Komulogiikkaa

Jospa Antipunikki kohdentaisit iltalääkkeesi, jotta saisit jo maaniseksi yltyneen paskajauhamisen talvisodan tiimoilta loppumaan! Ymmärrän toisaalta, että kun saat turpiisi joka aloituksessa tulee tarvetta ”ulvoa kuulle”!

Ja Antipunikille vielä kertauksena: kiistattomasti historiallisten faktojen pohjalta voidaan todeta, että talvisodan perussyy oli Suomen silloisten poliittisten ja sotilaallisten johtajien harjoittama sotapolitiikka. Kannattaa muistaa, että Suomen hallitus myöhemmin vahvisti talvisodan aikaisen sotapolitiikkansa, kun hallitus natsiliiton huumassaan totesi Yhdysvaltain hallitukselle 11.11.1941 osoittamassaan vastanootissa seuraavasti:

“…Suomi omien luonnollisten turvallisuusnäkökohtiensa perusteella pyrkii tekemään vaarattomiksi ja miehittämään vihollisen hyökkäysasemat v:n 1939 rajojen ulkopuolellakin… Suomelle olisi ollut mitä tähdellisintä puolustuksen tehokkuuden nimessä ryhtyä tällaisiin toimenpiteisiin jo ensimmäisen taisteluvaiheen aikana vv. 1939-40, jos vain Suomen voimat silloin olisivat tähän

Mutta -39 Suomen sotapolitiikan konkreettisena esimerkkinä oli se, että Suomi suoritti käytännössä täydellisen sota-ajan liikekannallepanon, mobilisaation, lokakuussa -39 (YH), jolloin kannakselle ajettiin kuusi divisioonaa, kaksi kolmasosaa Suomen silloisista maavoimien vahvuudesta, eli noin 133 000 miestä, vaikka Neuvostoliiton taholta ei ollut minkäänlaista sodanuhkaa.

Ja karjalan kannasta oltiin kiivaasti linnoitettu ns. Mannerheim-linjan muodossa. Linnoitustöissä oli enimmillään -39 kesällä lähes 70 000 henkilöä.

Eli YH oli käytännössä hyökkäyksellinen toimenpide, eli Suomen armeijan mobilisaation muodossa toteutettu neuvostovastainen sotilaallinen aggressio. Että se siitä ”puolustuksellisuudesta”. Siitä enemmän täällä olevassa viestissäni: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8340654 .

Näin Suomi rikkoi linnoituksillaan ja keskityksillään Suomen ja Neuvostoliiton välisen hyökkäämättömyyssopimuksen 1. artiklaa, jossa todetaan mm. ”Hyökkäyksenä on pidettävä jokaista väkivaltaista tekoa, joka loukkaa toisen korkean sopimuspuolen maa-alueellista eheyttä ja koskemattomuutta tai valtiollista riippumattomuutta, vaikka se olisi suoritettu sotaa julistamattakin ja välttämällä sodan tunnusmerkkejä.”.

Tilanteiden kehittymistä sotatilanteeksi kärjisti osaltaan se, että suomalaisjohtajat olivat liittäneet Suomen aiemmin Saksan ja talvisodan alla länsivaltojen hyökkäyssuunnitelmiin, eli käytännössä luovuttivat tarvittaessa Suomen alueita länsimaiden tukikohdaksi hyökkäyssodalle Neuvostoliittoon. Suomen ja NL:n tilannetta todella kärjisti se, että Suomi yksipuolisesti katkaisi Moskovan neuvottelut, jossa sopimukseen pääsyllä oltaisiin talvisota vältetty. Kannattaa muistaa, että NL sopimustarjous oli Suomelle varsin reilu!

Näin suomalaisjohtajien ajaman sotapolitiikan aiheuttamassa Suomen ja NL törmäystilanteessa NL totesi nootissaan, että “Keskittämällä Leningradin välittömään läheisyyteen suuren joukon vakinaisia joukkoja ja asettamalla tämän Neuvostoliiton tärkeän elinkeskuksen välittömän uhan alaiseksi, Suomen hallitus on suorittanut Neuvostoliittoa kohtaan vihamielisen teon, joka ei ole sopusoinnussa molempien valtioiden kesken solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen kanssa.”.

Tilanteen purkamiseksi NL ehdotti, että Suomi vetäisi keskityksensä 20—25 kilometrin päähän rajalta, jolloin oltaisiin tilannetta päästy ratkaisemaan hyökymättömyyssopimuksen 5. artiklan mukaisesti, jossa todetaan pyrittävän ratkaisemaan ongelmatilanteet ”…oikeudenmukaisuuden hengessä ja tahtovansa käyttää niiden ratkaisuun yksinomaan rauhallisia keinoja.” Tämän Suomi esti rikkomalla 5. artiklaa, eli valehtelemalla vastanootissaan, että Suomen puolella on rajan välittömään läheisyyteen sijoitettu pääasiassa vain rajavartiojoukkoja, vaikka NL:nkin johdossakin tiedettiin suomalaisjoukkojen kuuden divisioonan keskityksistä kannakselle.

Suomen rikkomuksista hyökkäämättömyyssopimusta vastaan tarkemmin täällä olevassa viestissäni: http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/6260663/32862525 .

Ja talvisodan sotatoimet alkoi NL virittämällä ns. Mainilan lavastuksella, vaikka ei sitä oltaisi tarvittu, koska jos tarkkoja ollaan Suomen tekemät hyökkäämättömyyssopimuksen rikkomukset antoivat NL:lle kansainvälisoikeudellisesti oikeuden puolustaa itseään Suomen sotilaallisia aggressioita vastaan! Jota YH:kin osoitti. Mutta, kuten olen aiemmin todennut, talvisota oli turha sota. Se oltaisiin voitu välttää, muta se olisi vaatinut Suomelta toisenlaista politiikkaa kuin sotaan johtanutta sotapolitiikkaa. Tai jonkun välittäjän, ehkä Ruotsin?

vain kuuta kirjoitti:

Jospa Antipunikki kohdentaisit iltalääkkeesi, jotta saisit jo maaniseksi yltyneen paskajauhamisen talvisodan tiimoilta loppumaan! Ymmärrän toisaalta, että kun saat turpiisi joka aloituksessa tulee tarvetta ”ulvoa kuulle”!

Ja Antipunikille vielä kertauksena: kiistattomasti historiallisten faktojen pohjalta voidaan todeta, että talvisodan perussyy oli Suomen silloisten poliittisten ja sotilaallisten johtajien harjoittama sotapolitiikka. Kannattaa muistaa, että Suomen hallitus myöhemmin vahvisti talvisodan aikaisen sotapolitiikkansa, kun hallitus natsiliiton huumassaan totesi Yhdysvaltain hallitukselle 11.11.1941 osoittamassaan vastanootissa seuraavasti:

“…Suomi omien luonnollisten turvallisuusnäkökohtiensa perusteella pyrkii tekemään vaarattomiksi ja miehittämään vihollisen hyökkäysasemat v:n 1939 rajojen ulkopuolellakin… Suomelle olisi ollut mitä tähdellisintä puolustuksen tehokkuuden nimessä ryhtyä tällaisiin toimenpiteisiin jo ensimmäisen taisteluvaiheen aikana vv. 1939-40, jos vain Suomen voimat silloin olisivat tähän

Mutta -39 Suomen sotapolitiikan konkreettisena esimerkkinä oli se, että Suomi suoritti käytännössä täydellisen sota-ajan liikekannallepanon, mobilisaation, lokakuussa -39 (YH), jolloin kannakselle ajettiin kuusi divisioonaa, kaksi kolmasosaa Suomen silloisista maavoimien vahvuudesta, eli noin 133 000 miestä, vaikka Neuvostoliiton taholta ei ollut minkäänlaista sodanuhkaa.

