Miksikö kirjoitan tästä feministipalstalle, siksi, että merkittävä, nimenomaan nuorten uupuneiden naisten eläkepommi on jo pamahtanut. Tietojeni mukaan ikäluokasta 30-35v. pääosin naisiin painottuva eläköityminen on kasvanut vuositasolla kymmenillä prosenteilla ja noita päätöksiä on tehty viime vuoden aikana n. 3800 kpl.
Mansessa nääs, on nyt tehty linjaus, jonka mukaan Tampereen kaupunki ei maksa työuupumuksen perusteella lääkärin määräämän sairausajan palkkaa, joka käsittääkseni on kuitenkin työsopimuksen mukainen velvoite. Voiko työnantaja yksipuolisesti irtisanoutua sopimuksesta? Voin vakuuttaa, että jos uupuneelle alkaa tulla erilaisia taloudellisia paineita, se ei vähäisessäkään määrin edistä toipumista. Ja miksi juuri Tampereelle tästä on muodostunut ongelma? Olisiko itse työyhteisöissä isossa kaupungissa jotain isompaa vikaa, kun caset kasautuvat. Kysymys on erittäin akuutti ja olen huolissani siitä, että ilmiötä yritetään laajentaa. Perhana, keuhkonsa tupakalla tai maksansa viinalla pilannut voi iloisesti jäädä työnantajan kustantamalle saikulle, mutta työlleen omistautunut ja siinä uupunut pistetään mappi vitoseen silloin, kun apu olisi eniten tarpeen. Tunnen joitakin tapauksia, jotka ovat johtaneet jopa irtosanomisiin. Naisen työpanos kelpaa siihen saakka, kun voimia riittää ja sitten tulee monon kuvat ahteeriin.
Aihehan oli torstain uutispommi ja ihmettelin kovasti, ettei se noussut Eduskunnan kyselytunnin listoille.
Keskusteltiin kyllä jätevesiongelmasta taajama-alueiden ulkopuolilla alueilla, romaniväestön karkotuksista,
yms. Täytynee kirjoittaa jollekin terhakalle edustajalle, joka ottaisi asiasta selvää ja tekisi aiheeseen liittyvän kysymyksen.
Mansessa nääs, on nyt tehty linjaus, jonka mukaan Tampereen kaupunki ei maksa työuupumuksen perusteella lääkärin määräämän sairausajan palkkaa, joka käsittääkseni on kuitenkin työsopimuksen mukainen velvoite. Voiko työnantaja yksipuolisesti irtisanoutua sopimuksesta? Voin vakuuttaa, että jos uupuneelle alkaa tulla erilaisia taloudellisia paineita, se ei vähäisessäkään määrin edistä toipumista. Ja miksi juuri Tampereelle tästä on muodostunut ongelma? Olisiko itse työyhteisöissä isossa kaupungissa jotain isompaa vikaa, kun caset kasautuvat. Kysymys on erittäin akuutti ja olen huolissani siitä, että ilmiötä yritetään laajentaa. Perhana, keuhkonsa tupakalla tai maksansa viinalla pilannut voi iloisesti jäädä työnantajan kustantamalle saikulle, mutta työlleen omistautunut ja siinä uupunut pistetään mappi vitoseen silloin, kun apu olisi eniten tarpeen. Tunnen joitakin tapauksia, jotka ovat johtaneet jopa irtosanomisiin. Naisen työpanos kelpaa siihen saakka, kun voimia riittää ja sitten tulee monon kuvat ahteeriin.
Aihehan oli torstain uutispommi ja ihmettelin kovasti, ettei se noussut Eduskunnan kyselytunnin listoille.
