Oletko sinä kummina jollekkin?Jos olet,niin oletko aina muistanut niin syntymäpäivät kuin joululahjatkin?
Tuli tämä mieleen,kun ajattelin sitä,että miksi aina odotetaan kummin muistavan lahjoilla,mutta koskaan ei ajatella sitä,että se kummilapsikin voisi muistaa omaa kummiaan vaikka soittamalla tai käymällä...
Kummin olemassaolo muistuu mieleen vain,kun taas pitäisi antaa jotain...
Itse olen huomannut,että annan lahjan mieluiten sellaiselle kummilapselle,joka muistaa minuakin vaikka käymällä kylässä.
Tuli tämä mieleen,kun ajattelin sitä,että miksi aina odotetaan kummin muistavan lahjoilla,mutta koskaan ei ajatella sitä,että se kummilapsikin voisi muistaa omaa kummiaan vaikka soittamalla tai käymällä...
Kummin olemassaolo muistuu mieleen vain,kun taas pitäisi antaa jotain...
Itse olen huomannut,että annan lahjan mieluiten sellaiselle kummilapselle,joka muistaa minuakin vaikka käymällä kylässä.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Olenhan minä kummi enkä kyllä ole enää kovin ahkerasti noita synttäreitä muistanut...
... et kai vain yritä herätellä omaatuntoani...
;-))
Noh nii!!Siinä saatkin nyt sitten valvoa ensi yön ja miettiä tekojasi..;))
Ja sinä, silkkaa ilkeyttäsi takulla tuota kyselit....
;-)
saitko nukuttua omaltatunnoltasi.. :))) Joko piti lähteä lahjaostoksille :)
sitä kaivaa..;))
Hohhhoijjaa, just heräsin iltatirsoilta. Mitään häiritsevää ääntä ei kuulunut.
metronomin tikitystestit.?Tällä nyt ei ole yhtään mitään tekemistä omatuntosi saatikka aloituksen kanssa, jostain vain välähti mieleen kun kirjoitit äänen kuulumattomuudesta :)
veljeni tyttärelle. He asuvat yli 600km päässä, joten eipä tule nähtyä kovin usein. Pääasiassa tulee lahjoja läheteltyä ja tottakai tavataan, kun he käyvät täällä tai me siellä. Vastaavasti veljeni on kummi mun molemmille lapsille ja samalla tavalla hänen kummiutensa jää näihin lahjoihin ja hyvin harvakseltaan tapailemiseen.
on ymmärrettävää,kun matka on noin hirmusen pitkä.Mun yksi kummilapsista asuu vajaan kilometrin päässä,mutta eipä ehi kuitenkaan koskaan edes käymään.
kummilaspi joille uskollisesti lähetän lahjan joka joulu ja syntymäpäivä, siihen saakka kun tulevat täysi-ikäisiksi. Mutta totta tosiaan, eipä nuo kummilapset juurikaan toisinpäin muista edes käymällä, ehkä se ei ole "maan tapa" Kummin velvollisuushan olisi olla tukena kummilapsen kasvussa, mutta kyllä se nykypäivänä on ihan vain sitä että muistetaan merkkipäivät.
eikö siinä saa jotenkin väärän ajatusmallin se muksu,että voi vain odottaa että annetaan,mutta itse ei tarvi sitten tehdä yhtään mitään?
kummeiksi aletaan, niin lapsihan on ihan vauva vielä. ainakin ensimmäiset vuodet menee kyllä ihan yksipuolisesti siten että kummin velvollisuus on pitää yhteyttä, ei kummilapsen. Siis mun mielestäni se menee noin. Jos kummi luo läheiset suhteen kummilapseensa, niin saattaahan se poikia myöhemmin myös toisinkinpäin toimivia suhteita. Monesti kuitenkin sitten teini-iän kynnyksellä lapset ei paljoa aikuisista piittaa :)
Toki olisi kohteliasta että kummilapsi vaikka soittaisi jakiittäisi lahjasta, mutta (taas mun mielipide) lapsen vanhemmat vois olla siinä ikäänkuin alkuunsysääjänä.
lapsen vanhemmat aikoinaan pyysivät kummeiksi ja sanoivat,ettei se sitten tarkoita että pitää olla koko ajan ostamassa jotain..No,juuri nämä vanhemmat kitisevät,kun ei aina ole muistanut..
Minusta vanhemmat voivat hyvin opettaa lapselle/nuorelle,että pitää muistaa myös kummia vaikkapa yhteydenotolla..Itse olen ainakin opettanut tämän omille lapsilleni..:)
ja varmaan vähän kummallinen, koska lahjojen jakaminen on mun mielestä vähän kummallista :)
Kai olen aika vanhanaikainen..olen ollut muutenkin niin mietteliäällä päällä.
