Tongin tuossa kaappejani ja käteen osui pari pulloa vanhaa kynsilakkaa. Tiputin pari pisaraa asetonia ja ravistelin ja hyvin alkoivat taas juosta.
Sit lakkasin varpaankynnet joka toisen kirkkaanpunaiseksi, joka toisen vaaleanpunaiseksi:)
Nyt naurattaa kovasti.
Näin syksysellä kaikki voivat hullutella, miehetkin. Varpaiden päälle laitetään ensin sukka, sit kengät. Duunikamut eivät pääse virnuilemaan, vaikka miehellä oliskin iloiset varpaat.
Ja uskokaa pois, iloisista varpaista nauttii ja iloitsee koko keho!
Noin pienilla jutuilla voi saada hyvän mielen syysmyrskyissäkin:D
Sit lakkasin varpaankynnet joka toisen kirkkaanpunaiseksi, joka toisen vaaleanpunaiseksi:)
Nyt naurattaa kovasti.
Näin syksysellä kaikki voivat hullutella, miehetkin. Varpaiden päälle laitetään ensin sukka, sit kengät. Duunikamut eivät pääse virnuilemaan, vaikka miehellä oliskin iloiset varpaat.
Ja uskokaa pois, iloisista varpaista nauttii ja iloitsee koko keho!
Noin pienilla jutuilla voi saada hyvän mielen syysmyrskyissäkin:D
Vastaukset 22
Vanhimmat
vielä auki. Hakisiko tässä pari tuubia kynsilakkaa, voisi hienostella illalla. On vaan niin rumat ja vanhentuneet varpaankynnet, onneksi ilman sienisatoa, että mahtaisiko koristua pelkällä lakalla:)
Hätätilassa voit ottaa käyttöön vaikka vanhat tussit. Pääasia että varpaasi ovat iloiset, silloin olet kokonaan iloinen:D
olen käyttänyt ne kesän aikana liittyen työkirjoittamiseen, ilmoitteluun. Jaa on tuossa yksi vihreä ja yksi keltainen yliviivaustussi joilla rustin seinäkalenteria - viimeinen merkintä 14.9. On jäänyt näköjään puolitoista viikkoa ruksimatta. Onko nyt lauantai vai sunnuntai? Joo lauantai.
Mutta noilla väreillähän sinä saat jo tosi iloiset varpaat. Taitaa muuten olla koti vielä pystyssä kun pystyt vastaamaan;)
samoilla linjoilla huomaan..Paitsi et ei kynsilakkaa minulle..Mut muuten...;o)...
Iloisen mielen saa ihan pienellä aikaiseksi. Aina ei tarvita edes kynsilakkaa. Minua se vaan piristi näin harmaana päivänä.
elämässä..Tänään tuo aurinko ja syksyn lämmin tuuli..:o)...
Minä olen aina tykännyt syksystä. Ihanaa mennä kumpparit jalassa tihkusateeseen ja kahlata pudonneissa lehdissä:)
No..mä nyt pidän jokaisesta vuodenajasta..Sama maisema niin erilainen... Luonto hemmottelee meitä ihmisiä esteettisellä kauneudellaan :o)...
vuodenajan ihminen, niin syssyyn taipuu meikäläisenkin mieliala. Siinä on tarpeeksi eri sävyjä ja melankoliaa ja juuri siksi säilyy optimistinen ajatus niin ristiriitaiselta kuin kuullostaisi. Tosin liian pitkä pimeys ei ole hyväksi, siksi luntakin saa tulla ajoissa jos on tullakseen.
Minä kans nautin ihan jokaisesta vuodenajasta. Olis tosi tylsää, jos olis vaan helle ja sadekausi.
Minä kans tykkään eniten syksystä, mutta haluun sen perään oikean talven.
Kyllä oli mieli maassa, kun noita lumettomia ja pimeitä talvia meni muutama peräkanaa.
Yhtään en valittanut viime talven pakkasista, minä nautin siitä valkoisesta satumaasta joka tänne tuli:)
Marraskuussa voi laitella kotiinsa valoja..Piristäviä tuikkuja..Kääriytyä huopaan soffalle ja ahmia..ei marmelaadia, vaan hyviä dekkareita..ja punaviiniä..Eikä pidä unohtaa sitä quumaa kainaloa viekussa..;o)..
oikein ja tasaisesti kun olisi kuten edellinen syksy ja viime talvi ja hellekesä, nähtäköön miten tämä syksy muodostuu. Toivon mukaan kuivahko, vähäsateinen ja lumet viimeistään marraskuun lopulta.
Saas nähdä. Ilmat kyllä hellivät niin, ettei sitä ihan joka vuosi voi ansaita.
Minä kans tykkään laittaa villasukat jalkaan ja sit ahmia jotain ihan pöhköä dekkaria. Sit välillä kurkata pihalle, ja sanoo että onneks olen nyt sisällä:)
ja puut täydessä lumivaipassaan, mukava näky, lunta "enemmän" kuin puita, vain runkoja pilkahtelee siellä täällä.
Minä otin viime talvena tosi kauniita kuvia paikalliselta hautausmaalta. Laitoin niitä näkyviin tänne huuhaallekin. Talvinen ja luminen hautuumaa saa minussa jotakin herkkää soimaan. En käsitä ihmisiä, jotka sanovat hautuumaita masentaviksi.
enää harvinaista herkkua, täysivaippaiset lumipuut ja pensaat. Ittekin niitä joskus "kytännyt" mutta aikaa on milloin viimeksi ollut ja kuvannut. Yhden kerran sattui takavuosina kun koira vielä oli, että iltapyryn jälkeen oli sellainen maisema. Tiellä vain koiran ja omat jäljet paksussa lumessa. Katulamppujen valossa. Hain kameran ja kuvasin, hiljentävä maisema.
En jaksa noita kuvia laittaa uudelleen, joten laitan linkin siihen keskusteluun. Sieltä löytyy kuvia.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8761758
ja niin vaivatonta..:o)...
Mutta nyt tekemään..suolaista noille nälkäisille miehille...;o)... Lihapullasoossia..ilman marmelaadia...;o)...
Juup, lihapullasoosi ei oikein sukuria kaipaa.