Keskusteltiin kyllä jätevesiongelmasta taajama-alueiden ulkopuolilla alueilla, romaniväestön karkotuksista,
yms. Täytynee kirjoittaa jollekin terhakalle edustajalle, joka ottaisi asiasta selvää ja tekisi aiheeseen liittyvän kysymyksen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kela ei korvaa pelkän "työuupumuksen" vuoksi annettuja sairauslomia työnantajalle, koska työuupumus ei ole virallinen sairaus. uupuneen kannattaa siis kertoa lääkärille oireistaan tarkemmin, -masennus esimerkiksi, joka liittyy uupumukseen on jo oikea sairaus, josta saa sitten palkallista sairauslomaa. ongelma on varmaan muodostunut siitä, että työntekijät eivät tiedä näitä korvauskäytäntöjä tarkasti ja luulevat kaikkien lääkärin myöntämien sairauslomien olevan palkallisia.
toinen epäkohta liittyen sairauslomiin muodostuu pahoinpitelyvammoista, koska työnantajalla on oikeus vaatia rikosilmoituksen tekemistä palkallisen sairausloman ehtona. pahoinpitelyvammoistahan voi jäädä pysyvä haitta, joka estää työnteon kokonaan tai on kuntoutusperuste. perheväkivallan uhri ei välttämättä uskalla tai "halua" tehdä rikosilmoitusta perheenjäsenestä, vaikka vammat haittaisivat työssäkäyntiä. sen takia päivystyspoliklinikoilla käy virtanaan naisia ja yhä useammin myös miehiä, jotka ovat satuttaneet silmäkulmansa kotonaan "oven nurkkaan" tai "kaatuneet liukkaalla kylpyhuoneen lattialla murtaen olkavarren pesualtaan reunaan".
nuorten naisten lisääntyneestä uupumisesta kirjoitinkin pari vuotta sitten muutamaan kertaan aika perusteltuja näkemyksiä. silloin totesin, että naisten ja myös miestenkin tulisi välillä nöyrtyä tai paremminkin hiljentyä kuulemaan omia tarpeitaan kaiken hektisen kiireen ja ympäristön paineiden keskellä. samaa "lääkettä määräisin" edelleen. liika kiire ja stressi ajaa umpikujaan etenkin naisia, koska naisten stressinsietokyky on heikompaa ainakin aivokemiallisena ilmiönä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5607567
Tunnen kyllä tuon mekanismin. Edelleen toistan kuitenkin sen, että lääkärin määräämästä sairauslomasta on työnantajan aivan yksiselitteisesti maksettava sairausajan palkkaa. Työsopimuslaissa on mainittu ainoastaan kohta "itse aiheutettu", joten jos työuupumus katsotaan itse aiheutetuksi, mutta sen sijaan maksakirroosi tai keuhkosyöpä ei, jotain on pahasti pielessä. Viimeksi mainittuihin työnantaja ei voi vaikuttaa, sen sijaan uupumisen ehkäisyyn, varhaiseen havainnointiin, ohjaamiseen erikoislääkärille, yleisesti ammattiavun piiriin jne.
Lukaisin tuon aiemman ketjun, johon itsekin osallistuin ja siksi ymmärtänet suivaantumiseni. Minulla ei ollut ongelmia korvausten kanssa, koska diagnoosi piti sisällään muutakin. Sen verran sanon, mihin jo viittaasinkin, että usein "peräpeilissä" ennen sairastumista on usein eri tapahtumien ketju lähihistoriasta ja kauempaa menneisyydestä. Olen perehtynyt myös tuohon aivokemialliseen puoleen, serotoniinin toimintahäiriöön, enkä ole nähnyt sen osalta mitään tilastollista poikkeamaa eri sukupuolten välillä. Tietysti tuo puhuttu eläkepommi pistää miettimään, mikä tätä yhteiskuntaa oikein vaivaa. En jaksa toistaa itseäni, mutta totean vaan, että heti kun rouva Hyssälä astui Kelan pääjohtajaksi, alkoi tapahtua...
