Minusta tuntui ihan siltä kuin olisin sukeltanut satukirjan sisään. Voi kun olisi useammin tällaisia päiviä.
Nuo kuvat on otettu Tampereelta, Kalevankankaan hautuumaalta.
http://i64.photobucket.com/albums/h171/tuputuu/Maisemat Tampere/Kalevankangas/KalevankangasTalvi10004-1.jpg
http://i64.photobucket.com/albums/h171/tuputuu/Maisemat Tampere/Kalevankangas/KalevankangasTalvi10006-1.jpg
http://i64.photobucket.com/albums/h171/tuputuu/Maisemat Tampere/Kalevankangas/KalevankangasTalvi10009-1.jpg
http://i64.photobucket.com/albums/h171/tuputuu/Maisemat Tampere/Kalevankangas/KalevankangasTalvi10010-1.jpg
http://i64.photobucket.com/albums/h171/tuputuu/Maisemat Tampere/Kalevankangas/KalevankangasTalvi10011-2.jpg
Nuo kuvat on otettu Tampereelta, Kalevankankaan hautuumaalta.
http://i64.photobucket.com/albums/h171/tuputuu/Maisemat Tampere/Kalevankangas/KalevankangasTalvi10004-1.jpg
http://i64.photobucket.com/albums/h171/tuputuu/Maisemat Tampere/Kalevankangas/KalevankangasTalvi10006-1.jpg
http://i64.photobucket.com/albums/h171/tuputuu/Maisemat Tampere/Kalevankangas/KalevankangasTalvi10009-1.jpg
http://i64.photobucket.com/albums/h171/tuputuu/Maisemat Tampere/Kalevankangas/KalevankangasTalvi10010-1.jpg
http://i64.photobucket.com/albums/h171/tuputuu/Maisemat Tampere/Kalevankangas/KalevankangasTalvi10011-2.jpg
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kiitos kauniista kuvista. En kerro, mitä otsikostasi ajattelin (-;
edes arvata.
kiehtovat minuakin.Hautausmaan hiljaisuus korostuu mielestäni noissa kuvissa..kaikki on valkoista,liikkumatonta,kuollutta..
Tuo on todella kaunis paikka mihin tahansa vuodenaikaan. Menen usein sinne kävelemään kun kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta.
Talvikuvia. Kyllä puhdas, valkea lumi tekee ihmeitä:)
Itsellä nousi välillä ihan pala kurkkuun kun hiljakseen kävelin ja katselin ympärilleni.
...eilen oli niin kylmää, että ulkona olisi erittäin huonolla tuurilla voinut pakastua, mutta voiko sitten pakahtua...?! Joku kaunosielu voisi kai olla pakahtumisenkin partaalla silmiähivelevän kauniiden talvimaisemien vuoksi...
Tulin ihan äsken yli 12 kilometrin reippaalta kävelylenkiltä, jolla ihastelin vitivalkoista ja huurteista joenrantamaisemaa. Varsinkin riippakoivu on aivan upea huurreasussaan. Mielestäni talvi on nyt kauneimmillaan, nautitaan siitä täysin siemauksin...
-Kuvasi ovat tosi hyviä...:)
Mieli lepäsi kun tein kans pitkän lenkin. Ihan sääliksi käy noita reppanoita jotka ovat taas istuneet koneella koko päivän.
...olla, mutta jospa heillä ei ole juuri mitään muuta elämänsisältöä tai -iloa, niin onpahan edes tämä...
"Oi ihmiset toistanne ymmärtäkää...", runoili jo Eino Leinokin...
Jokaisella on mielestään riittävän hyvät perusteet valita juuri se vaihtoehto, mihin he ovat päätyneet!!
päättää omista tekemisistään kunhan se ei johda muiden kiusaamiseen.
Sitä toisten ymmärtämistä tänne kyllä kaivattais.
Mutta nautitaan me talvesta, huomennakin on varmasti vielä kaunista:))
...kevät lähestyy ja aurinko kiipeää aina seuraavana päivänä korkeammalle ja laskee myöhemmin, kuin edellisenä päivänä, valo lisääntyy ja päivän valoisa aika pitenee...
Vielä voimme nauttia lumihuurteisista luonnon taideteoksista, mutta yhä lähempänä on päivä, jolloin auringon lämpö riittää sulattamaan kimmeltävät kiteet...lumi sulaa ja juoksee iloisesti solisevina puroina maan uumeniin, jokiin ja jäistä vapautuviin järviin...
