Tiedän, että se katsotaan rahanahneudeksi, ja tuollainen taas rahanpalvonnaksi tai jotain? Mutta mitä jos se todella olisi tarpeen? Siis äkkirikastuminen? Minä lottosin lauantaina vaikka tiedän että se ei ole Jumalan mieleen. Minulla on kuitenkin mielestäni erittäin hyvä peruste.. Muuten, onko lottoaminen erottamisperuste seurakunnassa?
Elämäni on umpikujassa, enkä näe minkäänlaista tulevaisuutta itselleni. Minua turhauttaa, ahdistaa ja masentaa, ja kaikki ajatukseni pyörivät elämäni päättymisessä. Niin paljon kuin haluaisinkin oppia tuntemaan Jumalan paremmin ja päästä lähemmäksi häntä, palvoa häntä, en pysty siihen. Kaikki huomioni on vain siinä, että elämälläni ei ole mitään toivoa. Olen yrittänyt aloittaa Raamatun lukemisen joka päivä, erään Vartiotorni-lehden ohjeiden mukaisesti, mutta ei siitäkään tule mitään, koska toisinaan masennus vie mielenkiinnon ihan kaikesta.
Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta ihan oikeasti, minä tarvitsisin äkkirikastumista, vaikkapa sitä lottovoittoa. Silloin elämästäni poistuisi murheet ja huolet tulevasta koskien omaa elämääni. Ei tarvitsisi enää vaivata päätä mikä minusta tulee "isona", mikä haluaisin olla ammatiltani, mitä haluaisin tehdä työkseni. Nuo on kuitenkin pakollisia asioita, jotta pystyy elämään! Pääsisin noista mietteistä ja voisin keskittyä täysin Jumalaan ja suhteeni kehittämiseen häneen. Olisin niin onnellinen, että kerrankin minulla olisi mahdollisuus tutkia ja lähestyä kunnolla Jumalaa. Ehkä tämäkin on liikaa pyydetty.
Anteeksi vuodatukseni! Oli vain pakko jonnekkin purkaa pahaa oloa ja mietteitä. :/
Elämäni on umpikujassa, enkä näe minkäänlaista tulevaisuutta itselleni. Minua turhauttaa, ahdistaa ja masentaa, ja kaikki ajatukseni pyörivät elämäni päättymisessä. Niin paljon kuin haluaisinkin oppia tuntemaan Jumalan paremmin ja päästä lähemmäksi häntä, palvoa häntä, en pysty siihen. Kaikki huomioni on vain siinä, että elämälläni ei ole mitään toivoa. Olen yrittänyt aloittaa Raamatun lukemisen joka päivä, erään Vartiotorni-lehden ohjeiden mukaisesti, mutta ei siitäkään tule mitään, koska toisinaan masennus vie mielenkiinnon ihan kaikesta.
Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta ihan oikeasti, minä tarvitsisin äkkirikastumista, vaikkapa sitä lottovoittoa. Silloin elämästäni poistuisi murheet ja huolet tulevasta koskien omaa elämääni. Ei tarvitsisi enää vaivata päätä mikä minusta tulee "isona", mikä haluaisin olla ammatiltani, mitä haluaisin tehdä työkseni. Nuo on kuitenkin pakollisia asioita, jotta pystyy elämään! Pääsisin noista mietteistä ja voisin keskittyä täysin Jumalaan ja suhteeni kehittämiseen häneen. Olisin niin onnellinen, että kerrankin minulla olisi mahdollisuus tutkia ja lähestyä kunnolla Jumalaa. Ehkä tämäkin on liikaa pyydetty.
Anteeksi vuodatukseni! Oli vain pakko jonnekkin purkaa pahaa oloa ja mietteitä. :/
Vastaukset 22
Vanhimmat
>>Minä lottosin lauantaina vaikka tiedän että se ei ole Jumalan mieleen.
Mistä sen tiedät? Oletko ihan varma asiasta?
>>onko lottoaminen erottamisperuste seurakunnassa?
On, voit lukea oikeuskomitean pystyttämiseen vaadittavia asioita tuon sivun oikeasta laidasta, ja siellä mainitaan "uhkapelit", mikä Lottokin on.
http://koti.mbnet.fi/jpoika/oikeuskomitea/
>>Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta ihan oikeasti, minä tarvitsisin äkkirikastumista, vaikkapa sitä lottovoittoa.
