Ruskaa pakkasessa

Olen ammattini puitteissa joutunut perehtymään valo-oppiin. Auringonvalohan sisältää kaikki värit ja niiden summa on valkoinen.

Jos auringonvalo hajoitetaan prisman avulla, saadaan auringonvalon koko spektri näkyviin. Tuossa spektrissä ei kuitenkaan esinny ruskeaa väriä. Esimerkkejä en vitsi mainita ruskeista. Jonkinlainen punaisen ja mustan sekä muidenki perusvärien sekoittumisesta on kyse.

Eilenkin oli mainio päivä. Niinpä käytin koko päivän metsäreissuuni siksi, että ehtii saalistamiselta vähän pysähtyä katselemiseen, mietiskelemään ja vaikkapa muistelemiseen.

Sanotaan, että metsää ei näe puilta. Kyllä se osittain pitää kohdallani paikkansa. Kun nuoruusvuosinani ahersin pokasahan kanssa hankkimassa elantoa myös koko perheen hyväksi, eipä siinä jäänyt aikaa luonnon ihailuun. Näkökulmakin oli toinen. Oksaiset kuusen ja männyn käkkärät olivat pikemminkin "yksiä perkeleitä." Hanki niistä sitten urakalla suolarahoja. Se on toista, kuin leikiltellen kotitarvepuiden sahailua.
No, kyllähän se luontokin monimuotoisuuksineen alitajuntaan jäi.

Paremmin siihen on voinut perehtyä, kun metsästä on päässyt pakkotyölaitoksena irti. Ikäänkuin näen myös toisilla silmillä. Niiden näkymien hakemiseen on vanha työpohja auttanut. Uskaltaa ainakin luontoa lähestyä ja liikkua siellä ilman mitään "mörköjä" ja saalistaakin köykäisemmässä muodossa metsän antimia.

Voisin ehkä runoilla myöskin näkemääni ja kokemaani "tässä hetkessä", mutta olkoon nyt. En ehkä pysykään niin hienosti ja hyvin sanoilla maalailemaan ajatuksiani niistä, joita täälläkin hyvin kuvaillaan. Ajatuksista on pitkä matka kirjoittamiseen.

Olen syksyihminen, ja vaeltelu ulkoilupoluilla ja metsässä on minulle mieleen, poluilla on mielenkiintoista seurata lintujenkin toimintaa, olat hyvin seurallisia.
Ovat luulisin saaneet ulkoilijoilta herkkupaloja, siemeniä ja minä ainakin juttelen jos lintu laskee lähelle, linnuthan kotipihassakin talvella kuuntelevat kun vien siemeniä ja kerron että ottavat ennen kuin tarjoukset jäätyy!
Erällä polulla on palokärki joka ei juuri välitä askeltajista, yrittää kyllä jotain harhautuslentoja, edestakaisin polun eri puolille, mutta seuraa kävelijöitä useamman sadan metrin matkalla.
Nyt on mielestäni ruska kauneimmillaan täällä etelässä, vaahterat joita on monessakin maalaistalossa istutettu pihatietä reunustamaan, ovat nyt kauneimmat kuin konsanaan kesällä, hämärässäkin ovat keltavoittoisina kuin tievalot.
Oma pensasaita on kuin 'palavaa' pensasta, vaikkei se ihan sanan mukaisesti, eikä eritä öljyä, mutta tulen väreissä.
Illat pimenee ja niitä voi piristää ulkovaloilla tai kynttilälyhdyillä, minusta kynttilän liekki on kaunis ja lempeä, joka ilta poltan kynttilää, sehän reagoi liikettä, lepattelee seurallisesti.
Marraskuu jotenkin ikävin, pimeää aamusta iltaa, mutta jo joulukuu alkaa olemaan mielenkiintoinen, joulunvalmisteluineen ja pienine salaisuuksineen.
Ja Tapaninpäivän jälkeen aletaan seuraavan päivän pidentymistä, kevät tulossa.