Lääkelaitoksenhan tämä topakka rouvaihminen jo ehti pistää muuttokuormana periferiaan, missä yhteydessä organisaatio menetti useita huippukykyjä, mutta se nyt on sitten jo toinen tarina.
kuopiossa on tunnetusti maamme parhaat lääkealan tutkijat ja tutkimuskeskus. siitä syystä lääkelaitos hajasijoitettiin keskeiselle paikalle. näillä perusteilla siis siirto tapahtui.
työuupumus on varsin epämääräinen ja vaikeasti yksilöitävä "sairaus". sitä kai pidetään enemmänkin oireyhtymänä, joten nykytulkinnan mukaan lääkäreiden pitäisi tarkemmin eritellä työuupumuksen syitä ja oireita ja määritellä hoitosuunnitelmat löydettyjen, itsenäisten, sairauksien mukaan. masennushan se taitaa olla yleisin ja kattavin näistä oireista. työuupumus ei ole myöskään kela.korvattava sairaus tai vamma, joten siihen ei suoraan sovelleta sairausvakuutusta.
työnantajan on käytännön pakosta annettava sairauslomaa, jos lääkäri näin on suositellut. vakuutusyhtiöt vetäytyvät muuten vastuusta ja useimmilla aloilla ammattiliitot konahtavat heti sellaisille työnantajille, jotka pakottavat sairaana töihin. imagosyistä siis työnantajalle on edullisempaa hyväksyä saikut ja toisaalta sairausvakuutusjärjestelmä palauttaa työnantajalle tämän maksamia lomarahoja.
Tämä on monille yllätys, jopa useimmalle lääkärillekin, mutta sairauslomalappu ei ole mitenkään työnantajaa sitova siten, ettei hän voisi vaatia työntekijää työmaalle. Mikäli työntekijä on poikkaissut vasemman käpälän, työnanatja voi osoittaa hänelle vasemman käden hommia.
Hämmentävää, mutta kuullut lääkäreitä kouluttavalta professorilta, pakko kai uskoa...
sairauslomatodistus on ainoastaan asiantuntijalausunto. työnantajalla ei ole velvollisuutta suostua antamaan palkallista sairauslomaa, vaikka lääkäri tällaista olisi ehdottanut. siinä tapauksessa työnantaja kylläkin ottaa melko suuren riskin ja kantaa kokonaan vastuun, jos työntekijän sairaus pahenee tai aiheuttaa työtapaturman hänen ollessan sairauslomansa aikana töissä.
Taisin tuolla jo sanoa, että tunnen työlaisäädäntöä riittävästi voidakseni sanoa, että höpsis.
Ei lääkärin lausunto työkyvyttömyydestä ole mikään ehdotus. Se on asiantuntijan näkemys, jota jonkun tehtaanjohtajan tai konttoripäällikön on ihan turha lähteä kyseenalaistamaan. Homman voi kevyesti viedä eri prosessien kautta työoikeuteen ja siinä on työnantaja kyllä aika heikoilla. Ketään EI voi pakottaa sairauslomallaan työhön ja ja jos työntekijä tuona aikana tekee työtä, työnantajalla nimenomaan EI ole vastuuta mahdollisista seuraamuksista. Itse en aikanaan hyväksynyt yhtäkään sairauslomalaista työhön. Esim. sairausloman aikana kuljetut "työmatkat" eivät kuulu työnantajan vakuutusturvan piiriin. Ts. henkilö pelaa täysin omalla vastuullaan. Työntekijä voi hakea yhdessä työnantaja kanssa sopien sairauslomalle halutessaan peruutuksen oman työpaikkalääkärin kautta, jos tuntee olevansa työkykyinen, mutta sekin vaatii tarkkaa harkintaa, koska silloin vastuu siirtyy työnantajalle. Jos Kela ei maksa ta:lle korvauksia esim. työuupumuksen vuoksi myönnetyistä saikuista, se on yksiselitteiseseti työnantajan ja Kelan välinen asia, ei sen, joka yrittää päästä elämän syrjään kiinni. Kuka tahansa ammattitaitoinen lääkäri kykenee liittämään työuupumuksen ja masennuksen toisiinsa, jolloin siitä syntyy levon ja korvausten mahdollistama kelvollinen paketti.