Aika pieni mahdollisuus tuossa on. Muistaakseni yksi 15 miljoonasta, mutta yrittänyttä ei laiteta. :)
>>Anteeksi vuodatukseni! Oli vain pakko jonnekkin purkaa pahaa oloa ja mietteitä. :/
Täällähän sitä voi tehdä. Hyvää vointia sinulle.
Olisi kiinnostava tietää mitkä ovat uhkapelin kriteerit, sillä tuo wikipediankaan kategoriointi ei oikein vakuuttanut.
Itse mieltäisin uhkapeliksi pelin, jossa sen lopputulokseen ei voi vaikuttaa tai vain hyvin rajallisessa määrin. Tämän lisäksi pitäisi olla kyseessä myös niin suuret summat, että niiden menettäminen todellakin olisi uhka henkilön taloudelliselle hyvinvoinnille. Venäläisessä ruletissa on koko elämä pelissä.
Mikäli joku ostaa silloin tällön lottokupongin muutamalla eurolla, kokeilee kepillä jäätä ( ilman että asia on hänen elämänsä keskipisteenä ja ratkaisuna ongelmiin, sillä voittopotentiaali on mikroskooppinen ), niin on kovin vaikea nähdä missä on uhka hänen hyvinvoinnileen.
Tietysti joidenkin henkilöiden psyykelle hyvin suuri lottovoitto tai perintö voi olla aivan oikeasti vaaraksi ja voi olla uhka ihmissuhteillekin. Kaikille liian suuri voitto ei ole hyväksi. Hyvin monille voittaneille myös lottovoiton "ei työllä ja ansiolla ansaittu" varallisuus on henkinen ja spsykologinen haaste. Kaikella on plussat ja miinuksensa.
Toinen asia on, mikäli henkilö on peliriippuvainen ja upottaa lisäksi siihen omat ( ruokarahansakin ) ja vieraatkin rahat. Jotkut ovat pelanneet kasinoissa maansa ja talonsakin, olleen edelleen suurissa veloissa.
- http://fi.wikipedia.org/wiki/Uhkapeli
Seura liittää rahapeleihin materialismin ja ahneuden, sen sijaan että elättäisi itsensä työllä ja tyytyisi siihan mitä on.
>>Olisi kiinnostava tietää mitkä ovat uhkapelin kriteerit, sillä tuo wikipediankaan kategoriointi ei oikein vakuuttanut.
Vartiotorniseura tulkitsee asiaa omassa kirjallisuudessaan mm. näin:
*** w02 1/11 s. 31 Lukijoiden kysymyksiä ***
Otavan Suuren Ensyklopedian mukaan ”uhkapeliksi sanotaan peliä, jossa pelaaja ottaa vapaaehtoisen riskin asettamalla panoksensa tietyn pelituloksen puolesta. – – Uhkapelissä on siten aina kysymys vedonlyönnistä, ja vedonlyönnin kohteina on perinteisesti käytetty – – [muun muassa] erilaisia kilpaurheilulajeja.” Uhkapeleiksi määritellään myös esimerkiksi lotto sekä jotkin kortti- ja noppapelit.
*** hp 6. luku s. 59-60 kpl 23 Millaista apua rahahuoliin? ***
Entä mitä on sanottava uhkapelistä, olipa se sitten vedonlyöntiä suurista rahasummista raveissa tai pelaamista pelipaikoissa tai jatkuvaa veikkaamista tai lottoamista tai arpojen ostamista? Monilla on rahahuolia uhkapelikierteeseen joutumisen vuoksi. He toivovat alati saavansa ”suuren potin”, mutta tosiasiassa he vain tuhlaavat varansa, mikä aiheuttaa usein suuria kärsimyksiä heidän perheelleen.
>> *** w02 1/11 s. 31 Lukijoiden kysymyksiä ***
Otavan Suuren Ensyklopedian mukaan ”uhkapeliksi sanotaan peliä, jossa pelaaja ottaa vapaaehtoisen riskin asettamalla panoksensa tietyn pelituloksen puolesta. – – Uhkapelissä on siten aina kysymys vedonlyönnistä, ja vedonlyönnin kohteina on perinteisesti käytetty – – [muun muassa] erilaisia kilpaurheilulajeja.” Uhkapeleiksi määritellään myös esimerkiksi lotto sekä jotkin kortti- ja noppapelit.
