pentu ja autot

Meidänkin pentu reagoi ohi ajaviin autoihin :) ja en reagoinut tilanteessa mitenkään pysyin vain rauhallisena,jos alkoi vetää niin pysähdyin,ja odotin että rauhottuu.Nykyään ei mitään ongelmaa :)

piiripienipyörii kirjoitti:

Meidänkin pentu reagoi ohi ajaviin autoihin :) ja en reagoinut tilanteessa mitenkään pysyin vain rauhallisena,jos alkoi vetää niin pysähdyin,ja odotin että rauhottuu.Nykyään ei mitään ongelmaa :)

Lue lisää

pysy selkeänä, älä lässytä pennulle, älä komentele, ole coolisti, menkää vaikka jonkun talon eteen harjoittelemaan sitä, että autoja tulee ja menee, ensin kauempaa, vähitellen meette lähemmäs seisomaan, mikä rotu? , saahan tarpeeksi purkaa energiaansa muuten?

hvlwajgvlaerw kirjoitti:

pysy selkeänä, älä lässytä pennulle, älä komentele, ole coolisti, menkää vaikka jonkun talon eteen harjoittelemaan sitä, että autoja tulee ja menee, ensin kauempaa, vähitellen meette lähemmäs seisomaan, mikä rotu? , saahan tarpeeksi purkaa energiaansa muuten?

Lue lisää

sekarotuinen kyseessä.. päivisin saa juoksennella ulkosalla (juoksuvaijerissa) ja tehdä koirien juttuja kun ollaan töissä, välillä aina piilottelen sille herkkupaloja pitkin pihaa jotta kaveri saa itsekseen leikkiä aarteenmetsästystä (kuluttaa energiaa enemmän kuin 2 h lenkki kun saa käyttää aisteista tehokkainta, hajua) ja illat sitten koira saa juosta irti metsäteillä ja pelloilla lenkkeilyn lomassa eli eiköhän se jotenkin saa purettua energiaa.. nyt on alkanut jo hieman tapahtua muutoksia kun ollaan oltu kävelemässä, ei niinkään enää havahdu takaa tulevista autoista lainkaan, vilasee vain ja jatkaa kävelyä. ei tarvitse edes pysähtyä ja jäädä ihmettelemään. edestäpäin tulevien autojen ohittamisessa on vielä hiomisen varaa.. joten suunnittelin jos mentäisiin meidän kylälle kävelee missä on vähän enemmän liikennettä molempiin suuntiin vai onko se jo liikaa? asfalttitie kumminkin kyseessä...

Eikä lässytyksiä pennulle, tuolla juuri lietsoisit pennun pelkoa eli osoittaisit sille, että joo onpa tosi omituinen asia nämä autot, tuuppa oikein tänne jalkojen väliin tuijottamaan1

Jestas sentään! EI NOIN. Olet kuin ei mitään, et lähde mukaan koiran pelkoon, se viestii koiralle, että asia on ok, kun omistajakaan ei välitä vaikka koira kuinka hössäisi.

EI HAAROJENVÄLIIN kirjoitti:

Eikä lässytyksiä pennulle, tuolla juuri lietsoisit pennun pelkoa eli osoittaisit sille, että joo onpa tosi omituinen asia nämä autot, tuuppa oikein tänne jalkojen väliin tuijottamaan1

Jestas sentään! EI NOIN. Olet kuin ei mitään, et lähde mukaan koiran pelkoon, se viestii koiralle, että asia on ok, kun omistajakaan ei välitä vaikka koira kuinka hössäisi.

Lue lisää

...ja hyvä miettimisen paikka jokaiselle koiransa kouluttamista pohtivalle.

Edellä on kaksi täysin tosistaan eroaa lähestymistapaa koiran ongelmaan (pelko tässä tapauksessa).

Toinen tavoista lähtee koiran tarpeista: koiralla on tarve ja sille luodaan siihen tyydytys. Tässä kohdin puhutaan myös eläimen hyvinvoinnista: hyvinvointi on tarpeiden tyydyttämistä.

Toinen tapa lähtee koiran tarpeiden tyydyttämättä jättämisestä. Syytä miksi tapa lähtee dissaamaan koiran tarpeet en uskalla edes arvailla, mutta selvää, on että koiran hyvinvoinnin tavoittelu sillä ei ole ainakaan päämääränä. Mahdollisesti tavan kertonut kertoo meille mikä on syy miksi koiran hyvinvoinnista ei tässä tavasssa välitetä?

Tämän keskustelun aloittaja, kuten moni muukin toivottavasti miettii tarkkaan ja hartaasti sitä, mikä on hänen oma tavoitteensa koiransa pidon suhteen. Onko se hyvinvoiva koira vai jokin muu...

... kirjoitti:

...ja hyvä miettimisen paikka jokaiselle koiransa kouluttamista pohtivalle.

Edellä on kaksi täysin tosistaan eroaa lähestymistapaa koiran ongelmaan (pelko tässä tapauksessa).

Toinen tavoista lähtee koiran tarpeista: koiralla on tarve ja sille luodaan siihen tyydytys. Tässä kohdin puhutaan myös eläimen hyvinvoinnista: hyvinvointi on tarpeiden tyydyttämistä.

Toinen tapa lähtee koiran tarpeiden tyydyttämättä jättämisestä. Syytä miksi tapa lähtee dissaamaan koiran tarpeet en uskalla edes arvailla, mutta selvää, on että koiran hyvinvoinnin tavoittelu sillä ei ole ainakaan päämääränä. Mahdollisesti tavan kertonut kertoo meille mikä on syy miksi koiran hyvinvoinnista ei tässä tavasssa välitetä?

Tämän keskustelun aloittaja, kuten moni muukin toivottavasti miettii tarkkaan ja hartaasti sitä, mikä on hänen oma tavoitteensa koiransa pidon suhteen. Onko se hyvinvoiva koira vai jokin muu...

Lue lisää

Kannattaa nimittäin miettiä todella tarkkaan nimimerkin "kolmepistettä" sanomaa.

