30.4.2004
kello 12.00
Tuona tilinteon hetkenä aika seisahtui . Oli jouduttu tilaan, josta ei ole
ulospääsyä ilman perusteellista reformia, henkistä ja aineellista
uudelleensyntymistä. Miten siihen oli tultu ?
Kun 42 vuotiasta vaimoani oli hänen omassa perheessään Puolassa, Lodzin
kaupungissa kohdeltu 1-16 vuotiaana erittäin väkivaltaisesti, hakattu perheen
omien jännitteiden takia täysillä urheilijamiehen voimilla suoraan päähän,
äidin asiaan puuttumatta, tämä agressio, viha ja pelko oli jäänyt hänen
sisäänsä aikaansaaden sen ettei uskaltanut ottaa mitään syvempää kontaktia
todellisiin tunteisiinsa, todelliseen itseensä eikä myöskään omaan mieheensä.
Tilanne on ollut erittäin vaikea varsinkin kun yhä edelleen vanhemmat ja
sisar kiistivät että mitään sellaista olisi koskaan tapahtunut, tai jos nyt
muutaman kerran oli ehkä lyöty, se oli joka kerralla ollut mukamas pienen
turvattoman lapsiparan oma vika. Asiaa oli ennen tätä kevättä pyydetty
anteeksi vain roomalaiskatolisen kirkon papilta, ei uhrilta itseltään. Vaikka
perheen isän muisti on alkanut parantua ja jonkinlaista nöyrtymistäkin on
havaittu , vieläkään äiti ja sisar eivät tätä myönnä vaan syyttävät että
kaiken pahan juuri on vaimoni suomalaisessa miehessä, jota he ovat 17 vuoden
ajan pelänneet, vihanneet ja inhonneet. Tämä teki vuosien 1987-1997 välisenä
aikana erittäin halvaannuttavan vaikutuksen perhe-elämäämme, ja aivan kuin
väen väkisin minua alettiin yhä enemmän vetää sellaiseen rooliin, jossa
agressiivinen, mutta syvästi katolinen insinööri-isä oli ollut.
Se vammautti minua yhä pahenevaan depressioon ja kun meitä kumpaakaan ei
Suomen terveydenhoitojärjestelmällä Porvoossa ollut varaa auttaa, ja kun
Porvoossa ollut omakotitalommekin oli meiltä kaupungin viranomaisten
mukanaollen huijattu,
ajauduimme eroon. Vaimoni jäi Suomeen arkkitehdintoimeensa ja minä lähdin
pitkälle matkalle lähi-itään, josta en ole vieläkään palannut, muutoin kuin
hetken ajaksi kesällä 2000, jolloin
pyysin häntä tekemään minulle lapsen. Tämä pyyntöni johtui siitä, että
minulla ei ollut yhtäkään elossa olevaa lasta, vaikka olin jo 50 vuotias ja
että vuonna 1990 hän oli päättänyt abortoida esikoisemme Porvoon
aluesairaalassa, syystä että häntä kaiken aikoi raastoi syvä pelko ja
turvattomuudentunne, jossa hänen oma perheensä eikä Suomen varakas, mutta
tehoton ja rasistinen terveydenhoitojärjestelmä eivät halunneet vähääkään
auttaa.
Vaikka minun oma eteläpohjalainen kirvesmiesisäni ei ollut minua koskaan
löynyt, enkä eläissäni ollut kenenkään kanssa fyysisesti tapellut, minuakin
oli raa’assa Suomessa niin vakavalla tavalla henkisesti pahoinpidelty, että
aloin kaiken tämän sekavan pahuuden , väärän ylpeyden ja tekopyhyyden
maailmassa ajautua niin mustaan suruun, että pelkäsin fyysisten
elintoimintojeni pysähtyvän mikäli jäisin Suomeen. Olen ollut paljon
lähi-idässä ja muissa Välimeren maissa, vailla vakitusta kotia, pientä
Espanjassa olevaa vuokrahuonetta lukuunottamatta. Viime joulukuusta saakka
olen ollut olosuhteiden takia Etelä Puolassa, jossa tapaustani on yrittänyt
Marius Border niminen psykiatri tutkia.