Pitäisi nähdä tuo koko OSE:n aiheesta oleva kappale, sillä tuossa yhteenvedossa ( Seuran ? ) vaikuttaisi äkikseen olevaan melko suuri oikopolku ja kyseenalainen ylesitys.
Kuten aimmin sanoin, niin jotta jotakin voisi sanoa uhkapeliksi, niin siihen tulisi liittyä uhka menettää niin suuri summa rahaa, että se uhkaisi henkilön taloudellista hyvinvointia. Se, että jos joku laittaa joskus muutaman kopekan vaikkapa lottoon, ei ole uhka ja riski henkilön taloudellislle hyvinvoinnille sen enempää kuin käydä silloin tällöin kahvilasa kahvilla ja korvapuustilla. Kohtuus kaikessa.
>> Monilla on rahahuolia uhkapelikierteeseen joutumisen vuoksi. He toivovat alati saavansa ”suuren potin”, mutta tosiasiassa he vain tuhlaavat varansa, mikä aiheuttaa usein suuria kärsimyksiä heidän perheelleen.
Peliriippuvuus ei toki ole vähäteltävissä samoin kuin ei alkoholiongelmakaan tai muu vastaava riippuvuus.
"Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta ihan oikeasti, minä tarvitsisin äkkirikastumista, vaikkapa sitä lottovoittoa. Silloin elämästäni poistuisi murheet ja huolet tulevasta koskien omaa elämääni."
Tässä täytyy olla hiukan provoa. ??
Mitä tulee masennukseen, niin ei sinun mikään pakko ole raamattua ruveta lukemaan, kannattanee mennä pitkälle kävelylenkille ja tehdä jotain muuta mikä piristää mieltä.
Raamatustakin silti voi löytyä vaikka psalmeista joitain lukuja, jotka ovat ihan hyvää luettavaa.
Minäkin tein yhden rivin lottoa eilen: yksi oikein :)
Kenokympissä oli 6 oikein, 50 sentin panoksella tuli siis 2 euroa.
Vielä on siis matkaa miljonääriksi.. :D
"Olisin niin onnellinen, että kerrankin minulla olisi mahdollisuus tutkia ja lähestyä kunnolla Jumalaa. Ehkä tämäkin on liikaa pyydetty."
Oletko puhut asiasta Hänelle?
Oikeasti, tämä ei ole provo! Tiedän että tämä todella kuulostaa provolta, koska se on sitä jopa omaan silmääni. En voi sille mitään, että päässäni on vain tyhmä lapsellinen ajatus "raha tai kuolema".
Minulla ei ole varmaan vuoteen enää ollut realistisia tulevaisuuden suunnitelmia tai vaihtoehtoja elämäni varalle. Joten en ihmettele yhtään että tämä on teistä provo. En pysty enää ajattelemaan järkevästi. Tarvitsen ammattiapua...
Mutta se on liian kallista. Ja opiskelijana minulla ei ole aikaa ja resursseja terapialle, mitä tarvitsisin kipeästi. Sitten taas valmistuttani en usko saavani töitä.. Jos en opiskelijana pysty maksamaan terapiaa, työttömänä se on vielä vaikeampaa. Ja lääkkeitä en enää huoli, koska todellinen ongelma lähtee pois terapialla. (Äkkirikastuminen mahdollistaisi minulle vaikka kymmenet terapiat, mutta ei niin ei.) Alan olla todella finaalissa ajatusteni kanssa... En kykene enää järkeviin ajatuksiin, kuten huomaatte. :( En tiedä miten kauan enää jaksan....
Olen sanonut Jumalalle, että älä pane harteilleni enempää kuin jaksan kantaa. Lisäksi olen pyytänyt että hän pelastaisi minut, pitäisi minua pystyssä. Yritän luottaa, että Jumala pelastaa minut, koska ensisijaisesti minä haluan kuitenkin elää.
Helpottaa vähän kun saa tänne kirjoittaa.. vaikka kohta tämä kirjoittelu pitää varmaan siirtää masennuspalstalle..
"Oikeasti, tämä ei ole provo! " :D
"Ja opiskelijana minulla ei ole aikaa ja resursseja terapialle, mitä tarvitsisin kipeästi."
Missä opiskelet? Yliopistoissa on terapiaa ainakin ennen järjestetty opiskelijoille, ammattikorkeissa taitaa olla diakoni. Terveyskeskusten yhteydessä (mielenterveystoimisto?), olevat terapiat ovat yleensä ilmaisia tai halpoja.
