Lukekaapa ajatuksella tämä puhe, jossa Volokolamskin metropoliitta Ilarion selvittää, millä ehdoilla ekumeniaa ja kirkkokuntien välistä vuoropuhelua voidaan harjoittaa, ja jossa metropoliitta myös suomii liberaalin kristinuskon mädännäisyyttä kaikella sillä arvovallalla, jonka Ilarionin asema Moskovan patriarkaatin ulkosuhteiden vastaavana hänelle antaa:
http://www.mospat.ru/en/2010/09/10/news25819/
Suuri rajalinja nykyajan kristillisessä maailmassa ei kulje idän ja lännen, ortodoksian ja skismaattisuuden, katolisuuden ja kerettiläisyyden, suurten kirkkojen ja pienten lahkojen vaan traditionalismin ja liberalismin välillä. Moskovan patriarkaatin historiallinen velvollisuus - lähes messiaaninen tehtävä - on tänä kaaoksen ja rappion aikana olla koko kristikunnan omatunto ja oikean uskon linnoitus nyt kun etenkin länsimaat kirkkoineen - mukaan lukien tietysti myös Suomi - ovat uskonnollisesti vajoamassa yhä syvemmälle alennustilaan, jossa sekularistisen liberalismin arvot järjestään asetetaan kristinuskon ytimen ja moraalisen sanoman edelle. Ekumeniaa tulee harjoittaa ainoastaan traditionalistisesta positiosta käsin. Kaikkien kirkkokuntien traditionalistivoimien tulee toimia yhteistyössä liberaalia mädätystä vastaan. Ja loppuen lopuksi venäläinen ortodoksia, Moskova keskuksenaan, on se lujin kallio johon kaikki täytyy kiinnittää, vaikka Ilarion ei sitä suoraan sanokaan.
"Dostojevskin kristinuskolle kuuluu seuraava vuosituhat." (Oswald Spengler, 1922)
http://www.mospat.ru/en/2010/09/10/news25819/
Suuri rajalinja nykyajan kristillisessä maailmassa ei kulje idän ja lännen, ortodoksian ja skismaattisuuden, katolisuuden ja kerettiläisyyden, suurten kirkkojen ja pienten lahkojen vaan traditionalismin ja liberalismin välillä. Moskovan patriarkaatin historiallinen velvollisuus - lähes messiaaninen tehtävä - on tänä kaaoksen ja rappion aikana olla koko kristikunnan omatunto ja oikean uskon linnoitus nyt kun etenkin länsimaat kirkkoineen - mukaan lukien tietysti myös Suomi - ovat uskonnollisesti vajoamassa yhä syvemmälle alennustilaan, jossa sekularistisen liberalismin arvot järjestään asetetaan kristinuskon ytimen ja moraalisen sanoman edelle. Ekumeniaa tulee harjoittaa ainoastaan traditionalistisesta positiosta käsin. Kaikkien kirkkokuntien traditionalistivoimien tulee toimia yhteistyössä liberaalia mädätystä vastaan. Ja loppuen lopuksi venäläinen ortodoksia, Moskova keskuksenaan, on se lujin kallio johon kaikki täytyy kiinnittää, vaikka Ilarion ei sitä suoraan sanokaan.
"Dostojevskin kristinuskolle kuuluu seuraava vuosituhat." (Oswald Spengler, 1922)
Vastaukset 17
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=gJJYQ4yLMsA
seurannut, niin tämä nuori mies Volokolamskin metropoliitta Ilarion toimii kuten Putin edellyttää, hän on jotenkin kai Venäjän nationalistisen politiikan välikappale ja näyttää hyvin itsekin ymmärtävän asemansa. Ihan kiinnostavaahan tätä Venäjän jälkikommunistista aikaa on seurata, on siellä monenlaisia ilmiöitä. Neuvostoliiton ihanteisiin kasvaneilla ei ole mitään tietoja perinteestä, mutta aatteen paloa heillä on ja aatteet tietysti vaihtuvat, kun aikakin vaihtuu. Nyt vaihteeksi yksi nationalismia ja sen kiihkeää paloa ylistävä aate on ortodoksisuus.
Mitä Venäjän palvontaa! Joillekin Venäjä on Pyhä Maa, Uusi Israel, ja Moskova taivaasta laskeutunut Jerusalem.
Toivottavasti sokeat Venäjän palvojat eivät saa lisää valtaa, muuten koko maailman kristinusko on selkä seinää vasten.
Kohta edellytys pelastumiselle on Venäjän kansalaisuus. KP:läiset, forget it...
Moskova on kolmas Rooma.
