Orléansin vapautus
Jeanne oli pienenä uskonnollinen ja vakava lapsi. Hänen elämänsä mullistui hänen ollessaan noin 10-vuotias, kun hän alkoi kuulla ääniä. Hänen mukaansa Pyhä Katariina, Pyhä Margareeta ja Pyhä Mikael kutsuivat häntä ja pyysivät häntä vapauttamaan Ranskan maahan tunkeutuneista englantilaisista (satavuotinen sota).lähde? Hän päätti lähteä tapaamaan itse prinssi Kaarlea, mutta matka ei ollut helppo. Jeanne sai kuitenkin vakuutettua prinssin tehtävästään pelastaa Ranska. Kaarle antoi Jeannen johtoon yhden joukko-osaston, ja Jeanne pystyi kuin ihmeen kaupalla valloittamaan englantilaisten valtaaman Orléansin kaupungin takaisin Ranskalle (Orleansin piiritys). Pian Jeanne pystyi jo vapauttamaan Loiren itärannan takaisin ranskalaisille.
Ennen Jeannen riemuvoittoja hänelle oli ilmestynyt pyhä Mikael, ja Mikael oli vaatinut Jeannea kruunaamaan Kaarle VII:n Ranskan kuninkaaksi Reimsissä. Voittojensa jälkeen Jeanne lähti Kaarlen ja vartiomiesten kanssa Reimsiin, missä Kaarle kruunattiin Ranskan kuninkaaksi 17. kesäkuuta 1429.
[muokkaa]
Jeannen vangitseminen
Winchesterin kardinaali kuulustelee Jeanne d'Arcia. Paul Delarochen maalaus (1824).
Jeanne d'Arcin patsas Pariisissa
Kaarlen kruunaamisen jälkeen Jeanne lähti sotajoukkojensa kanssa valloittamaan englantilaisten hallinnassa ollutta Pariisia takaisin Ranskalle. Pariisia Jeanne ei kuitenkaan saanut vallattua ja loukkaantui muutaman kerran taisteluissa. Kaarle antoi Jeannen joukoille vetäytymiskäskyn, ja Jeanne joutui vastusteluistaan huolimatta luovuttamaan taistelun.
Jeannen selän takana Ranskan hovi, englantilaiset ja Burgundin herttua pelasivat poliittista peliä. Kun Kaarle oli Jeannen avulla päässyt kuninkaaksi, hän ei enää halunnutkaan tukea Jeannen hanketta Ranskan vapauttamiseksi. Juuri tämän takia hän käski Jeannen joukot pois Pariisia valloittamasta.
Jeanne ei tajunnut poliittisia pelejä selkänsä takana, ja häntä ihmetytti yllätyksellinen Kaarlen puolenvaihto. Hänen kärsivällisyytensä hupeni, ja hän hyökkäsi omin päin keväällä 1430 Pohjois-Ranskassa englantilaisia päin. Taisteluja Jeanne ei voittanut, ja burgundilaiset ottivat hänet kiinni ja vangitsivat hänet. Burgundilaiset myivät Jeannen pian suuresta rahamäärästä englantilaisille.
Helmikuussa 1431 englantilaiset aloittivat oikeudenkäynnin Jeannea vastaan Rouenissa. Oikeus kantoi jo valmiiksi kiihkoilijana pidetylle Jeannelle kaunaa, ja kuulustelut jatkuivat useita kuukausia. Englantilaiset halusivat syyn tuhota Jeannen tuhoisat aikeet Ranskan vastarinnasta. Niinpä he alkoivat syyttää Jeannea kerettiläisyydestä ja noituudesta. Jeanne ei suostunut paljastamaan häntä kuulustelleille papeille näkyjään eikä suostunut luopumaan tehtävästään Ranskan vapauttamiseksi, joten hänet tuomittiin roviolla poltettavaksi.
Jeanne d'Arc poltettiin roviolla kerettiläisenä 30. toukokuuta vuonna 1431 siksi, että hän tunnusti pitävänsä Jumalaa paavia korkeampana auktoriteettina. Hänen tuhkansa siroteltiin Seine-jokeen.
Oikeudenkäyntipöytäkirjoista kävi myöhemmissä tutkimuksissa selville liian hataria perusteita polttotuomion antamiseksi. Paavi päätti armahtaa Jeannen kerettiläisyydestä ja Jeannen maine puhdistettiin virallisesti vuonna 1455. Paavi Benedictus XV kanonisoi Jeanne d'Arcin 1920. Jean d'Arc on myös nimetty erityisesti kirkollisia auktoriteetteja vastustavien suojeluspyhäksi.
Jeanne oli jo ennen pyhimykseksijulistamistaan tärkeä tulevaisuuden valoisuuden vertauskuva ranskalaisille. Hän toi useille uutta toivoa itsenäisestä Ranskasta. 1960-luvulla avattiin Orléansissa Jeanne d'Arc -museo.