Kela maksaa terapiasta korvausta, jos saat lähetteen psykiatrilta, voit mennä siis yksityiselle terapeutille (tai näin luulen..), kysyminen kannattaa kuitenkin.
Eikä niissä terapioissa tarvitse ravata jatkuvasti, sovit käyväsi silloin tällöin.
"Yritän luottaa, että Jumala pelastaa minut, koska ensisijaisesti minä haluan kuitenkin elää. "
Jos sattuu niin, että jumalalla on kiiruita, kannattaa pohtia muita apuja.
Useimmiten elämä on parempi kuin kuolema.
"kohta tämä kirjoittelu pitää varmaan siirtää masennuspalstalle.."
heh.
Opiskelen ammattikorkeassa ja kaikki tieto terapiasta minulla on. Ja se todella on niin, että se on tiivistä, rankkaa ja rahaa kuluttavaa, siitä ei pääse mihinkään. Vaikka kela korvaa osan, itselle jää siltikin maksettavaksi paljon. Ja rahan menetys sen kun vain lisää ahdistustani. Joten yksi asia johtaa toiseen eikä suinkaan positiivisessa mielessä.
Sinähän olet helel koodari? Tai ainakin sinä ymmärrät ohjelmoinnista? Vai olenko ihan väärässä? :) Tulipa vain mieleen, katsos kun minun pitäisi osata jo koodata, mutta en vain osaa, ja mm. sekös masentaa.
En minä ole elämässäni koskaan eksynytkään muualle kuin väärille poluille ja taaksepäin ei voi mennä ja valita toisin. :/
En ole koodari, mutta jonkun verran ymmärrän ohjelmoinnista, olen sitä opiskellut ja hiukan itsekseni puuhastellut.
Jos opiskelet tietotekniikaa/tietojenkäsittelyä/"ihan jotain muuta" AMKissa (inssi/trade?), ja sinulla ei ole pohjaa ennestään ohjelmointiin, niin ei hätää. Opit sitä kyllä, varsinkin sitten kun se "naksahtaa" kohdalleen, että näin se menee..
Debuggaaminen auttaa asiassa, jos ei ymmärrä miten ohjelma toimii.
Tosiasia on kuitenkin ettei ohjelmoijaksi oikein tulla AMK-koulutuksella, jollei ole ennestään kokemusta, eikä aina silloinkaan. Mutta sieltä saa kyllä pohjaa. Sitten vain pitää saada se harjoittelupaikka/työpaikka, jossa saa lisää kokemusta.
Onhan muitakin vaihtoehtoja ainakin it-puolella, järjestelmätuki ja tietoliikenne ovat mielenkiintoisia eikä ohjelmointia vaadita niin paljon.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että AMKit eivät kerro etukäteen riittävästi vatsinkaan IT-puolella sitä, että parhaiten siellä pärjäävät ne, joilla on vanhaa pohjaa. Mitä enemmän sen parempi.
Eli koulutusohjelman tai suuntauksen vaihto voi olla yksi mahdollisuus, jos se ohjelmointi on todella paha tökkö. Oletko ajatellut asiaa? Puhunut siitä esim. opintojen ohjaajan kanssa? Koulutusohjelmajohtajan kanssa? Yleensä ne oppilaitoksissa jonkun verran joustavat, koska haluavat oppilaansa valmiiksi, onhan se heille itsellekin hyväksi.
"En minä ole elämässäni koskaan eksynytkään muualle kuin väärille poluille ja taaksepäin ei voi mennä ja valita toisin. :/ "
Tuo on turhaa puhetta, koska me emme kukaan voi mennä taaksepäin. Jostain syystä valitsemme itsellemme tien, joka ei aina ole niin mukava, ehkä onkin tarkoitus että opimme sitä tietä kulkiessamme omakohtaisesti sen mitä se tuo tullessaan, se on tietoa joka on kokemuksen antamaa, ei pelkkää teoriaa.
On eri asia tietää polku, joka johtaa johonkin, kuin kulkea sitä itse [pseudofilosofiaa :D]
Ja vielä tuohon ohjelmointiin: voin vakuuttaa että AMK:t pullistelevat nuoria, jotka eivät koulutuksen jälkeenole suuria ohjelmointiguruja. Sen ei kannata antaa estää valmistumasta.