Ja karjalan kannasta oltiin kiivaasti linnoitettu ns. Mannerheim-linjan muodossa. Linnoitustöissä oli enimmillään -39 kesällä lähes 70 000 henkilöä.

Eli YH oli käytännössä hyökkäyksellinen toimenpide, eli Suomen armeijan mobilisaation muodossa toteutettu neuvostovastainen sotilaallinen aggressio. Että se siitä ”puolustuksellisuudesta”. Siitä enemmän täällä olevassa viestissäni: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8340654 .

Näin Suomi rikkoi linnoituksillaan ja keskityksillään Suomen ja Neuvostoliiton välisen hyökkäämättömyyssopimuksen 1. artiklaa, jossa todetaan mm. ”Hyökkäyksenä on pidettävä jokaista väkivaltaista tekoa, joka loukkaa toisen korkean sopimuspuolen maa-alueellista eheyttä ja koskemattomuutta tai valtiollista riippumattomuutta, vaikka se olisi suoritettu sotaa julistamattakin ja välttämällä sodan tunnusmerkkejä.”.

Tilanteiden kehittymistä sotatilanteeksi kärjisti osaltaan se, että suomalaisjohtajat olivat liittäneet Suomen aiemmin Saksan ja talvisodan alla länsivaltojen hyökkäyssuunnitelmiin, eli käytännössä luovuttivat tarvittaessa Suomen alueita länsimaiden tukikohdaksi hyökkäyssodalle Neuvostoliittoon. Suomen ja NL:n tilannetta todella kärjisti se, että Suomi yksipuolisesti katkaisi Moskovan neuvottelut, jossa sopimukseen pääsyllä oltaisiin talvisota vältetty. Kannattaa muistaa, että NL sopimustarjous oli Suomelle varsin reilu!

Näin suomalaisjohtajien ajaman sotapolitiikan aiheuttamassa Suomen ja NL törmäystilanteessa NL totesi nootissaan, että “Keskittämällä Leningradin välittömään läheisyyteen suuren joukon vakinaisia joukkoja ja asettamalla tämän Neuvostoliiton tärkeän elinkeskuksen välittömän uhan alaiseksi, Suomen hallitus on suorittanut Neuvostoliittoa kohtaan vihamielisen teon, joka ei ole sopusoinnussa molempien valtioiden kesken solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen kanssa.”.

Tilanteen purkamiseksi NL ehdotti, että Suomi vetäisi keskityksensä 20—25 kilometrin päähän rajalta, jolloin oltaisiin tilannetta päästy ratkaisemaan hyökymättömyyssopimuksen 5. artiklan mukaisesti, jossa todetaan pyrittävän ratkaisemaan ongelmatilanteet ”…oikeudenmukaisuuden hengessä ja tahtovansa käyttää niiden ratkaisuun yksinomaan rauhallisia keinoja.” Tämän Suomi esti rikkomalla 5. artiklaa, eli valehtelemalla vastanootissaan, että Suomen puolella on rajan välittömään läheisyyteen sijoitettu pääasiassa vain rajavartiojoukkoja, vaikka NL:nkin johdossakin tiedettiin suomalaisjoukkojen kuuden divisioonan keskityksistä kannakselle.

Suomen rikkomuksista hyökkäämättömyyssopimusta vastaan tarkemmin täällä olevassa viestissäni: http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/6260663/32862525 .

Ja talvisodan sotatoimet alkoi NL virittämällä ns. Mainilan lavastuksella, vaikka ei sitä oltaisi tarvittu, koska jos tarkkoja ollaan Suomen tekemät hyökkäämättömyyssopimuksen rikkomukset antoivat NL:lle kansainvälisoikeudellisesti oikeuden puolustaa itseään Suomen sotilaallisia aggressioita vastaan! Jota YH:kin osoitti. Mutta, kuten olen aiemmin todennut, talvisota oli turha sota. Se oltaisiin voitu välttää, muta se olisi vaatinut Suomelta toisenlaista politiikkaa kuin sotaan johtanutta sotapolitiikkaa. Tai jonkun välittäjän, ehkä Ruotsin?

Lue lisää

Kertokaa nyt ihmeessä mitä se sotapolitiikka 1939 oli joka oli niin vaaraksi suurvalta Neuvostoliitolle? Kuoppien kaivaminen Kannakselleko? Olivatko ne hyökkäyskuoppia?

Totta kai olisi ollut turvallisinta tuhota vihollisasemat 1939 ja sitähän NL alkoi oikein urakalla tekemään vaikka sitä ei lainkaan uhattu vaan yritettiin olla hiljaa jotta Venäjän karhu ei heräisi.

YH oli vain vastine sille operaatiolle jossa venäläiset siirsivät runsaasti joukkoja Suomen rajoille lokakuussa 1939. Niitä oli jopa pari kertaa suomalaisten verran ja raskaan aseistuksen osalta kymmenkertaisesti. Olihan meillä oikeus valmistautua puolustamaan aluettamme. Venäjän taholta oli sodan uhka varsin ilmeinen.

Mitä pahaa oli Kannaksen linnoituksessa? Sehän oli vielä keskeneräinenkin sodan alkaessa, se ei olisi lainkaan haitannut Leningradin toimintaa ja asukkaita. Ei ne bunkkerit ja juoksuhaudat minnekään olisi lentäneet.

Miksei NL rikkonut sopimuksia keskittäessään joukkojaan Suomen rajoille mutta suomalaiset kuopat rikkoivat, minä näen tässä pientä epäjohdonmukaisuutta. Lisäksi NL rakensi pohjoisessa runsaasti uusia teitä rajallemme joita ei vaatimaton tiedustelumme edes huomannut ja hyökkäyksen voima Sallan korkeudella yllätti meidät kokonaan. Miksei se ollut vastoin sopimuksia??? Sieltä tuskin kukaan olisi lähtenyt edes Leningradiin hyökkäämään.

Missähän ihmeen hyökkäyssuunnitelmassa lännessä Suomi oli mukana reaalisesti? Olihan tosin NL Saksan kanssa liitossa ja valtasi liittolaisensa kanssa Puolan, eikä tuo liitto ollut Suomea vastaan olivathan ne jakaneet meidätkin ryssän etupiiriin. Miksi me emme olisi saaneet olla liitossa jonkun suuremman osapuolen kanssa?

Mainilan laukauksia ei todella olisi tarvittu, koko sotaa ei olisi tarvittu, se ei tippaakaan parantanut NL:n asemaa sodan loppupuolella vaan oli aivan turha näytös. Ryssä siinä ryssi mahdollisuutensa esittää kansojen ystävää. Ainoa sotilaallinen aggressio täällä pohjolassa oli ryssän hyökkäys Suomeen 30.11.1939 aamu saikan jälkeen.

vain kuuta kirjoitti:

Jospa Antipunikki kohdentaisit iltalääkkeesi, jotta saisit jo maaniseksi yltyneen paskajauhamisen talvisodan tiimoilta loppumaan! Ymmärrän toisaalta, että kun saat turpiisi joka aloituksessa tulee tarvetta ”ulvoa kuulle”!

Ja Antipunikille vielä kertauksena: kiistattomasti historiallisten faktojen pohjalta voidaan todeta, että talvisodan perussyy oli Suomen silloisten poliittisten ja sotilaallisten johtajien harjoittama sotapolitiikka. Kannattaa muistaa, että Suomen hallitus myöhemmin vahvisti talvisodan aikaisen sotapolitiikkansa, kun hallitus natsiliiton huumassaan totesi Yhdysvaltain hallitukselle 11.11.1941 osoittamassaan vastanootissa seuraavasti:

“…Suomi omien luonnollisten turvallisuusnäkökohtiensa perusteella pyrkii tekemään vaarattomiksi ja miehittämään vihollisen hyökkäysasemat v:n 1939 rajojen ulkopuolellakin… Suomelle olisi ollut mitä tähdellisintä puolustuksen tehokkuuden nimessä ryhtyä tällaisiin toimenpiteisiin jo ensimmäisen taisteluvaiheen aikana vv. 1939-40, jos vain Suomen voimat silloin olisivat tähän

Mutta -39 Suomen sotapolitiikan konkreettisena esimerkkinä oli se, että Suomi suoritti käytännössä täydellisen sota-ajan liikekannallepanon, mobilisaation, lokakuussa -39 (YH), jolloin kannakselle ajettiin kuusi divisioonaa, kaksi kolmasosaa Suomen silloisista maavoimien vahvuudesta, eli noin 133 000 miestä, vaikka Neuvostoliiton taholta ei ollut minkäänlaista sodanuhkaa.

