Kertokaas asiantuntijat hiukan Suomen ja natsi-Saksan taloussuhteista talvisodan aikaan. Oliko siinä mitään huomionarvoista. Käsittääkseni jonkinlaista saartoa oli Saksan puolelta.
talvisota ja Saksa
Uuuno
17434
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Petsamon kautta pääsi vielä Britanniaan joten mitään väliä sillä ei ollut että heillä oli U-veneitä Itämerellä.
Eivätkä he olleet miehittäneet vielä Tanskaa ja Norjaa joten heillä ei myöskään ollut mahdollisuutta vaikuttaa Pohjoismaiden tukeen Suomea kohtaan. Baltian maiss puhumattakaan.
vai koskiko saarto vain sotatarvikkeita
Ei ollut mitään kauppaa Saksan kanssa. Aatu ja Ribbenkoff Herr von eivät halunneet ongelmia Idässä kun oli aika hyökätä Ranskan ja Englannin kimppuun TAAS1
vallattiin heti sodan alussa.
Saksa esti myös sotatarvikkeiden kuljetukset Suomeen alueensa kautta.
MItään kauppasuhteita ei ylipäänsä ollut.
Ai talvisodan alussa Neuvostoliitto valtasi Petsamon? Ei muuten vallannut.
ensi päivänä 30.11. 39 klo 07.00 alkaen. Hyökkääjänä oli puna-armeijan 104. Divisioona. 14. Armeijan joukot etenivät helmikuun loppuolelle mennessä Nautsiin, jonne hyökkäys pysähtyi.
Petsamo luovutettiin Talvisodan jälkeen takaisin Suomelle.
Mutta saksa ei estänyt sotatarvikkeiden tuontia suomeen ruotsin kautta
olisivat voineet jos olisivat halunneet
Petsamon taistelu käytiin kyllä Frolovin porukalla ei koskaan ollut kuin osa Petsamosta hallussa. Satama osuutta ei ollut kokonaan heidän hallussaan.
Ruotsi kyllä toimitta aikaisemmin hankkimiaan aseita ja lentokoneet tulivat ilmatieteise Norjan kautta jota Saksa ei siis vielä hallinnut.
Korkeintaan päästivät Unkarista ja Italiasta muutaman surkean aseen läpi mutta siihen se jäi. Toisaalta se että Hitlerin ja Ribbentropin piti jatkuvasti vakuutella ja antaa lausuntoja kertoo ettei talvisodasta oltu yksimielisiä. Tämä käy jo siitä ilmi mitä Göring sanoi Kivimäelle.
Aatu jopa kutsui Falkenhorstin keskustelemaan siitä miten saataisiin Suomi estettyä lähettämästä avunpyyntöä Ranskalle ja Englannille. Falkenhorst kun oli der Goltzin porukoissa palvellut. Pelkuri jenkit tietenkin pysyivät puolueettomina.
Kyllähän sitä kauppa käytiin Saksan kanssa talvisodan aikana. Esimerkiksi venäläinen sukelusvene upottu saksalaisen kauppalaivan Helsingin sataman edustalla. Eikö se osoita kauppasuhteiten olemassaoloa.
Jostakin luin, että saksalaiset auttoivat venäläisiä Summan murtamisen strategian luomisessa? Saksalaiset upseerit olivat väitteen mukaan Summan rintamalla neuvomassa tykistön käytössä venäläisiä.
Lähteen kaista murtui vanhoilla venäläisillä opeilla. Kannattaa muistaa, että venäläisillä oli 80 tykkiä/kilometri( Verdunin ja Sommejoen tulitiheys) ja kasapäin ammuksia. Lähteen kaistan sisäänmurtoa ei kyetty voimien vähyyden vuosi kuittaamaan vaan venäläiset nakersivat sitä suuremmaksi, läpäisivät Tukilinjan ja tunkeutuivat paikoin tykistöasemiin ja lopulta Lähteen tienhaaraan, mikä saavutus uhkasi johtaa osan Kannaksen puolustajista saarrostusuhan alle ja pakotti vetäytymään Väliasemiin.
Mikään loistelias operaatio kyseinen läpimurto ei ollut ja Timosenko olikin jo ennen komentovasuun ottamista luvannut läpimurron, mutta varoittanut myös suuresta mieshukasta. Molemmat toteutuivat. Helmikuun 10 ensimmäistä päivää Venäläiset hyökkäilivät suhteellisin pienin voimin kiivaan tykistötulen ja ilmapommituksien tukemana pyrkien vain kuluttamaan puoustajien voimia ja reservejä ja vasta 11. 2. oli tosi kyseessä ja Lähteen kaistalle syntyi läpimurto, jota ei siis voitu kuitata.