Sitten kun oikea Pyhä Venäjän kirkko palaa, se tulee huolehtimaan Stalinin aikaisten rikosten arvioinnin uudestaan. Silloin Venäjä palauttaa Karjalan sen oikeille omistajille. Silloin Venäjän ortodoksinen kirkko on kirkkokunnan ykkönen.
pitää toki palauttaa myös keisarivalta, sillä itsevaltias keisari on Venäjän oikea pyhä johtaja. Romanovien dynastian nuori tuleva keisari, hänen keisarillinen korkeutensa suuriruhtinas Georgii Mihailovich täyttää ensi vuonna 30 vuotta, hän asuu Keski-Euroopassa.
hänen keisarillinen korkeutensa suuriruhtinas Georgii Mihailovich tervehtii Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirilliä, kuva on tämän vuoden helmikuulta
http://www.imperialhouse.ru/uploads/image/photo-gallery/20100201/30.jpg
Odotamme kai hänen nousuaan Venäjän valtaistuimelle itsevaltiaana ja ehkä samalla myös Venäjän ortodoksisen kirkon johtoon, jolloin Venäjän patriarkan virka voidaan taas lakkauttaa.
juuri tässä asiassa oikeaan?
Pikemminkin näyttää siltä, että Jumala vihaa Venäjää. Naapurit vihaavat Venäjää. Maa on kaikkea muuta kuin onnen tyyssija. Aikaa on ollut rakentaa. Resursseja on enemmän kuin millään muulla maalla. Mitä tämä valittu kansa kaikessa viisaudessaan on saanut aikaiseksi? Pari suihkulähdettä ja piparkakkutalon näköisiä kirkkoja. Varpuluutia. Niillä resursseilla!!!!! Marakattikin pystyisi parempaan.
Kamoon, kiv mii ö vakin preik.
Nytkö sinä tosissaan sanot, että sille kalliolle pitäisi jotain rakentaa? Hih hih ... älä naurata, mahaan koskee...
Suomen kirkon vajonnut tila toimii varoittavana esimerkkinä muulle maailmalle siitä, mitä tapahtuu, kun hereettisten annetaan työntää kenkänsä oven rakoon.
työntää jalkaa ovanrakoon. Olet ilmeiseti antanut hereettisen työnnellä rakoon ja nyt remuat täällä. Ettet vaan ole se onneton, joka tapasi ruotsalaisen taikurin Viking-linella? Simsalabim.
Kun Pyhän Venäjän johtoon nousee nuori Romanov silloin Venäjä korjaa bolshevikkien tekemät vääryydet. Nykyiset hallitsijat ovat bolshevikkejä ja jumalankieltäjiä.
Ettei vaan meistä tule siinä hötäkässä suurruhtinaskunta? ;)
ennen kuin tipahtaa. Tutki sen sijaan historiaa ja katso mitä Romanovit ja muut poliittisesti valkoiset venäläiset aikoinaan ajattelivat Suomesta, Suomen autonomiasta tai mahdollisesta Suomen itsenäisyydestä.
Nykyiset Romanovit ovat kasvaneet lännessä länsimaisen deomokratian parissa. Aikaisemmat Romanovit oli kasvatettu tsaarin hovissa diktaattoreiksi.
Nykyiset hallitsijat Venäjällä ovat ovat Venäjällä kasvaneita entisiä kommunisteja ja Stalinin ihailijoita. Voi kysyä kummat ovat pahempia?
Tärkeää ei ole se, miten asiat päätetään, vaan se, mitä päätetään. Tärkeää ei ole se, miten valtaan on tultu ja miten valtaa ylläpidetään, vaan se ketkä käyttävät valtaa ja mihin tarkoitukseen valtaa käytetään. Venäjällä on hylätty ideologiat ja siirrytty radikaaliin pragmatismiin. Länsimaisten ideologioiden vuoksi on jo kyllin monta miljoonaa venäläistä kuollut 1900-luvulla. Venäläisiä ei enää kiinnosta suuret periaatteet vaan yksin käytäntö ja tulokset. Länsimaat ovat tässä vielä jälkijunassa. Mutta tämän vuosisan mittaan nekin tulevat yhtä kaikki seuraamaan euraasialaista esimerkkiä. Merkit ovat jo näkyvissä. Veri ja voima voittaa rahan ja demokratian.
Yleisenä ilmiönä tulee vaan mieleen semmoista, että nykyään on tietoa runsaasti tarjolla, internetissä ja monissa painotuotteissa. Ihmiset eivät enää niinkään tarvitse sanelevia auktoriteetteja käsityksiinsä ja mielipiteisiinsä. Nykyään näkemyksensä voi itse koota ja rakentaa hakemalla mahdollisimman laadukasta tietoa. Ilmeisesti koulukin pyrkii opettamaan tiedon hakua ja tiedon kriittistäkin arviointia, tämmöinen onkin mielestäni oikea suunta.
Runsaan ja osittain ristiriitaisenkin tiedon keskellä voi joskus tulla ahdistunut olo, mutta se ei ole vaarallista. Mielestäni vaarallisempaa olisikin jonkun auktoriteetin, uskonnollisen tai minkä tahansa, ehdoton korottaminen ja ylentäminen.
Valitettavasti Venäjän kirkon messiaanista tehtävää häiritsee se, että älyllinen osaaminen siellä on lähes nolla. He maalaavat maailman kauneimpia ikoneita ja kirkkolaulu on mahtavaa tasoa, mutta kun pitäisi ajatella tai kirjoittaa, tuloksena on vain sekavaa höttöä ja kaikenkarvaisia messiaanisia typeryyksiä.