Ja karjalan kannasta oltiin kiivaasti linnoitettu ns. Mannerheim-linjan muodossa. Linnoitustöissä oli enimmillään -39 kesällä lähes 70 000 henkilöä.

Eli YH oli käytännössä hyökkäyksellinen toimenpide, eli Suomen armeijan mobilisaation muodossa toteutettu neuvostovastainen sotilaallinen aggressio. Että se siitä ”puolustuksellisuudesta”. Siitä enemmän täällä olevassa viestissäni: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8340654 .

Näin Suomi rikkoi linnoituksillaan ja keskityksillään Suomen ja Neuvostoliiton välisen hyökkäämättömyyssopimuksen 1. artiklaa, jossa todetaan mm. ”Hyökkäyksenä on pidettävä jokaista väkivaltaista tekoa, joka loukkaa toisen korkean sopimuspuolen maa-alueellista eheyttä ja koskemattomuutta tai valtiollista riippumattomuutta, vaikka se olisi suoritettu sotaa julistamattakin ja välttämällä sodan tunnusmerkkejä.”.

Tilanteiden kehittymistä sotatilanteeksi kärjisti osaltaan se, että suomalaisjohtajat olivat liittäneet Suomen aiemmin Saksan ja talvisodan alla länsivaltojen hyökkäyssuunnitelmiin, eli käytännössä luovuttivat tarvittaessa Suomen alueita länsimaiden tukikohdaksi hyökkäyssodalle Neuvostoliittoon. Suomen ja NL:n tilannetta todella kärjisti se, että Suomi yksipuolisesti katkaisi Moskovan neuvottelut, jossa sopimukseen pääsyllä oltaisiin talvisota vältetty. Kannattaa muistaa, että NL sopimustarjous oli Suomelle varsin reilu!

Näin suomalaisjohtajien ajaman sotapolitiikan aiheuttamassa Suomen ja NL törmäystilanteessa NL totesi nootissaan, että “Keskittämällä Leningradin välittömään läheisyyteen suuren joukon vakinaisia joukkoja ja asettamalla tämän Neuvostoliiton tärkeän elinkeskuksen välittömän uhan alaiseksi, Suomen hallitus on suorittanut Neuvostoliittoa kohtaan vihamielisen teon, joka ei ole sopusoinnussa molempien valtioiden kesken solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen kanssa.”.

Tilanteen purkamiseksi NL ehdotti, että Suomi vetäisi keskityksensä 20—25 kilometrin päähän rajalta, jolloin oltaisiin tilannetta päästy ratkaisemaan hyökymättömyyssopimuksen 5. artiklan mukaisesti, jossa todetaan pyrittävän ratkaisemaan ongelmatilanteet ”…oikeudenmukaisuuden hengessä ja tahtovansa käyttää niiden ratkaisuun yksinomaan rauhallisia keinoja.” Tämän Suomi esti rikkomalla 5. artiklaa, eli valehtelemalla vastanootissaan, että Suomen puolella on rajan välittömään läheisyyteen sijoitettu pääasiassa vain rajavartiojoukkoja, vaikka NL:nkin johdossakin tiedettiin suomalaisjoukkojen kuuden divisioonan keskityksistä kannakselle.

Suomen rikkomuksista hyökkäämättömyyssopimusta vastaan tarkemmin täällä olevassa viestissäni: http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/6260663/32862525 .

Ja talvisodan sotatoimet alkoi NL virittämällä ns. Mainilan lavastuksella, vaikka ei sitä oltaisi tarvittu, koska jos tarkkoja ollaan Suomen tekemät hyökkäämättömyyssopimuksen rikkomukset antoivat NL:lle kansainvälisoikeudellisesti oikeuden puolustaa itseään Suomen sotilaallisia aggressioita vastaan! Jota YH:kin osoitti. Mutta, kuten olen aiemmin todennut, talvisota oli turha sota. Se oltaisiin voitu välttää, muta se olisi vaatinut Suomelta toisenlaista politiikkaa kuin sotaan johtanutta sotapolitiikkaa. Tai jonkun välittäjän, ehkä Ruotsin?

Lue lisää

Onko sinulla tietoa siitä Suomen teosta, joka oikeutti neukkulan hyökkäyksen?
Ja lähdetiedot mukaan, joista selviää teon todellakin olleen hyökkäykseen oikeuttavan.

Vai sovellatko komulogiikkaa, jonka mukaan rittää syyllisen nimeäminen tietämättä rikoksta, johon syylliseksi nimetty on syyllistynyt?

Mistähän teitä oikein sikiää?

.................................

antipunikki kirjoitti:

Onko sinulla tietoa siitä Suomen teosta, joka oikeutti neukkulan hyökkäyksen?
Ja lähdetiedot mukaan, joista selviää teon todellakin olleen hyökkäykseen oikeuttavan.

Vai sovellatko komulogiikkaa, jonka mukaan rittää syyllisen nimeäminen tietämättä rikoksta, johon syylliseksi nimetty on syyllistynyt?

Mistähän teitä oikein sikiää?

.................................

Lue lisää

Liittoutuneiden lähes alkuperäisiin sodanpäämääriin kuului, että vihollisvaltojen ylin johto joutuisi myös oikeudelliseen vastuuseen toiminnastaan. Tämä poliittinen rikos määriteltiin johtamalla vastuu kansainvälisen oikeuden perinteisesti yksilöimistä sotarikoksista komentotietä pitkin valtion ylimpään johtoon. Tällainen vastuun siirto ei ollut uutta, mutta uutta oli se, että johtajan yleisvastuu siirtyi sotilassektorilta myös poliittiselle sektorille.

Neuvostoliitto selosti Saksan ja sen liittolaisten tekemiä sotarikoksia kolmessa talvella 1941-42 laajalti levitetyssä nootissa. Niissä se ilmoitti, että Hitler ja hänen rinnallaan sotineiden maiden johtajat olivat henkilökohtaisesti vastuussa kaikista sodan yhteydessä tehdyistä rikoksista. Yksi näistä nooteista totesi, että myös Suomen poliittinen johto oli vastuussa Itä-Karjalan miehitykseen liittyneistä sotarikoksista.

Näistä nooteista Suomen sotasyyllisyyslain hyväksymiseen kului kolme ja puoli vuotta ja sinä aikana sotarikoksen kansainoikeudellinen määritelmä koki ratkaisevan muutoksen.

* * *

Vuoden 1943 alussa länsiliittoutuneiden ajattelutapa alkoi lähentyä Neuvostoliiton sotarikosnoottien osoittamaa käsitystä poliittisen johdon vastuusta. Selostaessaan Casablancan kokouksessa julistettua ehdottoman antautumisen periaatetta Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt sanoi, että akselivaltojen tavallisilla kansalaisilla ei olisi mitään pelättävää, ”mutta niiden johtajilla oli pelättävää sitäkin enemmän”.