Mutta vielä talvi pitää pintansa muutamia viikkoja, lumipyryjä ja kireitäkin pakkasia saattaa tulla...Vasta sitten kevät ottaa talvesta väistämättä yliotteen...ja silloin niin saakin käydä, ihana riemukas KEVÄT...!!!
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka natisevat talven kylmyydestä. Siitähän selviää kun laittaa vaatetta päälle. Minä nautin jokaisesta vuodenajasta, kaikissa on jotakin kaunista.
...ajattelen...ja kun talvea on kestänyt niin kauan, että sen kaikki erilaiset ilmat, säät, kelit ja puolet on koettu muutamaan kertaan -siis paukkupakkaset, jolloin tähtitaivas näyttää vaikuttavalta, lumituisku, mikä saa näköpiirin täyteen tuhkatiheässä tanssivia pumpulinpehmeitä lumihiutaleita, kaunis huurre, mikä seuraa pakkasta kun ilma on kostea, suojasää, jolloin tuntuu kivalta vaihteeksi plusasteet...yms.- niin silloin on jo valmis siirtymään seuraavaan vuodenaikaan edellisestä kyllänsä saaneena...Ja kierto jatkuu: kaikilla vuodenajoilla on omat (etupäässä) hyvät puolensa, kun niihin haluaa vaan oikein asennoitua...
Mutta keväästä tykkään kaikkein eniten, kun talviturkista saa luopua ja kun luonto herää jälleen talviunestaan...!!!
sitä alkukevättä kun on loskaa ja kaikki lika ja koirankakka yms. tulee esiin. Mutta sit kun luonto alkaa heräillä niin piristyn taas:)
...hyväksyn jopa loskankin yhtenä välttämätömänä osana sitä siirtymäriittiä talvesta kesään...kevät on kuitenkin myös muuta: kirkkaan aurinkoisiä päiviä, jolloin rinta on oikeasti PAKAHTUA kevään riemusta (Huom, minulla kevät aiheuttaa sitä pakahtumista...;)), jään sulamista, yön pakkasen jälkeen ritiseviä jäätyneitä lätäköitä...Keväällä näkee havainnollisimmillaan kesän lähestymisen: kun ne loskakasat kutistuvat häviten viimein kokonaan...ja koirankakatkin aika nopeasti häviävät luonnon oman jätejärjestelmän ansiosta heti säiden lämmettyä...:)
Hetken saamme nauttia vielä talvesta mutta kevät on jo ovella. Kyllä ne vesisadetalvet oli niin mustia ja synkkiä. Talvella pitää olla just tämmöistä.
...vierastat keväistä loskaa, koirankakkakasoja ja lumen alta paljastuvaa likaa, niin minä hiukkasen vierastan kesällä pistäviä tai purevia pikkuhyönteisiä -mäkäröitä, itikoita, hirvikärpäsiä, paarmoja, mäkäröitä...- luulisin pärjääväni oikein mainiosti ja vielä jopa hitusen paremmin kesällä ilman niiden seuraakin...:)
Vaikka: kai kaikilla elollisilla olennoilla on kuitenkin jokin tärkeä tehtävänsä ja olemisen oikeutuksensa tässä maailmankaikkeudessa, vaikka sitä ei aina oikein ymmärräkään eikä hyväksy...
mutta en minäkään tykkää siitä että ne eväkset ensin syö minua:(
...inisijöistä tykkäisi...paisi ne suloiset sirkuttajat, joila alkaa kevään tullen kiireinen kodin rakentaminen jälkeläisilleen...Kun ajattelee, kuinka suuren ilon lukuisat lintulajit tuottavat saapuessaan aina kesän korvalla tänne Pohjolaan visertelemään...silloin hyväksyy sen pienen kiusan, mitä itikat ja muut aiheuttavat ihmisille: mitä enemmän itikoita, sitä helpompi on lintujen löytää syötävää poikasilleen!
oli ihan pakko nauttia näkymistä, kun kulkee kävelytie puistoalueen halki ja semmoista kolmemetristen lehtipuiden kujaa pitkin. Eikä ole talvikunnossapitoa, eli kahden kengän levyinen polku on tallaantunut kävellen siihen. Ihan melkein teki mieli heittäytyä tekemään enkelinkuvia lumeen. Vaikka eihän se minulta onnistu, kun olen pakana. Olisi tullut vain saatanan kuvia.