Koiran, kuten ihmislapsenkin, pelot voitetaan kohtaamalla ne yhdessä ohjaajan (tai vanhemman) kanssa ensin pieninä annoksina ja sitten suurempina. Aivan kuten tuossa itsekin kerroin, ensin katsellaan autoja kauempaa, sitten pikkuhiljaa lähempää ja lähempää.

Koiranpennun, kuten lapsenkin, primitiiviset pelot ovat usein irrationaalisia ja perustuvat ympäristössä tapahtuviin yllättäviin liikkeisiin, ääniin, valoihin tms. ärsykkeisiin. Riippuen koiranpennun luonteesta nämä ärsykkeet aiheuttavat kullakin koiralla erikestoisen ja -tasoisen pelkotilan. Koiranpentu projisoi erittäin tehokkaasti ohjaajansa tunnetiloja ja niiden kautta joko vahvistaa tai vaimentaa tuota aiemmin mainitsemaani reaktiota. Jos haluaa kasvattaa koirastaan pelokkaan ongelmakimpun, jonka avaamisessa sitten tarvitaan niitä TOSIELÄMÄN koulutusohjaajia ja koirakorjaajia, niin paras tapa siihen on aina pelon uhatessa ottaa koira syliin.

Asteittaisella pelkojen voittamisella yhdessä (ohjaaja ja pentu) vahvistetaan luottamusta ja leimautumista positiivisella tavalla. Näin vahvistetaan koiran luonnetta ja samalla valmistetaan koiraa siihen, että jatkossa se tulee joka tapauksessa kohtaamaan pelottavia asioita - halusi tai ei - ja niistä aina selvitään aivan kuten ohjaaja on rauhallisella esimerkillään opettanut. Ohjaajan tehtävä on tunnistaa se, että pelkoja ei yritetä voittaa liian suurina annoksina kerrallaan, vaan vähän kerrassaan edetään johdonmukaisesti kohti tavoitetta.

Tämä on koiran hyvinvoinnin edistämistä parhaimmillaan.

Kukkahatuton setä kirjoitti:

Kannattaa nimittäin miettiä todella tarkkaan nimimerkin "kolmepistettä" sanomaa.

Koiran, kuten ihmislapsenkin, pelot voitetaan kohtaamalla ne yhdessä ohjaajan (tai vanhemman) kanssa ensin pieninä annoksina ja sitten suurempina. Aivan kuten tuossa itsekin kerroin, ensin katsellaan autoja kauempaa, sitten pikkuhiljaa lähempää ja lähempää.

Koiranpennun, kuten lapsenkin, primitiiviset pelot ovat usein irrationaalisia ja perustuvat ympäristössä tapahtuviin yllättäviin liikkeisiin, ääniin, valoihin tms. ärsykkeisiin. Riippuen koiranpennun luonteesta nämä ärsykkeet aiheuttavat kullakin koiralla erikestoisen ja -tasoisen pelkotilan. Koiranpentu projisoi erittäin tehokkaasti ohjaajansa tunnetiloja ja niiden kautta joko vahvistaa tai vaimentaa tuota aiemmin mainitsemaani reaktiota. Jos haluaa kasvattaa koirastaan pelokkaan ongelmakimpun, jonka avaamisessa sitten tarvitaan niitä TOSIELÄMÄN koulutusohjaajia ja koirakorjaajia, niin paras tapa siihen on aina pelon uhatessa ottaa koira syliin.

Asteittaisella pelkojen voittamisella yhdessä (ohjaaja ja pentu) vahvistetaan luottamusta ja leimautumista positiivisella tavalla. Näin vahvistetaan koiran luonnetta ja samalla valmistetaan koiraa siihen, että jatkossa se tulee joka tapauksessa kohtaamaan pelottavia asioita - halusi tai ei - ja niistä aina selvitään aivan kuten ohjaaja on rauhallisella esimerkillään opettanut. Ohjaajan tehtävä on tunnistaa se, että pelkoja ei yritetä voittaa liian suurina annoksina kerrallaan, vaan vähän kerrassaan edetään johdonmukaisesti kohti tavoitetta.

Tämä on koiran hyvinvoinnin edistämistä parhaimmillaan.

Lue lisää

nuo kyykkyynmenot on ihan puutaheinää. kaveri vaan rahastaa hölmöjä noilla jorinoillaan jos edes oikeasti on joku koirakoulunpitäjä mitä en kyllä edes jaksa uskoa. kiertäkää tuollaiset hörhöt ja niiden jutut kaukaa!!!

TANSKANDOGI kirjoitti:

nuo kyykkyynmenot on ihan puutaheinää. kaveri vaan rahastaa hölmöjä noilla jorinoillaan jos edes oikeasti on joku koirakoulunpitäjä mitä en kyllä edes jaksa uskoa. kiertäkää tuollaiset hörhöt ja niiden jutut kaukaa!!!

Lue lisää

Ei syliin, ei jalkojen väliin tms.
Miettikää aina, mitä esim susiemo tekisi pennulleen jos pentu pelkää jotakin: vilkaisee pentua, pysähtyy hetkeksi ja sitten jatkaa rauhassa matkaa jolloin pennun on seurattava, pelostaan huolimatta. Pikkuhiljaa pentu ei enää pelkää.

Luonto on raaka (ihmisen mielestä) ja sitä kannatta, terveen järjen puitteissa!, aina "jäljitellä.

Kukkahatuton setä kirjoitti:

Kannattaa nimittäin miettiä todella tarkkaan nimimerkin "kolmepistettä" sanomaa.

Koiran, kuten ihmislapsenkin, pelot voitetaan kohtaamalla ne yhdessä ohjaajan (tai vanhemman) kanssa ensin pieninä annoksina ja sitten suurempina. Aivan kuten tuossa itsekin kerroin, ensin katsellaan autoja kauempaa, sitten pikkuhiljaa lähempää ja lähempää.