Lokakuun 1943 lopulla pidetyssä Moskovan ulkoministerikokouksessa liittoutuneet hyväksyivät territoriaaliperiaatteen: sotarikokset tuomittaisiin sen maan lakien mukaan, jonka alueella rikos on tapahtunut. Ulkoministerit hyväksyivät myös ensimmäisen virallisen lausuman, jossa perinteisen sotarikollisuuden rinnalle tuli rikollisella tavalla sotaan liittyvä poliittinen toiminta. Sellaiseen syyllistyneistä käytettiin nimikettä suursotarikollinen – major war criminal.

Vuoden 1943 lopulla sekä Neuvostoliitto että länsiliittoutuneet olivat päätyneet pitämään sodan alkuun johtanutta poliittista toimintaa rikoksena. Kaikki sotasyyllisyysjutun elementit olivat liittoutuneiden sotarikospolitiikassa jo kaksi vuotta ennen Säätytalon oikeudenkäynnin alkua.

Vuoden 1944 alkupuolella liittoutuneet alkoivat luonnostella Saksan antautumisasiakirjaa. Siinä todettiin Neuvostoliiton ehdotuksesta, että Saksa oli aloittanut sodan, ja että tämä oli rikos. Samoihin aikoihin Suomelle esitetyissä rauhanehdoissa ei kuitenkaan ollut viittausta sotasyyllisyyteen eikä edes sotarikoksiin. Aihetta silti sivuttiin neuvotteluissa, kun ulkoministeri Molotov pauhasi valtioneuvos Paasikivelle: jos suomalaiset luulivat voivansa sodalla muuttaa rajoja, tämä ei ollut pelkästään harhakuva vaan myös rikos.

Muodollisesti voidaan siis ajatella, että kevään 1944 rauhanehdot, jotka Suomi hylkäsi, olisivat sotasyyllisyyskysymyksen osalta olleet lievemmät kuin syksyllä saadut, vaikka ei tietenkään ole takeita, miten tästä asiasta vaikeneminen myöhemmin olisi tulkittu. Varsinkin kun neuvottelut liittoutuneiden sotarikospolitiikan ja Suomen sotasyyllisyyskysymyksen kannalta keskeiseksi osoittautuneesta Lontoon sopimuksesta eivät olleet vielä edes alkaneet.

voittajasi kirjoitti:

Liittoutuneiden lähes alkuperäisiin sodanpäämääriin kuului, että vihollisvaltojen ylin johto joutuisi myös oikeudelliseen vastuuseen toiminnastaan. Tämä poliittinen rikos määriteltiin johtamalla vastuu kansainvälisen oikeuden perinteisesti yksilöimistä sotarikoksista komentotietä pitkin valtion ylimpään johtoon. Tällainen vastuun siirto ei ollut uutta, mutta uutta oli se, että johtajan yleisvastuu siirtyi sotilassektorilta myös poliittiselle sektorille.

Neuvostoliitto selosti Saksan ja sen liittolaisten tekemiä sotarikoksia kolmessa talvella 1941-42 laajalti levitetyssä nootissa. Niissä se ilmoitti, että Hitler ja hänen rinnallaan sotineiden maiden johtajat olivat henkilökohtaisesti vastuussa kaikista sodan yhteydessä tehdyistä rikoksista. Yksi näistä nooteista totesi, että myös Suomen poliittinen johto oli vastuussa Itä-Karjalan miehitykseen liittyneistä sotarikoksista.

Näistä nooteista Suomen sotasyyllisyyslain hyväksymiseen kului kolme ja puoli vuotta ja sinä aikana sotarikoksen kansainoikeudellinen määritelmä koki ratkaisevan muutoksen.

* * *

Vuoden 1943 alussa länsiliittoutuneiden ajattelutapa alkoi lähentyä Neuvostoliiton sotarikosnoottien osoittamaa käsitystä poliittisen johdon vastuusta. Selostaessaan Casablancan kokouksessa julistettua ehdottoman antautumisen periaatetta Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt sanoi, että akselivaltojen tavallisilla kansalaisilla ei olisi mitään pelättävää, ”mutta niiden johtajilla oli pelättävää sitäkin enemmän”.

Lokakuun 1943 lopulla pidetyssä Moskovan ulkoministerikokouksessa liittoutuneet hyväksyivät territoriaaliperiaatteen: sotarikokset tuomittaisiin sen maan lakien mukaan, jonka alueella rikos on tapahtunut. Ulkoministerit hyväksyivät myös ensimmäisen virallisen lausuman, jossa perinteisen sotarikollisuuden rinnalle tuli rikollisella tavalla sotaan liittyvä poliittinen toiminta. Sellaiseen syyllistyneistä käytettiin nimikettä suursotarikollinen – major war criminal.

Vuoden 1943 lopulla sekä Neuvostoliitto että länsiliittoutuneet olivat päätyneet pitämään sodan alkuun johtanutta poliittista toimintaa rikoksena. Kaikki sotasyyllisyysjutun elementit olivat liittoutuneiden sotarikospolitiikassa jo kaksi vuotta ennen Säätytalon oikeudenkäynnin alkua.

Vuoden 1944 alkupuolella liittoutuneet alkoivat luonnostella Saksan antautumisasiakirjaa. Siinä todettiin Neuvostoliiton ehdotuksesta, että Saksa oli aloittanut sodan, ja että tämä oli rikos. Samoihin aikoihin Suomelle esitetyissä rauhanehdoissa ei kuitenkaan ollut viittausta sotasyyllisyyteen eikä edes sotarikoksiin. Aihetta silti sivuttiin neuvotteluissa, kun ulkoministeri Molotov pauhasi valtioneuvos Paasikivelle: jos suomalaiset luulivat voivansa sodalla muuttaa rajoja, tämä ei ollut pelkästään harhakuva vaan myös rikos.

Muodollisesti voidaan siis ajatella, että kevään 1944 rauhanehdot, jotka Suomi hylkäsi, olisivat sotasyyllisyyskysymyksen osalta olleet lievemmät kuin syksyllä saadut, vaikka ei tietenkään ole takeita, miten tästä asiasta vaikeneminen myöhemmin olisi tulkittu. Varsinkin kun neuvottelut liittoutuneiden sotarikospolitiikan ja Suomen sotasyyllisyyskysymyksen kannalta keskeiseksi osoittautuneesta Lontoon sopimuksesta eivät olleet vielä edes alkaneet.

Lue lisää

Onko sinulla tietoa siitä Suomen teosta, joka oikeutti neukkulan hyökkäyksen?
Ja lähdetiedot mukaan, joista selviää teon todellakin olleen hyökkäykseen oikeuttavan.

Vai sovellatko komulogiikkaa, jonka mukaan rittää syyllisen nimeäminen tietämättä rikoksta, johon syylliseksi nimetty on syyllistynyt?

Mistähän teitä oikein sikiää?

.................................

antipunikki kirjoitti:

Onko sinulla tietoa siitä Suomen teosta, joka oikeutti neukkulan hyökkäyksen?
Ja lähdetiedot mukaan, joista selviää teon todellakin olleen hyökkäykseen oikeuttavan.

Vai sovellatko komulogiikkaa, jonka mukaan rittää syyllisen nimeäminen tietämättä rikoksta, johon syylliseksi nimetty on syyllistynyt?

Mistähän teitä oikein sikiää?

.................................

Lue lisää

Suomen välirauhansopimuksen solmimisen aikaan syyskuussa 1944 – siis vuosi ennen Suomen sotasyyllisyyslakia - Yhdysvaltain Moskovan-lähettiläs Averell Harriman päätteli, että Neuvostoliitto tulisi kohtelemaan vihollisvaltojen johtajia pikemminkin poliittisen tarkoituksenmukaisuuden kuin minkään etukäteen määritellyn oikeusperiaatteen pohjalta. Harrimanin yhteenvedon mukaan samaistuminen Saksan sotapolitiikkaan oli Moskovan kannalta rangaistava sotarikos. Juuri tämän periaatteen mukaisesti Neuvostoliitto toimi seuraavana vuonna Suomen sotasyyllisyyskysymyksessä.