Aivan samoin kuin mitä Suomessa tapahtui kesällä 1997 , olen alkanut tuntea
uudelleen senkaltaista
sekaisinmenoa ja itsetuhohalua kuin mitä elokuvassa ’’tanssi susien kanssa’’
esiintyvällä amerikkalaisella luutnantilla, John Dunbarilla ilmeni. Tein
silloin 7 vuotta sitten ensimmäisen pitkän kujajuoksuni, yksin
moottoripyörällä halki sotaa käyvän Kurdistanin, Jerusalemiin, Golgatalle,
jossa pyysin syntejäni anteeksi niin että rikkonainen tekopyhyyteni
muuttuisi todelliseksi eheydeksi . Olin koko tuon matkan tilassa, jossa
loukattu sosiaalinen itsetuntoni oli kokonaan lakannut olemasta, ja vaihtunut
tietyllä tapaa transendenttiseksi. Tuossa tilassa kuulin henkien puhetta.
Golgatalla niistä suurin ja valkoisin eli Jeesus Nasaretilaisena aiemmin
Israelissa elänyt vastasi jopa pyyntööni saada syntini anteeksi. Hän ilmoitti
että tapahtukoon sinun tahtosi, mutta vasta sitten kun olet ne syntisi kaikki
itse tiedostanut ja tunnustanut.
Otin silloin 1997 yhteyttä Suomeen ja pyysin päästä kunnolliseen terapiaan,
voidakseni kaivaa ne kaikki sisäiset vammani ja väärintekojeni seuraamukset
esiin, voidakseni ne kaikki tiedostaa ja tunnustaa, mutta minua ei ole
uskallettu ottaa potilaaksi, mitä ilmeisemmin syystä
että terapoimistani aiemmin yrittänyt ruotsinkielinen naispuolinen psykiatri
jäi itse pitkälle sairaslomalle juttujani kuunneltuaan. Hyvin monet
ruotsalais- amerikkalaisia malleja itseensä imeneet naiset pelkäävät minua,
ilmeisesti syystä että minusta on tehty väkisin sellaisten toimesta heidän
omien tiedostamattomien projektioittensa maalitaulu, vammautettua ihmistä
halutaan vammauttaa yhä lisää ja minulta oletaan kotini ja lapseni pois.
Vaimoni puolalainen perhe on tehnyt kaiken voitavansa, ettei heidän
tyttärensä olisi minun kanssani yhdessä, ja että heidän omat likaiset
rikoksensa tulisivat minun kannettavakseni. Kerran he olivat pyytäneet jopa
roomalaiskatolista pappiaan julistamaan minut jonkinlaiseen kiroukseen, sekä
myös vaimoni, mikäli hän ei pysyisi minusta kaukana. Tämä on minun
näkökulmastani katsoen raakaa väkivaltaa, jossa käytetään uskontoja aseena
ihmisten ja perheiden tuhoamisessa.
Kun meillä olisi yhteinen pieni kaunis poika, William K, vaimoni edelleen
tuntee minua kohtaan niin armotonta kauhua, ettei hiljattain puhelimessa
kertomansa mukaan uskalla jatkossakaan olla minun kanssani samassa kodissa,
ei edes samassa maassa. Pakolaiselämästäni johtuen
hän on erkaantunut minusta yhä kauemmas , enkä pysty myöskään kustantamaan
hänen elämäänsä kalliissa Suomessa. Olemme käytännössä eronneet, mutta että
voisin saada lapseni ja vaimoni takaisin , suomalaisen yhteiskunnan tulisi
antaa nyt meille vihdoin tukea ja terveyspalveluja.
Myös vaimoni olisi saatava Helsingin kaupungilta oikeusavustaja, että hänen
psyykkisesti vammautetulta mieheltää kiristäen huijattu omakotitalo
voitaisiin palauttaa heidän käyttöönsä.
Ja mikäli Porvoon tai Helsingin terveyskeskus voisivat antaa meille pätevää
perheterapiaa, voisi olla mahdollista että asusimme vielä siellä isäni
rakentamassa kauniissa talossa joskus yhdessä.
Tämä on minun toiveeni, mutta näyttää siltä ettei minun lisäkseni kukaan muu
sellaista toivo.
30.4. tultaessa olen itkenyt yksinäni hysteerisesti useiden päivien aikana
ja aloin pudota eräänlaiseen pitkään pimeään tunneliin, jota Pyhän Ristin
Johannes on kirjoissaan kuvannut.