Koiranpennun, kuten lapsenkin, primitiiviset pelot ovat usein irrationaalisia ja perustuvat ympäristössä tapahtuviin yllättäviin liikkeisiin, ääniin, valoihin tms. ärsykkeisiin. Riippuen koiranpennun luonteesta nämä ärsykkeet aiheuttavat kullakin koiralla erikestoisen ja -tasoisen pelkotilan. Koiranpentu projisoi erittäin tehokkaasti ohjaajansa tunnetiloja ja niiden kautta joko vahvistaa tai vaimentaa tuota aiemmin mainitsemaani reaktiota. Jos haluaa kasvattaa koirastaan pelokkaan ongelmakimpun, jonka avaamisessa sitten tarvitaan niitä TOSIELÄMÄN koulutusohjaajia ja koirakorjaajia, niin paras tapa siihen on aina pelon uhatessa ottaa koira syliin.

Asteittaisella pelkojen voittamisella yhdessä (ohjaaja ja pentu) vahvistetaan luottamusta ja leimautumista positiivisella tavalla. Näin vahvistetaan koiran luonnetta ja samalla valmistetaan koiraa siihen, että jatkossa se tulee joka tapauksessa kohtaamaan pelottavia asioita - halusi tai ei - ja niistä aina selvitään aivan kuten ohjaaja on rauhallisella esimerkillään opettanut. Ohjaajan tehtävä on tunnistaa se, että pelkoja ei yritetä voittaa liian suurina annoksina kerrallaan, vaan vähän kerrassaan edetään johdonmukaisesti kohti tavoitetta.

Tämä on koiran hyvinvoinnin edistämistä parhaimmillaan.

Lue lisää

...aloittajlle antamaasi vihjettä siitä, että seisot autotienvarressa pelkäävän pennun kanssa, etkä reakoi koiran pelkoon mitenkään, vaan vain seisot. Tarkennathan siis sitä aloittajalle sedellisen viestisi sanoman valossa; eli " pelot voitetaan kohtaamalla ne yhdessä ohjaajan (tai vanhemman) kanssa ensin pieninä annoksina ja sitten suurempina"

Sinä menet seisomaan pelkäävän pennun kanssa, mutet tee mitään pennun pelolle. Missä vaiheessa te siis yhdessä kohtaatte pelot? missä vaiheessa sinä rohakaiset koiraa, missä vaiheessa osoitat,e ttä koira on turvassa vaikka autoja menee?

Eli puhuit hienosti, edellisessä viestissä. Minulla on nyt vierastamaan alkava lapsi. Mikä on vihjeesi? Kun lapsi vierastaa vieraita ihmisiä, seisonko minä vain muualle tuijotellen ja annan lapseni pelätä vai suositteletko kuten kasvatuspsykologit pitämään lapseni visusti turvassa omassa sylissäni ja antaa lapsen tutustua vieraisiin turvalliseksi fyysisesti kokemassaan paikassa? Myös puoli vuotiaan lapseni pelot ovat täysin irrationnallisia ja perustuvat ympäristön tapahtumiin, joita hän ei koe voivansa käsittää/hallita.

Eli jatkathan antamaasi vinkkiä vain seisoskella pennun kanssa tä,män valossa: "Asteittaisella pelkojen voittamisella yhdessä (ohjaaja ja pentu) " Missä vaiheessa tässä mallissa pentu ja ohjaaja kokivat jotain yhdessä?

minä:) kirjoitti:

Ei syliin, ei jalkojen väliin tms.
Miettikää aina, mitä esim susiemo tekisi pennulleen jos pentu pelkää jotakin: vilkaisee pentua, pysähtyy hetkeksi ja sitten jatkaa rauhassa matkaa jolloin pennun on seurattava, pelostaan huolimatta. Pikkuhiljaa pentu ei enää pelkää.

Luonto on raaka (ihmisen mielestä) ja sitä kannatta, terveen järjen puitteissa!, aina "jäljitellä.

Lue lisää

Eihän tääläistä legendaa nyt kukaan oikeasti usko?!?

Jos sudenpentu pelkää se menee fyysiseen kontaktiin emonsa kanssa.

Kun ihmisen lapsi pelkää, hän hakeutuu fyysiseeen kontaktiin vanhempansa kanssa.

Missä vaiheessa koirat (ei kun sudethan ne olivatkin edellisessä viestissä) siis ovat erityneet tästä hyvin luonnollisesta henkiinjäämisvaistosta joka on tähän asti ollut jokaisella eläimellä?

Jatkaa matkaa pelostaan huolimatta? Häh? Missäs vaiheessa se pennun luottamus siihen emon turvallisuuteen on syntynyt kun emo ei välitä pennun turvallisuuden tarpeista? Miksi pennulla on kokemus, että se voi tarpeissaan turvata emoonsa, kun sillä ei ole kokemuksia sellaisesta, että susiemo olisi välittänyt sen tarpeista? Miksi se kuvittelee mielessään, että se voisi saada turvan emostaan, kun ei emoa kiinnsota sen tarpeet? Yleensähän eläimillä on kokemus siitä, että heidän emonsa tyydyttävät heidän tarpeitaan ja siksi ne hakevat turvallisuutta juuri niistä emoistaan... Mutta tässä on jokin muu teoria takana: mikä se on, kun ei ole normaalin kaavan mukainen perusluottamuksen syntyminen (ensimmäisä vuorovaikutus taitoja joita opitaan)?

... kirjoitti:

...aloittajlle antamaasi vihjettä siitä, että seisot autotienvarressa pelkäävän pennun kanssa, etkä reakoi koiran pelkoon mitenkään, vaan vain seisot. Tarkennathan siis sitä aloittajalle sedellisen viestisi sanoman valossa; eli " pelot voitetaan kohtaamalla ne yhdessä ohjaajan (tai vanhemman) kanssa ensin pieninä annoksina ja sitten suurempina"

Sinä menet seisomaan pelkäävän pennun kanssa, mutet tee mitään pennun pelolle. Missä vaiheessa te siis yhdessä kohtaatte pelot? missä vaiheessa sinä rohakaiset koiraa, missä vaiheessa osoitat,e ttä koira on turvassa vaikka autoja menee?

