Poliittisia virtauksia

ei ole kariutumassa Ruotsissa. Vihreät ovat ilmoittaneet pysyvänsä sen punavihreiden ryhmässä. Jos Vihreät lähtisivät mukaan porvarihallitukseen, se voi tarkoittaa äänten siirtymistä Vihreitä oppositiolle, koska vihreät virtaukset laimentuvat kovasti hallitusvastuuta saataessa. Meilläkin tämän hallituksen aikana sovittiin, ei vaan yhdestä vaan kahdesta ydinvoimasta eikä Vihreiden politiikassa ole muutoinkaan mikään vihertänyt.

Suomen vaalitulos noudattelee varmaan Ruotsin tulosta. Keskustalainen vaihtoehto alkaa kuihtua ja Kokoomuksen johtoasema vakiintuu. Tämä aikaansaa asetelman, missä on selvä johtopuolue ja koukko pienempia apupuolueita. Pitemmällä aikavälillä tällainen kehitys vahvistaa myös opposition johtopuoluetta, koska ihmiset hakevat vaihtoehtoa. Apupuolueita äänestämällä voi saada kolmen ydinvoimalan sijasta kaksi, mutta ei vähempää. Jäätteenmäkihän hyödynsi aikanaan tätä samankaltaista asetelmaa kertomalla, että Lipposen hallitusten politiikka on oikeistolaista. Näin hän sai houkuteltua vasemman laidan äänestäjiä "vasemmistolaisempaan" Kepuun. Nyt tämä toimii jatkossa päinvastaiseen suuntaan, kun huomataan, että apupuolueet eivät mahda mitään oikeistolaisen johtopuolueen linjauksille. Kemijärviliike oli jo ensioire tästä.

Blokkimalli tuo äänestäjille mahdollisuuden päättää seuraavan hallituksen väristä. Äänestysinto kasvaa kuten Ruotsissa tapahtui.

Ruotsissa SDP ei hyötytnyt nyt, koska se hävisi vaalit. Jos vaalit olisi pidetty pari vuotta sitten, tilanne olisi ollut toinen. Silloin gallupit näyttivät opposition voittavan 55-45, jos vaalit pidettäisiin. Taloustilanteen muuttuminen paremmaksi käänsi tilanteen uudelleen päälaelleen.

Suomessa on sellainen omituisuus, että maantiede on määrittänyt poliittisia vaihtoehtoja toisin kuin Ruotsissa. Tästä päästäneen vähitellen irti, kun yhdyskuntarakenne tiivistyy. Kun politiikan päällimmäiseksi arvoksi tulee ihmisten etu alueen edun sijaan, poliittiset vaihtoehdot lisääntyvät. Kepulainen politiikka ei voi tarjota tästä näkökulmasta riittäviä vaihtoehtoja, mihin itsekin viittaat, kun sanot, että Kepu voi joutua porvariyhteistyössä kiusalliseen tilanteeseen.

Kaiken takana on nainen, lauletaan. Politiikan takana on puolestaan yhteiskunnallinen todellisuus. Aiemmin tuo todellisuus oli sitä, että oli hyvin toimeentulevien joukko ja huonosti toimeentulevien ryhmä. Syntyi ns. luokkatietoisuutta ja äänestyskäyttäytyminen seurasi sitä. Nyt olemme tilanteessa, missä on pienehkö hyvin toimeentulevien ja pienehkö huonosti toimeentulevien joukko ja suuri keskiluokka. Taistelu vallasta on taistelua keskiluokan sieluista. Tämän vuoksi Kokoomuksen politiikka on liberalisoitunut ja lähentynyt myös vasemmistolaisuutta ja SDPn politiikka oli jo Lipposen vaalikaudella vastaavasti lähentymässä oikeistoa. Tässä puristuksessa keskustalaiselle vaihtoehdolle ei jää paljon tilaa varsin, kun sen painotukset ovat aluepolitiikassa ja ympäristöpolitiikassa. Ihmiset arvioivat omaa tilannettaan yhteiskunnallisessa todellisuudessa kuitenkin enemmän toimeentulon ja talouden kautta, minkä vuoksi pääkilpailijat ovat Kokoomus ja SDP. Muut tappelevat marginaalisieluista.

Mielipidepankki kirjoitti:

Blokkimalli tuo äänestäjille mahdollisuuden päättää seuraavan hallituksen väristä. Äänestysinto kasvaa kuten Ruotsissa tapahtui.

Ruotsissa SDP ei hyötytnyt nyt, koska se hävisi vaalit. Jos vaalit olisi pidetty pari vuotta sitten, tilanne olisi ollut toinen. Silloin gallupit näyttivät opposition voittavan 55-45, jos vaalit pidettäisiin. Taloustilanteen muuttuminen paremmaksi käänsi tilanteen uudelleen päälaelleen.

Suomessa on sellainen omituisuus, että maantiede on määrittänyt poliittisia vaihtoehtoja toisin kuin Ruotsissa. Tästä päästäneen vähitellen irti, kun yhdyskuntarakenne tiivistyy. Kun politiikan päällimmäiseksi arvoksi tulee ihmisten etu alueen edun sijaan, poliittiset vaihtoehdot lisääntyvät. Kepulainen politiikka ei voi tarjota tästä näkökulmasta riittäviä vaihtoehtoja, mihin itsekin viittaat, kun sanot, että Kepu voi joutua porvariyhteistyössä kiusalliseen tilanteeseen.

Kaiken takana on nainen, lauletaan. Politiikan takana on puolestaan yhteiskunnallinen todellisuus. Aiemmin tuo todellisuus oli sitä, että oli hyvin toimeentulevien joukko ja huonosti toimeentulevien ryhmä. Syntyi ns. luokkatietoisuutta ja äänestyskäyttäytyminen seurasi sitä. Nyt olemme tilanteessa, missä on pienehkö hyvin toimeentulevien ja pienehkö huonosti toimeentulevien joukko ja suuri keskiluokka. Taistelu vallasta on taistelua keskiluokan sieluista. Tämän vuoksi Kokoomuksen politiikka on liberalisoitunut ja lähentynyt myös vasemmistolaisuutta ja SDPn politiikka oli jo Lipposen vaalikaudella vastaavasti lähentymässä oikeistoa. Tässä puristuksessa keskustalaiselle vaihtoehdolle ei jää paljon tilaa varsin, kun sen painotukset ovat aluepolitiikassa ja ympäristöpolitiikassa. Ihmiset arvioivat omaa tilannettaan yhteiskunnallisessa todellisuudessa kuitenkin enemmän toimeentulon ja talouden kautta, minkä vuoksi pääkilpailijat ovat Kokoomus ja SDP. Muut tappelevat marginaalisieluista.

Lue lisää

Näkökulmasi on suppea. Suomessa asuu pääkaupunkiseudun ulkopuolella 4/5 ihmisistä. Se, että Keskusta pitää yllä teemoja koko maan kaikkien osien puolesta, saattaa ärsyttää sitä viidesosaa joka asuu pääkaupunkiseudulla, mutta ne neljä muuta viidennestä antaakin noille teemoille tukensa. Olkoonkin, etteivät välttämättä ole keskustan kannattajia. Joka tapauksessa kansan enemmistölle mieluisten teemojen esillläpito takaa Keskustan kannatuksen jatkossakin.

Sama on Kokoomuksen kanssa. Se on taas toisella tavalla muodostuvan suuren enemmistömme, keskiluokan, mieleinen puolue, sen luokan joka elättää itsensä ansiotyöllä. Kokoomuksen verokannat, työnverotuksesta siirtyminen kulutuksen verotukseen, puolueen halu tukea työpaikkojen syntymistä vahvan talouden ja yritysten menestyksen kautta puhuttelee suurta ansiotyläisten joukkoa paljon paremmin kuin SDP:n vaatimukset jakaa rahaa milloin millekin marginaaliryhmälle.

SDP nousee tai kaatuu sen mukana kykeneekö se palaamaan ansiotyöllä itsensä elättävien puolueeksi, ja heitä on koko maassa, maasedullakin tänä päivänä valtaosa käy töissä muualla kuin maatalouden piirissä.

