Lapseni tuli koulusta kotiin viikko sitten ja kertoi, että opettaja oli ottanut kirjan hänen kädestään ja paiskannut pulpetin kannen kiinni siten, että lapseni sormet jäivät väliin. Lapsi näytti oikean käden sormiaan ja minä en sormista nähnyt punoitusta enempää. Mutta tässä kohden tein ison, ISON virheen. En uskonut lastani, koska minusta nykyaikana, koulussa ei voi näin käydä!! Tälläistä ei mielestäni tehdä enään. JA tästä syystä, en vienyt lasta lääkäriin!!!..
Lapseni (8v) opettaja soitti, että lapseni on aivat pitelemätön koulussa ja tilanne on poissa hallinnasta. Voinko tulla ENSIVIIKOLLA palaveriin, missä on erityisopettaja, opettaja ja lapsi. Kysyessäni, että mitä voin kotona tehdä (palaveriinhan oli aikaa siis reilusti yli viikko), opettaja totesi hyvin tylysti, että ai, sua ei siis kiinnosta vai? No, sellainen lapsi kun äitikin.
Palavaeri sovittiin seuraavaksi päiväksi, jossa kävin kuuntelemassa, kun opettaja ja erityisopettaja haukkuivat lapsen kotiolot ja minut useampaan otteeseen. Kyllä. Annoin tulla samalla mitalla. Minua oli loukattu. Ei edistänyt kyllä asiaa ollenkaan...
Mutta. Kysyttäessäni tästä sormien liiskaamistapahtumasta, opettaja tuhahti hyvin ylimielisesti, että lapsi itse sen kannen kiinni paiskasi.
Okei. Oikea kätinen lapsi siis paiskaa pulpetin kannen kiinni niin, että hänen oikean käden sormet jää sinne väliin. Nyt tää ei kyllä mene läpi....
Lapsen kanssa uus keskustelukerta. Ja kertomus ei muuttunut. Opettaja oli sen kannen paikannut kiinni, kun lapsi oli kiukutellut ja opettaja ei sitä kiukuttelua ollut osannut lopettaa.
Yks yks, alkoi siis näyttää todellakin ihan joltain muulta kun kahdelta. Ottaessani yhteyttä koulun rehtoriin, rehtori oli omien sanojensa mukaan nähnyt useita lapsen kiukkukohtauksia. Lapselta kysyttäessä, että onko rehtori ollut paikalla luokassa, niin ei kuulema ole kertaakaan käynyt....
Mutta. Minä tässä olen täysin epäkelpo äidiksi. MINUN asenne kouluakohtaan on auheuttanut sen, että lapsella ei ole ollut mahdollisuutta aloittaa koulunkäyntiä kunnolla. MINUN asenne opettajaa kohtaan (jota en ole edes tavannut) on aiheuttanut kaikki nämä ongelmat.
Olin valmis tulemaan koululle lapseni luokkaan ja katsomaan, mikä on ongelma. Ei käy.
Olin valmis kertomaan, miten kotona lapsen kanssa toimin, jotta siitä voisi saada jotain eväitä. Lapset kuulema käyttäytyvät eritavalla koulussa ja kotona. Joten siitä ei ole apua.
Eli. Mitä tahansa teen. Siitä ei ole mitään apua eikä hyötyä. Mutta mua saa solvata ja haukkua. Se on aino apu koulun mielestä lapseni koulunkäyntiä ajatellen.
jos ei mistään ole apua, niin miks helvetis minuun ylipäänsä edes otetaan yhteyttä koulusta???
Lapseni (8v) opettaja soitti, että lapseni on aivat pitelemätön koulussa ja tilanne on poissa hallinnasta. Voinko tulla ENSIVIIKOLLA palaveriin, missä on erityisopettaja, opettaja ja lapsi. Kysyessäni, että mitä voin kotona tehdä (palaveriinhan oli aikaa siis reilusti yli viikko), opettaja totesi hyvin tylysti, että ai, sua ei siis kiinnosta vai? No, sellainen lapsi kun äitikin.
Palavaeri sovittiin seuraavaksi päiväksi, jossa kävin kuuntelemassa, kun opettaja ja erityisopettaja haukkuivat lapsen kotiolot ja minut useampaan otteeseen. Kyllä. Annoin tulla samalla mitalla. Minua oli loukattu. Ei edistänyt kyllä asiaa ollenkaan...
Mutta. Kysyttäessäni tästä sormien liiskaamistapahtumasta, opettaja tuhahti hyvin ylimielisesti, että lapsi itse sen kannen kiinni paiskasi.
Okei. Oikea kätinen lapsi siis paiskaa pulpetin kannen kiinni niin, että hänen oikean käden sormet jää sinne väliin. Nyt tää ei kyllä mene läpi....
Lapsen kanssa uus keskustelukerta. Ja kertomus ei muuttunut. Opettaja oli sen kannen paikannut kiinni, kun lapsi oli kiukutellut ja opettaja ei sitä kiukuttelua ollut osannut lopettaa.
Yks yks, alkoi siis näyttää todellakin ihan joltain muulta kun kahdelta. Ottaessani yhteyttä koulun rehtoriin, rehtori oli omien sanojensa mukaan nähnyt useita lapsen kiukkukohtauksia. Lapselta kysyttäessä, että onko rehtori ollut paikalla luokassa, niin ei kuulema ole kertaakaan käynyt....
Mutta. Minä tässä olen täysin epäkelpo äidiksi. MINUN asenne kouluakohtaan on auheuttanut sen, että lapsella ei ole ollut mahdollisuutta aloittaa koulunkäyntiä kunnolla. MINUN asenne opettajaa kohtaan (jota en ole edes tavannut) on aiheuttanut kaikki nämä ongelmat.
Olin valmis tulemaan koululle lapseni luokkaan ja katsomaan, mikä on ongelma. Ei käy.
Olin valmis kertomaan, miten kotona lapsen kanssa toimin, jotta siitä voisi saada jotain eväitä. Lapset kuulema käyttäytyvät eritavalla koulussa ja kotona. Joten siitä ei ole apua.
Eli. Mitä tahansa teen. Siitä ei ole mitään apua eikä hyötyä. Mutta mua saa solvata ja haukkua. Se on aino apu koulun mielestä lapseni koulunkäyntiä ajatellen.
jos ei mistään ole apua, niin miks helvetis minuun ylipäänsä edes otetaan yhteyttä koulusta???
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lapset pitää kouluttaa tai muuten lapset jäävät villeiksi. Parhaimman edellytyksen tähän antavat koulutuslaitokset. Lapset oppivat koulutusyksiköissä samat asiat kuin muutkin lapset. Vanhempana yhteisymmärrys on yhtenäistä, koska jokainen lapsi on käynnyt läpi saman koulutuksen.
kumma kun ennenvanhaan oppilaat saatiin oppimaan muitta mutkitta. Luokassa oli hiljaisuus ja vain opettaja oli äänessä. Välitunnilla sai lapset rellestää sielunsa kyllyydestä. Täytyisi varmaan säätää laki, että kännykät jää kotiin tai koulun toimistoon koulupäivän ajaksi!!!! Sen saa mukaansa vasta koulupäivän päätytyyä.