Eli puhuit hienosti, edellisessä viestissä. Minulla on nyt vierastamaan alkava lapsi. Mikä on vihjeesi? Kun lapsi vierastaa vieraita ihmisiä, seisonko minä vain muualle tuijotellen ja annan lapseni pelätä vai suositteletko kuten kasvatuspsykologit pitämään lapseni visusti turvassa omassa sylissäni ja antaa lapsen tutustua vieraisiin turvalliseksi fyysisesti kokemassaan paikassa? Myös puoli vuotiaan lapseni pelot ovat täysin irrationnallisia ja perustuvat ympäristön tapahtumiin, joita hän ei koe voivansa käsittää/hallita.

Eli jatkathan antamaasi vinkkiä vain seisoskella pennun kanssa tä,män valossa: "Asteittaisella pelkojen voittamisella yhdessä (ohjaaja ja pentu) " Missä vaiheessa tässä mallissa pentu ja ohjaaja kokivat jotain yhdessä?

Lue lisää

En tiedä, millaiselta koulutuspohjalta ja sivistystasolta ponnistelet elämässä eteenpäin, mutta jo aivan yleissivistykseen sisältyy tieto, että koiran ja ihmisen fysiologinen kehitys kulkee täysin erilaista rataa. Perusturvallisuuden rakentuminen kestää ihmisellä huomattavasti kauemmin kuin koiralla, johtuen suurelta osin aistien ja viettien erilaisesta kehittymisestä, mistä johtuen ihmislapsi on huomattavasti kauemmin täysin riippuvainen vanhemmistaan.

Puolivuotias lapsi otetaan tietenkin syliin, kun hän itkee, päivänselvää. Vastaavasti, nelivuotias lapsi ei tarvitse enää jokaisen vastoinkäymisen ja pelon voittamiseen syliä, vaan myös esimerkkiä ja opastusta eli vanhemmuutta. Jos nelivuotias pelkää pimeää, niin ei häntä pidä ottaa syliin joka kerta kun valot sammuvat, vaan tehdään jotain mukavaa aikuinen ja lapsi yhdessä siten, että välillä valot sammutetaan ja näin pikkuhiljaa totutellaan pimeään yhdessä aikuisen kanssa. Jos alkaa taas pelottaa, niin sytytetään valot ja asiasta ei sen kummemmin hössötetä tai sylkytellä vaan leikki jatkuu. Tämän vastaavan esimerkin voit poimia useammasta kuin yhdestä lastenpyskologian uudemmasta teoksesta ja suosittelen aluksi vaikka jostain helppolukuista, vaikkapa jostain iltapäivälehden sivuilta ettei heti mene liian vaikeaksi.

http://www.iltalehti.fi/perhe/2010021511123474_pr.shtml

Sitten jos/kun et ymmärrä asiasisältöä, niin ota toki yhteyttä

http://www.kll.helsinki.fi/content.asp?route=2.216.6877.6882.6883

ja kysy ihan rohkeasti, kuinka näitä pelkotilojen käsittelyyn liittyviä asioita tätä nykyä opetetaan tuleville lääkäreille.

Asioiden tekeminen ja tilanteiden hallinta yhdessä on yhdessä kokemista parhaimmillaan - niin ihmisillä kuin koirillakin. Yhdessä kokeminen ei aina edellytä jotain kliimaksia, kuten namia tai halia. Niillekin on paikkansa, mutta niiden paikka ei ole kaikkialla. Lapset ja koirat tarvitsevat tasapainoisen kehityksen tueksi Aikuisen (isolla A:lla) ja koirat Ohjaajan (isolla O:lla), eivät pelkästään haleja ja nameja. Tässä on asian ydin ja sen toivottavasti jossain vaiheessa elämääsi ymmärrät.

Toivoisin todella, että lakkaat verhoamasta tietämättömyyttäsi tai kokemattomuuttasi vasta-argumentteihin, joilla kaikki muut leimataan eläintensuojelun vastustajiksi, sillä näin käännät ihmisiä aivan turhaan hyviä asioita vastaan. Täällä kirjoittaa kuitenkin moni koiraharrastaja, joiden nimittely eläintenvihaajaksi tai eläinten oikeuksien tallojiksi on täysin asiatonta ja lähinnä lapsellista käytöstä.

... kirjoitti:

...aloittajlle antamaasi vihjettä siitä, että seisot autotienvarressa pelkäävän pennun kanssa, etkä reakoi koiran pelkoon mitenkään, vaan vain seisot. Tarkennathan siis sitä aloittajalle sedellisen viestisi sanoman valossa; eli " pelot voitetaan kohtaamalla ne yhdessä ohjaajan (tai vanhemman) kanssa ensin pieninä annoksina ja sitten suurempina"

Sinä menet seisomaan pelkäävän pennun kanssa, mutet tee mitään pennun pelolle. Missä vaiheessa te siis yhdessä kohtaatte pelot? missä vaiheessa sinä rohakaiset koiraa, missä vaiheessa osoitat,e ttä koira on turvassa vaikka autoja menee?

Eli puhuit hienosti, edellisessä viestissä. Minulla on nyt vierastamaan alkava lapsi. Mikä on vihjeesi? Kun lapsi vierastaa vieraita ihmisiä, seisonko minä vain muualle tuijotellen ja annan lapseni pelätä vai suositteletko kuten kasvatuspsykologit pitämään lapseni visusti turvassa omassa sylissäni ja antaa lapsen tutustua vieraisiin turvalliseksi fyysisesti kokemassaan paikassa? Myös puoli vuotiaan lapseni pelot ovat täysin irrationnallisia ja perustuvat ympäristön tapahtumiin, joita hän ei koe voivansa käsittää/hallita.

Eli jatkathan antamaasi vinkkiä vain seisoskella pennun kanssa tä,män valossa: "Asteittaisella pelkojen voittamisella yhdessä (ohjaaja ja pentu) " Missä vaiheessa tässä mallissa pentu ja ohjaaja kokivat jotain yhdessä?