Moskovan välirauhansopimuksen solmimisen aikoihin Yhdysvallat ja Englanti rinnastivat yhä selvemmin sodan poliittiset johtajat sotarikollisiin, ja linja kiristyi äärimmilleen. Pääministeri Winston Churchill kaavaili 50 nimen listaa Saksan ylimmistä johtajista, jotka teloitettaisiin ilman oikeudenkäyntiä. Yhdysvaltain valtiovarainministeri Henry Morgenthau oli Saksan totaalista polvilleen painamista koskevan suunnitelmansa yhteydessä päätynyt samanlaiselle teloituslinjalle.

Länsiliittoutuneet kokivat melkoisen yllätyksen marraskuussa 1944 Churchillin käydessä Moskovassa. Stalin ei halunnut kuulla puhuttavankaan teloituksista ilman oikeudenkäyntiä – tosin hänen ajatuksensa oikeudenkäynnistä oli tietenkin toinen kuin länsimaiden.

Rooseveltin hallinnossa valmisteltiin Jaltan huippukokousta varten periaatemuistio liittoutuneiden sotarikospolitiikasta. Oikeushistorian kannalta tässä Jaltan muistiossa oli merkittävää salaliiton käsitteen kehittely, mutta Suomen sotasyyllisyysjutun kannalta tärkeintä oli se, että nyt länsiliittoutuneiden johtovalta suunnitteli vihollisen poliittisten johtajien oikeudenkäyntiä jossa syyteperusteena olisi hyökkäyssota.

Jaltan kokouksen aikoihin vuoden 1945 alussa – ja siis Suomen valmistuessa eduskuntavaaleihin - Stalin ja Roosevelt olivat sillä kannalla, että järjestetään oikeudenkäynti, mutta Churchill vielä mutkattomalla teloituslinjalla. Englanti alkoi mukautua ajatukseen oikeudenkäynnistä vasta toukokuussa 1945.

voittajasi kirjoitti:

Liittoutuneiden lähes alkuperäisiin sodanpäämääriin kuului, että vihollisvaltojen ylin johto joutuisi myös oikeudelliseen vastuuseen toiminnastaan. Tämä poliittinen rikos määriteltiin johtamalla vastuu kansainvälisen oikeuden perinteisesti yksilöimistä sotarikoksista komentotietä pitkin valtion ylimpään johtoon. Tällainen vastuun siirto ei ollut uutta, mutta uutta oli se, että johtajan yleisvastuu siirtyi sotilassektorilta myös poliittiselle sektorille.

Neuvostoliitto selosti Saksan ja sen liittolaisten tekemiä sotarikoksia kolmessa talvella 1941-42 laajalti levitetyssä nootissa. Niissä se ilmoitti, että Hitler ja hänen rinnallaan sotineiden maiden johtajat olivat henkilökohtaisesti vastuussa kaikista sodan yhteydessä tehdyistä rikoksista. Yksi näistä nooteista totesi, että myös Suomen poliittinen johto oli vastuussa Itä-Karjalan miehitykseen liittyneistä sotarikoksista.

Näistä nooteista Suomen sotasyyllisyyslain hyväksymiseen kului kolme ja puoli vuotta ja sinä aikana sotarikoksen kansainoikeudellinen määritelmä koki ratkaisevan muutoksen.

* * *

Vuoden 1943 alussa länsiliittoutuneiden ajattelutapa alkoi lähentyä Neuvostoliiton sotarikosnoottien osoittamaa käsitystä poliittisen johdon vastuusta. Selostaessaan Casablancan kokouksessa julistettua ehdottoman antautumisen periaatetta Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt sanoi, että akselivaltojen tavallisilla kansalaisilla ei olisi mitään pelättävää, ”mutta niiden johtajilla oli pelättävää sitäkin enemmän”.

Lokakuun 1943 lopulla pidetyssä Moskovan ulkoministerikokouksessa liittoutuneet hyväksyivät territoriaaliperiaatteen: sotarikokset tuomittaisiin sen maan lakien mukaan, jonka alueella rikos on tapahtunut. Ulkoministerit hyväksyivät myös ensimmäisen virallisen lausuman, jossa perinteisen sotarikollisuuden rinnalle tuli rikollisella tavalla sotaan liittyvä poliittinen toiminta. Sellaiseen syyllistyneistä käytettiin nimikettä suursotarikollinen – major war criminal.

Vuoden 1943 lopulla sekä Neuvostoliitto että länsiliittoutuneet olivat päätyneet pitämään sodan alkuun johtanutta poliittista toimintaa rikoksena. Kaikki sotasyyllisyysjutun elementit olivat liittoutuneiden sotarikospolitiikassa jo kaksi vuotta ennen Säätytalon oikeudenkäynnin alkua.

Vuoden 1944 alkupuolella liittoutuneet alkoivat luonnostella Saksan antautumisasiakirjaa. Siinä todettiin Neuvostoliiton ehdotuksesta, että Saksa oli aloittanut sodan, ja että tämä oli rikos. Samoihin aikoihin Suomelle esitetyissä rauhanehdoissa ei kuitenkaan ollut viittausta sotasyyllisyyteen eikä edes sotarikoksiin. Aihetta silti sivuttiin neuvotteluissa, kun ulkoministeri Molotov pauhasi valtioneuvos Paasikivelle: jos suomalaiset luulivat voivansa sodalla muuttaa rajoja, tämä ei ollut pelkästään harhakuva vaan myös rikos.

Muodollisesti voidaan siis ajatella, että kevään 1944 rauhanehdot, jotka Suomi hylkäsi, olisivat sotasyyllisyyskysymyksen osalta olleet lievemmät kuin syksyllä saadut, vaikka ei tietenkään ole takeita, miten tästä asiasta vaikeneminen myöhemmin olisi tulkittu. Varsinkin kun neuvottelut liittoutuneiden sotarikospolitiikan ja Suomen sotasyyllisyyskysymyksen kannalta keskeiseksi osoittautuneesta Lontoon sopimuksesta eivät olleet vielä edes alkaneet.

Lue lisää

Kalle kysyi kerran eräältä palstan punanutulta, että tekikö kipeää kun järki lähti. Ja punanuttu vastasi "ei tehnyt".

http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9275755/45496186

Olitko se sinä vai olisiko teitä useampia täällä?

.....................

jatkoa jatkoa kirjoitti:

Suomen välirauhansopimuksen solmimisen aikaan syyskuussa 1944 – siis vuosi ennen Suomen sotasyyllisyyslakia - Yhdysvaltain Moskovan-lähettiläs Averell Harriman päätteli, että Neuvostoliitto tulisi kohtelemaan vihollisvaltojen johtajia pikemminkin poliittisen tarkoituksenmukaisuuden kuin minkään etukäteen määritellyn oikeusperiaatteen pohjalta. Harrimanin yhteenvedon mukaan samaistuminen Saksan sotapolitiikkaan oli Moskovan kannalta rangaistava sotarikos. Juuri tämän periaatteen mukaisesti Neuvostoliitto toimi seuraavana vuonna Suomen sotasyyllisyyskysymyksessä.

Moskovan välirauhansopimuksen solmimisen aikoihin Yhdysvallat ja Englanti rinnastivat yhä selvemmin sodan poliittiset johtajat sotarikollisiin, ja linja kiristyi äärimmilleen. Pääministeri Winston Churchill kaavaili 50 nimen listaa Saksan ylimmistä johtajista, jotka teloitettaisiin ilman oikeudenkäyntiä. Yhdysvaltain valtiovarainministeri Henry Morgenthau oli Saksan totaalista polvilleen painamista koskevan suunnitelmansa yhteydessä päätynyt samanlaiselle teloituslinjalle.

Länsiliittoutuneet kokivat melkoisen yllätyksen marraskuussa 1944 Churchillin käydessä Moskovassa. Stalin ei halunnut kuulla puhuttavankaan teloituksista ilman oikeudenkäyntiä – tosin hänen ajatuksensa oikeudenkäynnistä oli tietenkin toinen kuin länsimaiden.