Olen tuossa tilassa pyytänyt Jumalaa , Jeesus Nasaretilaista että hän itse
kuiskaisi korvaani
kaikki ne minun syntini ja vammani, koska Suomen valtiolla ei ole halua eikä
varaa minua tässä asiassa auttaa. Silloin tapahtui ihme. Tajunnassani alkoi
kulkea pitkä ketju kuvia ja tuntemuksia hirvittävän surullisen elämäni eri
vaiheista. Sen exhibition kiihdyttyä repivän tuskan tasolle , huusin , hyvä
Jumala, poikasi Jeesus Kristus, ota pois minulta nämä kaikki, pese tämä
saastutettu viinileili ja täytä se Sinun hengelläsi. Jeesus Kristus vastasi
minulle tähän varsin erikoisella tavalla,
että vaikka sinä poikaparka itse ne syntisi jo tiedätkin, minä en sinua enkä
ketään muutakaan
pelasta, vaan sinun ja teidän kaikkien on se ITSE tehtävä. Tunnistakaa oma
kokonaisvaltainen
itsenne ja siihen liittyvä hel- vete, ottakaa ristinne ja seuratkaa minua,
minä vien teidät uuteen maahan, ettekä enää kärsi ettekä kuole syntienne
takia ! Paranna sinä itse kaikki väärät elämäntapasi ja unohda kaikki sinuun
kohdistettu pahuus, viha, kateus, kauna, niin minä annan sitten sinulle oman
voimani. Tee tästä nyt luja päätös, niin minä tulen ensi yönä 00.00 , tasan
12 tunnin kuluttua
sinun tykösi ja aloitan sinun kanssasi tuon uuden untion liiton. Tuolla
hetkellä koko Puolan valtavasti kärsineen maan ylle on nouseva uusi lippu,
joka kuvaa Pyhän Marian kruunua, ja tiedä että minä aion pian tulla ja ottaa
tuon liittovaltion kuninkuuden. Sinä uskollinen postipoikani ja
tiedoitusministerini olet istuva minun kanssani paratiisissa ja minä olen
pyyhkivä sinun silmistäsi kaikki kyyneleet. Kun kysyin, vastaa Herra vielä,
milloin tämä on tapahtuva, sanottiin että sitä ei kellekkään ihmiselle
etukäteen kerrota, mutta nyt kuitenkin asia on senverran pitkällä että sinun
sekä muiden Gebhardtin 34,5 hehtaarin maatilalla työskentelevien on
perustettava tuohon paratiisimaisen kauniiseen paikkaan solisevan
kirkasvetisen vuoristopuron varteen
7 taloa käsittävä hirsimökkikylä nimeltään Malo Rai, pieni paratiisi. Koko
maatilan alue on aidattava, niin ettei sinne pääse kukaan ilman lupaa. Joka
sitä yrittää, hän on joutuva kerubien tuhoamaksi. Kun ne ovat valmiit, on
laajennettava tätä aluetta koskemaan koko Glazin laaksoa, koko alasleesiaa,
koko Puolaa, myöhemmin koko Euroopan Unionia, johon liittyvät kaikki maailman
maat jäseniksi.
Ja ellei tähän järjestelyyn suostuta, Jumalan Viha, Agnus Dei on iskevä
Suomen ja Puolan ylle niin hirveänä voimana, että Helsinki, Lodz , Porvoo ja
Varsova uivat veressä. On kuuluva monta kertaa voi voi voi. Tähän ei
kuitenkaan Rakkauden Jumala mitään vaatimusta esitä, senkin asian ratkaisevat
ihmiset ja heidän hallituksensa aivan itse. Ilmestyskirjassa oleva varoitus
siitä miten valkoisen hevosen ratsastajaa on seuraava sodan tuova punainen,
se voidaan unohtaa, mikäli ihmiset eivät enää haluaisi pahaa vaan hyvää.
Kaikki pääsevät paratiisiin, jahka nyt vaan uskalletaan ajatutua siihen
itsetutkiskeluun vapaaehtoisena prosessina, ja tätä varten ymmärrän nyt
myöhemmin, miksi korkeat henget Golgatalla ja kuningas Salomonin haudassa
käskivät minun perustaa tiejuhla, laatia tiereitti ja yhteinen aikataulu,
joka on kerrottu http://www.box55.pp.fi/reitti.htm Se on oleva armon ja
pelastuksen tie jonka aikana tällainen kivulias metamorfoosi voidaan tehdä
yhdessä turvallisesti . Tätä hanketta tulee Euroopan Unionin voimakkaasti
tukea ja siitä tiedottaa, sekä myöntää maatilatukihakemuksemme
kokonaisuudessaan pikaisesti. Jätän sen vappuaattona 2004 suomenkielisenä
Suomen Varsovan konsulille, Anne Kansanojalle , sekä Euroopan Unionin
johdolle, sekä pyydän että se käännetään viipymättä puolaksi, saksaksi,
englanniksi, arabiaksi, espanjaksi ja että asia julkaistaan
joukkotiedotusvälineissä.
