Räyhäateismi kukistettava

On ihmisiä, joiden mielestä kahden ääripään välillä ei ole mitään!

Ääripäiden välillä pitäisi olla sävyjä. Mustavalkoinen ajattelu ei ole ihan tervettä. Siinä, missä ääripäät loppuvat alkaa ihan tavallien antoisa värikäs ja yltäkylläinen Elämä.
Pako mustaan tai valkoiseen äärimmillään on sairasta. Keskellä on balanssi, tasapaino, harmonia, sopusointu, avara tila, lepopaikka, elämän kirjo, yltäkylläisyys.

Avaralla paikalla oleva ei oireile aggressiivisesti. Hän on kuin puu, joka on kasvanut valossa ja voinut levittää oksansa laajasti. Sellaisen varjossa on mukava levähtää, linnut tekävät sen suojiin mielellään pesänsä ja valossa kypsyvät kukat ja hedelmät.

Onnittelut terveen elämän löytäneelle!

Voititte juuri ensimmäisen palkinnon, johon kuuluu "räyhätön" päivä valitsemassanne kohteessa. Keep living!

olenko nyt ymmärtänyt oikein sanomasi? että jotta lapseton ja puolisoton ja työtön ei voi olla onnellinen? entä ruman vaimon/miehen "omistava"?

tode kirjoitti:

olenko nyt ymmärtänyt oikein sanomasi? että jotta lapseton ja puolisoton ja työtön ei voi olla onnellinen? entä ruman vaimon/miehen "omistava"?

Kommentoin tähän.
Lunella on ehkä oma tilanne noin. Minä kannatan tuota vapaata tilaa avaralla paikalla ja todenteolla itse olen ruma, vanha, yksin, jatko-opiskelen, joten lähes työttömyyden tapainen olosuhde taloudellisesti: kaikki edellytykset huutaa kostoa ja peuhata räyhää tuutin täydeltä.

Avara paikka on korvien välissä oleva asenne elämään. Se on valoisaa näkökulmaa, joka löytää iloa ja myöteisyyttä siinä missä on.

Moni on katkera, kyyninen, vihaa ja pauhaa, vaikka ulkoisesti asiat pitäisi olla hyvin ja luulisi ettei tyhmyydestäkään olisi kysymys. Mutta jos sisin on täynnä mustaa sappea, ei kai sieltä voi muuta uloskaan tulla.

veljes kirjoitti:

Kommentoin tähän.
Lunella on ehkä oma tilanne noin. Minä kannatan tuota vapaata tilaa avaralla paikalla ja todenteolla itse olen ruma, vanha, yksin, jatko-opiskelen, joten lähes työttömyyden tapainen olosuhde taloudellisesti: kaikki edellytykset huutaa kostoa ja peuhata räyhää tuutin täydeltä.

Avara paikka on korvien välissä oleva asenne elämään. Se on valoisaa näkökulmaa, joka löytää iloa ja myöteisyyttä siinä missä on.

Moni on katkera, kyyninen, vihaa ja pauhaa, vaikka ulkoisesti asiat pitäisi olla hyvin ja luulisi ettei tyhmyydestäkään olisi kysymys. Mutta jos sisin on täynnä mustaa sappea, ei kai sieltä voi muuta uloskaan tulla.

luulen, että jos useampi suomalainen pystyisi asennoitumaan elämään noin, kuin sinä, niin selviäisimme paljon pienemmällä masennuslääkkeen määrällä tässä yhteiskunnassa.
ja kysymys kuuluukin, että miksi ei pystytä asennoitumaan noin?

Niinkus täällä nnettiin jo ymmärtääkin, puhuin ainoastaan omasta puolestani. Yksinäisyys, ruma puoliso jne. ei johda räyhäämiseen, mutta monilla sellaista näyttää olevan taustalla.

Siis oikeasti, räyhäämisen taustalla on mielestäni hyvin inhimilliset syyt: huono itsetunto ja oikeassaolemisen pakko.

Kun tällä palstalla seurailee joitain ateisteja, ei voi kuin säälillä katsella miten siis oikeasti älykkäät ja opiskelleet ihmiset haluavat nöyryyttää joitain deliriumtonttujen jälkiseurannaisena uskoon tulleita vanhoja densoja. Naureskellaan kun toinen ei osaa argumentoida "älykkäästi" ja kasvatetaan tällä tavoin oma ego taivaisiin. Sehän on kuin potkisi pientä lasta! Tervettä?