Rooseveltin hallinnossa valmisteltiin Jaltan huippukokousta varten periaatemuistio liittoutuneiden sotarikospolitiikasta. Oikeushistorian kannalta tässä Jaltan muistiossa oli merkittävää salaliiton käsitteen kehittely, mutta Suomen sotasyyllisyysjutun kannalta tärkeintä oli se, että nyt länsiliittoutuneiden johtovalta suunnitteli vihollisen poliittisten johtajien oikeudenkäyntiä jossa syyteperusteena olisi hyökkäyssota.

Jaltan kokouksen aikoihin vuoden 1945 alussa – ja siis Suomen valmistuessa eduskuntavaaleihin - Stalin ja Roosevelt olivat sillä kannalla, että järjestetään oikeudenkäynti, mutta Churchill vielä mutkattomalla teloituslinjalla. Englanti alkoi mukautua ajatukseen oikeudenkäynnistä vasta toukokuussa 1945.

Lue lisää

Et siis halua keskustella enempää komulogiikasta, jonka mukaan riittää syyllisen selvittäminen tietämättä kuitenkaan tekoa, johon syyllinen on syyllistynyt.

......................................

antipunikki kirjoitti:

Et siis halua keskustella enempää komulogiikasta, jonka mukaan riittää syyllisen selvittäminen tietämättä kuitenkaan tekoa, johon syyllinen on syyllistynyt.

......................................

Lue lisää

Suomen välirauhansopimuksen solmimisen aikaan syyskuussa 1944 – siis vuosi ennen Suomen sotasyyllisyyslakia - Yhdysvaltain Moskovan-lähettiläs Averell Harriman päätteli, että Neuvostoliitto tulisi kohtelemaan vihollisvaltojen johtajia pikemminkin poliittisen tarkoituksenmukaisuuden kuin minkään etukäteen määritellyn oikeusperiaatteen pohjalta. Harrimanin yhteenvedon mukaan samaistuminen Saksan sotapolitiikkaan oli Moskovan kannalta rangaistava sotarikos. Juuri tämän periaatteen mukaisesti Neuvostoliitto toimi seuraavana vuonna Suomen sotasyyllisyyskysymyksessä.

Moskovan välirauhansopimuksen solmimisen aikoihin Yhdysvallat ja Englanti rinnastivat yhä selvemmin sodan poliittiset johtajat sotarikollisiin, ja linja kiristyi äärimmilleen. Pääministeri Winston Churchill kaavaili 50 nimen listaa Saksan ylimmistä johtajista, jotka teloitettaisiin ilman oikeudenkäyntiä. Yhdysvaltain valtiovarainministeri Henry Morgenthau oli Saksan totaalista polvilleen painamista koskevan suunnitelmansa yhteydessä päätynyt samanlaiselle teloituslinjalle.

Länsiliittoutuneet kokivat melkoisen yllätyksen marraskuussa 1944 Churchillin käydessä Moskovassa. Stalin ei halunnut kuulla puhuttavankaan teloituksista ilman oikeudenkäyntiä – tosin hänen ajatuksensa oikeudenkäynnistä oli tietenkin toinen kuin länsimaiden.

Rooseveltin hallinnossa valmisteltiin Jaltan huippukokousta varten periaatemuistio liittoutuneiden sotarikospolitiikasta. Oikeushistorian kannalta tässä Jaltan muistiossa oli merkittävää salaliiton käsitteen kehittely, mutta Suomen sotasyyllisyysjutun kannalta tärkeintä oli se, että nyt länsiliittoutuneiden johtovalta suunnitteli vihollisen poliittisten johtajien oikeudenkäyntiä jossa syyteperusteena olisi hyökkäyssota.

Jaltan kokouksen aikoihin vuoden 1945 alussa – ja siis Suomen valmistuessa eduskuntavaaleihin - Stalin ja Roosevelt olivat sillä kannalla, että järjestetään oikeudenkäynti, mutta Churchill vielä mutkattomalla teloituslinjalla. Englanti alkoi mukautua ajatukseen oikeudenkäynnistä vasta toukokuussa 1945.

jatkoa jatkoa kirjoitti:

Suomen välirauhansopimuksen solmimisen aikaan syyskuussa 1944 – siis vuosi ennen Suomen sotasyyllisyyslakia - Yhdysvaltain Moskovan-lähettiläs Averell Harriman päätteli, että Neuvostoliitto tulisi kohtelemaan vihollisvaltojen johtajia pikemminkin poliittisen tarkoituksenmukaisuuden kuin minkään etukäteen määritellyn oikeusperiaatteen pohjalta. Harrimanin yhteenvedon mukaan samaistuminen Saksan sotapolitiikkaan oli Moskovan kannalta rangaistava sotarikos. Juuri tämän periaatteen mukaisesti Neuvostoliitto toimi seuraavana vuonna Suomen sotasyyllisyyskysymyksessä.

Moskovan välirauhansopimuksen solmimisen aikoihin Yhdysvallat ja Englanti rinnastivat yhä selvemmin sodan poliittiset johtajat sotarikollisiin, ja linja kiristyi äärimmilleen. Pääministeri Winston Churchill kaavaili 50 nimen listaa Saksan ylimmistä johtajista, jotka teloitettaisiin ilman oikeudenkäyntiä. Yhdysvaltain valtiovarainministeri Henry Morgenthau oli Saksan totaalista polvilleen painamista koskevan suunnitelmansa yhteydessä päätynyt samanlaiselle teloituslinjalle.

Länsiliittoutuneet kokivat melkoisen yllätyksen marraskuussa 1944 Churchillin käydessä Moskovassa. Stalin ei halunnut kuulla puhuttavankaan teloituksista ilman oikeudenkäyntiä – tosin hänen ajatuksensa oikeudenkäynnistä oli tietenkin toinen kuin länsimaiden.

Rooseveltin hallinnossa valmisteltiin Jaltan huippukokousta varten periaatemuistio liittoutuneiden sotarikospolitiikasta. Oikeushistorian kannalta tässä Jaltan muistiossa oli merkittävää salaliiton käsitteen kehittely, mutta Suomen sotasyyllisyysjutun kannalta tärkeintä oli se, että nyt länsiliittoutuneiden johtovalta suunnitteli vihollisen poliittisten johtajien oikeudenkäyntiä jossa syyteperusteena olisi hyökkäyssota.

Jaltan kokouksen aikoihin vuoden 1945 alussa – ja siis Suomen valmistuessa eduskuntavaaleihin - Stalin ja Roosevelt olivat sillä kannalla, että järjestetään oikeudenkäynti, mutta Churchill vielä mutkattomalla teloituslinjalla. Englanti alkoi mukautua ajatukseen oikeudenkäynnistä vasta toukokuussa 1945.

Lue lisää

Jos lainaat muiden tekstejä niin hyviin tapoihin kuuluu mainita lähdetiedot.

http://personal.inet.fi/koti/jukka.tarkka/Sosy-21-11-05.htm

....................

antipunikki kirjoitti:

Kalle kysyi kerran eräältä palstan punanutulta, että tekikö kipeää kun järki lähti. Ja punanuttu vastasi "ei tehnyt".

http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9275755/45496186

Olitko se sinä vai olisiko teitä useampia täällä?

.....................

Lue lisää

Älä nyt vaivaa lainkaan tyhmää päätäsi moisella asialla.
Jätä se suosiolla meidän sinua viisaimpiesi tehtäväksi.

antipunikki kirjoitti:

Jos lainaat muiden tekstejä niin hyviin tapoihin kuuluu mainita lähdetiedot.

http://personal.inet.fi/koti/jukka.tarkka/Sosy-21-11-05.htm

....................

