voisiko luterilaisuuden ongelmien ratkaisu olla näin yksinenkertainen: ensin luterilaisuus luopuu kansankirkon asemastaan, sitten se voi vapaasti jakautua ainakin kolmeen erilliseen lahkouskontoon, jotka ovat Lutherisäätiö, Vanhoillislestadiolaisuus ja Virallinen luterilaisuus. Näillä lahkoilla ei ole enää veronkanto-oikeutta, mutta jäsenet aivan varmasti kustantavat tarvitsemansa toiminnan. Piispojen ja pappien virat ja toimet muutetaan vastaamaan todellisuutta eli perustetaan tilalle saarnaajien ja ylisaarnaajien toimet. Tällä tavalla päästään kaikista turhista riidoista ja vääristymistä, ja ennen kaikkea kaikki erilaiset lahkolaiset olisivat tyytyväisiä oman lahkonsa sisällä.
Tämän uudistuksen jälkeen kansankirkkoina jatkavat edelleen Suomen Ortodoksinen kirkko ja toisena uutena kansankirkkona Suomen roomalaiskatolinen kirkko, sillä niillä molemmillahan on oikean kirkon asema ja myös vanhin kristillinen perinne Suomessa.
Tämän uudistuksen jälkeen kansankirkkoina jatkavat edelleen Suomen Ortodoksinen kirkko ja toisena uutena kansankirkkona Suomen roomalaiskatolinen kirkko, sillä niillä molemmillahan on oikean kirkon asema ja myös vanhin kristillinen perinne Suomessa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Saathabn sinä tietenkin ehdotella ihan mitä lystäät, ja me muut tänne kirjoittavat voimme sitten sanoa mieipiteemme ehdotuksistasi. Minusta nykyistä tilannetta ei tarvitse muuttaa miksikään enkä ole mistään lukenut, että sitä edes oltaisiin muuttamassa. Suomalaisten reilu enemmistö, yli neljä miljoonaa, on luterilaisia, katolilaisia Suomessa on vain n. 10 000 ja ortodokseja vain n. 80 000. Ei ole mitään järkeä ruveta käyttämään mistään kirkosta hivenen halventavaa nimitystä lahko. Sana kansankirkko tarkoittaa kansan enemmistön kirkkoa. Nykyisin nimitystä kansankirkko käytetään Suomen luterilaisesta kirkosta, johon kuuluu suurin osa suomalaisista, sekä myös ortodoksisesta kirkosta. Niin kauan kuin katolilaisia on Suomessa vain n. 10 000, ei ole kysymys mistään kansankirkosta.
Ortodokseja on vain noin yksi (1) % suomalaisista, ei sellainen voi olla ainakaan Suomessa mikään kansankirkko.
Siksi asioista pitäisi puhua niiden oikeilla nimillä eli Suomessa on kaksi valtionkirkkoa, joiden heikkoa jumalaa pikkuruinen Suomen valtio perustuslaissaan suojelee.
ajatella ja kirjoittaa, niin kuin lystäät, mutta joka tapauksessa virallisesti Suomessa on kaksi kansankirkkoa: luterilainen kirkko ja ortodoksikirkko.
"Siksi asioista pitäisi puhua niiden oikeilla nimillä eli Suomessa on kaksi valtionkirkkoa, joiden heikkoa jumalaa pikkuruinen Suomen valtio perustuslaissaan suojelee."
Lähinnä ateistit ovat tuota mieltä, että "Suomessa on kaksi valtionkirkkoa" ja voivat minun puolestani ollakin, mutta monien muiden mielestä Suomessa ei ole valtionkirkkoa vaan kaksi kansankirkkoa.
ei ole mikään virallinen nimitys, vaan luterilaisten itse keksimä eufemismi, jolle he pyrkivät pehmentelemään kirkkonsa lainsäädännöllistä erikoisasemaa.
"Kansankirkko ei ole mikään virallinen nimitys, vaan luterilaisten keksimä eufenismi, jolle he pyrkivät pehmentelemään kirkkonsa lainsäädännöllistä erikoisasemaa."
Väitteesi ei pidä paikkaansa. Kansankirkko on kirkkomuoto, jossa uskonnollisen yhteisön työkenttänä on koko kansa tai tietty kansanosa ja jolla enemmistön kirkkona on lakiin perustuva erikoisasema. Kansankirkko ei ole sidottu mihinkään kirkko-oikeudelliseen järjestelmään. Se voi toteutua sekä kirkon että valtion yhteyden vallitessa ( Skandinavian kirkoissa ) että valtionkirkkojärjestelmän ulkopuolella ( Saksan evank. maakirkoissa ). Suomessa sekä ev.-lut. että ortodoks. kirkko ovat kumpikin alueillaan historiallisina kirkkoina kansankirkkoja, joiden erikoisasemasta on säädetty uskonnonvapauslaissa 1922. ( Tuota mieltä on Otavan Iso tietosanakirja.)
Kansankirkko, kansan enemmistön kirkkokunta ( Uusi suomen kielen sanakirja, painettu vuonna 2002 )
Minun ehdotukseni olisi, että ihmiset lopulta lakkaisivat uskomasta vanhoihin taruihin. Päästäisiin todella monesta riidasta ja tappelusta. Kirkolliset virat voitaisiin lakkauttaa ja teologian sijaan yliopistossa voitaisiin opettaa jotakin yleishyödyllistä, esimerkiksi tiedettä, biologiaa ja psykologiaa.
yllätys, että Suomen yliopistoissa jo opetetaan monenlaisia tieteitä, matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, biologiaa, psykologiaa jne.
mutta maisterinpaperit opiskelleena minullakin on melko selkeä käsitys siitä, mitä kaikkea Suomen yliopistoissa opetetaan. Ajatukseni olikin, että ne resurssit jotka nyt menevät teologiaan, voitaisiin suunnata muihin aineisiin.