tarkemmin http://www.box55.pp.fi/jatko.htm
kello 12.00
Tuona tilinteon hetkenä aika seisahtui . Oli jouduttu tilaan, josta ei ole
ulospääsyä ilman perusteellista reformia, henkistä ja aineellista
uudelleensyntymistä. Miten siihen oli tultu ?
Kun 42 vuotiasta vaimoani oli hänen omassa perheessään Puolassa, Lodzin
kaupungissa kohdeltu 1-16 vuotiaana erittäin väkivaltaisesti, hakattu perheen
omien jännitteiden takia täysillä urheilijamiehen voimilla suoraan päähän,
äidin asiaan puuttumatta, tämä agressio, viha ja pelko oli jäänyt hänen
sisäänsä aikaansaaden sen ettei uskaltanut ottaa mitään syvempää kontaktia
todellisiin tunteisiinsa, todelliseen itseensä eikä myöskään omaan mieheensä.
Tilanne on ollut erittäin vaikea varsinkin kun yhä edelleen vanhemmat ja
sisar kiistivät että mitään sellaista olisi koskaan tapahtunut, tai jos nyt
muutaman kerran oli ehkä lyöty, se oli joka kerralla ollut mukamas pienen
turvattoman lapsiparan oma vika. Asiaa oli ennen tätä kevättä pyydetty
anteeksi vain roomalaiskatolisen kirkon papilta, ei uhrilta itseltään. Vaikka
perheen isän muisti on alkanut parantua ja jonkinlaista nöyrtymistäkin on
havaittu , vieläkään äiti ja sisar eivät tätä myönnä vaan syyttävät että
kaiken pahan juuri on vaimoni suomalaisessa miehessä, jota he ovat 17 vuoden
ajan pelänneet, vihanneet ja inhonneet. Tämä teki vuosien 1987-1997 välisenä
aikana erittäin halvaannuttavan vaikutuksen perhe-elämäämme, ja aivan kuin
väen väkisin minua alettiin yhä enemmän vetää sellaiseen rooliin, jossa
agressiivinen, mutta syvästi katolinen insinööri-isä oli ollut.
Se vammautti minua yhä pahenevaan depressioon ja kun meitä kumpaakaan ei
Suomen terveydenhoitojärjestelmällä Porvoossa ollut varaa auttaa, ja kun
Porvoossa ollut omakotitalommekin oli meiltä kaupungin viranomaisten
mukanaollen huijattu,
ajauduimme eroon. Vaimoni jäi Suomeen arkkitehdintoimeensa ja minä lähdin
pitkälle matkalle lähi-itään, josta en ole vieläkään palannut, muutoin kuin
hetken ajaksi kesällä 2000, jolloin
pyysin häntä tekemään minulle lapsen. Tämä pyyntöni johtui siitä, että
minulla ei ollut yhtäkään elossa olevaa lasta, vaikka olin jo 50 vuotias ja
että vuonna 1990 hän oli päättänyt abortoida esikoisemme Porvoon
aluesairaalassa, syystä että häntä kaiken aikoi raastoi syvä pelko ja
turvattomuudentunne, jossa hänen oma perheensä eikä Suomen varakas, mutta
tehoton ja rasistinen terveydenhoitojärjestelmä eivät halunneet vähääkään
auttaa.
Vaikka minun oma eteläpohjalainen kirvesmiesisäni ei ollut minua koskaan
löynyt, enkä eläissäni ollut kenenkään kanssa fyysisesti tapellut, minuakin
oli raa’assa Suomessa niin vakavalla tavalla henkisesti pahoinpidelty, että
aloin kaiken tämän sekavan pahuuden , väärän ylpeyden ja tekopyhyyden
maailmassa ajautua niin mustaan suruun, että pelkäsin fyysisten
elintoimintojeni pysähtyvän mikäli jäisin Suomeen. Olen ollut paljon
lähi-idässä ja muissa Välimeren maissa, vailla vakitusta kotia, pientä
Espanjassa olevaa vuokrahuonetta lukuunottamatta. Viime joulukuusta saakka
olen ollut olosuhteiden takia Etelä Puolassa, jossa tapaustani on yrittänyt
Marius Border niminen psykiatri tutkia.