Sitten periferiasta. Älä nyt takerru pikkuseikkoihin. Kuopiossa saa olla ihan minkälaista lääkealan asiantuntemusta tahansa, mutta helsinkiläiselle Kuopio on kiva kalakukkokaupunki kesäaikana, ei sen enempää. Siihen alueellistamiseen liittyi niin naurettavia piirteitä, että niistä voisi kirjoittaa kirjan. Kuten esim. ne legendaariset stadin vuokrasopimukset... Miksi pitää tehdä totaaliratkaisuja? Bisnesmaailmassa on jo aikoja sitten oivallettu, että erilaisten aluetukien turvin voidaan hajauttaa esim. yhteyskeskustoimintaa pitkin valtakuntaa. Työvoima on halvelmpaa, on ihan sama, operoidaanko puhelu stadista vai Kuusamosta. Mutta on ihan järjetöntä päästää lääkealan huippuja karkaamaan siitä syystä, että tekisivät mieluiten työtä pääkaupunkiseudulla, kuin Kuopiossa. Päätöksen teossa on onneksi aina mukana se elementti, että siitä pitää kantaa myös vastuu. Seuraava(t) sos./terv.ministerit saavat aikanaan kerätä romut. Miksei muuten Kelaa voisi sijoittaa vaikkapa Utsjoelle? Pääsisi Lissukin maistelemaan alueellistamisen hedelmää. Ts. alaueelliset palvelpisteet kuten tähänkin saakka, mutta hallinto periferiaan. Siitä vaan moottorikelkalla ajelisi töihin jänkhää pitkin. Ihan kiva visio.
Joissain ääritapauksissa työnantaja voi edellyttää, että kaikki sairauslomat haetaan oman työpaikkalääkärin kautta, mutta noihin liittyy jo sitten pidempiaikainen systeemin väärinkäyttö.
käytännössä työnantaja ei voi pakottaa sairauslomalaista töihin, koska on sairausvakuutusjärjestelmä sekä vahvat ammattiliitot. samoin mainitsemasi työoikeus tulkitsee riitatapauksissa tilanteet poikkeuksetta sairaana työhön velvoitetun työntekijän eduksi. näitä töihin pakottamisia taitaa olla kuitenkin melko harvakseltaan nykyisin.
toinen käytännön juttu liittyy tietosuojaan, -potilaan eli työntekijän sairaustietojahan edes diagnoosin osalta ei saa antaa kolmansien osapuolien haltuun ilman potilaan suostumusta. työnantajalla ei siis ole yksiselitteistä oikeutta saada tietoa työntekijänsä sairauden luonteesta. periaatteessa sairauslomalaput on siis tälläkin pohjalla aina työnantajan hyväksyttävä, -sairausvakuutuskassa eli kela voi sitten hylätä päiväraha-anomuksen, jos lääkärintodistuksen diagnoosi ei oikeuta korvauksiin.
nykytilanteessa neuvoisin työuupumuksesta kärsiviä kertomaan lääkärille mahdollisimman tarkasti oireistaan ja korostamaan masentuneisuuttaan. masennus on kuitenkin lievä ja "hyväksyttävä" mielenterveyshaitta, josta ei vielä hullun kirjoihin joudu.
on mielestäni ehdottomasti työperäinen sairaus, olen täsmälleen samaa mieltä. Kela-korvaus riippuu lääkärin ammattitaidosta eli siitä, mitä kirjoittaa diagnoosiksi. Mm. masennus korvataan, pelkkää ns. työuupumusta ei. Nipotusta, kuten aina. Millainen on sellainen työssä uupunut, joka ei ole masentunut siinä samalla? Iloinen uupunut?
Työtä vieroksuvat ja ulkomaalaiset kyllä saavat Suomesta helposti rahaa, asuntotukia ja toimeentulotukia muiden mamu- tai vierastyövoimatukien ohella, mutta ahkeria suomalaisia taviksia kyykytetään.
Hyssälä heilutti veristä kirvestä lääkelaitoksen pakkosiirrossa, todella repivää ja tavattoman kallista aluepolitiikkaa, jopa kepulaiseksi. On Kuopiossa mitä tahansa osaamista, niin Helsingissä sitä oli vanhastaan tavattoman paljon enemmän. Kaupunkina Kuopio näyttää olevan sovinistinen (päivän uutisoinnissa on kerrottu, ettei kunnallihallinnon johdossa ole yhtään naista), pitkän ja typerän riitelyn takia Kuopio sai vasta pakkasten lakattua linja-autoasemalleen lämpimän odotustilan, oli nääs antanut asemarakennuksen bisnesmiehelle, lyhytnäköisyyttään. Ja nyt riidellään kauppatorin ja kauppahallien kohtalosta, tori on tietysti myllätty sekaisin jo nyt. Jne jne. Ei kovin visionäärinen kaupunki, vaikka muutama tiedeihminen siellä sattuisi töissä olemaankin. Innostavaa?