Kun muistaa, että Saksa hoiteli Puolan alle kuukaudessa ja kärsi 15 000 miehen tappiot niin Kannaksen taistelut näyttäytyvät sellaina kuin ne olivat: Kömpelön mutta suurivoimaisen armeijan suoritukselta! Armeijan, jonka upseeristo oli kokematonta ja huonosti koulutettua ja rivisotilaat useasti aloitekyvyttömiä , mutta jolla oli, millä mällätä.
Talvisodan ensi päivänä. Satamalaitteet ehditiin tuhota.Hyökkäys eteni hitaasti Nautsiin. Puna-armeijan 14. Armeijaa johti divisioonankomentaja V.A. Frolov. Armeijaan kuului kolme divisioonaa, 104,52 ja 14.
"Lähteen kaista murtui vanhoilla venäläisillä opeilla"
Ensimäinen sisäänmurto tapahtui kun Suomen ruotsalaiset juoksi karkuun.
Timo Toivosen kirja-arvostelu Hurrit Pettivät kertoo samasta tapahtumasta.
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/tekstit/67.html
Voi olla, että näkökulmani on vino, mutta ne lauteilla puhuneet ukot kuuluivat turkulaiseen Jalkaväkirykmentti 13:en. Heidät määrättiin Talvisodassa Summassa, Lähteen lohkolla paikkaamaan ratkaisevaa läpimurtoa, joka oli tullut ruotsinkielisen pataljoonan osaksi. Ja juuri tästä puhuttiin. Lainausta siis Toivosen tekstistä.
Voi olla että minunkin näkökulmani on vino, mutta on kuin kohtalon ironiaa, että Jatkosodan JR13:een kuului suuri osa niistä Summan WIKING-Linjan karkuunjuoksijoista eli JR9 / II miehistä. Tuo Wiking tarkoittaa Arthur WIKING Lindmania. Tämä Jatkosodan ruotsinkielinen JR13 on siis eri kuin Talvisodan JR13, jossa oli porukkaa mm. Turun seudulta ja se oli siis suomenkielinen.
Miten se Summan Mutikka oikein meni?
Suosittelen niille, jotka haluavat käsitellä Summan taisteluja, tutustua kirjaan Summan miehet. Kirjayhtymä Helsinki 1984. Kirjan on toimittanut Pekka-Juhani Kuitto, ja kirja perustuu everstiluutnantti Erik (Eki) Oksasen (1896-1979) Summan rintaman Lähteen lohkon etulinjapataljoonan komentajana omakohtaisesti kokemiin tapahtumiin, saatavilla oleviin virallisiin arkistomateriaaleihin ja asiakirjoihin sekä hänen keräämiinsä erittäin laajoihin haastattelutietoihin. Oksasen asiantuntemusta on hyödynnetty mm. Sotatieteen Laitoksen Talvisodan historia-teoksen toteuttamistyössä.
Tuon kirjan kirjoitti valmiiksi siis Oksasen pojanpoika kaiken sen isoisänsä keräämän materiaalin pohjalta.
Kiinnostuin tuosta kirjasta ja hankin sen itselleni. Lukaisin sen eilen ja se on TODELLA JÄRKYTTÄVÄÄ LUETTAVAA!
Kapteeni Arthur WIKING Lindmanin komentama II/JR 9 oli koottu JR 9:n tavoin Vaasan rannikkoseutujen ruotsinkielisistä ja yksikkö oli YH:n aikana kuljetettu Turkuun tarkoituksena lähinnä käyttää sitä rannikkopuolustustehtäviin Ahvenanmaan suunnalla. Sodan alussa JR 9 oli kuitenkin liitetty 3. Divisioonaan (silloin 6. Divisioona) Tolvajärven suuntaan komennetun JR 16:n tilalle.
Tämä Wiikinki-kapteeni EI edes itse tiennyt miestensä lähteneen lippahivoon etulinjasta. Vasta kun apuun tulleet vähäiset joukot alkoivat selvitellä tapahtunutta, oli jo pakko uskoa.
Jatkosodan JR13:sta kuului Sundmannin RUOTSINKIELISEEN 17. D ja tämä oli siis kokonaisuudessaan suomenruotsalaista koottu yhtymä, jossa oli myöskin mukana AITO RUOTSALAINEN VAPAAEHTOISKOMMPANIA, joka oli sijoitettu näihin kovimpiin Kannaksen juoksijoin eli JR13/II:een, joka tunnetaan myöskin myöhemmin uudelleen ristittyinä TALIN TIIKERIT, nimityksellä!.
