Hyvä linkki.
http://www.2prosenttia.fi/
Kuten viimeaikainen keskustelu on osoittanut, jokainen lähestyy
energiakysymyksiä omasta suunnastaan. Joku tarkastelee kaikkea uusiutuvuuden näkökulmasta, joku riittävyyden näkökulmasta, joku laskien säteilyn puoliintumisaikoja.
Näin Kreikan kriisin jälkeisenä aikana voisi olla hyvä lähestyä asiaa myös talouden näkökulmasta. Olemmeko hurahtaneet pitämään itseämme kroisoksina maksaessamme ulkomaille energiasta, jota meillä jo on?
http://www.2prosenttia.fi/
Kuten viimeaikainen keskustelu on osoittanut, jokainen lähestyy
energiakysymyksiä omasta suunnastaan. Joku tarkastelee kaikkea uusiutuvuuden näkökulmasta, joku riittävyyden näkökulmasta, joku laskien säteilyn puoliintumisaikoja.
Näin Kreikan kriisin jälkeisenä aikana voisi olla hyvä lähestyä asiaa myös talouden näkökulmasta. Olemmeko hurahtaneet pitämään itseämme kroisoksina maksaessamme ulkomaille energiasta, jota meillä jo on?
Vastaukset 4
Vanhimmat
"......Mutta tosiasiassa aika on ollut sangen päivänpaisteista. Energiaa on ollut kaiken aikaa saatavilla, mitä nyt Ukrainan takaiset kaasunkäyttäjät ovat välillä hytisseet. Öljyä, maakaasua ja uraania riittää tunnetuissa lähteissä vielä 50-70 vuodeksi.
Mitä hinnoille tapahtuu sitten, kun nuo varannot alkavat ehtyä? Aika ei ole ehkä noinkaan "kaukana", sillä noihin vuosiarvioihin on päädytty nykykulutuksen perusteella, ja kulutuksellahan on taipumus kasvaa.
Pysyvä yhtälö kaiken taustalla on yksinkertainen: se, mitä on vähän, maksaa paljon. Ja jos tuo vähä (energia) on välttämätöntä kuin ravinto, se voi maksaa aivan mitä hyvänsä.
Mitä tästä kaikesta seuraa?
Sitä ei tee mieli ajatella.
"Tämän sivuston on julkaissut Vapo tarkoituksenaan kohdistaa huomio merkittävään Suomen energiahuoltoon liittyvään pulmaan."
Mitä yhteistä on Vapolla ja Kepulla?
Ei kai mitään yhteistä.
Sillä tuo kirjoitus täällä kun "risupakettia" riepotellaan täällä.
Jos kuva piirretään paksulla kynällä karkeasti, lähteitä on kaksi. Tuomme uusiutumatonta energiaa Venäjältä ja tuotamme uusiutuvaa itse.
Puhummepa sitten kivihiilestä, raakaöljystä, maakaasusta tai sähköstä, enin osa tuodusta energiasta on peräisin Venäjältä. Jopa ydinpolttoaineesta huomattava osa on peräisin Venäjältä.
Kaikesta Suomessa käytetystä energiasta noin 70 % tulee maamme ulkopuolelta. Olemme siis erittäin tuontiriippuvaisia, ja koska Venäjän osuus tuonnista on massiivinen, voisimme täydellä syyllä puhua Venäjä-riippuvaisuudesta. Jokaisesta neljästä ulkomaille maksetusta energiaeurosta kolme maksetaan Venäjälle.
Loput noin 30 % käyttämästämme energiasta on kotimaista, ja käytännössä kaikki tuo energia on uusiutuvista lähteistä. Joko nopeammin tai hitaammin uusiutuvista.
Syksyllä 2009 tehdyn tutkimuksen (Taloustutkimus) mukaan kolme neljästä suomalaisesta pitää tuontiriippuvuuttamme huolestuttavana. Täysin aiheellisesti. Eikä nyt ole tarkoitus kylvää itänaapuriin liittyviä epäilyjä. Energiahuoltoa ei ole viisasta rakentaa yhden ilmansuunnan varaan, onpa tuo ilmansuunta mikä hyvänsä. Jokainen lähipankin sijoitusneuvoja osaa kertoa tämän.
Kuinka sitten voisimme kasvattaa omavaraisuuttamme?
"Nopeasti uusiutuvien" energialähteiden suosiminen on tietysti kannatettavaa. On vain epävarmaa, kykenemmekö lisäämään niiden käyttöä niin, että sillä olisi merkittävä vaikutus omavaraisuusasteeseemme.
"Nopeasti uusiutuvien" energialähteiden käyttö on jo kaksinkertaistunut vuoden 1990 jälkeen. Määrän kasvattaminen on tästedes yhä haasteellisempaa. Esimerkiksi vesivoiman määrä on ollut vuosikymmeniä ennallaan, koska vesistöjen valjastamiseen ei poliittisia mahdollisuuksia enää löydy.
Eräs merkittävä potentiaali onkin "hitaasti uusiutuvassa" energiassa.