Tuumailin tuossa eilispäivänä, että mikä on se vaikuttavin muisto lapsuudesta. Liittyykö se luontoon vai ihmisiin. Kaikkein parhaimmat omat kokemukset kyllä liittyy luontoon ja sen kokemiseen.
Kummilapset asuvat kaukana, mutta olen yhteydessä Vanhempien kautta ja vähän niinkuin taustalta seurailen heitä.
Aika hassua se,että useimmiten tulee pidettyä yhteyttä kauempana asuvaan kuin lähellä olevaan..:)
se helppouden tunne.Mä olen aika huono ottamaan yhteyksiä, mutta jos multa pyydetään apua, niin se apu kyllä tulee mahisten puitteissa tietysti. Kummius on mielestäni enemmän henkiseen tukeen perustuvaa kuin siihen riivatun rahaan. Köyhäkö? Kyllä juuri nyt ;)
tuo kummius menee rahan mukaan..Enpä ole omissa kummilapsissani huomannut kyllä muuta..
aikuisia jo ovat kaikki. Kolmen kanssa ollaan aika paljo tekemisissä, neljäs on aika syrjään vetäytyvä eikä itse ota yhteyttä. Itse oon suostunut ilolla kummiksi ku pyydettiin, eli tehtäväni on ollut täyttää kummin velvollisuuksia (onneks ei oo ollu mitään kummempia kriisejä.) Kummilapset ei valinneet itse mua ja siks niillä ei oo mitään velvotteita mua kohtaan.
se menee niin,ettei kummilapset niinkään odota kauheesti,mutta vanhemmat sitten sitäkin enemmän..
Minä en edes tiedä,ketkä ovat minun kummejani..
...on kaksi, minä muistan heitä ja he minua. Tosin nyt kun ovat aikuisia, niin yhteydenpidot ovat harvenneet.
Niitä sinä syöt, kun kiinni saat
...taidan olla suden hampaissa.:)
onkin mennyt mukavasti tuo..:) Kaipa siinä kaikilla vähän käy niin,että kummilasten aikuistuttua tuo yhteydenpito käy vähemmälle,kun heilläkin saattaa sit olla jo oma perhe..
miten ite oon muistanut kummejani, jotka muisti mua vielä aikuisiälläkin, kun jo parisuhteessa, pussilakanasetti/pyyhkeetkin tuntui ylelliseltä..
No, on tuosta jo aikaa runsaasti ;)
Vasta sittemmin tajusin antaa heille joskus lahjakortin, esim. johkin ruokapaikkaan, kun muuta en keksinyt.
Ite oon kummi yhdelle.. oon muistanut, ja sisaruksiaaankin :)
Kiitollinen on tyttö aina ollut.. nyt hänellä poikaystävä, jonka kans jo asuukin, ja pääsi opiskelemaan unelma-alaansa.. olin siitä onnellinen ja ylpeäkin jollain tapaa.
Aika näyttää, mutta varmaan tuun seuraamaan jotenkin omien kummieni tapoja.
Siitähän se aina paljon kii lienee, miten monelle on kummi, montako lasta itsellä.. luulisin :)
jos on monelle kummi ja itselläkin on lapsia,niin varallisuuskin saattaa jo rajoittaa lahjoja.
Tuntuu,että sinulla on ollut ihanat kummit! :)
Muutes mukavaa Sibone,että tulit täällä käymään..Tuu toistekkin ja jää..:))
ystävällinen mii-su, kiitos!
Oon muuten kerran, pari aiemmin käväissy jotain räpeltämässä, ilmeisen "salaa" ;)
ihan näkyvästi vaan..;) Tänne on aina tervetullut sellainen kiva kirjoittaja niinku sinä..Noita läyhääjiä on ihan tarpeeksi..:)))
ovatkin jo aikuisia. Soiteltua tulee silloin tällöin ja jossain sukujuhlissa nähdäänkin.
kummilapsistani nuorin on 14v ja vanhin 19v...mahtuu väliin yksi 16vuotiaski...Ainoastaan toi nuorin joskus soittelee tai laittaa tekstaria.Muut eivät niin välitä kummitädistään..
Ihanan kaksivuotiaan kummi olen, pidämme paljon yhteyttä kun tyttö on parhaan kaverini lapsi. On hän piirtänyt jo kummitädilleen piirustuksia :)
muksut on parivuotiaina jotenkin niin herttaimmillaan..:) Piirustuksia onkin mukava aina saada lapsilta ja niitä voi sitten näyttää heille kun ovat isompia.:)