Olen nyt opintojen loppusuoralla ja pitäisi valmistua jouluksi.. mutta ei todellakaan aika riitä kun pari viikkoa menee jo sen miettimiseen miksei Server.Transfer välitä tietoja tai miksei Masterpage näy... Hermot menee kun yksinkertaisetkin jutut on niin vaikeita tai toimi toivotulla tavalla.
Toisena opiskeluvuotena mietimme kaverin kanssa josko vaihtaisimme mediapuolle (olen siis tietojenkäsittelyssä). Mutta nyt se on vähän turhan myöhäistä. Olisi heti silloin pitäny vaihtaa. Et voi arvata miten pahalta tuntuu kun olen heittäny yli 3 vuotta elämästäni taas kerran hukkaan... Olisipa meidän koulussa ollut tietoliikenne suuntautumisvaihtoehtona.. ciscon ccna-kurssit kävin ja voi miten mukavaa oli.
Hyvinhän sinä sitten olet pärjännyt, kun ihan ajallaan valmistua meinaat. Tai ainakin liki ajallaan.
Miten niin heittänyt hukkaan?!?!?! Taidat taas provoilla :D
Sinähän saat hyvän pohjan, jota voit sitten laajentaa mihin suuntaan haluat. Mikä estää opiskelemasta sitä mediapuolta tämän jälkeen, saisit varmaan hyvityksiäkin ihan mukavasti, varsinkin jos pysyt samassa oppilaitoksessa. Tai mennä yliopistoon, tai teknilliseen yliopistoon jos ei matikka pelota...
Käytät ilmeisesti ASP.NET -tai .NET -tekniikkaa, kun masterpagea käytät. C#:ppia mahdollisesti?
Teetkö työtä johonkin firmaan, koululle vai itsellesi? Ja mitä teet, jos saa olla utelias?
Kaikissa oppilaitoksissa ei ole noita CCNA-opintojaksoja tietojenkäsittelyssä, toisilla ne ovat tekniikan puolella. Ovathan ne ihan mukavia, CCNA ei tosiaan ihan vielä riitä yksinään tietoliikenteeseen suuntautumiseen. Siihen tarvittanee myös esim. CCNP-opintojaksoja ja tiedonsiirto- ja tietoliikennetekniikkaa, välitystekniikaa ja mobiiliverkkoja.. riippuu varmaan oppilaitoksesta.
Yritän itse kasata jonkin sortin nettikauppaa php:lla, javascriptilla, ajaxilla.. en taida myöskään ehtiä ihan jouluksi. (tietotekniikkaa opiskelen )
Teen opinnäytetyötä joka tulee eräälle oppilaitokselle, jossa suoritin työharjoittelun. Tarkoituksena olisi rakentaa tietokantasovellus jonne tallennetaan kaikki atk-laitetiedot.. Kuulostaa simppeliltä mitä sen pitäisikin kai olla.. mutta välillä kaikki tuntuu niin ylivoimaisen vaikealta. Sovellus on verkkopohjainen eli juurikin ASP.NET:iä käytän ja mistäs arvasitkaan, C# on kielenä!
Tosin eilen pääsin vähäsen eteenpäin ja kiitin heti Jumalaa, että hän on kuullut pyyntöni ja vastannut rukoukseeni. :)
Tuosta hukkaanheittämisestä vielä sen verran, että tämä on jo toinen ammatti mihin olen nyt kouluttautumassa. Peruskoulun jälkeen menin ammattikouluun ja valmistuin vartijaksi. Onhan se hyvä että opiskelun aikana on saanut tehdä niitä hommia silloin tällöin, mutta toisin olisin valinnut jos vielä saisin valita. Vartijahommat ei siis ole minun juttu, ja nyt pelkään ettei ole tämä tietokonehommakaan, vaikka harrastuksena se saisi pysyä.
Olen luullut että vartijakoulutusta järjestetään vain täysi-ikäisille, mutta näemmä turvallisuusalaa on myös ammattikouluissa.
Miksi vartijan työ ei ole sinun juttusi, ja mitkä ovat mielestäsi ne olennaiset asiat joita vartija työssään tarvitsee?
Ammattikoulussa on kolmen vuoden peruskoulutus josta valmistutaan nimikkeellä turvallisuusvalvoja. Järkkäri- ja vartijakortin saa toki vasta 18-vuotiaana, jolloin työharjoittelunkin voi vasta suorittaa vartiointiliikkeessä. Mutta tätä ennen alalla opiskellaan kaiken näköistä turvasuojauksesta lakiin ja vartiointialasta yleensä.