Suomeen ei blokkimallia tule, ja Ruotsissakin se koki haaksirikon näissä vaaleissa.

ole lainkaan huono juttu, jos ansiotyöllä elävien ihmisten etuja ei haluta ajaa. Näin kai tuo loppuhuipennuksesi tulee tulkita. Minusta se on todella huono asia. Voit olla varma, että sellainen johtaisi suuriin poliittisiin levottomuuksiin ja kansalaisten kahtiajakautumiseen.

Omasta mielestäni demarien on tutkailta yhteiskunnan tilaa ja löydettävä siitä vastauksia politikalle, jonka perussanomaa eli tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämistä ei pidä hylätä. Minusta demarien olisi oltava selkeämmin työväenpuolue eli nykytermein palkansaajien puolue. Lipposen politiikan keskeinen arvo oli nostaa työnteko kunniaan ja jättää tulonsiirtopolitiikka vähemmälle. Lipposen sinipunahallituksissa noudatettiin politiikkaa, missä työnteko olisi aina kannattavampaa kuin työttömänä tai työmarkkinoiden ulkopuolella oleminen. Idea oli Kokoomuksen, mutta Lipponen näytti kannattavan sitä. Puolueen ydinsanoman pitäisi olla, että hyvinvointi voidaan luoda vain työnteon kautta. Tämänkin Kokoomus on keksinyt ensin ja näkyvämmin.

Itsetutkistelun paikka demareilla toki on ja paljon petrattavaa. Arvelisin, että maltillista vasemmistopuoluetta tarvitaan edelleen meillä kun sitä tarvitaan muuallakin Euroopassa. Populistiset yhden asian liikkeet eivät ole mikään pysyvä vaihtoehto maltilliselle kokonaivaltaiselle politiikalle.

Mielipidepankki kirjoitti:

ole lainkaan huono juttu, jos ansiotyöllä elävien ihmisten etuja ei haluta ajaa. Näin kai tuo loppuhuipennuksesi tulee tulkita. Minusta se on todella huono asia. Voit olla varma, että sellainen johtaisi suuriin poliittisiin levottomuuksiin ja kansalaisten kahtiajakautumiseen.

Omasta mielestäni demarien on tutkailta yhteiskunnan tilaa ja löydettävä siitä vastauksia politikalle, jonka perussanomaa eli tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämistä ei pidä hylätä. Minusta demarien olisi oltava selkeämmin työväenpuolue eli nykytermein palkansaajien puolue. Lipposen politiikan keskeinen arvo oli nostaa työnteko kunniaan ja jättää tulonsiirtopolitiikka vähemmälle. Lipposen sinipunahallituksissa noudatettiin politiikkaa, missä työnteko olisi aina kannattavampaa kuin työttömänä tai työmarkkinoiden ulkopuolella oleminen. Idea oli Kokoomuksen, mutta Lipponen näytti kannattavan sitä. Puolueen ydinsanoman pitäisi olla, että hyvinvointi voidaan luoda vain työnteon kautta. Tämänkin Kokoomus on keksinyt ensin ja näkyvämmin.

Itsetutkistelun paikka demareilla toki on ja paljon petrattavaa. Arvelisin, että maltillista vasemmistopuoluetta tarvitaan edelleen meillä kun sitä tarvitaan muuallakin Euroopassa. Populistiset yhden asian liikkeet eivät ole mikään pysyvä vaihtoehto maltilliselle kokonaivaltaiselle politiikalle.

Lue lisää

Päinvastoin, juuri ansiotyöllä elävien asiaa pitää ajaa. Nyt sitä tekevät Suomessa vain Kokoomus ja Kepu, SDP on hylännyt ansiotyöläiset muutamaa SAK:laista elliittiduunariporukkaa lukuunottamatta. Keskiluokka, pätkätyöläiset jne. ovat tyystin jääneet huomiotta demarien viimeaikojen politiikassa.

Tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämistä ei pidä hylätä, mutta juuri sen SDP on tehnyt. Työväenpuolueen pitää pohjata työväen aseman vaalimiseen ja yhteiskunnan kehittämiseen ensisijaisesti siihen suuntaan, että työtä riittää mahdollisimman monelle, ja erilaisia tukitoimia tarvitaan vain poikkeusoloissa. Nyt SDP ajaa vain kaikenlaisten tulonsiirtojen lisäämisen vaatimuksia veroamaksavilta työläisiltä erilaisille marginaalisille ryhmille.

Nykyisen kaltaisen maltillisen vasemmiston hiipuminen ei siis olisi ollenkaan huono juttu, mutta jos sosialidemokratia kykenee päivittämään itsensä savupiippuajasta 2010 luvulle niin sillekin on sosiaalinen tilaus. Suomessa SDP ei siihen näytä kykenevän millään. Heinäluoma on suurin tulppa puoluejohdossa, mutta eipä Urpilainenkaan ole juuri mitään esittänyt, rakkaus-Jungnerista nyt puhumattakaan.

päinvastoin kirjoitti:

Päinvastoin, juuri ansiotyöllä elävien asiaa pitää ajaa. Nyt sitä tekevät Suomessa vain Kokoomus ja Kepu, SDP on hylännyt ansiotyöläiset muutamaa SAK:laista elliittiduunariporukkaa lukuunottamatta. Keskiluokka, pätkätyöläiset jne. ovat tyystin jääneet huomiotta demarien viimeaikojen politiikassa.

Tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämistä ei pidä hylätä, mutta juuri sen SDP on tehnyt. Työväenpuolueen pitää pohjata työväen aseman vaalimiseen ja yhteiskunnan kehittämiseen ensisijaisesti siihen suuntaan, että työtä riittää mahdollisimman monelle, ja erilaisia tukitoimia tarvitaan vain poikkeusoloissa. Nyt SDP ajaa vain kaikenlaisten tulonsiirtojen lisäämisen vaatimuksia veroamaksavilta työläisiltä erilaisille marginaalisille ryhmille.

Nykyisen kaltaisen maltillisen vasemmiston hiipuminen ei siis olisi ollenkaan huono juttu, mutta jos sosialidemokratia kykenee päivittämään itsensä savupiippuajasta 2010 luvulle niin sillekin on sosiaalinen tilaus. Suomessa SDP ei siihen näytä kykenevän millään. Heinäluoma on suurin tulppa puoluejohdossa, mutta eipä Urpilainenkaan ole juuri mitään esittänyt, rakkaus-Jungnerista nyt puhumattakaan.

Lue lisää

oikein seurata politiikkaa. Kun meillä finanssilaman seurauksena taloudellinen toiminta hiipui ja tyttömyys kasvoi, SDP vaati suureen ääneen investointielvytyksen lisäämistä. Tämä jos mikä oli vaatimus, jolla pyrittiin juuri siihen, että työtä riittäisi mahdollisimman monelle. Maailmanlaajuisesti nimenomaan investointielvytystä pidettiin tehokkaimpana ja tehokkaampana kuin hallituksen suosimaa veroelvytystä. Nyt SDP on pitänyt esillä nuorisotyöttömyyttä ja vaatinut toimia sen taltuttamiseksi.

Olen siinä samaa mieltä kanssasi, että tukitoimia tarvitaan vain poikkeusoloissa. Suurimmat yksittäiset tuethan maksetaan maatalousdessa, vaikka Suomi ei ole ollut pitkiin aikoihin missään poikkeusolossa tässä suhteessa.

Katsellaan nyt kuitenkin ensin vaalit, että nähdään, kuinka suuri se epäluottamus demareihin oikein on. Jos vaalitulos on huonompi kuin Kepulla, niin se on suuren hädän paikka. Se on pakko jo myöntää tässä vaiheessa.

Mielipidepankki kirjoitti:

oikein seurata politiikkaa. Kun meillä finanssilaman seurauksena taloudellinen toiminta hiipui ja tyttömyys kasvoi, SDP vaati suureen ääneen investointielvytyksen lisäämistä. Tämä jos mikä oli vaatimus, jolla pyrittiin juuri siihen, että työtä riittäisi mahdollisimman monelle. Maailmanlaajuisesti nimenomaan investointielvytystä pidettiin tehokkaimpana ja tehokkaampana kuin hallituksen suosimaa veroelvytystä. Nyt SDP on pitänyt esillä nuorisotyöttömyyttä ja vaatinut toimia sen taltuttamiseksi.