Aivan samoin kuin mitä Suomessa tapahtui kesällä 1997 , olen alkanut tuntea
uudelleen senkaltaista
sekaisinmenoa ja itsetuhohalua kuin mitä elokuvassa ’’tanssi susien kanssa’’
esiintyvällä amerikkalaisella luutnantilla, John Dunbarilla ilmeni. Tein
silloin 7 vuotta sitten ensimmäisen pitkän kujajuoksuni, yksin
moottoripyörällä halki sotaa käyvän Kurdistanin, Jerusalemiin, Golgatalle,
jossa pyysin syntejäni anteeksi niin että rikkonainen tekopyhyyteni
muuttuisi todelliseksi eheydeksi . Olin koko tuon matkan tilassa, jossa
loukattu sosiaalinen itsetuntoni oli kokonaan lakannut olemasta, ja vaihtunut
tietyllä tapaa transendenttiseksi. Tuossa tilassa kuulin henkien puhetta.
Golgatalla niistä suurin ja valkoisin eli Jeesus Nasaretilaisena aiemmin
Israelissa elänyt vastasi jopa pyyntööni saada syntini anteeksi. Hän ilmoitti
että tapahtukoon sinun tahtosi, mutta vasta sitten kun olet ne syntisi kaikki
itse tiedostanut ja tunnustanut.
Otin silloin 1997 yhteyttä Suomeen ja pyysin päästä kunnolliseen terapiaan,
voidakseni kaivaa ne kaikki sisäiset vammani ja väärintekojeni seuraamukset
esiin, voidakseni ne kaikki tiedostaa ja tunnustaa, mutta minua ei ole
uskallettu ottaa potilaaksi, mitä ilmeisemmin syystä
että terapoimistani aiemmin yrittänyt ruotsinkielinen naispuolinen psykiatri
jäi itse pitkälle sairaslomalle juttujani kuunneltuaan. Hyvin monet
ruotsalais- amerikkalaisia malleja itseensä imeneet naiset pelkäävät minua,
ilmeisesti syystä että minusta on tehty väkisin sellaisten toimesta heidän
omien tiedostamattomien projektioittensa maalitaulu, vammautettua ihmistä
halutaan vammauttaa yhä lisää ja minulta oletaan kotini ja lapseni pois.
Vaimoni puolalainen perhe on tehnyt kaiken voitavansa, ettei heidän
tyttärensä olisi minun kanssani yhdessä, ja että heidän omat likaiset
rikoksensa tulisivat minun kannettavakseni. Kerran he olivat pyytäneet jopa
roomalaiskatolista pappiaan julistamaan minut jonkinlaiseen kiroukseen, sekä
myös vaimoni, mikäli hän ei pysyisi minusta kaukana. Tämä on minun
näkökulmastani katsoen raakaa väkivaltaa, jossa käytetään uskontoja aseena
ihmisten ja perheiden tuhoamisessa.
Kun meillä olisi yhteinen pieni kaunis poika, William K, vaimoni edelleen
tuntee minua kohtaan niin armotonta kauhua, ettei hiljattain puhelimessa
kertomansa mukaan uskalla jatkossakaan olla minun kanssani samassa kodissa,
ei edes samassa maassa. Pakolaiselämästäni johtuen
hän on erkaantunut minusta yhä kauemmas , enkä pysty myöskään kustantamaan
hänen elämäänsä kalliissa Suomessa. Olemme käytännössä eronneet, mutta että
voisin saada lapseni ja vaimoni takaisin , suomalaisen yhteiskunnan tulisi
antaa nyt meille vihdoin tukea ja terveyspalveluja.
Myös vaimoni olisi saatava Helsingin kaupungilta oikeusavustaja, että hänen
psyykkisesti vammautetulta mieheltää kiristäen huijattu omakotitalo
voitaisiin palauttaa heidän käyttöönsä.
Ja mikäli Porvoon tai Helsingin terveyskeskus voisivat antaa meille pätevää
perheterapiaa, voisi olla mahdollista että asusimme vielä siellä isäni
rakentamassa kauniissa talossa joskus yhdessä.
Tämä on minun toiveeni, mutta näyttää siltä ettei minun lisäkseni kukaan muu
sellaista toivo.
