Mies keräsi hienoja tavaroita, joilla hän sisusti katetun bussipysäkin, jossa hän asui. Pysäkin laidoille mies laittoi hienot palmut, jotka olivat muovia, mutta ne näyttivät oikeilta. Pysäkin istumalaudan mies oli verhoiluttanut paikallisella verhoilijalla, ”samettia sen olla pitää”, totesi mies. Istumalaidan alapuolella oli pieni jääkaappi, joka sai sähköä pysäkin päällä pyörivästä ropeellista, joka pyöri vinhaa vauhtia tuottaakseen sähköä miehen tarpeisiin. Vaateita varten mies oli hitsannut pysäkin katteen alle putken, johon hän ripusti vaatteita henkareihin roikkumaan. Pysäkin toisessa nurkassa oli mustavalkoinen matkatelevisio, josta mies seurasi ajankohtaisohjelmia. Siellä pysäkin lipan suojassa mies asui ja kulutti aikaansa. Pysäkin alla miehelle oli hyvä ja turvallinen olo.
Joka aamu pysäkille saapui ihmisiä, jotka olivat menossa jonnekin. Busseja tuli melkein minuutin välein ja ne veivät pysäkille kiirehtiviä ihmisiä vinhaa vauhtia jonnekin. Olihan se outoa, kun ihmiset sillä tavalla häiritsivät kotirauhaa, mietti mies. Pahimpaan ruuhka-aikaan miehellä oli tapana siivota pysäkkiä luudalla -- olihan se kauheaa, kun ihmiset eivät osanneet laittaa roskia roskikseen, vaikka alumiininen roskis näkyi niin selvästi, että kukaan ei voinut erehtyä.
Päivällä miehellä oli tapana laittaa ruokaa. Reppu, joka oli hyvässä jemmassa pysäkin lipan alla, oli aina täynnä erilaisia pussikeittoja ja säilyketölkkejä, joista mies valmisti ruokaa. Mies ajatteli itsekseen, että pysäkin katteen suojassa oli mukavaa laitaa ruokaa ja seurata ajankohtaisohjelmia, joita harjaantuneen antennin säädön jälkeen oli mahdollista katsoa. Elämä oli olosuhteisiin nähden siedettävää, ajatteli mies, kunnes eräänä päivänä tapahtui jotain täysin normaalista poikkeavaa.
Mies hörppi pysäkin katteen alla aamukahvia mukista ja huomasi, kuinka bussi nousi ylämäkeä ylös kohti pysäkkiä. Hän ihmetteli, että oliko ihmiset nukkuneet pommiin, koska yhden yhtäkään ihmistä ei ollut saapunut pysäkille tungeksimaan. Lopulta bussi pysähtyi pysäkille ja ovi avautui tutun omaisella tussahduksella, mutta bussi oli tyhjä, eikä siihen ollut nousijoita. Hölmistyneenä mietti mies, että mitä tämä merkitsee, kunnes hän ymmärsi, että bussi oli häntä varten.
Mies loi haikean silmäyksen tavaroihin, joita hän oli koko elämänsä kerännyt pysäkin lipan alle. Hän ymmärsi, että on hänen vuoro nousta bussiin. Vavisten ja aivan yksin mies käveli bussin sisälle, jonka ovet tussahtivat kiinni tutun äänen saattelemana.
Joka aamu pysäkille saapui ihmisiä, jotka olivat menossa jonnekin. Busseja tuli melkein minuutin välein ja ne veivät pysäkille kiirehtiviä ihmisiä vinhaa vauhtia jonnekin. Olihan se outoa, kun ihmiset sillä tavalla häiritsivät kotirauhaa, mietti mies. Pahimpaan ruuhka-aikaan miehellä oli tapana siivota pysäkkiä luudalla -- olihan se kauheaa, kun ihmiset eivät osanneet laittaa roskia roskikseen, vaikka alumiininen roskis näkyi niin selvästi, että kukaan ei voinut erehtyä.
Päivällä miehellä oli tapana laittaa ruokaa. Reppu, joka oli hyvässä jemmassa pysäkin lipan alla, oli aina täynnä erilaisia pussikeittoja ja säilyketölkkejä, joista mies valmisti ruokaa. Mies ajatteli itsekseen, että pysäkin katteen suojassa oli mukavaa laitaa ruokaa ja seurata ajankohtaisohjelmia, joita harjaantuneen antennin säädön jälkeen oli mahdollista katsoa. Elämä oli olosuhteisiin nähden siedettävää, ajatteli mies, kunnes eräänä päivänä tapahtui jotain täysin normaalista poikkeavaa.
Mies hörppi pysäkin katteen alla aamukahvia mukista ja huomasi, kuinka bussi nousi ylämäkeä ylös kohti pysäkkiä. Hän ihmetteli, että oliko ihmiset nukkuneet pommiin, koska yhden yhtäkään ihmistä ei ollut saapunut pysäkille tungeksimaan. Lopulta bussi pysähtyi pysäkille ja ovi avautui tutun omaisella tussahduksella, mutta bussi oli tyhjä, eikä siihen ollut nousijoita. Hölmistyneenä mietti mies, että mitä tämä merkitsee, kunnes hän ymmärsi, että bussi oli häntä varten.
Mies loi haikean silmäyksen tavaroihin, joita hän oli koko elämänsä kerännyt pysäkin lipan alle. Hän ymmärsi, että on hänen vuoro nousta bussiin. Vavisten ja aivan yksin mies käveli bussin sisälle, jonka ovet tussahtivat kiinni tutun äänen saattelemana.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Muuten hyvä tarina, paitsi että tarkoitukseton ja tylsä. Ekana tulee mieleen, että Samppa on kyllästynyt elämään ja haaveilee joko kuolemasta tai erakoitumisesta. Ja on katsonut liikaa Ghost Worldia. Joka onkin hyvä leffa, ei siinä mitään. Mutta tokihan Jumalan Valittujen ei sellaisia leffoja tule katsoa, mistä lie tulee synnin tunto, josta taas johtuvat nuo edellä mainitut ilmiöt. Sami, mieti hetki, eikö kannattaisi hieman relata?
Ja niin, kertooko tämä nyt kristitystä? Ihmisestä, joka on pysäköinyt aivonsa tiettyyn asentoon, jota kukaan muu maailman ihminen ei huomaa? Aikansa kristitty jaksaa jankata omia kuvitelmiaan, kunnes huomaa, että hänen mitättömät ajatuksensa eivät vaikuta maailmaan millään tavalla, ja viimein päättää itsekin osallistua Elämään (tm)?
Veikko Huovinen: Talvituristi. Vai oletko jo lukenut ja teitkin tiivistelmän.
Mitä sitten? kaippa tuosta saisi ala-asteen äidinkielen tunnilla ainekirjoituksessa ihan kelpo arvosanan. Mistä krijasta olet tämän tarinan kopioinut? Henkiset kykysi tietäen et itse ole kykenevä tällaista tarinaa kehittämään.
Tuota kutsutaan laittomaksi plagioinniksi. Mutta, kun lahjat eivät muuhun riitä, niin tuo lahjattomuus koetetaan korvata epärehellisyydellä.
Kiitos tarinasta, oli oikein mukavaa lukea.
Kiitos kovasti, että tykkäsitte.
Ja että kenellekään ei jää epäselväksi, niin kirjoitan aina itse kirjoitukseni.
Tämäkään kirjoitus ei siis ole kopioitu.
hävennyt valehtelua? Kreationistin sanaan ei ole va luottaminen.