- Yksinkertaistettu ajattelu: Asiat ilmaistaan äärimmäisinä vastakohtaisuuksina, joissa ei ole
harmaita alueita. Asiat ovat mustavalkoisia, me tai he, hyvä tai paha.
- Ajallinen paine: Henkilölle annetaan niin paljon tekemistä, ettei tällä ole aikaa pysähtyä ja
ajatella objektiivisesti sitä, mitä hänelle on opetettu.
- Toveripaine: Henkilön mukauttaminen ryhmään saavutetaan hyödyntämällä ihmisen
luonnollista tarvetta kuulua ryhmään.
- Erottautuminen: Henkilö erotetaan yhteiskunnasta, ystävistä tai perheestä joko fyysisesti
tai psykologisesti. Henkilön annetaan uskoa, että hän on itse tehnyt valintansa ja häntä
kehotetaan välttämään ’’huonoa seuraa’’.
- Eristäminen: Tosiasiat, jotka eivät sovi yhteen henkilölle opetettujen asioiden kanssa
selitetään pois sanomalla, että ne ovat valheita, jotka on varta vasten luotu henkilön
harhaan johtamiseksi. Henkilölle opetetaan, että ulkopuoliset ihmiset juonittelevat
saadakseen tämän ansaansa. Jos henkilö edelleenkin epäröi, häntä kehotetaan tutkimaan
oman ryhmän tuottamaa aineistoa ulkopuolisten lähteiden sijaan.
- Demonisointi: Ryhmiä tai ryhmäkokonaisuuksia määritellään (mm. paha orja –luokka,
saatanallinen, kristikunta) vihankohteiksi ja esimerkeiksi pahuudesta ryhmän ulkopuolella.
Joitakin näistä kokonaisuuksista ei edes ole todellisuudessa olemassa.
- Erityisasema: Henkilölle kerrotaan, että hän kuuluu valittujen ryhmään, jolla on oma
erityistehtävänsä.
- Vainon korostaminen: Mitä tahansa ryhmää vastaan suunnattua kielteistä tekoa pidetään
todisteena siitä, että ulkopuolinen maailma yrittää tuhota ryhmän.
- Syyllisyys: Henkilö laitetaan asettamaan kyseenalaiseksi oma arvonsa ja tämän
aikaisempia syntejä liioitellaan. Hänet johdatellaan uskomaan, ettei hän tee tarpeeksi
uskontekoja.
- Pelko: Uskollisuutta ja tottelevaisuutta ylläpidetään varoittelemalla vakavilla fyysisillä tai
hengellisillä jälkiseuraamuksilla, ellei henkilö mukaudu ryhmän vaatimuksiin.
- Autoritaarisuus: Henkilöä ei rohkaista ilmaisemaan epäilyksiä tai asettamaan
kyseenalaiseksi ’’ylemmän arvovallan’’ sanoja (karismaattisen johtajan, vanhimpien tai
järjestön yleensä).
- Maailmanlopullisuus: Henkilölle opetetaan, että kaikki tulee lopulta muuttumaan hyväksi,
koska maaginen ratkaisu on tulossa. Ratkaisuun liittyy tavallisesti ryhmän ulkopuolisten
tuho tai alistaminen.
- Pikkutarkka tunnollisuus: Henkilölle opetetaan yksityiskohtaiset säännöt liittyen
käytökseen, ulkoasuun ja asioiden hoitoon tai menettelytapoihin. Oma-aloitteisuutta ei
kannusteta.
- Tinkimätön kuri: Erimielisyyksiä käsitellään ankarasti tavalla, joka ei kannusta avoimeen
keskusteluun vaihtoehtoisista näkemyksistä.
- Ehdollistaminen: Henkilöä opetetaan reagoimaan vaistomaisesti ennalta hyväksytyillä
tavoilla ajatuksellisen toiminnan sijaan. Henkilöä esimerkiksi opetetaan vastaamaan
kysymyksiin välittömästi lainaamalla hyväksyttyjä lähteitä itse kysymyksen pohtimisen
sijaan.
- Ajatuspysäytys: Henkilöä ei rohkaista ajattelemaan sellaisia ajatuskulkuja, jotka eivät ole
samansuuntaisia sen kanssa, miten henkilön odotetaan uskovan. Lopulta tästä tulee tapa ja
henkilö ei enää kykene kriittiseen ajatteluun.
- Alamaisuus: Henkilölle opetetaan, että ryhmän tarpeet menevät yksilön tarpeiden edelle ja
että henkilökohtaiset ongelmat ovat lähinnä heikkouksia, jotka voidaan ohittaa jos henkilö
on riittävän vahva.
harmaita alueita. Asiat ovat mustavalkoisia, me tai he, hyvä tai paha.
