Kun elää jo valmiiksi kuoleman rajamailla, ei ole mitä pelätä. Vapauta mielesi ja ymmärrä että kuolema on vain ovi toiseen ulottuvuuteen. Siis niille jotka sen oven läpi uskaltavat kulkea. Herää jo tänään.
En pelkää sotaa
NIKKVI
5423
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koko sotaa ei ole edes olemassakaan, se on vain hullujen kahakointia jotka ovat menneet jonkun psykopaatin käskystä paukuttelemaan pyssyillä ihmisiltä pään hajalle.
Kuolema on ovi toiseen ulottuvuutteen, jos haluaa ajatella sen niin, mutta et sinä muuta tee kuin irtaudut vain kehosta. Kuolemaa ei koskaan kannata pelätä ja jos pyssyyn asti tarttuu niin se on merkki että "pelkää kuolemaa", koska haluaa tappaa kaikki muut ettei itse kuolisi kun kuolema pelottaa.
Kenraalit sun muut upseeri kaihtapäät pelkäävät kaikki kuolemaa.
Kuka lopulta uskaltaa asettua kuolemaa vastaan ja sanoa "minähän en sinua pelkää, anna tulla kaikki mitä sinulla on".
1200-luvulla eräässä kiinalaisessa kylässä väki joutui pakokauhun valtaan kuullessaan hirveän mongolivalloittajan tulosta.
Kaikki ihmiset pakenivat hädissään vuorille piiloon, sillä valloittajat olivat tunnettuja raakamaisuudestaan, he polttivat ja tappoivat kaiken tieltään.
Kaikki muut paitsi vanha chan (japaniksi zen)-munkki pakenivat. Tuo vanha munkki jäi tyynenä hoitamaan luostarinsa puutarhaa ja, kun valloittajat tämän näkivät tullessaan heidän johtajansa suuttui munkille lyöden miekalla pöydän halki ja huusi "Etkö tiedä kuka minä olen? Etkö tiedä, että silmääni räpäyttämättä ja liikahtamatta voisin halkaista sinut kahtia?!"
Tähän vanha munkki virkkoi hymyillen; "Etkö sinä tiedä kuka minä olen? Etkö tiedä, että minä voisin seistä tässä täysin paikallani silmiäni räpäyttämättä ja katsoa, kun sinä halkaiset minut kahtia?"
henkisesti jo eläessään. Ihminen on pelkkä kone, mikä toimii oman aikansa. Ehkä joskus sielun voi siirtää varaosaksi kasvatettuun uuteen kehoon ja muutumme kuolemattomiksi, tai vanheneminen voidaan pysäyttää.
Kuvittelu jostain toisista ulottuvuuksista on juuri sitä kuolemanpelkoa, jolla yritetään pettää itseään, mutta sellainen joka siihen ihan oikeasti uskoo, on jo henkisesti kuollut.
Eikö henkiseksi kuolemaksi voisi enemmänkin luokitella sen millä tavalla ihminen perusluonteeltaan elää? Suurin osa elää huomista ja eilistä keskittymättä NYT-hetkeen. Tietoisuus tästä hetkestä luo mielen kirkkauden, tyhjentää turhista ajatuksista ja opettaa löytämään onnen juuri tästä hetkestä.
varsinkin jos on juuri paskonut housuunsa.