Olen siinä samaa mieltä kanssasi, että tukitoimia tarvitaan vain poikkeusoloissa. Suurimmat yksittäiset tuethan maksetaan maatalousdessa, vaikka Suomi ei ole ollut pitkiin aikoihin missään poikkeusolossa tässä suhteessa.

Katsellaan nyt kuitenkin ensin vaalit, että nähdään, kuinka suuri se epäluottamus demareihin oikein on. Jos vaalitulos on huonompi kuin Kepulla, niin se on suuren hädän paikka. Se on pakko jo myöntää tässä vaiheessa.

Lue lisää

Urpilainen tosiaan vaati rahaa nuorisotyöttömyyden tukemiseen, vieläpä ihan noilla sanoilla. Muut kyllä haluaisivat tukea nuorison työllisyyttä. No, lipsahdus taisi olla tahaton

Suomen elvytys toimi, työttömyys ei räjähtänyt käsiin, kotimarkkinakysyntä pysyi hyvänä ja takasi perustyöllisyyden, teollisuustuotanto putosi mutta elpyy nyt jo vauhdilla. rakennusalaa tuettiin juuri investointielvytyksellä jne. Siis täsmäelvytys näyttää onnistuneen, puhuupa SDP mitä tahansa.

Suuri hätä on jo nyt, eihän millään vastuullinen puolue oppositiossa ollessaan voi keikkua alle edellisvaalien kannatuksessa. Aikaa on ollut löytää omat raikkaat ehdotukset tulevaisuuden Suomen kehittämiseen. SDP on tyytynyt katselemaan hallituksen menoa sitä rakkikoiran lailla sivusta haukkuen. Sellaista ei kukaan arvosta.

demaripaskaa demarisaitille?

Please!

Olihan pitkä löpinä jossa asia jäi liirumlaarumin alle.

Siinä olet oikeassa, ettei tiukka blokkiajattelu meille sovi. Se onkin vain avaajan kepukaunan ilmentymä, hän maalailee Ruotsin demarien tappion katkeroittamana ideaalistista maailmankuvaa, jossa SDP olisi valtapuolue, Kokoomus sen haastaja ja kummankin ympärillä olisi samanmielisten liittouma.

Suomessa on toimiva kolmipuoluejärjestelmä isojen osalla, se on tähän saakka toiminut hyvin. Nyt huolettaa tuo SDP:n politiikan onttous joka on johtamassa puolueen nopeastikkin kohti pienpuolueiden sarjaa. Olisi kovin ikävää jos tuo politiikan kaksinapaisuus muodostuisi vain Kokoomuksen ja Keskustan välille, tai jos nykyisten hallituspuolueiden vastavoimaksi nousee vain Perussuomalaiset kuten nykyisen oppositiopolitiikan perusteella voisi päätellä.

mutta löpinää kirjoitti:

Olihan pitkä löpinä jossa asia jäi liirumlaarumin alle.

Siinä olet oikeassa, ettei tiukka blokkiajattelu meille sovi. Se onkin vain avaajan kepukaunan ilmentymä, hän maalailee Ruotsin demarien tappion katkeroittamana ideaalistista maailmankuvaa, jossa SDP olisi valtapuolue, Kokoomus sen haastaja ja kummankin ympärillä olisi samanmielisten liittouma.

Suomessa on toimiva kolmipuoluejärjestelmä isojen osalla, se on tähän saakka toiminut hyvin. Nyt huolettaa tuo SDP:n politiikan onttous joka on johtamassa puolueen nopeastikkin kohti pienpuolueiden sarjaa. Olisi kovin ikävää jos tuo politiikan kaksinapaisuus muodostuisi vain Kokoomuksen ja Keskustan välille, tai jos nykyisten hallituspuolueiden vastavoimaksi nousee vain Perussuomalaiset kuten nykyisen oppositiopolitiikan perusteella voisi päätellä.

Lue lisää

On ihan totta, että maalailen idealistista maailmankuvaa. Se johtuu siitä, että usko demokratiaan näyttää sen vuoksi kasvavan. Ruotsin vaalien äänestysaktiivisuus oli ihan toisella tasolla kuin mitä meillä on ollut. Tämä johtuu omasta mielestäni siitä, että äänestäjille on annettu valta päättää seuraavan hallituksen kokoonpanosta. Ruotsissa on siis ainakin rahtusen verran enemmän kansanvaltaa, jonka Suomessa on korvannut puoluevalta.

Kolmipuoluejärjestelmämme ei todellakaan ole toiminut hyvin. Koiviston presidenttikauteen saakka meillä oli kaksi puoluetta kokonaan pannassa, välillä useampikin. Sen jälkeenkin meillä koettiin erikoinen tilanne, kun kolme puoluetta sopi keskenään muodostavansa hallituksen ja salasi tämän sopimuksen niin äänestäjiltä kuin Tasavallan presidentiltäkin. äänestäjiä halveksineen sopimuksen arkkitehti oli kukapas muu kuin Paavo Väyrynen. Kolmipuoluemalli on johtanut poliittiseen konsensusajatteluun, missä kansalaiset eivät osaa tehdä eroa puolueiden välillä. Vaalipuheissa eroja kyllä vielä löytyy, mutta teoissa hyvin sattumanvaraisesti. Tämä on johtanut kansalaisten poliittiseen passivoitumiseen.

Minusta ei ole lainkaan ikävää, jos politiikka polarisoituu. Kansalaiset kyllä osaavat päättää, minkä puolueiden kesken sellainen kaksinapaisuus syntyisi. Itse ole täysin varma siitä, minkä puolueiden kesken, mutta se on tässä sivuseikka. Pääasia on, että poliittinen kiinostus lisääntyisi ja kansalaisille tarjottaisiin vaihtoehtoja. Kaikkialla Euroopassa vastantyyppinen kaksinapaisuus on muodostunut konservatiivisen (kristillisdemokraatit) tai liberaalin (esim. Kokoomus) oikeistopuolueen ja maltillisen vasemmistopuolueen välille. Miksi Suomi olisi tässä suhteessa poikkeus?

Varsin paljon poliittisesta asiantuntemuksestasi kertoo se, että arvelet Perussuomalaisten nousevan hallituspuolueiden vastavoimaksi ja että tämä olisi jotenkin pääteltävissä oppositiopolitiikasta. Mikä Persujen oppositiopolitiikassa mahtaa olla sellaista, joka oikeuttaisi tuonkaltaisen päätelmän. Mitä se oppositiopolitiikka edes on. Julkisuutenhan on tullut lähinnä puoluejohtaja Soinin värikkäitä sloganeita ja muunlaista verbaaliakrobatiaa.

Mielipidepankki kirjoitti:

On ihan totta, että maalailen idealistista maailmankuvaa. Se johtuu siitä, että usko demokratiaan näyttää sen vuoksi kasvavan. Ruotsin vaalien äänestysaktiivisuus oli ihan toisella tasolla kuin mitä meillä on ollut. Tämä johtuu omasta mielestäni siitä, että äänestäjille on annettu valta päättää seuraavan hallituksen kokoonpanosta. Ruotsissa on siis ainakin rahtusen verran enemmän kansanvaltaa, jonka Suomessa on korvannut puoluevalta.

Kolmipuoluejärjestelmämme ei todellakaan ole toiminut hyvin. Koiviston presidenttikauteen saakka meillä oli kaksi puoluetta kokonaan pannassa, välillä useampikin. Sen jälkeenkin meillä koettiin erikoinen tilanne, kun kolme puoluetta sopi keskenään muodostavansa hallituksen ja salasi tämän sopimuksen niin äänestäjiltä kuin Tasavallan presidentiltäkin. äänestäjiä halveksineen sopimuksen arkkitehti oli kukapas muu kuin Paavo Väyrynen. Kolmipuoluemalli on johtanut poliittiseen konsensusajatteluun, missä kansalaiset eivät osaa tehdä eroa puolueiden välillä. Vaalipuheissa eroja kyllä vielä löytyy, mutta teoissa hyvin sattumanvaraisesti. Tämä on johtanut kansalaisten poliittiseen passivoitumiseen.

