kun jäin kotiin pienen pojan kanssa ja vaimo(ke) lähti viettämään vappua yksikseen(?) ja aikoi tulla vasta sunnuntaina ja ..... tuntuu olevan meno päällä ja ei viihdy kotona kun on niin tylsää eikä kokoukset ole vaimoa kiinnostaneet viimeiseen vuoteen. Sillä on suhde työkaverinsa kanssa ja taitaa tulla kattiloiden jako tähän pesään vielä. Kun vaimon meno haluja ei voi pysäyttää. On kuulemma löytäny nuoruuden takaisin ja haluaa viettää uudelleen sen. Jotenkin tuli semmoinen olo ettei tiedä mitä tekisi kun tämä kulissi kaatuu, tekisi mieli vetää koko elämä vessasta alas ja ...... onneksi on tuo poika ettei tule ......... tuntuu tulevan seinä eteen. Oli tulevalle kesälle suunnitelmia vaan kaikki kaatuu ja taidadn jäädä pojan kanssa kahden. Ei kehtaa mennä edes seurakuntaan kun syy on kuitenkin minun joka istun illat kotona ja olen pojan kanssa. Ja vaimo on saanut mennä ja "harrastaa". Voimat loppuu ja ei jaksa eteen päin, eikä jaksa oikein uskoa Jumalaan enään. EI jaksa edes itkeä, se aika on jo ohi. Koetetaan mennä minuutti kerrallaan....
kävi vähän ikävästi
uskova(ko)
5389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
lause Jesajan kirjasta; "Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, en minä sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt ja niin sinun muurisi ovat aina minun silmieni edessä." Jes.49:15,16.
Vaikka en osaa lohduttaa, haluan muistuttaa sinua, että varmasti monet ovat lukeneet sinun viestisi ja yrittävät hyvin ajatuksin parhaansa mukaan lähettää hyviä enkeleitä sinun ja poikasi
seuraksi.
Odottelin, että joku empaattinen henkilö vastaisi sinulle. Useimmille on niin tyrmäävä tapaus, että neuvottomaksi ja sanatttomaksi vetää vähäksi aikaa. Mitä tahansa tapahtuukin, älä tee mitään harkitsematonta. Riittäähän, että vaimosi on harkintakykynsä menettänyt. Pojankin vuoksi on tarpeellista olla järkevä.
Jossakin sanotaan, että "Heidän ahdistuksissaan oli hänelläkin ahdistus ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät." Siunausta sinulle! Kirjoittele, miten menee.
on varmasti tosi rankkaa. Olen itse pienen pojan äiti ja meilläkin on ollut parisuhteessamme paljonkin ongelmia, mutta jotenkin ne on aina ratkaistu, Jumala on ollut apuna huomaamattamme..Älä nyt ota tätä henkilökohtaisesti, mutta luulen että helluntaiseurakuntien nuoret menevät liian nuorina naimisiin. Itseni mukaan lukien, sinun ikääsihän en edes tiedä. Ja sitten jossain vaiheessa todella tulee sellainen olo, että on ikään kuin kahlittu siihen loppuiäkseen ja haluaa vähän kokeilla siipiään... Uskon toki Jumalan johdatukseen kumppaninkin löytämisessä, mutta usein jopa ympäristön painostuksesta ajaudutaan avioliittoon ilman suurempaa harkitsemista asian suhteen. Avioliitto on pyhä asia ja se ei ole mikään leikkijuttu, siihen todella joutuu panostamaan ja joka päivä huomioimaan myös sen toisen ihmisen tarpeet ja tunteet. On todella ikävää kuulla sinun tarinasi ja lupaan rukoilla puolestanne!!! Rukoillaan että tapahtuisi Jumalan tahto, olipa se sitten mikä hyvänsä! Tärkeää on tietenkin sen pienen pojan tunteiden huomioiminen ja rakkauden osoittaminen. Olet ihana isä lapsellesi! Voimia sinulle ja siunausta tulevaisuuteen!! Kerro kuulumisista joskus myöhemminkin!
Hän on kantanut sua harteillaan.
Tarvitset ystävää, joka lohduttaa. Toivottavasti sulla on joku jolle voit jutella. Onneksi on pieni poika. Yhden jutun tiedän omasta kokemuksestani. Jumala ei hylkää, ei petä eikä jätä. Ei kuuntelevan ystävän tarvitse olla samaa kokenut. Edellinen nimimerkki entinen ateisti on monesti osoittanut omaavansa lämpöisen ja ymmärtävän sydämen.
" Rakas Jeesus, ole tämän kärsivän veljen kanssa, kun hänellä on ahdistus. Kiitos että olet hänen kanssaan joka hetki ja tiedät mitä on olla hylätty. Sinut ristiinnaulittiin ja koit että Isäkin hylkäsi sinut. Tiedät kuinka hoitaa ja lohduttaa. Anna pienen pojan isille voimia olla hyvä isä. Mikään ei ole sattumaa, vaan pala suurta suunnitelmaa. Pidä heistä huolta ja lähetä rakastavia ihmisiä lähelle. Tuon avioliiton suhteen tapahtukoon sinun hyvä tahtosi. Isän ja pojan ja Pyhän Hengen nimeen."