30.4. tultaessa olen itkenyt yksinäni hysteerisesti useiden päivien aikana
ja aloin pudota eräänlaiseen pitkään pimeään tunneliin, jota Pyhän Ristin
Johannes on kirjoissaan kuvannut.
Olen tuossa tilassa pyytänyt Jumalaa , Jeesus Nasaretilaista että hän itse
kuiskaisi korvaani
kaikki ne minun syntini ja vammani, koska Suomen valtiolla ei ole halua eikä
varaa minua tässä asiassa auttaa. Silloin tapahtui ihme. Tajunnassani alkoi
kulkea pitkä ketju kuvia ja tuntemuksia hirvittävän surullisen elämäni eri
vaiheista. Sen exhibition kiihdyttyä repivän tuskan tasolle , huusin , hyvä
Jumala, poikasi Jeesus Kristus, ota pois minulta nämä kaikki, pese tämä
saastutettu viinileili ja täytä se Sinun hengelläsi. Jeesus Kristus vastasi
minulle tähän varsin erikoisella tavalla,
että vaikka sinä poikaparka itse ne syntisi jo tiedätkin, minä en sinua enkä
ketään muutakaan
pelasta, vaan sinun ja teidän kaikkien on se ITSE tehtävä. Tunnistakaa oma
kokonaisvaltainen
itsenne ja siihen liittyvä hel- vete, ottakaa ristinne ja seuratkaa minua,
minä vien teidät uuteen maahan, ettekä enää kärsi ettekä kuole syntienne
takia ! Paranna sinä itse kaikki väärät elämäntapasi ja unohda kaikki sinuun
kohdistettu pahuus, viha, kateus, kauna, niin minä annan sitten sinulle oman
voimani. Tee tästä nyt luja päätös, niin minä tulen ensi yönä 00.00 , tasan
12 tunnin kuluttua
sinun tykösi ja aloitan sinun kanssasi tuon uuden untion liiton. Tuolla
hetkellä koko Puolan valtavasti kärsineen maan ylle on nouseva uusi lippu,
joka kuvaa Pyhän Marian kruunua, ja tiedä että minä aion pian tulla ja ottaa
tuon liittovaltion kuninkuuden. Sinä uskollinen postipoikani ja
tiedoitusministerini olet istuva minun kanssani paratiisissa ja minä olen
pyyhkivä sinun silmistäsi kaikki kyyneleet. Kun kysyin, vastaa Herra vielä,
milloin tämä on tapahtuva, sanottiin että sitä ei kellekkään ihmiselle
etukäteen kerrota, mutta nyt kuitenkin asia on senverran pitkällä että sinun
sekä muiden Gebhardtin 34,5 hehtaarin maatilalla työskentelevien on
perustettava tuohon paratiisimaisen kauniiseen paikkaan solisevan
kirkasvetisen vuoristopuron varteen
7 taloa käsittävä hirsimökkikylä nimeltään Malo Rai, pieni paratiisi. Koko
maatilan alue on aidattava, niin ettei sinne pääse kukaan ilman lupaa. Joka
sitä yrittää, hän on joutuva kerubien tuhoamaksi. Kun ne ovat valmiit, on
laajennettava tätä aluetta koskemaan koko Glazin laaksoa, koko alasleesiaa,
koko Puolaa, myöhemmin koko Euroopan Unionia, johon liittyvät kaikki maailman
maat jäseniksi.
Ja ellei tähän järjestelyyn suostuta, Jumalan Viha, Agnus Dei on iskevä
Suomen ja Puolan ylle niin hirveänä voimana, että Helsinki, Lodz , Porvoo ja
Varsova uivat veressä. On kuuluva monta kertaa voi voi voi. Tähän ei
kuitenkaan Rakkauden Jumala mitään vaatimusta esitä, senkin asian ratkaisevat
ihmiset ja heidän hallituksensa aivan itse. Ilmestyskirjassa oleva varoitus
siitä miten valkoisen hevosen ratsastajaa on seuraava sodan tuova punainen,
se voidaan unohtaa, mikäli ihmiset eivät enää haluaisi pahaa vaan hyvää.