Räyhäkristittyjä minun on jotenkin helpompi ymmärtää: uskoontulo ei katso oppiarvoja. On niin helppo retkahtaa fundamentalismiin kun itsetunto on tallattu muusiksi.

Keskitie on kultainen. Suhde uskontoon ja ateismiin on terveellä pohjalla kun se on kuin ystäväni suhde lätkään: EVVVK. "Ei vois vittu vähempää kiinnostaa!"

Lunatic kirjoitti:

Niinkus täällä nnettiin jo ymmärtääkin, puhuin ainoastaan omasta puolestani. Yksinäisyys, ruma puoliso jne. ei johda räyhäämiseen, mutta monilla sellaista näyttää olevan taustalla.

Siis oikeasti, räyhäämisen taustalla on mielestäni hyvin inhimilliset syyt: huono itsetunto ja oikeassaolemisen pakko.

Kun tällä palstalla seurailee joitain ateisteja, ei voi kuin säälillä katsella miten siis oikeasti älykkäät ja opiskelleet ihmiset haluavat nöyryyttää joitain deliriumtonttujen jälkiseurannaisena uskoon tulleita vanhoja densoja. Naureskellaan kun toinen ei osaa argumentoida "älykkäästi" ja kasvatetaan tällä tavoin oma ego taivaisiin. Sehän on kuin potkisi pientä lasta! Tervettä?

Räyhäkristittyjä minun on jotenkin helpompi ymmärtää: uskoontulo ei katso oppiarvoja. On niin helppo retkahtaa fundamentalismiin kun itsetunto on tallattu muusiksi.

Keskitie on kultainen. Suhde uskontoon ja ateismiin on terveellä pohjalla kun se on kuin ystäväni suhde lätkään: EVVVK. "Ei vois vittu vähempää kiinnostaa!"

jos elää avaralla paikalla.
Ihminen, jolla on hyvä olo, ei tarvitse räyhätä.
Olet ymmärtänyt paljon ja pidän tuosta "äänestä", jolla puhut elämästä ja ihmisyydestä. Sulla on mittasuhteet kohdillaan. Tuollaiset keskustelijat ovat lähteitä aavikolla.

katsoin ja tulin tähän tulokseen. Luulin sen olevan tilapäistä, mutta eihän siitä loppua tule millään.

Virtuaalielämä ei taida sopia minulle. Taidan palata elävien maailmaan.

mitä teistinen agnostikko tarkoittaa? Jos teisti tähdentää maailman luoneen Jumalan yksilöllisyyttä ja agnostikko taas on sitä mieltä, että Jumalasta ei voi saada mitään tietoa, niin eivätkö ne kumoa toisensa vai voiko nämä asiat jonkun mielestä jotenkin yhdistää? ( Varmuuden vuoksi: Minulla ei ole mitään teististä tai ateistista agnostikkoa vastaan, en vain ymmärrä termejä. )

Verna kirjoitti:

mitä teistinen agnostikko tarkoittaa? Jos teisti tähdentää maailman luoneen Jumalan yksilöllisyyttä ja agnostikko taas on sitä mieltä, että Jumalasta ei voi saada mitään tietoa, niin eivätkö ne kumoa toisensa vai voiko nämä asiat jonkun mielestä jotenkin yhdistää? ( Varmuuden vuoksi: Minulla ei ole mitään teististä tai ateistista agnostikkoa vastaan, en vain ymmärrä termejä. )

Teistinen agnostismi on yksinkertaistettuna sitä, että uskoo Jumalan olevan olemassa, mutta tämä on kaikki mitä Jumalasta oikeasti voidaan tietää. On olemassa vahvemmin ja heikommin teististä agnostismiä, jälkimmäinen on pikemminkin uskoa Jumalan olemassaolon mahdollisuuteen luotettavan tiedon ja todisteiden puutteesta huolimatta. Kummallekin on kuvaavaa se ettei Jumalaa yritetä tiedon puuttuessa tarkemmin kuvailla.

Ateistisessa agnostismissa argumentit ovat vastakkaiset, eli luotettavan tiedon puute ja sen saamisen mahdottomuus toimii pohjana Jumaluskon puutteelle.