Minusta ei ole lainkaan ikävää, jos politiikka polarisoituu. Kansalaiset kyllä osaavat päättää, minkä puolueiden kesken sellainen kaksinapaisuus syntyisi. Itse ole täysin varma siitä, minkä puolueiden kesken, mutta se on tässä sivuseikka. Pääasia on, että poliittinen kiinostus lisääntyisi ja kansalaisille tarjottaisiin vaihtoehtoja. Kaikkialla Euroopassa vastantyyppinen kaksinapaisuus on muodostunut konservatiivisen (kristillisdemokraatit) tai liberaalin (esim. Kokoomus) oikeistopuolueen ja maltillisen vasemmistopuolueen välille. Miksi Suomi olisi tässä suhteessa poikkeus?

Varsin paljon poliittisesta asiantuntemuksestasi kertoo se, että arvelet Perussuomalaisten nousevan hallituspuolueiden vastavoimaksi ja että tämä olisi jotenkin pääteltävissä oppositiopolitiikasta. Mikä Persujen oppositiopolitiikassa mahtaa olla sellaista, joka oikeuttaisi tuonkaltaisen päätelmän. Mitä se oppositiopolitiikka edes on. Julkisuutenhan on tullut lähinnä puoluejohtaja Soinin värikkäitä sloganeita ja muunlaista verbaaliakrobatiaa.

Lue lisää

Jos nyt unohdetaan tuo 60 luvun loppupuolen ja 80 luvun puolivälin välinen aika, jolloin tosiaan Kokoomus oli paitsiossa lähinnä Kekkosen, SDP:n ja Kalevi Sorsan ansiosta. Ajoihan SDP tuolloin niin vasemmalle kuin mennä voi, sosialismia julistettiin avoimesti mm 1975 Jýväskylän puoluekokouksessa jotta oltiin Neuvostoliitolle kelvollisia. Omaa asemaa pönkitettiin vielä kuiskimalla Kokoomuksen kelvottomuutta niin Kekkoselle kuin Kremlin valtaapitäville.

80-luvun puolivälistä, siis jo nelännesvuosisadan, meillä on kuitenkin ollut tilanne, jossa kolmesta suuresta puolueesta on löytynyt aina kaksi hallitusvastuuseen, ja käytännössä myös vaalituloksella on ollut merkitystä ainakin pääministeripuolueen määräytymisessä. Puolueiden välisten erojen häipyminen on seurausta lähinnä Lipposen ääri-uusliberalistisesta politiikasta, siinä missä Sorsa vei SDP:n aivan poliittisen kentän vasempaan laitaan Neuvostoliiton miellyttämiseksi, Lipponen vei SDP:n aivan kentän oikeaan laitaan EU:ta miellyttääkseen. Heinäluoma sitten lähti palauttaamaan demareita vasemmalle, mutta hukkasi käännöksessä suunnan totaalisesti eikä Urpilainen ole sitä sen paremmin kyennyt löytämään. Niinpä SDP:stä ei nykyään tiedä mitä kantaa se edustaa, niin populistista ja opportunistista sen politiikka on

Keskustan ja Kokoomuksen politiikka on ollut johdonmukaisempaa, Keskustalla on omat pysyvät teemansa, Kokoomuksella esim työllisyys ja veropolitiikka lähtee siitä, että työnteko on aina kannustavampaa kuin SDP:n hellimä tukien varassa eläminen.

Totesin, että Perussuomalaiset saattavat tällä menolla muodostua ainoaksi todelliseksi oppositiovoimaksi, jos SDP ei harrasta muuta kuin hallituksen kaikkien esitysten kategorista vastustamista ja kaiken kääntämistä vastakkainasetteluksi. SDP:llä kun ei ole yhtään mitään omaa esitettynä viimeisen viiden vuoden aikana. Valitettavaa tälle meidän poliittiselle järjestelmälle, jossa vastuunkantajiksi näyttää jäävän vain Kepu ja Kokoomus

tarkennuksia... kirjoitti:

Jos nyt unohdetaan tuo 60 luvun loppupuolen ja 80 luvun puolivälin välinen aika, jolloin tosiaan Kokoomus oli paitsiossa lähinnä Kekkosen, SDP:n ja Kalevi Sorsan ansiosta. Ajoihan SDP tuolloin niin vasemmalle kuin mennä voi, sosialismia julistettiin avoimesti mm 1975 Jýväskylän puoluekokouksessa jotta oltiin Neuvostoliitolle kelvollisia. Omaa asemaa pönkitettiin vielä kuiskimalla Kokoomuksen kelvottomuutta niin Kekkoselle kuin Kremlin valtaapitäville.

80-luvun puolivälistä, siis jo nelännesvuosisadan, meillä on kuitenkin ollut tilanne, jossa kolmesta suuresta puolueesta on löytynyt aina kaksi hallitusvastuuseen, ja käytännössä myös vaalituloksella on ollut merkitystä ainakin pääministeripuolueen määräytymisessä. Puolueiden välisten erojen häipyminen on seurausta lähinnä Lipposen ääri-uusliberalistisesta politiikasta, siinä missä Sorsa vei SDP:n aivan poliittisen kentän vasempaan laitaan Neuvostoliiton miellyttämiseksi, Lipponen vei SDP:n aivan kentän oikeaan laitaan EU:ta miellyttääkseen. Heinäluoma sitten lähti palauttaamaan demareita vasemmalle, mutta hukkasi käännöksessä suunnan totaalisesti eikä Urpilainen ole sitä sen paremmin kyennyt löytämään. Niinpä SDP:stä ei nykyään tiedä mitä kantaa se edustaa, niin populistista ja opportunistista sen politiikka on

Keskustan ja Kokoomuksen politiikka on ollut johdonmukaisempaa, Keskustalla on omat pysyvät teemansa, Kokoomuksella esim työllisyys ja veropolitiikka lähtee siitä, että työnteko on aina kannustavampaa kuin SDP:n hellimä tukien varassa eläminen.

Totesin, että Perussuomalaiset saattavat tällä menolla muodostua ainoaksi todelliseksi oppositiovoimaksi, jos SDP ei harrasta muuta kuin hallituksen kaikkien esitysten kategorista vastustamista ja kaiken kääntämistä vastakkainasetteluksi. SDP:llä kun ei ole yhtään mitään omaa esitettynä viimeisen viiden vuoden aikana. Valitettavaa tälle meidän poliittiselle järjestelmälle, jossa vastuunkantajiksi näyttää jäävän vain Kepu ja Kokoomus

Lue lisää

et edes yrität tarkentaa.

Kokoomus ei ollut Kekkosen valtakaudella ainoa pannassa ollut puolue. Niitä olivat myös SDP ja SMP. Vuonna 1962 tämä johtikin Kokoomuksen, SDPn ja SMPn liittoutumiseen Kekkosta vastaan. Erityisen huonoiksi eivät Kokoomuksen ja demarien välit menneet koskaan. Maalitaulukseen Kokoomuksen ottivat sen sijaan taistolaiset. He ja Kepun ruskeakieliset olivat niitä, jotka enimmäkseen kävivät Tehtaakadulla ja Moskovassa purkamassa mieltään. Koiviston, siis tämän demarin presidenttikaudella ajat muuttuivat ja Kokoomuksesta sekä SMPstä tuli hallituskelpoisia. Kepun ja kommunistien tahto se ei ollut.

Kokoomuksen politiikka on johdonmukaista. Sitä en ole yrittänytkään kieltää. Mutta väite siitä, että Kepulla olisi maatalous- ja aluepoliittisen edunvalvonnan ohella muita poliittisia teemoja tai johdonmukaisutta, on täyttä puppua. Kepu on kaikessa muussa opportunistisin puolue mitä löytyy. Niin no, RKPn ohella. Eli se johdonmukaisuus on vain vallan himoa. Oppositiossa vaadittiin Pekkarisen äänellä useaan kertaan energiaverojen laskemista ja tehtailtiin välikysymyksiä aiheesta. Hallituksessa samainen Pekkarinen puolustaa henkeen ja vereen energiaverojen korottamisia. Sellainen puolue on Kepu.