Lue lisää

MIKSI IHMEESSÄ rinnastat koiran ja ihmisen??!! Lapsen ja koiranpennun kasvattaminen EI OLE SAMA ASIA!
Lue kukkahatuttoman sedän kommentti ja KOETA sisäistää se, mikäli kykenet.

Kukkahatuton setä kirjoitti:

En tiedä, millaiselta koulutuspohjalta ja sivistystasolta ponnistelet elämässä eteenpäin, mutta jo aivan yleissivistykseen sisältyy tieto, että koiran ja ihmisen fysiologinen kehitys kulkee täysin erilaista rataa. Perusturvallisuuden rakentuminen kestää ihmisellä huomattavasti kauemmin kuin koiralla, johtuen suurelta osin aistien ja viettien erilaisesta kehittymisestä, mistä johtuen ihmislapsi on huomattavasti kauemmin täysin riippuvainen vanhemmistaan.

Puolivuotias lapsi otetaan tietenkin syliin, kun hän itkee, päivänselvää. Vastaavasti, nelivuotias lapsi ei tarvitse enää jokaisen vastoinkäymisen ja pelon voittamiseen syliä, vaan myös esimerkkiä ja opastusta eli vanhemmuutta. Jos nelivuotias pelkää pimeää, niin ei häntä pidä ottaa syliin joka kerta kun valot sammuvat, vaan tehdään jotain mukavaa aikuinen ja lapsi yhdessä siten, että välillä valot sammutetaan ja näin pikkuhiljaa totutellaan pimeään yhdessä aikuisen kanssa. Jos alkaa taas pelottaa, niin sytytetään valot ja asiasta ei sen kummemmin hössötetä tai sylkytellä vaan leikki jatkuu. Tämän vastaavan esimerkin voit poimia useammasta kuin yhdestä lastenpyskologian uudemmasta teoksesta ja suosittelen aluksi vaikka jostain helppolukuista, vaikkapa jostain iltapäivälehden sivuilta ettei heti mene liian vaikeaksi.

http://www.iltalehti.fi/perhe/2010021511123474_pr.shtml

Sitten jos/kun et ymmärrä asiasisältöä, niin ota toki yhteyttä

http://www.kll.helsinki.fi/content.asp?route=2.216.6877.6882.6883

ja kysy ihan rohkeasti, kuinka näitä pelkotilojen käsittelyyn liittyviä asioita tätä nykyä opetetaan tuleville lääkäreille.

Asioiden tekeminen ja tilanteiden hallinta yhdessä on yhdessä kokemista parhaimmillaan - niin ihmisillä kuin koirillakin. Yhdessä kokeminen ei aina edellytä jotain kliimaksia, kuten namia tai halia. Niillekin on paikkansa, mutta niiden paikka ei ole kaikkialla. Lapset ja koirat tarvitsevat tasapainoisen kehityksen tueksi Aikuisen (isolla A:lla) ja koirat Ohjaajan (isolla O:lla), eivät pelkästään haleja ja nameja. Tässä on asian ydin ja sen toivottavasti jossain vaiheessa elämääsi ymmärrät.

Toivoisin todella, että lakkaat verhoamasta tietämättömyyttäsi tai kokemattomuuttasi vasta-argumentteihin, joilla kaikki muut leimataan eläintensuojelun vastustajiksi, sillä näin käännät ihmisiä aivan turhaan hyviä asioita vastaan. Täällä kirjoittaa kuitenkin moni koiraharrastaja, joiden nimittely eläintenvihaajaksi tai eläinten oikeuksien tallojiksi on täysin asiatonta ja lähinnä lapsellista käytöstä.

Lue lisää

"Toivoisin todella, että lakkaat verhoamasta tietämättömyyttäsi tai kokemattomuuttasi vasta-argumentteihin, joilla kaikki muut leimataan eläintensuojelun vastustajiksi, sillä näin käännät ihmisiä aivan turhaan hyviä asioita vastaan. Täällä kirjoittaa kuitenkin moni koiraharrastaja, joiden nimittely eläintenvihaajaksi tai eläinten oikeuksien tallojiksi on täysin asiatonta ja lähinnä lapsellista käytöstä."...näin.

Se, että täällä moni nimimerkki vastailee tai ja pyrkii auttamaan joitain aivan tarpeellisista asioista, niin minusta se on myös osaltaan koirien ja omistajien auttamista hyvässä tarkoituksessa. En ymmärrä miksi se (joku) mieltää sen kielteiseksi.
Se on kuitenkin yritystä vaikuttaa suoraan asiaan ja on rakentavaa, sekä moni voi myös saada hieman ajateltavaa ongelmaansa.

Itse olen auttanut useita uusia perheitä koiran hankinnassa, sekä auttanut heitä sen koulutuksessa ja kasvattamisessa ilman mitään korvausta. jos asiaa katsoo hieman tarkemmin niin hyöty on hieman suurempi, kun ajattelee, että vaikka perheen lapset voivat olla myös tulevaisuudessa uusia koira ihmisiä ja näin myös heillä on myös parempi pohja koiranpidossa tulevaisuutta ajatelle.. Asia on siis kertaantuva, jos hieman tarkemmin ajattelee.

Samoin olen auttanut vanhuksia saamaan kissoja, koiria, jotka pääosin on ollut löytö tai huostaanotettuja. Olen myös antanut avun ell.autokyydin muodossa ymv..

