ihmiselämän varjeleminen jos luistat puolustusvoimista ja vihollinen hyökkää suomeen ja raiskaa ja tappaa vaimosi,lapsesi ja sinut.
toiseksi jos yrität surkealla karatellasi teilata rynnäkkökiväärillä sinua ampuvaa vihollista niin sinä kuolet.
keskustelu taisi olla aikuisille noin pääasiassa. Ei teille lapsille.
Samapa tuo kumpaan menet. Meidän alokasjoukkueessa oli yksi lääkäri, joka kävi lääkintä-RUK:n ja sieltä palattuaan hän toimi lääkärinä varuskuntasairaalassa. Helpolla pääsi mun mielestä. Toisaalta jos menee sivariksi ja toimii lääkärintehtävissä niin varmaan pääsee vielä helpommalla.
Kysymys ei koskenut "kummassa pääsen helpommalla", vaan sitä, mitä mieltä te olette lääkärin suorittamasta asepalveluksesta eettiseltä pohjalta. Ei auta myöskään, vaikka tiedät jonkun lääkärin käyneen asepalveluksen, sillä on myös monia jotka sitä eivät käy.
Kunnon lääkärit käyvät asepalveluksen.
"sillä on myös monia jotka sitä eivät käy."
-nämä ovat naisia.
Kysyit "suuren yleisön mielipidettä" ja vastasin siihen oman mielipiteeni, että aivan sama minne menet. Mielestäni ammatilla ei ole väliä, onhan siellä papitkin valtion puolesta. Mielestäni tärkeintä on se, mitä mieltä sinä olet, ei se mitä muut on ajattelevat. Aloituksessasi sanot että meneminen sotisi etiikkaasi vastaan, joten siviilipalvelus lienee parempi vaihtoehto.
Eipä mulla nyt mitään tuon parempaa neuvoa ole antaa.
Kiitos asiallisesta vastauksesta, näitä toivoisi löytyvän enemmän. Toivoin kuitenkin että keskustelu ohjautuisi vain mielipiteistä perusteltuihin argumentteihin asepalveluksen ja lääkärintyön yhteensopivuudesta/sopimattomuudesta.
Eipä mulla muuta.
Kävin intin. RUKki meni samalla rupeamalla (kurssi 157). Lisänatsatkin tulivat myöhemmin matkan varrella ennen nykyisyyttä. Ihan kelpoa. Tiedän miten maata puolustetaan. RUK on hyvä oppilaitos tässä asiassa.
Juu... En todellakaan uhraisi (enää) henkeäni Suomen puolesta. Miksi niin tekisin? Mitä puolustettavaa minulla täällä on? -En omista neliötäkään maata Suomen Tasavallan alueella. En edes asunto-osakeyhtiöiden osakkeita. Yksikään läheiseni ei ole mahdoton siirrettävä täältä pois kriisitilanteen uhatessa. Miksi jäisimme? -Poliittinen järjestelmä, suomalainen länsimainen demokratia,... älkää naurattako... En todellakaan tapa itseäni tämän takia. Tai edes altistu sille.
Vaikka olen stydi. Ja vaikka puolustan läheisiäni aina ja kaikkialla. Viimeiseen saakka. Siitä olen kuulu. -Suomi vaan ei (enää) ole minun juttuni.
Lähden aivan oikeesti meneen jos rupeette rähjäämään. Kaveria kuolemaan ette minusta saa.
ei ole mahdoton siirrettäväksi pois.Mielenkiinntoinen näkökulma.Minne siirtäisit läheisesi.Miehitys ja rajanyli meneminen on aina rosvohommia ja tällä hetkellä melko teoreettinen koska ainakan Euroopassa ei sota ole todennäköinen.Ilman armeijaa Suomi olisi miehitettävissä pienelläkin porukalla.Berliinissä jossakin naistensairaalassa puolet niistä naisista kannettiin kuolleina ulos Saksan antatumista seuraavana päivänä kun eivät kestäneet sitä ryssän isoa kyrpää.Katselisitko vierestä lootus-asennossa ja kiittäisit luojaa että et ole nainen.