Lue lisää

Ei täällä ketään muita kommatrita ole kuin pelkästään sinä itse,
Ainakin olet vielä' SKP:n maksavien jäsenien listoilla.
Joten kukahan sae nyt sitten oikein onkaan se epärewhellinen kommunisti?
En ainakaan minä ole.Mutta oletko sinä?Ainakin maksat SKP:n jäsenmaksun ihan kiltisti joka vuosi.

tietämättömälle kirjoitti:

Älä nyt vaivaa lainkaan tyhmää päätäsi moisella asialla.
Jätä se suosiolla meidän sinua viisaimpiesi tehtäväksi.

Olisikohan palstalla useita punanuttuja, joilta on järki lähtenyt?

Kalle ei sitä voi tietää mutta hän toivoo sinun ja toverin "koska hoidat rästis" olevan yksi ja sama punanuttu. Juuri toverilta "koska hoidat rästis" lähti järki tekemättä kipeää.

.........................

mielenkiintoinen asi kirjoitti:

Ei täällä ketään muita kommatrita ole kuin pelkästään sinä itse,
Ainakin olet vielä' SKP:n maksavien jäsenien listoilla.
Joten kukahan sae nyt sitten oikein onkaan se epärewhellinen kommunisti?
En ainakaan minä ole.Mutta oletko sinä?Ainakin maksat SKP:n jäsenmaksun ihan kiltisti joka vuosi.

Lue lisää

Onko siis kommunisti, joka maksaa vuosittain jäsenmaksunsa SKP:lle epärehellinen?
Sirittääkö?

..............

antipunikki kirjoitti:

Onko siis kommunisti, joka maksaa vuosittain jäsenmaksunsa SKP:lle epärehellinen?
Sirittääkö?

..............

Myönsit siis olevasi vieläkin SKP: maksava jäsen.DD
Ei muuten kukaan muu SKP:n maksava jäsen ole niin epärehellinen kommunisti kuin sinä.DD
Muut SKP:n maksavat jäsenet eivät valehtele ollenkaan niin paljon kuin sinä.DD

antipunikki kirjoitti:

Olisikohan palstalla useita punanuttuja, joilta on järki lähtenyt?

Kalle ei sitä voi tietää mutta hän toivoo sinun ja toverin "koska hoidat rästis" olevan yksi ja sama punanuttu. Juuri toverilta "koska hoidat rästis" lähti järki tekemättä kipeää.

.........................

Lue lisää

Ei täällä ole kyllä ketään muita keneltä järki on täysin lähtenyt livohkaan kuin pelkästään sinä itse.

vituttaako? kirjoitti:

Myönsit siis olevasi vieläkin SKP: maksava jäsen.DD
Ei muuten kukaan muu SKP:n maksava jäsen ole niin epärehellinen kommunisti kuin sinä.DD
Muut SKP:n maksavat jäsenet eivät valehtele ollenkaan niin paljon kuin sinä.DD

Lue lisää

Kallehan vain kysyi, että onko siis kommunisti, joka maksaa vuosittain jäsenmaksunsa SKP:lle epärehellinen?

Eihän se tarkoita Kallen olevan SKP:n jäsen!
Taidat todellakin olla se toveri, jolta järki lähti kivuitta.
Et sinä ressukka Kallelle pärjää tällä palstalla. Kalle vie sinua ja muita palstan punanuttuja ihan haluamallaan tavalla ja punanutut voivat vain kitistä kuoriämpärissä. Tästä on mainio esimerkki tuo Kallen edellinen vastaus, jossa hän sai sinut käsittämään asiat aivan väärinpäin. Sinä ressukka luulit Kallen tunnustavan olevansa SKP:n jäsen vaikka hän vain kysyikin, että ovako jäsenmaksunsa maksavat puolueen jäsenet epärehellisiä. Kalle sai sinut juuri siihen ansaan mihin hän halusikin sinut - Kalle osoitti taas kerran sinun tyhmyytesi kaikille palstalaisille.

Kyllä sinun nyt täytyy jo nauraa vähän hullunnaurua - joten annahan tulla oikein sydämesi pohjalta.

..............

tietämättömälle kirjoitti:

Ei täällä ole kyllä ketään muita keneltä järki on täysin lähtenyt livohkaan kuin pelkästään sinä itse.

Kalle ei ole toveri "koska hoidat rästis" ja juuri toveri "koska hoidat rästis" on myöntänyt häneltä lähteneen järjen.
Jos sinä et ole toveri "koska hoidat rästis" niin Kalle ei voi tietää, että onko sinulta järki lähtenyt sillä voihan olla ettei sinulla ole koskaan järkeä ollutkaan.

........................

antipunikki kirjoitti:

Kallehan vain kysyi, että onko siis kommunisti, joka maksaa vuosittain jäsenmaksunsa SKP:lle epärehellinen?

Eihän se tarkoita Kallen olevan SKP:n jäsen!
Taidat todellakin olla se toveri, jolta järki lähti kivuitta.
Et sinä ressukka Kallelle pärjää tällä palstalla. Kalle vie sinua ja muita palstan punanuttuja ihan haluamallaan tavalla ja punanutut voivat vain kitistä kuoriämpärissä. Tästä on mainio esimerkki tuo Kallen edellinen vastaus, jossa hän sai sinut käsittämään asiat aivan väärinpäin. Sinä ressukka luulit Kallen tunnustavan olevansa SKP:n jäsen vaikka hän vain kysyikin, että ovako jäsenmaksunsa maksavat puolueen jäsenet epärehellisiä. Kalle sai sinut juuri siihen ansaan mihin hän halusikin sinut - Kalle osoitti taas kerran sinun tyhmyytesi kaikille palstalaisille.

Kyllä sinun nyt täytyy jo nauraa vähän hullunnaurua - joten annahan tulla oikein sydämesi pohjalta.

..............

Lue lisää

Kyllä yleensä kun maksaa johonkin jotain on aina silloin se maksava jäsen.
Mutta maksavana SKP:n jäsenenä olet se tyhmä kommunisti joka ei nonikaan yksinkertaista asiaa ymmärrä ikinä lainkaan.Otan osaa.

antipunikki kirjoitti:

Kallehan vain kysyi, että onko siis kommunisti, joka maksaa vuosittain jäsenmaksunsa SKP:lle epärehellinen?

Eihän se tarkoita Kallen olevan SKP:n jäsen!
Taidat todellakin olla se toveri, jolta järki lähti kivuitta.
Et sinä ressukka Kallelle pärjää tällä palstalla. Kalle vie sinua ja muita palstan punanuttuja ihan haluamallaan tavalla ja punanutut voivat vain kitistä kuoriämpärissä. Tästä on mainio esimerkki tuo Kallen edellinen vastaus, jossa hän sai sinut käsittämään asiat aivan väärinpäin. Sinä ressukka luulit Kallen tunnustavan olevansa SKP:n jäsen vaikka hän vain kysyikin, että ovako jäsenmaksunsa maksavat puolueen jäsenet epärehellisiä. Kalle sai sinut juuri siihen ansaan mihin hän halusikin sinut - Kalle osoitti taas kerran sinun tyhmyytesi kaikille palstalaisille.

Kyllä sinun nyt täytyy jo nauraa vähän hullunnaurua - joten annahan tulla oikein sydämesi pohjalta.

..............

Lue lisää

tiän muuten siut

otan osaa kirjoitti:

Kyllä yleensä kun maksaa johonkin jotain on aina silloin se maksava jäsen.
Mutta maksavana SKP:n jäsenenä olet se tyhmä kommunisti joka ei nonikaan yksinkertaista asiaa ymmärrä ikinä lainkaan.Otan osaa.

Lue lisää

Jos sinä et ole toveri "koska hoidat rästis" niin Kalle ei voi tietää, että onko sinulta järki lähtenyt sillä voihan olla ettei sinulla ole koskaan järkeä ollutkaan.