Minullekin tuli jostakin syystä lapsuus mieleen kun taivalsin pihalla. Olikohan minun lapsuudessani talvet aina tällaisia?
-kuvausmatkan maaseudulle. Näkymät oli ja on varmasti vieläkin aivan upeita. Harvinaista mielenravintoa saa nyt pelkästään katselemalla ympärilleen.. Tuossa muuten yksi otokseni eiliseltä. Tapasin maalaisia ;-))
http://lukijat.iltasanomat.fi/uusimmat/41014/
Minä olen syntyisin kangasalta. Mutta nyt on niin kaunista että kaupungissakin pääsee silmä lepäämään:)
Tupu,kiitos kuvista kauniita...hauskaa illanjatkoa
Ulkona kyllä on vielä kauniimpaa:)
Kaunista ,varmaan olet huomannut mun galleriakuvan? Se on kuvattu 26 asteen pakkasessa...
Lohikäärmekö siellä taustalla heräsi?
oikein ihania kuvia talvesta.:)
Kyllä luonto ja luontokuvat ovat mahtavan rentouttava elementti.:)
Tulee mieleen yksi sähköposteissa ketjukirjeena viestitelty stressin lievitys esitys, ihanaa musiikkia ja kauniita kuvia luonnosta ja eläimistä...harmi, kun hukkasin sen powerpoint- esityksen...voi kun jollakin löytyisi se samainen, se oli uskomattoman ihana silmille ja korville.;)
Siellä pihalla oli monin verroin kauniimpaa. Valitettavasti sitä ihanuutta ei vaan voi vangita kuvaan mutta jäi kaunis muisto kummiskin:)
ei ihan kuvaan saa, vaikka kuinka yrittää...tänä aamuna ajelin aamupimeässä tätä meidän tietä ja kun pakkanen lauhtui ja yöllä taas vähän pakastui...niin oli tuossa alkumatkalla ajovaloissa mahtava kimallus, ikäänkuin timantteja tien pinta täynnä, ne säihkyivät upeasti auton valoissa....se oli vain kilsan pätkällä se hohto...rassasin sitten kameran kans ajaessa, ja ennenkuin sain kameran toimimaan, niin se kimallus loppui...en viitsinyt kääntyä takas, kun oli muutenkin kiire.;-P
Mutta sen olisin halunnut ikuistaa videolle, tuskin olisin onnistunut siinä yöaikaan noilla kuvausvehkeillä, mutta ainakin olis voinut yrittää.:)
Muistan miten ihan pienenä lapsena tuijotin hankea kun ensimmäisen kerran huomasin sen kimalluksen. Siitä lähtien minulle on aina tullut lapsuus mieleen kun näen ne pienet tähdet hangalla leikkimässä.
kelillä, kun ne hileet ovat suuren suuria, se kimallus on uskomaton...meillä noissa puissa välkehtii joskus sellainen tähtisade, että olenkin ajatellut, että siinä ovat ne minun elämäni kauneimmat timantit ja aidoimmat...niitä voit katsoa hetken, mitään et voi omistaa....kaiken sen kauneuden saat lahjaksi itsellesi ikuiseksi muistoksi.:)
Sinulla on selvästi runoilijan lahjoja:)
kehtaa siellä.;-P
En ala vääntämään huulle puskarunoja.;D
Ihan tavallinen teksti oli jo niin runollista ja kaunista. Hyvin osasit kiteyttää talven tunnelman:)
sitä voi noinkin sanoa, että voi siihen pakahtua :)
Kaunistahan se on kuuraisessa lumisessa metässä. Muakin kohtasi tänään epätavallinen näky, kun kolme kappaletta Huurremettottoja oli hakomassa vierekkäisissä Petäjissä. Harvinainen näky jopa meillä päin näinä vuosina. Kuvaamiseen ois tarvinnut jonlaista putkea, olivat sen verran etäällä. Mutta kyllä mie ne kuvat niistä talletin tuonne piänuppiin tallelokeroon, tuhansien muiden luontokuvien joukkoon :))
että vähintään aloittaja oli toni_tampere((
Hyvin samaan viittaa. Ää nyt vaan ala säkin kuvailemaan kauppojen pihoissa autossa istuskellen!!