Tässä aijempi linkki, jonka aloitin ja mielipiteeni ilmaisin. jos tämä tekee minusta eläinsuojeluvastaisen niin sitten olen sitä. Kriittisesti voi keskustella tai kriittiseen äänensävyyn mutta sen tarkoitus on kuitenkin pohjiltaan hyvää tarkoittava.
Se, että en ole edes ajatellu tai ole ollut tarvetta liityä mihinkään "järjestöön" niin tarkoittaa vain sitä, että pyrin käyttämään senkin ajan konkreettiseen asiaan, josta voi vaikka jokin koira tai kissa saada uuden mahdollisuuden elämälleen. Mahdollisella "lahjoitus-summalla" ostan mielummin "säkin" eläinruokaa ja annan sen vaikka vähävaraiselle eläkeläiselle.
Näin katson olevani hyödyllisempi eläinsuojeluasiassa, kuin moralisoida tyhjästä ja lyhytnäköisesti asiasta, joka kaatuu lopuksi kuitenkin itseään ja asiaansa vastaa.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9232940

minä:) kirjoitti:

MIKSI IHMEESSÄ rinnastat koiran ja ihmisen??!! Lapsen ja koiranpennun kasvattaminen EI OLE SAMA ASIA!
Lue kukkahatuttoman sedän kommentti ja KOETA sisäistää se, mikäli kykenet.

Lue lisää

...kukkahatuttoman sedän puolesta, sillä kysymyksesi on vahingossa tullut minun kirjoitamani viestin alapuolelle.

Hän otti lasten pelkotilat ihan aiheesta puheeksi, sillä pelkojen tunteminen on hyvin yleiseläimellinen taipumus. Eikä niiden kohtaamisesakaan juuri ole eroa lajista riippuen.

Lapsiin vertaaaminen toimii, koska lapsien kasvatuksessa ajatukset ovat jalostuneemmat, eli näitä asioita on pohdittu enemmän kuin koirien kasvattamisen kohdalla.

Kukkahatuton setä kirjoitti:

En tiedä, millaiselta koulutuspohjalta ja sivistystasolta ponnistelet elämässä eteenpäin, mutta jo aivan yleissivistykseen sisältyy tieto, että koiran ja ihmisen fysiologinen kehitys kulkee täysin erilaista rataa. Perusturvallisuuden rakentuminen kestää ihmisellä huomattavasti kauemmin kuin koiralla, johtuen suurelta osin aistien ja viettien erilaisesta kehittymisestä, mistä johtuen ihmislapsi on huomattavasti kauemmin täysin riippuvainen vanhemmistaan.

Puolivuotias lapsi otetaan tietenkin syliin, kun hän itkee, päivänselvää. Vastaavasti, nelivuotias lapsi ei tarvitse enää jokaisen vastoinkäymisen ja pelon voittamiseen syliä, vaan myös esimerkkiä ja opastusta eli vanhemmuutta. Jos nelivuotias pelkää pimeää, niin ei häntä pidä ottaa syliin joka kerta kun valot sammuvat, vaan tehdään jotain mukavaa aikuinen ja lapsi yhdessä siten, että välillä valot sammutetaan ja näin pikkuhiljaa totutellaan pimeään yhdessä aikuisen kanssa. Jos alkaa taas pelottaa, niin sytytetään valot ja asiasta ei sen kummemmin hössötetä tai sylkytellä vaan leikki jatkuu. Tämän vastaavan esimerkin voit poimia useammasta kuin yhdestä lastenpyskologian uudemmasta teoksesta ja suosittelen aluksi vaikka jostain helppolukuista, vaikkapa jostain iltapäivälehden sivuilta ettei heti mene liian vaikeaksi.

http://www.iltalehti.fi/perhe/2010021511123474_pr.shtml

Sitten jos/kun et ymmärrä asiasisältöä, niin ota toki yhteyttä

http://www.kll.helsinki.fi/content.asp?route=2.216.6877.6882.6883

ja kysy ihan rohkeasti, kuinka näitä pelkotilojen käsittelyyn liittyviä asioita tätä nykyä opetetaan tuleville lääkäreille.

Asioiden tekeminen ja tilanteiden hallinta yhdessä on yhdessä kokemista parhaimmillaan - niin ihmisillä kuin koirillakin. Yhdessä kokeminen ei aina edellytä jotain kliimaksia, kuten namia tai halia. Niillekin on paikkansa, mutta niiden paikka ei ole kaikkialla. Lapset ja koirat tarvitsevat tasapainoisen kehityksen tueksi Aikuisen (isolla A:lla) ja koirat Ohjaajan (isolla O:lla), eivät pelkästään haleja ja nameja. Tässä on asian ydin ja sen toivottavasti jossain vaiheessa elämääsi ymmärrät.

Toivoisin todella, että lakkaat verhoamasta tietämättömyyttäsi tai kokemattomuuttasi vasta-argumentteihin, joilla kaikki muut leimataan eläintensuojelun vastustajiksi, sillä näin käännät ihmisiä aivan turhaan hyviä asioita vastaan. Täällä kirjoittaa kuitenkin moni koiraharrastaja, joiden nimittely eläintenvihaajaksi tai eläinten oikeuksien tallojiksi on täysin asiatonta ja lähinnä lapsellista käytöstä.

Lue lisää

...ovat varmasti varsin samaa mieltä asiasta: lapsen tai koiran tulee kohdata kasvattajansa kanssa yhdessä pelkonsa.

Kun annoin ohjeen kumartua koiran suojaksi ja silitellä koiraa rauhoittaakseen ja turvatakseen koiran olon, ei varmasti kenellekään epäselvää siis tuon teorian ja käytännön ero. On siis selvä yhteys siihen, miten ohjaaja ja koira kohtaavat koiran kokeman vaaran yhdessä.

Kysymykseni kuuluikin, että miten ja mistä löytyy se yhteys tuon teorian ja käytännön väliltä, jos käytäntö on olla noteeraamatta koiran pelkoa.

"ja kysy ihan rohkeasti, kuinka näitä pelkotilojen käsittelyyn liittyviä asioita tätä nykyä opetetaan tuleville lääkäreille."

Aivan taatusti kysyisin, jos olisi syytä kysyä tulevilta lääkäreiltä asiaa. Nyt kuitenkin esitin tuon kysymyksen sinulta. Miten käytäntö olla reakoimatta koiran pelkotilaan tukee teoriaa siitä, että omsitajan ja koiran on yhdessä kohdattava koiran pelko?