........................

antipunikki kirjoitti:

Kalle ei ole toveri "koska hoidat rästis" ja juuri toveri "koska hoidat rästis" on myöntänyt häneltä lähteneen järjen.
Jos sinä et ole toveri "koska hoidat rästis" niin Kalle ei voi tietää, että onko sinulta järki lähtenyt sillä voihan olla ettei sinulla ole koskaan järkeä ollutkaan.

........................

Lue lisää

Mutta kyllä me kaikki muut normaalit ihmiset tiedämme kyllä aina kovinkin tarkkaan ettäö sinulta on se järki lähtenyt ihan kokonaan.

antipunikki kirjoitti:

Jos sinä et ole toveri "koska hoidat rästis" niin Kalle ei voi tietää, että onko sinulta järki lähtenyt sillä voihan olla ettei sinulla ole koskaan järkeä ollutkaan.

........................

Lue lisää

Mutta kyllä me kaikki muut normaalit ihmiset tiedämme kyllä aina kovinkin tarkkaan ettäö sinulta on se järki lähtenyt ihan kokonaan.

voittajasi kirjoitti:

Mutta kyllä me kaikki muut normaalit ihmiset tiedämme kyllä aina kovinkin tarkkaan ettäö sinulta on se järki lähtenyt ihan kokonaan.

................

voittajasi kirjoitti:

Mutta kyllä me kaikki muut normaalit ihmiset tiedämme kyllä aina kovinkin tarkkaan ettäö sinulta on se järki lähtenyt ihan kokonaan.

Vai meneekö mutuosastolle?

.................

antipunikki kirjoitti:

................

Papukaija

antipunikki kirjoitti:

Vai meneekö mutuosastolle?

.................

Eihän kaltaisellewsi papukaijalle tarvitse ikinä yhtään mitään perustella.
Kaltaisiasi tolloja aina vain pelkästään kusetetaan päivästä toiseen.Kuten varmaan olet tuon asian itsekkin huomannut.

voittajasi kirjoitti:

Eihän kaltaisellewsi papukaijalle tarvitse ikinä yhtään mitään perustella.
Kaltaisiasi tolloja aina vain pelkästään kusetetaan päivästä toiseen.Kuten varmaan olet tuon asian itsekkin huomannut.

Lue lisää

Et pystynyt väitettäsi perusteleen faktoihin tukeutuen.
Levität siis mutua palstalle. Siivoohan nyt paskasi pois täältä haisemasta.

.....................

antipunikki kirjoitti:

Et pystynyt väitettäsi perusteleen faktoihin tukeutuen.
Levität siis mutua palstalle. Siivoohan nyt paskasi pois täältä haisemasta.

.....................

Ei täällä kukaan muu mutuile kuin pelkästään sinä itse.

tietämättömälle kirjoitti:

Ei täällä kukaan muu mutuile kuin pelkästään sinä itse.

Vai et muka mutuile. Miksi et sitten pystynyt väitettäsi perustelemaan faktoihin tukeutuen?
Levität vain mutua palstalle. Siivoohan nyt paskasi pois täältä haisemasta.

.....................

voittajasi kirjoitti:

Liittoutuneiden lähes alkuperäisiin sodanpäämääriin kuului, että vihollisvaltojen ylin johto joutuisi myös oikeudelliseen vastuuseen toiminnastaan. Tämä poliittinen rikos määriteltiin johtamalla vastuu kansainvälisen oikeuden perinteisesti yksilöimistä sotarikoksista komentotietä pitkin valtion ylimpään johtoon. Tällainen vastuun siirto ei ollut uutta, mutta uutta oli se, että johtajan yleisvastuu siirtyi sotilassektorilta myös poliittiselle sektorille.

Neuvostoliitto selosti Saksan ja sen liittolaisten tekemiä sotarikoksia kolmessa talvella 1941-42 laajalti levitetyssä nootissa. Niissä se ilmoitti, että Hitler ja hänen rinnallaan sotineiden maiden johtajat olivat henkilökohtaisesti vastuussa kaikista sodan yhteydessä tehdyistä rikoksista. Yksi näistä nooteista totesi, että myös Suomen poliittinen johto oli vastuussa Itä-Karjalan miehitykseen liittyneistä sotarikoksista.

Näistä nooteista Suomen sotasyyllisyyslain hyväksymiseen kului kolme ja puoli vuotta ja sinä aikana sotarikoksen kansainoikeudellinen määritelmä koki ratkaisevan muutoksen.

* * *

Vuoden 1943 alussa länsiliittoutuneiden ajattelutapa alkoi lähentyä Neuvostoliiton sotarikosnoottien osoittamaa käsitystä poliittisen johdon vastuusta. Selostaessaan Casablancan kokouksessa julistettua ehdottoman antautumisen periaatetta Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt sanoi, että akselivaltojen tavallisilla kansalaisilla ei olisi mitään pelättävää, ”mutta niiden johtajilla oli pelättävää sitäkin enemmän”.

Lokakuun 1943 lopulla pidetyssä Moskovan ulkoministerikokouksessa liittoutuneet hyväksyivät territoriaaliperiaatteen: sotarikokset tuomittaisiin sen maan lakien mukaan, jonka alueella rikos on tapahtunut. Ulkoministerit hyväksyivät myös ensimmäisen virallisen lausuman, jossa perinteisen sotarikollisuuden rinnalle tuli rikollisella tavalla sotaan liittyvä poliittinen toiminta. Sellaiseen syyllistyneistä käytettiin nimikettä suursotarikollinen – major war criminal.

Vuoden 1943 lopulla sekä Neuvostoliitto että länsiliittoutuneet olivat päätyneet pitämään sodan alkuun johtanutta poliittista toimintaa rikoksena. Kaikki sotasyyllisyysjutun elementit olivat liittoutuneiden sotarikospolitiikassa jo kaksi vuotta ennen Säätytalon oikeudenkäynnin alkua.

Vuoden 1944 alkupuolella liittoutuneet alkoivat luonnostella Saksan antautumisasiakirjaa. Siinä todettiin Neuvostoliiton ehdotuksesta, että Saksa oli aloittanut sodan, ja että tämä oli rikos. Samoihin aikoihin Suomelle esitetyissä rauhanehdoissa ei kuitenkaan ollut viittausta sotasyyllisyyteen eikä edes sotarikoksiin. Aihetta silti sivuttiin neuvotteluissa, kun ulkoministeri Molotov pauhasi valtioneuvos Paasikivelle: jos suomalaiset luulivat voivansa sodalla muuttaa rajoja, tämä ei ollut pelkästään harhakuva vaan myös rikos.

Muodollisesti voidaan siis ajatella, että kevään 1944 rauhanehdot, jotka Suomi hylkäsi, olisivat sotasyyllisyyskysymyksen osalta olleet lievemmät kuin syksyllä saadut, vaikka ei tietenkään ole takeita, miten tästä asiasta vaikeneminen myöhemmin olisi tulkittu. Varsinkin kun neuvottelut liittoutuneiden sotarikospolitiikan ja Suomen sotasyyllisyyskysymyksen kannalta keskeiseksi osoittautuneesta Lontoon sopimuksesta eivät olleet vielä edes alkaneet.

Lue lisää

ei voittajan puolella olo tee välttämättä syyttömäksi. Näin Suomen kannalta suurimmat syylliset kuitenkin eli Neuvostoliiton sodanjohto jäivät tuomiotta. Se on huutava vääryys! Oli myös väärin jättää punafasisteille määräysvalta muihin kansoihin nähden, niitä olisi pitänyt käskeä pysymään omissa housuissaan. Miljoonat itäisen Euroopan asukkaat olisivat siten saaneet elää normaalia elämää vapaassa maassa eikä olisi tarvinnut alistua komudiktatuuriin. NL:n suosiminen voiton jälkeen oli yksi suurimpoia lännen virheitä.