Kyllä se aluksi ehkä olikin ihan mukavaa. Mutta sittemmin huomasin, että en tee ihan kaikkea mitä pitäisi, jätän siis tietoisesti tekemättä joitakin asioita mitkä pitäisi ehdottomasti tehdä. Esim. kysyä jonkin henkilön nimeä jos on kohteella paikalla. Lisäksi minua pelottaa ihan hirveästi jos tulee jostain paikallisesta räkälästä vartijakutsu eikä minulla ole mukana kuin käsiraudat. Ja olen huono puhumaan ja arka menemään tilanteeseen. Vaikka puhumalla usein selvitään mutta mitäpä minä oikeasti naisena voin tehdä jos isot korstot rupeaa riehumaan? :S Kerran sitten eräs asiakas haukkui minut kun en hänen mielestään hoitanut tilannetta hyvin. Siitä lähtien olen ollut todella pelokas tulevia tilanteita kohtaan. Siitä lähtien olen myöskin nauttinut ajatuksesta tappaa tämä kyseinen ihminen. Ja muutenkin, minä olisin mieluummin lain toisella puolen. Niin ja lisäksi pelkään sitä että joku kaunis päivä menetän maineeni jos mokaan pahasti. Pieni kylä katsos, kyllähän siellä puheet leviää nopeasti.
Vartija siis tarvii mielestäni työssään jämäkkyyttä, rohkeutta ja asioihin tarttumista, joita minulla ei todellakaan ole enkä edes halua omata.
Kiitos muuten kun olet jaksanut olla kiinnostunut ja kysellyt.. se on keventänyt mieltä kun saa kertoa tällä tavoin omia mietteitä.
Eipä mitään, kiitos kun olet vastannut. Olen nimittäin itsekin joskus ajatellut tuota vartijan hommaa, mutta epäilen hiukan etten ehkä olisi sopiva henkilö sellaiseksi (lisäksi fysiikka ei kelpaisi).
"pelottaa ihan hirveästi jos tulee jostain paikallisesta räkälästä vartijakutsu"
"olen huono puhumaan ja arka menemään tilanteeseen"
No et sinä nyt niin huonolta puhumaan vaikuta, ainakaan tällä tavalla katsottuna, tuo on ihan ymmärrettävää että pelottaa mennä johonkin missä on kännistä porukkaa. Vaikkaanpa että se pelottaa ketä tahansa varsinkin jos yksin joutuu olemaan liikkeellä. Ei voi lähteä sellaisesta ajatuksesta, että menee paikalle, ja potkaisee pari kertaa asiakasta namaan, niin homma on hoidettu.
Totta on, että jos iso korsto alkaa riehumaan, nainen tarvitsee kyllä yleensä jotain kättä pidempää avuksi, muuten päätyy lattiarätiksi.
"Kerran sitten eräs asiakas haukkui minut kun en hänen mielestään hoitanut tilannetta hyvin...
Siitä lähtien olen myöskin nauttinut ajatuksesta tappaa tämä kyseinen ihminen. Ja muutenkin, minä olisin mieluummin lain toisella puolen."
:D
Älä hyvä ihminen halua lain toiselle puolelle. Lain toisella puolella ei ole mitään, mikä ei olisi kaupan tai myynnissä. Lain toiselle puolelle usein päätyvät ne, jotka ovat välinpitämättömämpiä ja kuvittelevat että se on oikotie vaurauteen. Tai sitten ne, jotka luulevat olevansa riittävän välinpitämättömiä, kunnen huomaavat ettei se ihan niin ollutkaan. Tietysti päihteet ajavat monia lain kanssa ongelmiin.
Varmasti ns. rikollinen ihminen voi vaikuttaa vahvalta ja pelottomalta, mutta jos hän onkin tunne-elämältään kapeampi, eikä omatunto soimaa, niin se on helppoa hänelle.
Tässä kohtaa ei kannattane ruotia sitä, ovatko tuollaiset ominaisuudet synnynnäisiä vai elämän mukanaan tuomia.
Pienellä paikkakunnalla vielä yleensä tiedetään kuka teki ja mitä, ja koska se lähtenyt lusimaan :D
Vaikka vankilaviranomaiset eivät tietoja saa antaakaan.
Joskus tekee hyvää nitistää ihmisiä omassa päässään, se on harvinaisen turvallinen tapa kaikille osapuolille, kunhan itse ei joudu kramppiin.