Uskon että sinua johdetaan eteenpäin ja saat olla nämä ajat levossa Jumalan kämmenellä. Siunaavat lämpöiset ajatukset sinulle ystävä.
Itsellä ero takana..."kotileikin"loppusuoralla lääkäri kirjoitti verenpainelääkityksen ja nitrot...Masennuslääkkeitä on mennyt myös...Kun pääsin pois ainaisen riitelyn ja huutamisen parista, verenpainelääkkeet ja nitrot jäi pois...On alaikäiset lapset, yhteishuoltajuus.(joka ihmekyllä toimii)...Tuntuu, että lastenkin kannalta ero oli paras, ja ainoa mahdollinen ratkaisu...Monikin mulle ehdotteli,"jos kokeilis uudestaan"...En halua takaisin,ja olen sanonu.Perunasoppa on hyvää uudelleen lämmitettynä...mutta helvetiksi mennyt avioliitto ei...Olet pojallesi tärkein ihminen maan päällä...ja hän on onnekas, kun hänellä on isä, joka kantaa vastuuta ja huolta...
Samoin Taivaallinen Isä kantaa huolta teistä molemmista...Silloinkin, kun meillä ihmisillä voimat loppuu,ja tuntuu että usko ja kaikki loppuu...Silloinkin Jumala tekee työtä, vaikka me itse ei jakseta...Hän ei jätä työtään kesken...
"Hän on itse sanonut,en minä sinua hylkää enkä sinua jätä"...Saatan jossakin määrin kuvitella, millainen tilanteesi on...Silti sanon.Jumala on väkevä ja voimallinen kantamaan...Ja saatte vielä poikasi kanssa iloita...Vointeja / siunausta sinulle ja pojallesi.terv,janos
Minun kasaani. Jumala on myös lohdutuksen Jumala, minä en osaa sanoa sitä, mitä haluaisin, että voisit saada iloa Herrassa tuskasi keskelä.
Sinulla on oma tuskasi, eikä sitä tiedä kukaan toinen, mutta kerron elämästäni tapauksen, se oli minun tuskani silloin, olin myös yksin.
Vaimo oli jättänyt muutamia viikkoja aikaisemmin, elämä tuntui turhalta, kukaan ei käynyt, seurakunnassa kun kaikki pannaan aina miehen syyksi, näissä aviolitto kiemuroissa.
Sitten iski vielä kova kuume ja flunssa, oloni ei olisi voinut olla surkeampi, kissakin tuntui karttavan, sairasta oloani varmaan.
Raahauduin keittiöön juomaan ja yrtin syödäkkin, ei maistunut, lysädin lepotuoliin ja siinä itkin sydömeni tyhjäksi, voimat oli poissa, masennus valtasi, kuin ikinä ennen en ollut moista kokenut.
Siinä päätin, etten nouse enää koko tolista, siihen päätin jäädä, ja olin tosissani, en osaa kuvailla sitä kurjaakin kurjempaa oloani, olin varma, että Jumalakin oli jättänyt.
Siinä sitten päätin ja sanoin Jumalalle, tai paremminkin Jeesukselle: "Jos et Herra nyt minua nosta tästä, omin voimin en edes yritä nousta.
Ei mennyt monta minuuttia kun alkoi tapahtua, koin yliluonnolista rauhaa, onnea, iloa, kiitos nousi sydämestä spontaanisti, aloin kiittämään ja kiittämään, puhuin kielillä ties kuinka kauan, voimat palasi, kuume lähti, kuin ei olisi koskaan ollutkaan, ja kun onneltani sain hetkeksi rauhoituttua, alkoi soimaan ensin sävel, sitten tuli sanatkain, ja sain ihana laulun, ja sen tahdon tähän sulle kirjoittaa, ikävä vaan, kun en voi antaa myöskin nuotteja ja säveltä.
KATSO JEESUKSEEN !
Katso Jeesukseen, katso Jeesukseen,
Hän on sun vierelläs,
aivan siinä lähelläs,
Katso Jeesukseen, Hän on sun vierelläs.
Katso Jeesukseen katso Jeesukseen
Hän käy sulle avaamaan,
paikka pöytään varataan,
Katso Jeesukseen, Hän käy avaamaan.
Katso Jeesukseen katso Jeesukseen
Hän on sun ystäväs
kuka muu niin ymmärtäis?
Katso Jeesukseen, Hän on sun ystäväs.
Katso Jeesukseen ,katso Jeesukseen,
Hän vie sun kotihin,
taivaan juhla saleihin.
Katso Jeesukseen, Hän vie sun kotihin.