Ihmisiä ei minun mielestäni pitäisi kehottaa uskomaan eikä olemaan uskomatta, sillä jokainen varmaan itse tietää parhaiten uskooko hän vai ei eikä nettipalstoilla tai muuallakaan kehottamalla saada ihmisiä lopettamaan uskomista / alkamaan uskoa. Se nyt vain on hyväksyttävä, että on niitä, jotka uskovat ja niitä, jotka eivät usko.
Oletko lukenut niistä tutkimuksista ( Hamerin, Koenigin ja Persingerin ), joiden mukaan uskonnollisuus riippuisi lähinnä geeneistä, kasvatuksesta ja ympäristöstä? Aiheesta on kirjoitettu ainakin Tieteen Kuvalehdessä ja myös Iltalehdessä.
Kyllä vain, ja olen siinä uskossa että tutkimukset pitävät paikkansa.
Sinä se jaksat samaa jauhaa kuin vanha paikalleen juuttunut gramofoni.
Jopa sinun mielestäsi jo lehdissäkin on enemmän "totuutta" kuin siinä sinun satukirjassasi, miksi et siteeraa jumalasi sanaa?
Palstaa lukeneena olen huomannut, että suurin vaikuttava tekijä on ihmisen älykkyys. Suomalaisista noin 18 %:lla on äö yli 120 ja suunnilleen saman verran on uskonnottomia.
"Sinä se jaksat jauhaa kuin vanha paikalleen juuttunut gramofoni."
Eihän sinun ole mikään pakko lukea viestejäni. Sen kun hyppäät tästä lähtien kaikkien viestieni yli.
Sinä olet sitten sellaisessa uskossa, joten kuulut myös uskonnollisiin ihmisiin. Sinun uskosi kohteena ovat ihmisten tekemät tutkimukset. Oletko varma että ne ovat riittävän kattavat, oikealla tavalla tehdyt ja ilman ennakko-oletuksia - oikean tuloksen saamiseksi?
Missä tarkoituksessa ne ovat tehdyt, mitä niillä halutaan todistaa ja miksi - eli ovatko tutkijat varmasti rehellisiä ja luotettavia? Tunnetko heitä?
Oletko valinnut uskosi kohteeksi niiden tutkimusten tulokset vain siksi että ne miellyttävät sinua? Hykerteletkö mielihyvin lukiessasi niitä? Oletko varma että ne kertovat totuuden?
Saako noita tutkimuksia asettaa kyseenalaisiksi?
Huomaan, että suhtautumisesi tieteen tekemiseen on epäilevä ja negatiivinen. Ymmärrän kyllä miksi, mutta ihminen nyt vain on sellainen, että haluaa analysoida itseään ja ympäristöän ja saada mahdollisimman oikeaa tietoa todellisuudesta.
En ole valinnut uskoni kohteeksi tieteellisiä tuloksia siksi että ne miellyttäisivät vaan siksi, että ne ovat parasta mihin olemme pystyneet. Ne kertovat enemmän totuudesta kuin vanha kirja. Ei minua miellytä esimerkiksi ajatus siitä, että kun kuolen, kuolen. Mutta niin siinä vain tulee käymään enkä voi muuta kuin yrittää vähän elää ennen kuin kuolen. Tieteellisiä tuloksia saa ilman muuta kyseenalaistaa koska jos tulokset ovat väärässä, ne korjataan. Uskontojen kyseenalaistaminenhan ei ole kovin suotavaa, koska todisteiden kanssa on jo lähtökohtaisesti niin ja näin.
Varmaan maisterina tiedät, että näitä tieteen tosiasioita voidaan kaataa. Ne ovat hypoteeseja eli oletuksia asioista. Mikään tieteentekijä ei sano niitä totuudeksi, vaan oletukseksi. Se mikä ihminen tekee, voidaan muuttaa uudestaan ja uudestaan, kuten uskomasi tutkimuksesi.
Tietenkin voidaan kaataa ja niin käy jatkuvasti. Ei minulla ole tämän asian kanssa ongelmaa. Tieteelliset hypoteesit kuitenkin perustuvat yleensä sikäli mittavaan määrään tutkimusaineistoa, että täydellinen metsään meneminen ei ole kovin yleistä.
Ongelma onkin, että siinä missä tieteentekijä ei automaattisesti julista tuloksiaan totuudeksi, julistavat uskovaiset totuuksiksi asioita, jotka ovat tieteellisiä mahdottomuuksia ja joista ei tieteellisiä todisteita ole käytännössä lainkaan.
Tieteen vertaaminen uskontoihin on mielestäni siinä määrin epä-älyllistä, että asiasta kiistelyä ei tässä kannattane jatkaa.
Silloin me ihmiset tieteessä ja uskonnossa nojaudumme samalla tavalla uskomuksiin. Uskonto on tiedettä, todella monitieteellistä ja poikkitieteellistä. Jos teoologia lopetetaisi, voisi lopettaa myös arkeologia kielitiede ym. Nämä liittyvät meidän kulttuurin syntyyn sekä minuuden-käsitesyntyyn. Vain yksikertainen ihminen tuijottaa yhtä tiede-aluetta, jonka totuutta julistaa. Ala jo avata silmiä, jos olet tieteenharjoittaja.