SDPn politiikka ei ole mitään tukien varassa hellimispolitiikkaa. Kepuhan on puolue, joka ajaa maataloustukien ja lapsilisien korotuksia. Nytkin Kepu oikein mahtailee sillä, kuinka se avittaa köyhiä tulonsiirroilla ja mainostaa takuueläkettä suurimpana saavutuksenaan.

Kokoomuksesta on vastuunkantajaksi, mutta Kepusta on tulossa pikavauhtia sen piskuinen apupuolue. Vihreäthän ovat jo ryhtyneet Kokoomuksen puisto-osastoksi. Kahden ydinvoimalan luvat aiheuttivat Vihreissä pientää kuohuntaa, mutta hallituksen jättämiseen ei moinen tietenkään riittänyt. Siis puolueelle joka aiemmin on vannonut, ettei se ole mukana halllituksissa, jotka lisäävät ydinvoimaa. Pekkarisenkin laskupäästä kertoo siinä asiassa paljon se, että hän sai nolla plus yksi laskutehtävästä tasan kaksi. Sellaista se kepulaisuus juuri on. Valhetta valheen perään.

Mielipidepankki kirjoitti:

et edes yrität tarkentaa.

Kokoomus ei ollut Kekkosen valtakaudella ainoa pannassa ollut puolue. Niitä olivat myös SDP ja SMP. Vuonna 1962 tämä johtikin Kokoomuksen, SDPn ja SMPn liittoutumiseen Kekkosta vastaan. Erityisen huonoiksi eivät Kokoomuksen ja demarien välit menneet koskaan. Maalitaulukseen Kokoomuksen ottivat sen sijaan taistolaiset. He ja Kepun ruskeakieliset olivat niitä, jotka enimmäkseen kävivät Tehtaakadulla ja Moskovassa purkamassa mieltään. Koiviston, siis tämän demarin presidenttikaudella ajat muuttuivat ja Kokoomuksesta sekä SMPstä tuli hallituskelpoisia. Kepun ja kommunistien tahto se ei ollut.

Kokoomuksen politiikka on johdonmukaista. Sitä en ole yrittänytkään kieltää. Mutta väite siitä, että Kepulla olisi maatalous- ja aluepoliittisen edunvalvonnan ohella muita poliittisia teemoja tai johdonmukaisutta, on täyttä puppua. Kepu on kaikessa muussa opportunistisin puolue mitä löytyy. Niin no, RKPn ohella. Eli se johdonmukaisuus on vain vallan himoa. Oppositiossa vaadittiin Pekkarisen äänellä useaan kertaan energiaverojen laskemista ja tehtailtiin välikysymyksiä aiheesta. Hallituksessa samainen Pekkarinen puolustaa henkeen ja vereen energiaverojen korottamisia. Sellainen puolue on Kepu.

SDPn politiikka ei ole mitään tukien varassa hellimispolitiikkaa. Kepuhan on puolue, joka ajaa maataloustukien ja lapsilisien korotuksia. Nytkin Kepu oikein mahtailee sillä, kuinka se avittaa köyhiä tulonsiirroilla ja mainostaa takuueläkettä suurimpana saavutuksenaan.

Kokoomuksesta on vastuunkantajaksi, mutta Kepusta on tulossa pikavauhtia sen piskuinen apupuolue. Vihreäthän ovat jo ryhtyneet Kokoomuksen puisto-osastoksi. Kahden ydinvoimalan luvat aiheuttivat Vihreissä pientää kuohuntaa, mutta hallituksen jättämiseen ei moinen tietenkään riittänyt. Siis puolueelle joka aiemmin on vannonut, ettei se ole mukana halllituksissa, jotka lisäävät ydinvoimaa. Pekkarisenkin laskupäästä kertoo siinä asiassa paljon se, että hän sai nolla plus yksi laskutehtävästä tasan kaksi. Sellaista se kepulaisuus juuri on. Valhetta valheen perään.

Lue lisää

"...on aika sotia ja aika sopia. Nyt on aika sopia." Väinö Leskisen kuuluisat sanat SDP:n tannerilaisten täyskäännöksen ja Paasion puheenjohtajuuden aluksi 1963 kertoo kaiken. Sota kommunisteja vastaan loppui ja NL:n mielistely alkoi. Siihen kuului Kokoomuksen jäähyllä pitäminen, ja se oli pelkästään SDP:n aikaansannos, Kepu ja jopa Kekkonen olisi ollut valmis Kokoomuksen hallitukseen osallistumiselle, mutta SDP hamusi valtaa ja ajoi Kekkosesta vasemmalta ohi oikein komeasti. Sorsa suometti puolueensa ja koko maan sitten lopullisesti. Mutta olihan SDP:ssä ollut Neuvostomyönteistä ilmapiiriä jo aiemmin, ja 1958 puolueen eduskuntaryhmä hajosi skogilaisiin ja tannerilaisiin edellisten muodostaessa lopulta oman puolueen. 1963 sitten koko puolue kääntyi skogilaisiksi Paasion johdolla ja Leskisen katumuksen toimiessa näyttävänä esimerkkinä.

Kyllä se ruskein kieli on niillä demareilla jotka valtaa eniten halusivat.

SDP:n politiikka on erilaisten tukien vaatimista milloin kenellekin. Urpilainen on kerennyt vaatia maksutonta päivähoitoa kaikille, työllisyystakuuta nuorille kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen, satoja miljoonia kunnille lisäpalveluihin jne. Mitä muuta tuollainen politiikka on kuin tukien lisäämisen vaatimista?

Pohdit vähemmistöhallituksen mahdollisuutta kiinnostavasti. Jos sellainen meille jostain syytä nimitettäisi, niin se asettaisi nykyperustuslakimme nojalla pääministerin erittäin riippuvaiseksi euskunnan enemmistön tuesta, eli hallitus ja pääminisyteri tarvitsisivat aina sen verran oppositin tukea, että hallituksen esitykset saisivat eduskunnan äänestyksissä enemmistön taakseen.

Tällainen asetelma merkitsisi melkoista politikointia kaupankäyntiä jokaisen lakiesityksen kohdalla, joten uskoisin puolueittemme pyrkivän kaikin keinoin siihen, että hallitus muodostetaan eduskunnan enemmistön pohjalle. Kaksi suurinta puoluettahan siihen yleensä riittää parilla pienemmällä täydennettynä.

Transit_mies kirjoitti:

Pohdit vähemmistöhallituksen mahdollisuutta kiinnostavasti. Jos sellainen meille jostain syytä nimitettäisi, niin se asettaisi nykyperustuslakimme nojalla pääministerin erittäin riippuvaiseksi euskunnan enemmistön tuesta, eli hallitus ja pääminisyteri tarvitsisivat aina sen verran oppositin tukea, että hallituksen esitykset saisivat eduskunnan äänestyksissä enemmistön taakseen.

Tällainen asetelma merkitsisi melkoista politikointia kaupankäyntiä jokaisen lakiesityksen kohdalla, joten uskoisin puolueittemme pyrkivän kaikin keinoin siihen, että hallitus muodostetaan eduskunnan enemmistön pohjalle. Kaksi suurinta puoluettahan siihen yleensä riittää parilla pienemmällä täydennettynä.

Lue lisää

Vähemmistöhallitus on uskottava vaihtoehto ja demokratiassa siihenkin joskus joudutaan. Mikäli ennen vaaleja käydään voimakasta debattia siitä, ketkä ja miksi hallitusyhteistyötä ei voida tehdä, silloin vähemmistöhallitus on eräs vaihtoehtoinen malli. Ennen vaaleja ei tulisi siis sulkea ovia hallitusyhteistyöltä, koska uskottavuuden säilyttäminen on tärkeää ja hallitusohjelma on aina kompromissien summa.

Enemmistöhallitus joutuu myös tekemään kompromisseja, sitä enemmän mitä heterogeenisemmästä hallituskokoonpanosta on kyse. Keskustaoikeistohallitus on ollut hyvin yksituumainen ja samoin oli edellinenkin hallitus, tämän tyyppinen konsensus ei kuitenkaan todennäköisesti ole aina mahdollinen.