Tästä se Orvar Nilsson kirjoitti kirjankin, Suomen asiasta tuli omani, erittäin hyvä ja mielenkiintoinen kirja, jossa ihmetteli suomihurrien juoksuherkkyyttä, nämä oikeat hurrit kun osasivat tapella kuin miehet ja kaatuakin! Niitä kaatui aika paljon verrattuna määrään, vain yksi komppania.
Mutta tuo saunan lauteilla läyty ukkojen puhe tuli varmasti siítä, kun JR13 haalattiin kamalalla kiireellä Summaan Lähteen lohkolle paikkaamaa tuota JR9/II juoksijoiden aiheuttamaa läpimurtoa pääpuolustuslinjaan. JR13 joutui siten tosi kusiseen ja sekavaan paikkaan ja syykin tiedettiin heti paikanpäälle tultaessa, kun hurrit juoksivat vastaan pakokauhuisina!
Tosin sinne juoksutettiin ensiksi hätiin pikamarssia takaisin myöskin kapteeni Oksasen JR8/I (kerrottuna kirjassa Summan miehet, joka oli samaista paikkaa hallinnut kuukauden yhtäsoittoa ja juuri vaihtanut sieltä poissa JR9/II:n tullessa tilalle ja aiheuttaen katastrofin heti 1. taistelussa.
Kyllä turkulaisilla JR13:n miehillä taisi olla aika varmat mielipiteet mitä hurreihin tuli ja niin taisi olla JR8:n miehilläkin. Ja myöhemmin kaikilla jotka ovat lukeneet mitä Summassa todella tapahtui!
Sellainen kirja-arvostelu tällä kertaa, annoin ajatuksen liikkua aika vapaasti mutta en kuitenkaan Summan mutikassa!
ruotsalaisuus on siitä hyvä aihe, että sen voi lykätä joka paikkaan täysin riippumatta käsitellystä aiheesta.
Minähän voisin vaikka avata ketjun kaurapuuron keittäminen ja suomenruotsalaisten sotilaskunnia. Varmasti sinulla olisi sinnekin antaa "fiksu" mielipide.
Väitätkö ettei juttu pidä paikkaansa?
Ensi sijaisesti se oli kyllä tuo venäläinen joka hoiti tuon saartamispuolen. NL julisti Suomen saartoon 7.12. ja eivät antaneet armoa edes ystävilleen saksalaisille. Venäläiset aloittivat rajoittamattoman upotussodan talvisodan aikana Suomea saartaessaan. Vaikeutti varmasti kaupankäyntiä kohtuullisen tehokkaasti.
Sinällään Suomen ja Saksan väliset kauppasuhteet määriteltiin tuolloinkin vuonna 1934 solmitun sopimuksen pohjalta . Sopimus oli voimassa aina vuoden kerrallaan ja se uusittiin ennen vuodenvaihdetta 1939-40 ns. viime tingassa. Normaalin aikataulun mukaan tuon uusimisajankohta olisi ollut hieman aikaisempi mutta ensi vaiheessa saattoi näyttää siltä että saksalaisten sopimuskumppania ei välttämättä ole olemassakaan enää tulevana vuoden vaihteessa.Se happani sittemmin käsiin vuonna 1944 , sattuneista syistä. Mutta kauppasuhteiden perustat olivat kuitenkin kaikkiaan kymmenkunta vuotta ennallaan. Toki tavarat ja kiinnostuksen kohteet vaihtelivat runsaastikin.
Saksa olisi ollut valmis tekemään kauppaa Suomen kanssa kyllä talvisodan aikanakin , mitään periaatteellista syytä ei ollut miksi sitä ei olisi tehty. Käytännön syitä olikin sitten senkin edestä ; jo edellä mainittu venäläisten julistama saarto joka siis koski myös saksalaisia laivoja. Toisena suurena ongelmana aseet ja niiden myynti suomalaisille. Suomalainen osapuoli kytki saksalaisten ostot aseiden toimituksiin ja se ei käynyt saksalaisosapuolelle , johtuen venäläisistä.
Eräs ongelma oli silloin myös se miten tavarat maksetaan. Saksalaispuolelta tuli esille vaatimus vaihdettavien valuuttojen käytöstä Suomen - Saksan välisessä kaupassa ja tuo ei ymmärrettävästi tuossa vaiheessa sopinut tälle puolelle. Tuostakin yksityiskohdasta päästiin kyllä sopimukseen myöhemmin.