Ja minä olen feministi. Että näin.
kuopiossa ei ole naisia kaupunginhallituksen johdossa, koska sattuneesta syystä hallituksen puheenjohtaja-nainen vetäytyi juuri äskettäin terveydellistä syistä vetovastuusta. kuopion kaupunginvaltuustohan on suomen mittakaavassa mitä nykyaikaisin, -esimerkiksi vihreitä edustaa sukupuolikorjausleikkauksen läpikäynyt ja äänivyöryllä valtuustoon valittu nainen. tori on kieltämättä ollut koko kesän remontissa, mikä tietenkin haittaa matkailuelinkeinoa, mutta toisaalta todistaa kaupungin kyvystä ja halusta uudistaa keskeisiä "kasvojaan". ravintola samposta saa edelleen paistettuja muikkuja ja jäähallissa voi ihailla huipputason jääkiekkoa. etenkin talviaikaan.
valtion eri keskusvirastojen hajasijoittaminen sitä paitsi jatkuu edelleen, joten narina ja hammasten kiristely helsingin suunnalla ei varmaankaan lopu vielä aikoihin.
työuupumuksesta sen verran, että työnantajilla on velvollisuus järjestää työterveyshuoltolain mukaiset ennaltaehkäisevät terveyspalvelut, mihin minimissään kuuluu työterveyshoitajan ja -lääkärin palvelut tarvittaessa. työuupumuksesta siis pitäisi informoida enemmän työpaikoilla ja työnantajan omatoimisesti jopa patistella työntekijöitään työterveyshuoltoon, ennen varsinaista uupumista. samoin useimmat firmat ovat kehittäneet työterveyshuollon kanssa yhteistyössä tyky-projekteja, joiden tarkoitus on nimensä mukaan ylläpitää työkykyä ja virkeyttä.
ihme siis sinänsä, että esimerkiksi tampereen kaupunki ei ole huolehtinut työnantajan velvoitteistaan näiltä osin, vaan on ajanut työntekijöitään henkiseen umpikujaan. yksityisellä puolella tällainen toiminta ei ole enää mahdollistakaan, -ainakaan suuremmilla ja vakituisemmilla yrityksillä, joissa työterveyshuolto on osa kokonaispakettia.
Kuopijoon? Ymmärrän. Sympaattinen paikka, tai oli ainakin vielä silloin, kun lapsena siellä käväisin. Mutta en muuta kantaani järjettömiin ja kalliisiin, pelkästään aluepoliittisiin hajasijoituksiin. Tolkutonta. Muutot itsessään järjestelyineen maksavat hirveästi, toiminta häiriytyy pitkäksi aikaa ja on normaalistuessaankin vähintään 1,5 kertaa kalliimpaa pyörittää uudessa paikassa, puhumattakaan siitä, että ex-porukka on työllistettävä jollain kurin edes teeskentelemään työntekoa. Tuplamöhläystä. Muutosten jälkeen jää joka tapauksessa myös raatoja.
Mikäs siinä, keput jylläävät muitten verorahoilla, kunnon maajussi & metsänomistaja ei veroja maksa, surutta vaan eurot menemään, niin maalaispuolue säilyy edelleen mahtitekijänä urbanisoituneessa valtiossa. Tehtiin puolueessa mitä rikoksia hyvänsä.
Kuopiohan tuli tähän keskusteluun vähän off topic, mutta olen täysin samaa mieltä esille ottamistasi asioista. Hieno kaupunki, ei siinä mitään, mutta alueellistamisesta on syntynyt jotenkin itsetarkoitus, missä em. ministeri sai sulan hattuunsa. Kuinkahan tosiaan kävisi, jos Kelaa ryhdyttäisiin hajasijoittamaan toisaalle. Siis nimenomaan johdon ja hallinnon osalta; toimipisteitähän on kautta aikain ollut lähes paikkakuntakohtaisesti.