Perussuomalaisten tulo hallitukseen muuttaa sen työskentelytapoja, samoin sitä luultavasti tulisi tekemään nykyisen Sosiaalidemokraattien tulo, mikäli Kokoomus jatkaa hallitusvastuussa. On aika todennäköistä, että Keskustapuolueen paikkaluku eduskunnassa laskee, tämä johtopäätökseni perustuu siihen, ettei nykyjohto ole kovinkaan vakuuttava, ei jos katselee keskustalaisen perusäänestäjän profiilia. Vaikeita hallitusneuvotteluita siis ennustan ja tähän olisi hyvä varautua, lukkoon lyötyjen sopimusten purkaminen on hankalaa vaalien jälkeen, se vie uskottavuutta. Mikäli vastoin epäilyjäni, Keskusta säilyttää lähes kokonaan paikkalukunsa, silloin kuntaremontti tulee aiheuttamaan varsin hankalat hallitusneuvottelut. Keskustan ja Sosiaalidemokraattien yhteistyö sujuisi tältä osin paremmin, mutta silloin emme saisi rakenteitamme tältä osin tervehdytyksi, vaihtoehtona näkisin tämän varsin kehnona ja osittain mahdottomanakin, koska äänestystulos tuskin tätä hallitusvaihtoehtoa tukisi.

Niinpä niin kirjoitti:

Vähemmistöhallitus on uskottava vaihtoehto ja demokratiassa siihenkin joskus joudutaan. Mikäli ennen vaaleja käydään voimakasta debattia siitä, ketkä ja miksi hallitusyhteistyötä ei voida tehdä, silloin vähemmistöhallitus on eräs vaihtoehtoinen malli. Ennen vaaleja ei tulisi siis sulkea ovia hallitusyhteistyöltä, koska uskottavuuden säilyttäminen on tärkeää ja hallitusohjelma on aina kompromissien summa.

Enemmistöhallitus joutuu myös tekemään kompromisseja, sitä enemmän mitä heterogeenisemmästä hallituskokoonpanosta on kyse. Keskustaoikeistohallitus on ollut hyvin yksituumainen ja samoin oli edellinenkin hallitus, tämän tyyppinen konsensus ei kuitenkaan todennäköisesti ole aina mahdollinen.

Perussuomalaisten tulo hallitukseen muuttaa sen työskentelytapoja, samoin sitä luultavasti tulisi tekemään nykyisen Sosiaalidemokraattien tulo, mikäli Kokoomus jatkaa hallitusvastuussa. On aika todennäköistä, että Keskustapuolueen paikkaluku eduskunnassa laskee, tämä johtopäätökseni perustuu siihen, ettei nykyjohto ole kovinkaan vakuuttava, ei jos katselee keskustalaisen perusäänestäjän profiilia. Vaikeita hallitusneuvotteluita siis ennustan ja tähän olisi hyvä varautua, lukkoon lyötyjen sopimusten purkaminen on hankalaa vaalien jälkeen, se vie uskottavuutta. Mikäli vastoin epäilyjäni, Keskusta säilyttää lähes kokonaan paikkalukunsa, silloin kuntaremontti tulee aiheuttamaan varsin hankalat hallitusneuvottelut. Keskustan ja Sosiaalidemokraattien yhteistyö sujuisi tältä osin paremmin, mutta silloin emme saisi rakenteitamme tältä osin tervehdytyksi, vaihtoehtona näkisin tämän varsin kehnona ja osittain mahdottomanakin, koska äänestystulos tuskin tätä hallitusvaihtoehtoa tukisi.

Lue lisää

Puolue voi joutua suljetuksi ulos hallituksesta vain oman politiikkansa vuoksi. Lipponen ei ottanut keskustaa hallituksiinsa mm. siksi, että piti keskustaa liian EU-skeptisenä ja yhteistyö siinäkin suhteessa sujui kokoomuksen ja niinistön kanssa paremmin. Jäätteenmäki taas sulki kokoomuksen ulos omasta hallitusvaihtoehsostaan, koska ei halunnut kokoomusta hallitukseensa.

Vanhanen taas muodosti nykyisen hallituksen kokoomuksen kanssa, koska sai tarpeekseen siitä, miten heinäluoma ja sdp kyykytti keskustaa edellisessä hallituksessa.

Kyllä Suomessa siis aina enemmistöhallitus syntyy. nyt vaan ihmetyttää, miksi sdp on tehnyt eläkekysymyksestä niin korkean kynnyksen, että se todennäköisesti jää oppositioon, ellei ensi vaaleissa nouse ohi kokoomuksen ja pääse itse valitsemaan hallituskumppaniaan.

Transit_mies kirjoitti:

Puolue voi joutua suljetuksi ulos hallituksesta vain oman politiikkansa vuoksi. Lipponen ei ottanut keskustaa hallituksiinsa mm. siksi, että piti keskustaa liian EU-skeptisenä ja yhteistyö siinäkin suhteessa sujui kokoomuksen ja niinistön kanssa paremmin. Jäätteenmäki taas sulki kokoomuksen ulos omasta hallitusvaihtoehsostaan, koska ei halunnut kokoomusta hallitukseensa.

Vanhanen taas muodosti nykyisen hallituksen kokoomuksen kanssa, koska sai tarpeekseen siitä, miten heinäluoma ja sdp kyykytti keskustaa edellisessä hallituksessa.

Kyllä Suomessa siis aina enemmistöhallitus syntyy. nyt vaan ihmetyttää, miksi sdp on tehnyt eläkekysymyksestä niin korkean kynnyksen, että se todennäköisesti jää oppositioon, ellei ensi vaaleissa nouse ohi kokoomuksen ja pääse itse valitsemaan hallituskumppaniaan.

Lue lisää

Niin, SDP:ssä ilmeisesti ajateltiin, SAK:n kuiskuttaessa korvaan, että eläkeiän lakisääteisen alarajan noston vastustaminen olisi sellainen täky, jolla kannatus nousee ja puolue saisi vaaleissa niin hyvän tuloksen, että se pääsee sanelemaan ehtojaan muille.

SDP:n ajattelu lähtee tässä kuten niin monessa muussakin asiassa valitettavan suppeasta näkökulmasta, ja niinpä se vain heikensi entisestään asemaansa seuraavaa hallitusta ajatellen. Maailma on muuttunut eikä ihmiset enää seuraa valitsemaansa puoluetta ja sen kannanottoja vaan puolueiden tulisi seurata ihmisten mielipiteitä. Eläkeiän alarajan nosto saattaa vaikuttaa 55 vuotiaiden ja sitä vanhempien mielipiteissä, sitä nuorempia se ei hetkauta. Kun nuo vanhemmat ikäluokat vielä on varsin puolueuskollisia, niin SDP vain karkoittaa nuoria entistä kauemmas itsestään vastustamalla ehdotuksia, joilla nuorempien ikäluokkien tulevaa maksutaakkaa kevennettäisiin.

Lyhytnäköinen kannatuksen kalastelu käy demareille kalliiksi, puolue näyttää luisuvan vastustamattomasti kohden pienpuolueen asemaa vailla valtaa

vielä... kirjoitti:

Niin, SDP:ssä ilmeisesti ajateltiin, SAK:n kuiskuttaessa korvaan, että eläkeiän lakisääteisen alarajan noston vastustaminen olisi sellainen täky, jolla kannatus nousee ja puolue saisi vaaleissa niin hyvän tuloksen, että se pääsee sanelemaan ehtojaan muille.

SDP:n ajattelu lähtee tässä kuten niin monessa muussakin asiassa valitettavan suppeasta näkökulmasta, ja niinpä se vain heikensi entisestään asemaansa seuraavaa hallitusta ajatellen. Maailma on muuttunut eikä ihmiset enää seuraa valitsemaansa puoluetta ja sen kannanottoja vaan puolueiden tulisi seurata ihmisten mielipiteitä. Eläkeiän alarajan nosto saattaa vaikuttaa 55 vuotiaiden ja sitä vanhempien mielipiteissä, sitä nuorempia se ei hetkauta. Kun nuo vanhemmat ikäluokat vielä on varsin puolueuskollisia, niin SDP vain karkoittaa nuoria entistä kauemmas itsestään vastustamalla ehdotuksia, joilla nuorempien ikäluokkien tulevaa maksutaakkaa kevennettäisiin.