... kirjoitti:

...ovat varmasti varsin samaa mieltä asiasta: lapsen tai koiran tulee kohdata kasvattajansa kanssa yhdessä pelkonsa.

Kun annoin ohjeen kumartua koiran suojaksi ja silitellä koiraa rauhoittaakseen ja turvatakseen koiran olon, ei varmasti kenellekään epäselvää siis tuon teorian ja käytännön ero. On siis selvä yhteys siihen, miten ohjaaja ja koira kohtaavat koiran kokeman vaaran yhdessä.

Kysymykseni kuuluikin, että miten ja mistä löytyy se yhteys tuon teorian ja käytännön väliltä, jos käytäntö on olla noteeraamatta koiran pelkoa.

"ja kysy ihan rohkeasti, kuinka näitä pelkotilojen käsittelyyn liittyviä asioita tätä nykyä opetetaan tuleville lääkäreille."

Aivan taatusti kysyisin, jos olisi syytä kysyä tulevilta lääkäreiltä asiaa. Nyt kuitenkin esitin tuon kysymyksen sinulta. Miten käytäntö olla reakoimatta koiran pelkotilaan tukee teoriaa siitä, että omsitajan ja koiran on yhdessä kohdattava koiran pelko?

Lue lisää

Ei tarvitse kysyä tulevilta lääkäreiltä, vaan voit pyytää joltain lääkiksen proffalta vaikkapa asiantuntijalausunnon (joka yleensä kyllä on maksullinen, valitettavasti) aihealueeseen liittyen tai vaikkapa varata terveyskeskuksesta ajan keskustellaksesi. Kunhan edes kysyt asiaa joltain alan ammattilaiselta, niin saat mielellesi edes hetkeksi rauhan. Ihan kaikella ystävällisyydellä, ei olisi lainkaan huono idea tavata myös jotain kyseisen alueen ammattilaista ihan terapiankin puitteissa, sillä jatkuvasti toistuvat "kaikki muut ovat väärässä, minä oikeassa" -ajatukset eivät kuulu tasapainoisen ihmisen arkeen.

Ohjaajan tehtävä on siirtää "pelkorajaa" pikkuhiljaa lähemmäs "uhkaa" siten, että ns. turhien pelkojen osalta ne pystytään kohtaamaan konkreettisesti. Auto, imuri, polkupyörä - mikä tahansa. Kuten tuossa ihan ensimmäisenä postinani kerroin, ensin katsellaan autoja ja liikennettä kauempaa, sitten siirrytään pikkuhiljaa lähemmäksi. Kun koira alkaa pelätä, siirrytään pikkuisen kauemmaksi ja hetken kuluttua lähdetään taas lähestymään. Tätä prosessia kutsutaan siedätykseksi ja se ottaa aikansa, tunteja/päiviä/viikkoja/kuukausia, mutta tärkeintä on, että prosessi viedään aina loppuun asti.

En tiedä, mistä kirjekurssilta olet koulutusohjaajan tittelisi hankkinut vai oletko itse tittelisi antanut, mutta en tunne yhtään tosielämän koirakouluttajaa joka ei tiedä, että koiran pelko pienenee kun etäisyys "uhkaan" kasvaa. Vaikka edes oman itsekunnioituksesi rippeiden vuoksi, kolmepistettä, lopeta jo.

Kukkahatuton setä kirjoitti:

Ei tarvitse kysyä tulevilta lääkäreiltä, vaan voit pyytää joltain lääkiksen proffalta vaikkapa asiantuntijalausunnon (joka yleensä kyllä on maksullinen, valitettavasti) aihealueeseen liittyen tai vaikkapa varata terveyskeskuksesta ajan keskustellaksesi. Kunhan edes kysyt asiaa joltain alan ammattilaiselta, niin saat mielellesi edes hetkeksi rauhan. Ihan kaikella ystävällisyydellä, ei olisi lainkaan huono idea tavata myös jotain kyseisen alueen ammattilaista ihan terapiankin puitteissa, sillä jatkuvasti toistuvat "kaikki muut ovat väärässä, minä oikeassa" -ajatukset eivät kuulu tasapainoisen ihmisen arkeen.

Ohjaajan tehtävä on siirtää "pelkorajaa" pikkuhiljaa lähemmäs "uhkaa" siten, että ns. turhien pelkojen osalta ne pystytään kohtaamaan konkreettisesti. Auto, imuri, polkupyörä - mikä tahansa. Kuten tuossa ihan ensimmäisenä postinani kerroin, ensin katsellaan autoja ja liikennettä kauempaa, sitten siirrytään pikkuhiljaa lähemmäksi. Kun koira alkaa pelätä, siirrytään pikkuisen kauemmaksi ja hetken kuluttua lähdetään taas lähestymään. Tätä prosessia kutsutaan siedätykseksi ja se ottaa aikansa, tunteja/päiviä/viikkoja/kuukausia, mutta tärkeintä on, että prosessi viedään aina loppuun asti.

En tiedä, mistä kirjekurssilta olet koulutusohjaajan tittelisi hankkinut vai oletko itse tittelisi antanut, mutta en tunne yhtään tosielämän koirakouluttajaa joka ei tiedä, että koiran pelko pienenee kun etäisyys "uhkaan" kasvaa. Vaikka edes oman itsekunnioituksesi rippeiden vuoksi, kolmepistettä, lopeta jo.

Lue lisää

Ööh miksi pitäisi kysyä joltakin professorilta, kun jopa tältä palstalta saa vastauksen joka tyydyttää. Sinä itse olet siis juuri esittänyt mitä mahtavimpia perusteluja sille miksi koiran ja ohjaajan (tai lapsen ja vanhemman) tulee kohdata pelot yhdessä ja turvallisesti.