Sitten vielä aloitukseeni liittyen. Suurelta osin yrityksissä ja julkisella sektorilla on oma terveyshuolto, joko in house, tai sopimuspalveluna kokonaan tai osittain ostettuna. Olen nähnyt useita hyviä esimerkkejä siitä, miten hedelmällisiin tuloksiin päästään työnantajan ja työterveyshuollon keskinäisellä yhteispelillä ongelmatapauksia ratkottaessa. Lääkärin vaitiolovelvollisuus on aivan ehdoton, kyse on usein ollut pitkältä sairauslomalta palaavan henkilön kuntoutustuen soveltamisesta. Eläkevakuutusyhtiöthän tukevat tätä prosessia, joka on työnantajalle maksuton. Toteutetaan jonkinlainen pehmeä lasku työelämään, seurataan tilannetta ja useimmat tapaukset päätyvät henkilön hallittuun kotiuttamiseen. Jotkut valitettavasti myös eläkkeeseen.
Työelämässä on tosiaan aivan liian vähän tietoa uupumus-/masennus -oireyhtymästä, keinoja sen varhaiseen tunnistamiseen jne. Myös asennetasolla masentunut henkilö helposti leimautuu luuseriksi ja järkensä valon menettäneeksi. Sehän siinä on niin traagista, että järki kyllä kulkee, mutta voimavarat ovat kaukana normaalista. Toipuminen jonkun teorian mukaan kestää yhtä pitkään, kuin sairastuminen, eli puhutaan helposti vuosista. Tuona aikana henkilö on jo tippunut prosessissa ensin työnantajan korvaamalta sairausajan palkalta Kelan päivärahoille ja sen jälkeen eläkevakuutusyhtiön määräaikaiselle eläkkeelle, joka valitettavan usein päätyy pysyväksi.
Summa summarum, työuupumus/masennus, jotka myös minä näen käsi kädessä kulkevana pakettina, on vakava kansantauti. Nyt käydään rasvasotaa missä "hiilariporukka" ja Puskan heimo ottavat rajusti yhteen sydän- ja verisuonitautien aiheuttajista. Masennus on pitkään ollut tabu, häviäjien ongelma, josta työnantajat näköjään pyrkivät kaikin keinoin irti.
kansan uutisten viikkolehdessä oli artikkeli koskien tampereen kaupungin muuttunutta ohjeistusta sairauslomien myöntämisestä. yhtään työntekijää ei sen mukaan ole pakotettu palkattomalle sairauslomalle, vaan kaupunki on ohjannut uupumusta valittavat työntekijät työterveyslääkärille hakemaan asianmukaiset diagnoosit ja muutenkin järjestänyt jatkohoidot asianmukaisesti.
uutisointi tältä osin on ollut harhaanjohtavaa. kansan uutiset ainoana kertoo totuuden.:)
Kiitos mg. Pitääpä perehtyä tilannetietoon tarkemmin. Olethan noteerannut, että myös Jyväskylässä ja Vantaalla oli uutisoinnin mukaan Tampereen kaltainen tilanne.
Toistan vielä, että työnantaja ei voi kieltäytyä sairausajan palkan maksamisesta. Sillä, että oma tt-lääkäri kirjoittaa asianmukaiset paperit on lähinnä kyse työnantajan oman selustan turvaamisesta. Ts. ta saa Kelalta korvauksen maksamastaan sairausajan palkasta. Useissa tapauksissa henkilöitä lähetetään myös erikoislääkäreiden vastaanotoille, työpaikkalääkärit ovat yleislääkäreitä, eivät sielunhoitajia.
En pitäisi uutisointia suoranaisesti harhaanjohtavana, tuossa on kyse enemmänkin periaatteesta, että työuupumus on itse aiheutettu sairaus, mitä se todellakaan ei ole. Torstain kyselytunnilla oli lyhyt katsaus näihin asioihin ja jälleen kerran on valitettavasti todettava, että ministeri Risikon vastauksista ei jäänyt käteen yhtään mitään konkreettista. Kaikki jäi "pitäisi" -tasolle.