Lyhytnäköinen kannatuksen kalastelu käy demareille kalliiksi, puolue näyttää luisuvan vastustamattomasti kohden pienpuolueen asemaa vailla valtaa

Lue lisää

Kun sanot, että eläkeiän alarajan nosto voi vaikuuttaa 55 täyttäneiden mielipiteissä, muttei sitä nuorempien, niin se kuulostaa väitteenä kovin erikoiselta. Erikoisuus johtuu siitä, että nimenomaan 55 vuotta täyttäneitä mahdollinen uudistus koskettaisi kaikkein vähiten. Eläkeiän alarajan nosto alkaisi purea vasta alle 55 vuotiaiden ryhmässä toden teolla. Luulisi siis, että alarajan nostaminen näkyisi enemmän niiden mielipiteissä, joita uudistus tulisi koskemaan kuin niiden, joita se sivuaisi vain vähän.

Jos ihmiset haluavat välttämättä olla pitempään työelämässä kuin mihin eläkkeen alaraja velvoittaa, se on jo nyt täysin mahdollista. Yläikärajahan on 68 vuotta ja siihen asti siis voi olla töissä. En oikein käsitä, miksi ihmiset haluaisivat luopua vapaudestaan itse päättää, miten pitkälle 63 vuoden jälkeen jatkavat töitään. Jos ihmisten selvä enemmistö kerran sinun mukaasi haluaa ("puolueen tulisi seurata ihmisten mielipiteitä") olla töissä pitempään, niin ei sitä mikään estä. Missä se ongelma silloin oikein luuraa?

Ranskassa ihmiset eivät kylläkään käyttäytyneet ihan näin kuin oletat. Siellä ikärajan nosto 60sta 62 vuoteen herätti kiivaiden vastalauseiden aallon. Ja nimenomaan niiden ihmisten keskuudessa. Ehkä siellä puolueet eivät olleet seuranneet ihmisten mielipiteitä ja näin pääsi käymään.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kun sanot, että eläkeiän alarajan nosto voi vaikuuttaa 55 täyttäneiden mielipiteissä, muttei sitä nuorempien, niin se kuulostaa väitteenä kovin erikoiselta. Erikoisuus johtuu siitä, että nimenomaan 55 vuotta täyttäneitä mahdollinen uudistus koskettaisi kaikkein vähiten. Eläkeiän alarajan nosto alkaisi purea vasta alle 55 vuotiaiden ryhmässä toden teolla. Luulisi siis, että alarajan nostaminen näkyisi enemmän niiden mielipiteissä, joita uudistus tulisi koskemaan kuin niiden, joita se sivuaisi vain vähän.

Jos ihmiset haluavat välttämättä olla pitempään työelämässä kuin mihin eläkkeen alaraja velvoittaa, se on jo nyt täysin mahdollista. Yläikärajahan on 68 vuotta ja siihen asti siis voi olla töissä. En oikein käsitä, miksi ihmiset haluaisivat luopua vapaudestaan itse päättää, miten pitkälle 63 vuoden jälkeen jatkavat töitään. Jos ihmisten selvä enemmistö kerran sinun mukaasi haluaa ("puolueen tulisi seurata ihmisten mielipiteitä") olla töissä pitempään, niin ei sitä mikään estä. Missä se ongelma silloin oikein luuraa?

Ranskassa ihmiset eivät kylläkään käyttäytyneet ihan näin kuin oletat. Siellä ikärajan nosto 60sta 62 vuoteen herätti kiivaiden vastalauseiden aallon. Ja nimenomaan niiden ihmisten keskuudessa. Ehkä siellä puolueet eivät olleet seuranneet ihmisten mielipiteitä ja näin pääsi käymään.

Lue lisää

Alle 55 vuotiaat ovat niitä jotka maksavat suurten ikäluokkien eläkkeet. Siksi heille on tärkeämpää eläkemaksuista tuleva rasitus kuin eläkeikä, yksinkertaisesti koska maksurasite on akuutti ja eläköityminen vielä kaukainen asia.

Jos työurille ei tehdä myös lakisääteisiä muutoksia, eläkejärjestelmämme vastuut nousevat jatkuvasti eläkeläisten määrän kasvaessa nopeasti, joten järjestelmän vakavaraisuusvaatimuksien täyttämiseksi eläkemaksuja pitää korottaa. Korotuksen maksavat työssä olevat, sillä eläkejärjestelmämme rahastointiaste on varsin alhainen, vain noin vuoden palkkakertymää vastaava, ja eläkeläisten määrän noustessa vielä noin 15 vuotta joka vuosi, ei rahastojen purkuakaan voida harjoittaa vielä vuosiin. Siis vuotuisia maksuja joudutaan nostamaan jokatapauksessa, ja vain työuria pidentämällä myös keppiä käyttäen maksujen rasite per maksaja saadaan pidettyä kohtuullisena.

Luultavasti et ymmärrä eläkematematiikasta hölkäsen pöläystä, sen verran lapsellisia perustelusi ainakin tähän saakka ovat olleet (työttömyys tms), mutta kannattaa tutustua ihan perusasioihin kuinka järjestelmämme toimii ja mitkä vastuut sille on asetettu. Se auttaa ymmärtämään

Mielipidepankki kirjoitti:

Kun sanot, että eläkeiän alarajan nosto voi vaikuuttaa 55 täyttäneiden mielipiteissä, muttei sitä nuorempien, niin se kuulostaa väitteenä kovin erikoiselta. Erikoisuus johtuu siitä, että nimenomaan 55 vuotta täyttäneitä mahdollinen uudistus koskettaisi kaikkein vähiten. Eläkeiän alarajan nosto alkaisi purea vasta alle 55 vuotiaiden ryhmässä toden teolla. Luulisi siis, että alarajan nostaminen näkyisi enemmän niiden mielipiteissä, joita uudistus tulisi koskemaan kuin niiden, joita se sivuaisi vain vähän.

Jos ihmiset haluavat välttämättä olla pitempään työelämässä kuin mihin eläkkeen alaraja velvoittaa, se on jo nyt täysin mahdollista. Yläikärajahan on 68 vuotta ja siihen asti siis voi olla töissä. En oikein käsitä, miksi ihmiset haluaisivat luopua vapaudestaan itse päättää, miten pitkälle 63 vuoden jälkeen jatkavat töitään. Jos ihmisten selvä enemmistö kerran sinun mukaasi haluaa ("puolueen tulisi seurata ihmisten mielipiteitä") olla töissä pitempään, niin ei sitä mikään estä. Missä se ongelma silloin oikein luuraa?

Ranskassa ihmiset eivät kylläkään käyttäytyneet ihan näin kuin oletat. Siellä ikärajan nosto 60sta 62 vuoteen herätti kiivaiden vastalauseiden aallon. Ja nimenomaan niiden ihmisten keskuudessa. Ehkä siellä puolueet eivät olleet seuranneet ihmisten mielipiteitä ja näin pääsi käymään.

Lue lisää

Intät toistuvasti, että ihmiset voivat jo nyt olla töissä pidempään, jos haluavat. Mikset sinäkin tunnusta, ettei pelkkä halu riitä, kun niin tekevät demareiden parhaat asiantuntijatkin, mm. Sailas ja Kiander.

Huoltosuhde painuu jo 15-20 vuodessa sellaiseksi, ettei hyvinvointipalveluja pystytä kustantamaan verovaroista veroja korottamatta, ellei työuria pidennetä. Nyt ne jo pitenevät alapäästä, kun opiskeluja nopeutetaan, keskeltäkin, kun työttömyys alkaa vähetä viennin alettua vetää. loppupäästä työuria on pidennettävä eläkeiän nostolla. Nykyisiä 50-55 vuotiaita tämä ei ennätä koskea, koska hallituksen ideahan on hoitaa eläkeiän korottaminen niin, että siihen tulee tarpeeksi pitkä siirtymäkausi ja korkeampaan eläkeikään siirrytään portaittain.