Vuonna 2005 löydettiin Ranskasta kylkiluu ja ihonpalanen, joiden väitettiin kuuluneen Jeanne d'Arcille.[1] Tutkijaryhmä on todennut löydöt väärennöksiksi. Ei ole tietoa, onko väärennös tehty rahan vuoksi vai onko sillä haluttu vauhdittaa Jeanne d'Arcin kanonisointia.[2]
Jeanne oli pienenä uskonnollinen ja vakava lapsi. Hänen elämänsä mullistui hänen ollessaan noin 10-vuotias, kun hän alkoi kuulla ääniä. Hänen mukaansa Pyhä Katariina, Pyhä Margareeta ja Pyhä Mikael kutsuivat häntä ja pyysivät häntä vapauttamaan Ranskan maahan tunkeutuneista englantilaisista (satavuotinen sota).lähde? Hän päätti lähteä tapaamaan itse prinssi Kaarlea, mutta matka ei ollut helppo. Jeanne sai kuitenkin vakuutettua prinssin tehtävästään pelastaa Ranska. Kaarle antoi Jeannen johtoon yhden joukko-osaston, ja Jeanne pystyi kuin ihmeen kaupalla valloittamaan englantilaisten valtaaman Orléansin kaupungin takaisin Ranskalle (Orleansin piiritys). Pian Jeanne pystyi jo vapauttamaan Loiren itärannan takaisin ranskalaisille.
Ennen Jeannen riemuvoittoja hänelle oli ilmestynyt pyhä Mikael, ja Mikael oli vaatinut Jeannea kruunaamaan Kaarle VII:n Ranskan kuninkaaksi Reimsissä. Voittojensa jälkeen Jeanne lähti Kaarlen ja vartiomiesten kanssa Reimsiin, missä Kaarle kruunattiin Ranskan kuninkaaksi 17. kesäkuuta 1429.
[muokkaa]
Jeannen vangitseminen
Winchesterin kardinaali kuulustelee Jeanne d'Arcia. Paul Delarochen maalaus (1824).
Jeanne d'Arcin patsas Pariisissa
Kaarlen kruunaamisen jälkeen Jeanne lähti sotajoukkojensa kanssa valloittamaan englantilaisten hallinnassa ollutta Pariisia takaisin Ranskalle. Pariisia Jeanne ei kuitenkaan saanut vallattua ja loukkaantui muutaman kerran taisteluissa. Kaarle antoi Jeannen joukoille vetäytymiskäskyn, ja Jeanne joutui vastusteluistaan huolimatta luovuttamaan taistelun.
Jeannen selän takana Ranskan hovi, englantilaiset ja Burgundin herttua pelasivat poliittista peliä. Kun Kaarle oli Jeannen avulla päässyt kuninkaaksi, hän ei enää halunnutkaan tukea Jeannen hanketta Ranskan vapauttamiseksi. Juuri tämän takia hän käski Jeannen joukot pois Pariisia valloittamasta.
Jeanne ei tajunnut poliittisia pelejä selkänsä takana, ja häntä ihmetytti yllätyksellinen Kaarlen puolenvaihto. Hänen kärsivällisyytensä hupeni, ja hän hyökkäsi omin päin keväällä 1430 Pohjois-Ranskassa englantilaisia päin. Taisteluja Jeanne ei voittanut, ja burgundilaiset ottivat hänet kiinni ja vangitsivat hänet. Burgundilaiset myivät Jeannen pian suuresta rahamäärästä englantilaisille.
Helmikuussa 1431 englantilaiset aloittivat oikeudenkäynnin Jeannea vastaan Rouenissa. Oikeus kantoi jo valmiiksi kiihkoilijana pidetylle Jeannelle kaunaa, ja kuulustelut jatkuivat useita kuukausia. Englantilaiset halusivat syyn tuhota Jeannen tuhoisat aikeet Ranskan vastarinnasta. Niinpä he alkoivat syyttää Jeannea kerettiläisyydestä ja noituudesta. Jeanne ei suostunut paljastamaan häntä kuulustelleille papeille näkyjään eikä suostunut luopumaan tehtävästään Ranskan vapauttamiseksi, joten hänet tuomittiin roviolla poltettavaksi.
Jeanne d'Arc poltettiin roviolla kerettiläisenä 30. toukokuuta vuonna 1431 siksi, että hän tunnusti pitävänsä Jumalaa paavia korkeampana auktoriteettina. Hänen tuhkansa siroteltiin Seine-jokeen.
Oikeudenkäyntipöytäkirjoista kävi myöhemmissä tutkimuksissa selville liian hataria perusteita polttotuomion antamiseksi. Paavi päätti armahtaa Jeannen kerettiläisyydestä ja Jeannen maine puhdistettiin virallisesti vuonna 1455. Paavi Benedictus XV kanonisoi Jeanne d'Arcin 1920. Jean d'Arc on myös nimetty erityisesti kirkollisia auktoriteetteja vastustavien suojeluspyhäksi.
Jeanne oli jo ennen pyhimykseksijulistamistaan tärkeä tulevaisuuden valoisuuden vertauskuva ranskalaisille. Hän toi useille uutta toivoa itsenäisestä Ranskasta. 1960-luvulla avattiin Orléansissa Jeanne d'Arc -museo.
Vuonna 2005 löydettiin Ranskasta kylkiluu ja ihonpalanen, joiden väitettiin kuuluneen Jeanne d'Arcille.[1] Tutkijaryhmä on todennut löydöt väärennöksiksi. Ei ole tietoa, onko väärennös tehty rahan vuoksi vai onko sillä haluttu vauhdittaa Jeanne d'Arcin kanonisointia.[2]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.