kirkonkanta elinsiirtoihin?

nykylääketieteen arkipäivää. Elimiähän otetaan pääsääntöisesti aivokuolleelta (eli Suomen lain mukaan virallisesti kuolleilta)ihmisiltä, jollei ole estettä,esim,ehdoton kielto elinaikana,ettei anna elimiään elinsiirtoon,tai muita,lääketieteellisiä vasta-aiheita.Evankelis-luterilaisen kirkon kanta mukailee hyväksytyn lain (=aivokuollut on kuollut)mukaista linjaa.Itselläni on lukuisia elinluovutuskortteja eri laukuissa siltä varalta,että olen joskus aivokuollut.Toivottavasti elimilläni voidaan pelastaa jonkun ihmisen henki.Tämän konkretian olen voinut nähdä työssäni teho-osastolla jo viitisentoista vuotta.Saamme lyhyen palautteen siitä,millaiseen sairauteen irrotettu elin auttoi potilasta.Voittehan soittaa seurakuntiin ja kysyä sieltä tarkemmin.

itse sain munuaisen 10 vuotta sitten, ja oma kantani on aina ollut myönteinen. Itse en ole tehnyt eliluovutustestamenttia, sillä lääkärit, jotka näitä elimiä irrottaa tietävät kyllä minun kantani asiaan. Luulisin, että suurin osa suomalaisista suhtautuu myönteisesti elinsiirtoihin vaikkeivat ole luovutustestamenttia tehneetkään. Osasyynä voi olla myös se, että näitä kortteja ei ole tarpeeksi saatavilla, eikä ihmiset osaa ajatella asiaa, joka ei ole ajankohtainen. Esimerkiksi omalla työpaikallani en ole nähnyt näitä kortteja yleisessä jaossa. Kaikenmaailman muita esitteitä kyllä löytyy. Jos näitä kortteja olisi enemmän ihmisten saatavissa, vältyttäisiin ainakin siltä tuskalliselta vaiheelta, jossa joudutaan vainajan omaisilta kysymään lupaa käyttämään elimiä toisen ihmisen käyttöön.

Kirkon kantaa elinsiirtoihin en tiedä, eikä kiinnostakkaan, sillä eipä kirkosta apua sairastuneille ole. Yhden ihmisen rukous ei sinua terveeksi tee, jos joku elin toimii vajavaisesti. Mutta mikäli oikein muistan, niin eikös nimenomaan tietyissä uskonnoissa esim. verensiirrot ole kiellettyjä? Joten eiköhän se silloin koske myös muita elimiä.