Nuoret aikuiset, alle 50-vuotiaat, ovat taas sen verran fiksuja ja laskentataitoisia, että ottavat itselleen mieluummin myöhäisemmän eläkkeellesiirtymisen kuin korkeammat verot. Tässä mielessä Heinäluoma ampuu nyt omaan jalkaansa ja petaa demareille vaalitappiota, koska eläkeiän noston vastuksen vuoksi sdp:tä äänestää vain sellainen ikäloppu työväenaatteen perinneseura, joka edelleen katsoo, ettei porvarihallitus saa puuttua duunarin saavutettuihin etuihin.

Edelleinen kirjoittaja oli siis hyvin oikeassa ja sinä ilmeisesti vain haluat pitää aiemmasta kannastasi kiinni jostain kumman syystä.

Kysymys Mielipidepankille: Mitä mieltä olet Jungnerin Nallea lähestyvä linjaus?

Vertaat poliittista kannatusta pörssikursseihin, ja kyllähän niissä jotain yhteistä onkin.

Pörssikurssit mittaa yritysten tulevaisuutta, jos sijoittaja uskoo jonkun yrityksen menestyvän tulevaisuudessa, on hän valmis maksamaan yhtiön osakkeista korkeita hintoja, jos sijoittaja taas katsoo, että yhtiö saattaa joutua vaikeuksiin, ei osaakkeista makseta niin kovaa hintaa. Samalla tavalla gallup mittauksissa ja vaaleissa annettu puoluekannatus kertoo äänestäjien uskosta siihen, kuinka minkäkin puolue hoitaa yhteisiä asioita tulevaisuudessa. Ja kuten pörssikursseissa, myös puoluekannatuksessa mennään joukon mukana joskus ylilyönteihin, huumaan. Natsien valtaannousu oli tuollainen "pörssikupla", samoin meidän 70-luvun vasemmistobuumi, nyt sitten elämme oikeiston nousua, onko se jo kupla tai huuma, sitä on vaikeaa sanoa. Ruotisissa varmaan jo mentiin huuman puolelle, meillä kehitys näyttäisi olevan maltillisempaa.

Säästöjä joutuu hakemaan kuka tahansa seuraavaan hallitukseen osallistuukin. Kyllä ihmiset sen ymmärtävät, eikä se oikeiston nousua puhkaise vaan kyllä siihen tarvitaan samanlaista perusarvojen hylkäämistä kuin vasemmiston kohdalla. Meillä vasemmistokuplan puhkaisi lopullisesti Lipponen hylkäämällä tyystin tavallisen ihmisen ja keskittymällä vain uusliberaaliin EMU:n vakausohjelman ehtojen saavuttamiseen ja mallioppilaan asemaan EU:ssa. Jos nyt säästöjä haetaan vastuullisesti eikä kansaa kyykyttäen kuten Lipposen aikana ei mitään kannatus kuplan puhkeamista tule.

USA:n ja muiden länsimaiden elvytys poikkeaa monessa suhteessa meikäläisestä, ja siinä mielessä se saattaa hämätä. USA:ssa liittovaltio pääomitti yrityksiä joka lainaamalla tai suorilla osakepääoman sijoituksilla. Se ei ole sosialismia eikä oikeastaan edes vasemmistolaisuutta. Euroopassa tuettiin yrityksiä osin samalla tavoin, osin tukemalla kysyntää esim. autojen romutusmaksun muodossa. Se on jo lähempänä sosialismia ja vasemmistolaisuutta.

Meillähän yleensä lähdetään siitä, että valtio jakaa vastikkeetonta rahaa, siis suoraa tukea yrityksille tai yksityisille. Ei meillä vaadita pääomittamista tai muuta josta rahan uskotaan tulevan takaisin kunhan yrityksen tuloskunto kohenee, meillä annetaan rahaa suoraan tuotteen loppuhinnan pienentämiseksi tai jopa kannattamattoman tuotteen tekoon. Niinpä miellä tehokkuus ei kasva yhtä joutuisasti kuin muualla, mutta toisaalta ei työllisyyskään notkahda yhtä nopeasti.

sinulle... kirjoitti:

Vertaat poliittista kannatusta pörssikursseihin, ja kyllähän niissä jotain yhteistä onkin.

Pörssikurssit mittaa yritysten tulevaisuutta, jos sijoittaja uskoo jonkun yrityksen menestyvän tulevaisuudessa, on hän valmis maksamaan yhtiön osakkeista korkeita hintoja, jos sijoittaja taas katsoo, että yhtiö saattaa joutua vaikeuksiin, ei osaakkeista makseta niin kovaa hintaa. Samalla tavalla gallup mittauksissa ja vaaleissa annettu puoluekannatus kertoo äänestäjien uskosta siihen, kuinka minkäkin puolue hoitaa yhteisiä asioita tulevaisuudessa. Ja kuten pörssikursseissa, myös puoluekannatuksessa mennään joukon mukana joskus ylilyönteihin, huumaan. Natsien valtaannousu oli tuollainen "pörssikupla", samoin meidän 70-luvun vasemmistobuumi, nyt sitten elämme oikeiston nousua, onko se jo kupla tai huuma, sitä on vaikeaa sanoa. Ruotisissa varmaan jo mentiin huuman puolelle, meillä kehitys näyttäisi olevan maltillisempaa.

Säästöjä joutuu hakemaan kuka tahansa seuraavaan hallitukseen osallistuukin. Kyllä ihmiset sen ymmärtävät, eikä se oikeiston nousua puhkaise vaan kyllä siihen tarvitaan samanlaista perusarvojen hylkäämistä kuin vasemmiston kohdalla. Meillä vasemmistokuplan puhkaisi lopullisesti Lipponen hylkäämällä tyystin tavallisen ihmisen ja keskittymällä vain uusliberaaliin EMU:n vakausohjelman ehtojen saavuttamiseen ja mallioppilaan asemaan EU:ssa. Jos nyt säästöjä haetaan vastuullisesti eikä kansaa kyykyttäen kuten Lipposen aikana ei mitään kannatus kuplan puhkeamista tule.

USA:n ja muiden länsimaiden elvytys poikkeaa monessa suhteessa meikäläisestä, ja siinä mielessä se saattaa hämätä. USA:ssa liittovaltio pääomitti yrityksiä joka lainaamalla tai suorilla osakepääoman sijoituksilla. Se ei ole sosialismia eikä oikeastaan edes vasemmistolaisuutta. Euroopassa tuettiin yrityksiä osin samalla tavoin, osin tukemalla kysyntää esim. autojen romutusmaksun muodossa. Se on jo lähempänä sosialismia ja vasemmistolaisuutta.

Meillähän yleensä lähdetään siitä, että valtio jakaa vastikkeetonta rahaa, siis suoraa tukea yrityksille tai yksityisille. Ei meillä vaadita pääomittamista tai muuta josta rahan uskotaan tulevan takaisin kunhan yrityksen tuloskunto kohenee, meillä annetaan rahaa suoraan tuotteen loppuhinnan pienentämiseksi tai jopa kannattamattoman tuotteen tekoon. Niinpä miellä tehokkuus ei kasva yhtä joutuisasti kuin muualla, mutta toisaalta ei työllisyyskään notkahda yhtä nopeasti.

Lue lisää

Sosialismi sinällään on monitahoinen ilmiö. Itse asiassa sosialismia, siis valtion talouteen puuttumista, voidaan harrastaa myös kapitalistisesti, mitä tapahtuukin aina silloin, kun firmoja tuetaan julkisin varoin. Samoin veroelvytyksessä suurituloisten suosiminen on itse asiassa väärinkäytettyä sosialismia. Tämä puolestaan on omiaan hämärtämään kapitalismin ja sosialismin rajaa. Siksi olisi tärkeää, että kukin pysyisi tontillaan, argumentoisi oikein ja pitäisi pääasian selkeänä mielessään eikä lähtisi höperehtimään. Valitettavasti poliitikoiksi itseään nimittävät, tai heiksi nimitetyt, eivät varmaan tiedä, mitä on politiikka, sillä siksi kummallisia toilauksia näkee ja kuulee mediaa seuratessaan. Sangen osuva nimitys "rusinapullapolitiikka" kyllä kuvaa nykyistä politiikanharjoittamista sangen hyvin. Tässä politiikassahan otetaan esille vain "kivoja" asioita ilman mitään logiikkaa tai pahimmillaan edes mitään järjen häivää.