- Ajallinen paine: Henkilölle annetaan niin paljon tekemistä, ettei tällä ole aikaa pysähtyä ja
ajatella objektiivisesti sitä, mitä hänelle on opetettu.
- Toveripaine: Henkilön mukauttaminen ryhmään saavutetaan hyödyntämällä ihmisen
luonnollista tarvetta kuulua ryhmään.
- Erottautuminen: Henkilö erotetaan yhteiskunnasta, ystävistä tai perheestä joko fyysisesti
tai psykologisesti. Henkilön annetaan uskoa, että hän on itse tehnyt valintansa ja häntä
kehotetaan välttämään ’’huonoa seuraa’’.
- Eristäminen: Tosiasiat, jotka eivät sovi yhteen henkilölle opetettujen asioiden kanssa
selitetään pois sanomalla, että ne ovat valheita, jotka on varta vasten luotu henkilön
harhaan johtamiseksi. Henkilölle opetetaan, että ulkopuoliset ihmiset juonittelevat
saadakseen tämän ansaansa. Jos henkilö edelleenkin epäröi, häntä kehotetaan tutkimaan
oman ryhmän tuottamaa aineistoa ulkopuolisten lähteiden sijaan.
- Demonisointi: Ryhmiä tai ryhmäkokonaisuuksia määritellään (mm. paha orja –luokka,
saatanallinen, kristikunta) vihankohteiksi ja esimerkeiksi pahuudesta ryhmän ulkopuolella.
Joitakin näistä kokonaisuuksista ei edes ole todellisuudessa olemassa.
- Erityisasema: Henkilölle kerrotaan, että hän kuuluu valittujen ryhmään, jolla on oma
erityistehtävänsä.
- Vainon korostaminen: Mitä tahansa ryhmää vastaan suunnattua kielteistä tekoa pidetään
todisteena siitä, että ulkopuolinen maailma yrittää tuhota ryhmän.
- Syyllisyys: Henkilö laitetaan asettamaan kyseenalaiseksi oma arvonsa ja tämän
aikaisempia syntejä liioitellaan. Hänet johdatellaan uskomaan, ettei hän tee tarpeeksi
uskontekoja.
- Pelko: Uskollisuutta ja tottelevaisuutta ylläpidetään varoittelemalla vakavilla fyysisillä tai
hengellisillä jälkiseuraamuksilla, ellei henkilö mukaudu ryhmän vaatimuksiin.
- Autoritaarisuus: Henkilöä ei rohkaista ilmaisemaan epäilyksiä tai asettamaan
kyseenalaiseksi ’’ylemmän arvovallan’’ sanoja (karismaattisen johtajan, vanhimpien tai
järjestön yleensä).
- Maailmanlopullisuus: Henkilölle opetetaan, että kaikki tulee lopulta muuttumaan hyväksi,
koska maaginen ratkaisu on tulossa. Ratkaisuun liittyy tavallisesti ryhmän ulkopuolisten
tuho tai alistaminen.
- Pikkutarkka tunnollisuus: Henkilölle opetetaan yksityiskohtaiset säännöt liittyen
käytökseen, ulkoasuun ja asioiden hoitoon tai menettelytapoihin. Oma-aloitteisuutta ei
kannusteta.
- Tinkimätön kuri: Erimielisyyksiä käsitellään ankarasti tavalla, joka ei kannusta avoimeen
keskusteluun vaihtoehtoisista näkemyksistä.
- Ehdollistaminen: Henkilöä opetetaan reagoimaan vaistomaisesti ennalta hyväksytyillä
tavoilla ajatuksellisen toiminnan sijaan. Henkilöä esimerkiksi opetetaan vastaamaan
kysymyksiin välittömästi lainaamalla hyväksyttyjä lähteitä itse kysymyksen pohtimisen
sijaan.
- Ajatuspysäytys: Henkilöä ei rohkaista ajattelemaan sellaisia ajatuskulkuja, jotka eivät ole
samansuuntaisia sen kanssa, miten henkilön odotetaan uskovan. Lopulta tästä tulee tapa ja
henkilö ei enää kykene kriittiseen ajatteluun.
- Alamaisuus: Henkilölle opetetaan, että ryhmän tarpeet menevät yksilön tarpeiden edelle ja
että henkilökohtaiset ongelmat ovat lähinnä heikkouksia, jotka voidaan ohittaa jos henkilö
on riittävän vahva.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mietis vielä kerran.....
jos esität jotain perusteluja avaukseen liittyen.
oli tarkoitettu kaikille lahkon tai kultin jäsenille pohdittavaksi ja herättäjäksi tunnistavatko oman tilanteensa