sisarparvessa tai yleensä suuremmassa porukassa?
Jotain luettua ja koettua. Sisarukset kuulemma riistävät toiselta silmätkin päästä. Hetki sitten katsoin telkusta yhden ohjelman, jossa eräs kertoi olevansa hyvä manipuloimaan, koska on suuressa sisarusparvessa kasvanut??
Oletko perheen ainut vai manipuloitko muut pois kartalta?
Onko se veli puolikuuhullu ja sisar sitten hentovalkoinen...
Jotain luettua ja koettua. Sisarukset kuulemma riistävät toiselta silmätkin päästä. Hetki sitten katsoin telkusta yhden ohjelman, jossa eräs kertoi olevansa hyvä manipuloimaan, koska on suuressa sisarusparvessa kasvanut??
Oletko perheen ainut vai manipuloitko muut pois kartalta?
Onko se veli puolikuuhullu ja sisar sitten hentovalkoinen...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vanhempien oli tarkoitus tehdä suurperhe mutta erinäisten takaiskujen jälkeen meitä jäi kaksi veljestä joista minä olen vanhempi. Välimme ovat ehkä joitakin kakara-aikojen hetkiä lukuun ottamatta olleet hyvät. Aika erilainen elämänkaari on kummallakin, mutta uskoisin että molemmat olemme tyytyväisiä elämäämme ja samalla tavalla myötäeläen mukana toistemme myötä- ja vastoinkäymisissä.
että teillä synkkaa veljen kanssa ja osaatte tuon myötäelämisen taidon.
Oletko jäänyt kaipaamaan suurperhettä vaikkakin se oli vanhempiesi haave? Vaikuttiko se teidän kahden elämään?
No veljellä lapsia on kolme, minulle on yksi riittänyt joten lievästi eri linjoilla olemme siinäkin. Heillä on vielä ollut aina muitakin lapsia perhepäivähoidossa joten tavallaan suurperhettä ovat pitäneet.
miten tämä aloitus oli jäänyt kokonaan huomaamatta :O
Miten lienee tuo silmien päästä riistäminen, ainakaan meillä ei ole sisarusten kanssa mitään isompaa skismaa vielä nykyäänkään, lapsina oltiin ylimmät ystävykset ja parhaimmat vihamiehet :) Hiottiin sosiaalisia taitojamme toistemme seurassa. Tasa-arvoisia oltiin kotitöiden suhteen riippumatta sukupuolesta. Siinä vanhempani kyllä antoivat hyvät eväät elämälle.
Toivottavasti en ainakaan ketään kartalta pois manipuloi, vaikken perheen ainut olekaan. Ainokaisenhan ei tarvitse lapsena jakaa mitään sisaruksiensa kesken.
aattelin, että mitä ihmettä!! :D Kiva kun huomasit..
Tiedän henkilökohtaisesti ainakin yhden ja kuullut monista sisarusparvista, jotka tappelevat vielä aikuisenakin.
Onko sitten käynyt niin, ettei lapsena saatu hioa toinen toistaan niin hyvän kuin pahankin merkeissä. Aikuisena sitten vatkotaan niitä valta-ja alistussuhteita. Tiedä.
Sulla on siis veljiä ja siskoja...rikkautta se on. Itselläni on kolme veljeä tosin yksi heistä jo poissa. Siskokin olisi, mutta kuollut pienenä, esikoinen. Voi millaista olisi ollut elää ja kasvaa isosiskon kanssa...joskus sitäkin kaivannut.
Mulle tuli pien virhe sinne kysymyksen loppuun. Oletko perheen ainut vai sisarusparvessa jne.
Meni ihan vituralleen se. Huomasit sentäs;)
on siskoja ja veljiä, itse oon vanhimmasta päästä, joten vastuuta on joutunut ottamaan sisarusparvessa paljonkin. Silläkait minusta on tullutkin tällainen kanaemo :) Nykyäänkin muuten yleensä toimin sisarusten yhteisten asioitten organisaattorina,mm lahjakeräyksissä.
Yksi mitä hirveästi kaipasin lapsena, oli oma rauha. Ennenaikaan asuttiin pienemmissä taloissa, eikä omaa huonetta lapsilla ollut. Metsästä löytyi kuusen juurelta paikka missä sai olla ihan yksin kun ainainen hälinä alkoi ahdistaa.
Ennen vanhaan asuttiin tosi ahtaasti, mutta vastaavasti oltiin pihalla enemmän. Kotona käytiin häthätää syömässä ja nukkumassa.
Kuusen juuressa asuu ilmeisesti rauha. Meidän edesmennyt koira meni tekemään kuolemaa ison kuusen alle. Kannettiin se pois sieltä, mutta menikin sitten toisen ison kuusen alle..:(
Veimme koiran piikille ja hautasimme syvemmälle metsään...ja ison kuusen juurelle.
P.S Poistin kirjoitusvirheen takia viestin, kehdannut jättää otsaketta: Janaemopa hyvinkin ;D
Kaikenlaisissa parvissa olen lähinnä sivusta seuraaja.
Sisarusparven nuorin olin ja nyt on jäljellä vain sisko ja minä.
Kaksi muuta sisaruksistani on pilven reunalla seuraamassa niin kuin vanhempanikin.
Olen aika hidas ajatuksinen ja mietiskelijä. Porukoissa on keretty mennä jo vähintään kolme tai neljä aihetta kun minä vielä pohdin sitä ensimmäistä :)) Näin karrikoidakseni.
Mutta totta siinä on se että en jaksa puhua ja selittää yhteen ääneen monen ihmisen kanssa kauhealla vauhdilla.
seuraaja enimmäkseen ja pohtijaluonne. Saatan kuitenkin heittäytyä mukaan puheripulikeskusteluihinkin.
Kaksi puolta tässä asiassa tunnistan itsestäni.
Mihin sitten ihmisillä on kiire , ettei ehdi pohtia yhtä asiaa kerrallaan..näin karrikoidakseni :)
Siskon kanssa olette hyvissä väleissä, jos olen oikein lukenut sun aiemmista viesteistä.
olen suuresta perheestä ja aikoinan sitä kuvitteli,että olemme yhtä suurta perhettä.Muutama vuosi sitten tuli tapahtuma,jolloin silmäni aukesivat huomaamaan kuinka vähän sitä loppujen lopuksi voi tuntea toista ihmistä...niin vähän,vaikka ollaankin saman katon alta lähtöisin...
Ihan uteliaaksi tässä heittäydyin...
Elämä voi heittää haasteita toiselle niin, ettei häntä saata samaksi tuntea.Sitten ne geenit. Itse voin vain todeta tämän omia lapsia tarkastellessa ei sen kummempaa asiaan vihkiytymistä. Lapsuuden kodissa, mä luulisin, on lapset kasvatuksen kannalta ja perheen sisäisestä tarpeesta ja toimeentulemisen ehdoilla saatettu kasvattaa "tasapäisiksi" Aikuisena sitten vetävät ässät hihoistaan.
muksuja on yhdeksän..Ovat saaneet isänsä geenit nää muut..Eipä voi muulla selittää..:))
Vaivaiset yhdeksän ;)
Isänsä geenit. Poikia tietty kahdeksan ja yhdeksäs...sinä tyttö.Hih
on ollut. Hän poistui muutamia vuosia sitten sinne rajan taakse. Olimme aikuisina läheiset ystävät. Lapsina tietysti känättiinkin. Sisartani on vieläkin ikävä.
vaan väljenee ajan kuluessa.Hienoa, että teillä oli hyvät välit, surukin sitten sitä itseään.
Kuka nyt ei olisi känännyt lapsena! :D