Minulla on yleensä tapana iskeä mielessäni ihmisen läpi kunnon teräspalkki, joskus paloittelukin on hyvä juttu, naaman lyöminen seinään tai polvi leukaan ovat vaihtoehtoja ,ja henkilön paiskominenkin on mukavaa. Aaah. Kyllä tekee sitten hyvää. :|
Eli, kukaanhan ei tuossa oikeasti loukkaannu, korkeintaan itse tuhlaa aikaa joutavaan, kun ei kykene käsittelemään omia negatiivisia tunteitaan muulla tavoin...
Mitä tulee tuohon asiakastilanteeseen, tiedät varmasti kuinka noloa ihmiselle on joutua vartijan kanssa tekemisiin. Kaikilla vartijoilla ei ole kokemuksen tai muun mukanaan tuomaa rutiinia jolla tilanteet hoidetaan niin, ettei se aiheuttaisi asiakkaalle pysyvää haittaa. Sikäli kummallista, että kaikuva anteeksipyyntö ja runsaat pahoittelut esim olisivat asia, joita ei saisi unohtaa. En tiedä mitä teillä on tapahtunut, joten paha sanoa mitään, ovat ikäviä tilanteita kuitenkin.
Ei sinun kannata tuollaisesta ottaa liikaa murhetta, vaan koetat miettiä mitä olisit voinut tehdä toisin ja esim. kysyä kokeneemmilta miten he ovat toimineet. Ja sitten vaan hommaa eteen päin.
Arvelen ettei se vartijan työ niitä mukavimpia aina ole.
Ai, no siitä vain koulun penkille sitten! :D Vuoden koulutuksella eli vartijan ammattitutkinnolla saa 5-vuotisen vartijakortin. Ajattelitko jäädä tietotekniikka-alalle vai aijotko vielä kouluttautua johonkin muuhun?
Vartijan työsssä on se mukava puoli että työtä saa tehdä itsenäisesti ja piirillä (yökierroksilla) kohteet saa käydä läpi haluamassaan järjestyksessä.. ei siis sillä tavalla mitään rutiinin omaista hommaa, paitsi tietysti kohteilla pitää suorittaa kaikki tarvittavat toimenpiteet (minä en aina niitäkään).
Nyt en itseasiassa ole murehtinut työasioita paljoa, koska vuoroja on ollut niin vähän ja koulu vie melkein kaiken huomion. Sanoinkin jo että nyt en lupaa loppuvuoden ajalle yhtään mitään vuoroja. Nytkin istun toimistolla koko päivän kun olen päivystysvuorossa. Opinnäytetyötäkään ei voi tehdä tiedonhakua pidemmälle täällä.
Joskus minulla tulee halu olla hullu muija jota kaikki pelkää.. :D En jaksa aina olla kiltti ja ymmärtäväinen. Olenkin päättänyt, että jos töissä tai missä vaan joku on ilkeä minulle tai vittumainen syyttä, yritän antaa samalla mitalla takaisin tai sitten jopa käyn rinnuksiin kiinni.. Yritän tässä nyt sanoa, että en todellakaan ole asiakaspalvelija. Kaikki asiakaspalvelutilanteet ovat hirveitä.. Varsinkin sellaiset missä ollaan tiskin takana ja asiakas seisoo vastapäätä. Hyi että! Kun valmistun ja menen työkkäriin, niin sanon että kaikki muu työ käy paitsi asiakaspalvelu!
No ei, kyllä vartijan homma jää meikäläiseltä, ei tuo fysiikka ole sitä mitä vaaditaan :D
Joo, kyllä tietotekniikka on kauan kuulunut elämääni, jos en töitä saa, pitää harkita omaa puljua tai sitten jotain muuta. Ans kattoo ny.
"Yritän tässä nyt sanoa, että en todellakaan ole asiakaspalvelija."
Asiakaspalvelu on vaikea laji, siinä helposti kertyy vittuuntuneisuutta korvien väliin, jos ei osaa suhtautua.
Se on silti juttu jota kannattaa harjoitella, asiakaspalvelutilanne kun on a ja o fimalle, joka haluaa säilyttää asiakkaansa. Nämähän maksavat ne työntekijöiden palkat viime kädessä.
Eivät ne kaikkia tänä päivänä asiakaspalvelutehtäviin edes ota :D
ja onneksi vaihtoehtoja riittää niille jotka eivät hommasta pidä.