Kaikki pääsevät paratiisiin, jahka nyt vaan uskalletaan ajatutua siihen
itsetutkiskeluun vapaaehtoisena prosessina, ja tätä varten ymmärrän nyt
myöhemmin, miksi korkeat henget Golgatalla ja kuningas Salomonin haudassa
käskivät minun perustaa tiejuhla, laatia tiereitti ja yhteinen aikataulu,
joka on kerrottu http://www.box55.pp.fi/reitti.htm Se on oleva armon ja
pelastuksen tie jonka aikana tällainen kivulias metamorfoosi voidaan tehdä
yhdessä turvallisesti . Tätä hanketta tulee Euroopan Unionin voimakkaasti
tukea ja siitä tiedottaa, sekä myöntää maatilatukihakemuksemme
kokonaisuudessaan pikaisesti. Jätän sen vappuaattona 2004 suomenkielisenä
Suomen Varsovan konsulille, Anne Kansanojalle , sekä Euroopan Unionin
johdolle, sekä pyydän että se käännetään viipymättä puolaksi, saksaksi,
englanniksi, arabiaksi, espanjaksi ja että asia julkaistaan
joukkotiedotusvälineissä.
tarkemmin http://www.box55.pp.fi/jatko.htm
Vastaukset 2
Vanhimmat
...ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Adonai'in luo, niin Hän armahtaa häntä, ja meidän Elohim'imme luo, sillä Hänellä on PALJON (!!!!!!!) anteeksiantamusta." (Jes.55:7)
Sinä et tarvitse maallisten psykiatrien apua, vaan niin he kuin sinäkin tarvitsette ainoastaan Adon Yeshua HaMashiach'n apua ja sielunhoitoa. Näkemäsi ilmestys ja kuulemasi ääni, että Yeshua muka vaatisi sinua heikkoa ja voimatonta tekemään seuraavaa:
"Paranna sinä itse kaikki väärät elämäntapasi ja unohda kaikki sinuunkohdistettu pahuus, viha, kateus, kauna, niin minä annan sitten sinulle oman
voimani"
...ei ollut Yeshuan ääni, sillä Hän on jo kantanut kaikki syntisi ristille ja jos täysin nöyrryt Hänen jalkojensa juureen, niin Hän antaa sinulle voiman taistella kaikkea syntiä ja jumalattomuutta vastaan ja Hän on voittava sen persoonallisen pahan, mikä on perkeleen siementä ja vaikutusta sinussa.
Seuraava viesti tunkeutukoon alitajuntaasi ja sielusi syvyyksiin asti ja saakoon tehdä tehtävänsä sielusi haavojen parantamiseksi:
"Lähde on avoin syntiä saastaa vastaan,
Betesdan tavoin tunnettu kuohunnastaan.
Lähde rakkauden meren, lähde Yeshuan veren.
Lähtehen luokse, syntiset tulla saavat.
Sinne nyt juokse, jolla on synnin haavat.
Vaikka rampakin oisit, terveeks' tulla siell' voisit !"
PS. Tunnen Ruotsissa erään uskonveljen, jonka vaimo otti salaa abortin ja sen jälkeen eron tästä miehestään. Tiedän mikä järkytys se oli tuolle veljelle. Yeshua on vuosien saatossa eheyttänyt tuon uskonveljen ja nyt hän osaa jo iloita pelastuksestaan.
Kaikkea hyvää sulle ja vaimollesi !
- - -
Kaikki tarvitsevat pelastusta Oikeassa ylösnousseessa Jeesuksessa.
Ilman Jeesusta ja syntien anteeksi saamista ei kukaan voi päästä Taivaaseen.
Tänään Sinä voit saada syntisi anteeksi. Tänään Sinusta voi tulla Jumalan lapsi. Rukoile ja pyydä Jeesusta tulemaan Vapahtajaksesi ja Herraksesi. Hän lupaa antaa Sinulle ikuisen elämän Jumalan Taivaassa. Hän antaa tulevaisuuden ja toivon.
”Jokainen, joka Häneen uskoo, saa synnit anteeksi Hänen Nimensä kautta” (Apt. 10:43). Hän kuoli Golgatan ristillä sijaisuhrina Sinun syntiesi tähden.
Tervetuloa hengellisiin tilaisuuksiin
su. yleisökokous klo 14.oo
ke. keskusteluiltapäivä klo 14.oo – 19.oo
pe. rukousilta klo 18.oo
la. raamattupiiri klo 14.oo
Seurakuntatila,
Sofiankatu 3 A, 20100 Turku
Klikkaa tästä:
E-mail: http://[email protected]
Internetsivut: http://www.Jeesus-on-Herra.com