Itse pyrin kyllä olemaan asiallinen ja kohtelias niin kauan kuin se on mahdollista.
Keskustelkaa assiallisesti lottotytön tissien koosta. Tämä palsta on sitä varten. Muuten Jeesus tulee, ja antaa koivuniemen herran laulaa syntisen pepulle.
Ei ole mitään jumalaa ja uskonto on satua. Keskity elämään jokaisessa hetkessä, tulevaisuutta ei ole, on vain kulloinenkin hetki. Mistään ei tarvitse huolestua etukäteen, elämä kantaa.
Keskity iloisin mielin opiskeluun ja lopeta mielikuvitusmaailmassa eli uskontoharhoissa eläminen, niin mitään onnea ja autuutta ei tarvitse odotella. Jokainen hetki on mahdollisuus onneen, murheettomuuteen ja huolettomuuteen. Ei ole olemassa "sitten kun...", on olemassa vain "nyt kun..".
Ei asioitten rullaamiseen rahaa tarvi. Eri asia,jos olet veloissasi tai muuten mani ei riitä jokapäiväisten asioiden pyörittämiseen. Jos opiskelet niin voithan ottaa lisäduunia,kysele rohkeesti. Ja minua ainakin on "hoitanut" parhaiten luonto.Metsät on olleet ja yhä pullollansa marjoja,kerää niitä ja myy.Siinä puhdistuu roppa ja mieli ja verottomana saat puolukoista vielä rahaakin,itsestäs riippuu,miten paljon. Ei Jumala vaadi sulta enempää,mitä voit ja olet,Relax. Riittää että luet/opettelet ulkoa vaikka vaan yhden raam.jakeen päivässä,siis jos ittees haluat tsempata,Jumala ei vaadi mitään,mikä ei lähe sun sydämestäs. Mäkin olin kerran tosi jamassa,raha kun ei riittänyt,niin aloin lomittaan maatiloilla tuntipalkkaisena,sain kivasti rahaa ja ku tein pitkiä hukeja,niin empä ehtiny tuhlaankaan. Se oli helppoa hommaa,tilan väki opastaa alusta alkain. Sit oon ollu kirjastossa,sijaisena. Nyt ihan muussa hommassa. Ei muuta ku häntä pystyyn ja menoks :-) Elämä on niin liian lyhyt synkistelyyn.
Ei se raha sitä onnea tuo, vaan juuri tuo suhde Jumalaan. Usko Jeesukseen on Häneen turvaamista eikä ajattelua "miten minä nyt taas pärjään kun pälä pälä..." kun jos me annetaan kaikki mitä meillä on Jeesuksen hoidettavaksi, niin meidän ei tarvitse miettiä millä meidän tarvitsee pärjätä. Muista että elämä ei ole Raamatun lakien alaista vaan pelkkää armoa Jeesuksessa Kristuksessa ja se hyvän tekemisen tahto tulee Hänestä. Mutta miksi Jehovan Todistaja? Erotetaanko sieltä jos lottoat? Mikä olikaan seurakunnan tarkoitus? Pitää yhtä ja auttaa heikompia vai erottaa ne jotka tekee pahaa?
Kaikki tekevät pahaa...
Heippa ystäväiseni!
Minä olen opiskelija aivan kuten sinäkin ja melko samanlaisessa tilanteessa. Tuskin enää käyt täällä palstalla, mutta haluaisin kovasti tietää miten sinulla nykyään menee? Hymyileekö elämä jälleen? ;)
Opiskelun rankkuus ja läheisen ihmisen kuolema on saanut minun elämäni ylösalaisin viime aikoina, mutta tästäkin ollaan pikkuhiljaa selviämässä. Minäkin murehdin usein työnsaantia, mutta sitten aina ajattelen: Suomessa ei kuole nälkään, joten no panic.
Mitä lottoamiseen tulee, niin ei kai siinä muuta huonoa ole kuin rahan tuhlaus. Todennäköisyys pääpotin voittoon on nimittäin minimaalisen pieni. Voin sanoa tämän, sillä olen ollut töissä paikassa, jossa ihmiset kävivät lottoamassa.
"Olisin niin onnellinen, että kerrankin minulla olisi mahdollisuus tutkia ja lähestyä kunnolla Jumalaa. Ehkä tämäkin on liikaa pyydetty."
Ei ole liikaa pyydetty. Minäkin tutkin itsekseni Raamattua.
Onnea ja menestystä elämääsi :D