"Ohjaajan tehtävä on siirtää "pelkorajaa" pikkuhiljaa lähemmäs "uhkaa" siten, että ns. turhien pelkojen osalta ne pystytään kohtaamaan konkreettisesti. Auto, imuri, polkupyörä - mikä tahansa. Kuten tuossa ihan ensimmäisenä postinani kerroin, ensin katsellaan autoja ja liikennettä kauempaa, sitten siirrytään pikkuhiljaa lähemmäksi. Kun koira alkaa pelätä, siirrytään pikkuisen kauemmaksi ja hetken kuluttua lähdetään taas lähestymään. Tätä prosessia kutsutaan siedätykseksi ja se ottaa aikansa, tunteja/päiviä/viikkoja/kuukausia, mutta tärkeintä on, että prosessi viedään aina loppuun asti."

Eikä unohdeta sitä loppukaneettia, eli vaikka koira riuhtoo ja ulisee pelkonsa takia, siitä ei välitetä.

Ok, kaiken sen perusteella mitä olet kertonut on siis itsestään selvää ja näin tietenkin jokainen toimii, että kun lapsi vierastaa (minulla ei ole kokemusta autoja pelkäävistä koirista, mutta vierastavasta lapsesta on) lapsen annetaan tutustua pelkonsa kohteeseen turvassa vanhempansa kanssa. Pikkuhiljaa, se on oleellista! Ensin kaukaa katsellen sitten lähestyen, hieno pointti! Mutta sitten tulee näitä tilanteita joita aloittajakin kuvasi, eli koira on pelosta sekaisin, sinun kuvauksesi mukaan koira riuhtoo hihnassa ja ulisee. Minun kokemukseni perusteella siis lapsi on pitänyt viedä johonkin ihmisten ilmoille, vaikka se pelkää ja kaupassa joku mummo tulee sille lällyttelemään ja lapsi alkaa itkemään. Eikö nämä ole juuri ne tilanteet, jolloin tarvitaan sitä vanhemman ja lapsen tai koiran ja ohjaajan yhdessä pelon kohtaamista? Aloittajakaan ei pääse ehkä aina juoksemaan tarpeeksi nopeasti karkuun kun auto tulee. Auto saattaakin tulla aloitajan kotipihalle. Eli sama kuin meille saattaa kotiin ängetä joku lapsestani pelottava tai se totuus, ettemme voi vaatia kauppaa tyhjäksi asiakkaista kun asioimme.

Eli kun pelko on päällä. Mitä teet? Antamasi teoriaosuudet ovat tähän asti kertoneet, että sinun tulee noteerata koiran pelko, sillä teidän pitää kohdata asia yhdessä. Mutta löydätkö teoriaa tuolle, että koiran annetaan vain pelätä siitä välittämättä? Et, et löydä. Miksi ihmeessä sitten suosittelet kenellekään mitään sellaista? Sinä teidät teoriat ja konstit. Mutta silti suosittelet muille jotain muuta? miksi? Jotta oma koirasi pääsee loistamaan..? Et voi nimittäin väittää, että kaiken tuon mitä olet tähän asti kirjoitanut, tietävänä, sinä et noteeraisi koirasi pelkoa. Miksi neuvot jotakuta muuta olemaan noteeraamatta?

... kirjoitti:

Ööh miksi pitäisi kysyä joltakin professorilta, kun jopa tältä palstalta saa vastauksen joka tyydyttää. Sinä itse olet siis juuri esittänyt mitä mahtavimpia perusteluja sille miksi koiran ja ohjaajan (tai lapsen ja vanhemman) tulee kohdata pelot yhdessä ja turvallisesti.

"Ohjaajan tehtävä on siirtää "pelkorajaa" pikkuhiljaa lähemmäs "uhkaa" siten, että ns. turhien pelkojen osalta ne pystytään kohtaamaan konkreettisesti. Auto, imuri, polkupyörä - mikä tahansa. Kuten tuossa ihan ensimmäisenä postinani kerroin, ensin katsellaan autoja ja liikennettä kauempaa, sitten siirrytään pikkuhiljaa lähemmäksi. Kun koira alkaa pelätä, siirrytään pikkuisen kauemmaksi ja hetken kuluttua lähdetään taas lähestymään. Tätä prosessia kutsutaan siedätykseksi ja se ottaa aikansa, tunteja/päiviä/viikkoja/kuukausia, mutta tärkeintä on, että prosessi viedään aina loppuun asti."

Eikä unohdeta sitä loppukaneettia, eli vaikka koira riuhtoo ja ulisee pelkonsa takia, siitä ei välitetä.

Ok, kaiken sen perusteella mitä olet kertonut on siis itsestään selvää ja näin tietenkin jokainen toimii, että kun lapsi vierastaa (minulla ei ole kokemusta autoja pelkäävistä koirista, mutta vierastavasta lapsesta on) lapsen annetaan tutustua pelkonsa kohteeseen turvassa vanhempansa kanssa. Pikkuhiljaa, se on oleellista! Ensin kaukaa katsellen sitten lähestyen, hieno pointti! Mutta sitten tulee näitä tilanteita joita aloittajakin kuvasi, eli koira on pelosta sekaisin, sinun kuvauksesi mukaan koira riuhtoo hihnassa ja ulisee. Minun kokemukseni perusteella siis lapsi on pitänyt viedä johonkin ihmisten ilmoille, vaikka se pelkää ja kaupassa joku mummo tulee sille lällyttelemään ja lapsi alkaa itkemään. Eikö nämä ole juuri ne tilanteet, jolloin tarvitaan sitä vanhemman ja lapsen tai koiran ja ohjaajan yhdessä pelon kohtaamista? Aloittajakaan ei pääse ehkä aina juoksemaan tarpeeksi nopeasti karkuun kun auto tulee. Auto saattaakin tulla aloitajan kotipihalle. Eli sama kuin meille saattaa kotiin ängetä joku lapsestani pelottava tai se totuus, ettemme voi vaatia kauppaa tyhjäksi asiakkaista kun asioimme.

Eli kun pelko on päällä. Mitä teet? Antamasi teoriaosuudet ovat tähän asti kertoneet, että sinun tulee noteerata koiran pelko, sillä teidän pitää kohdata asia yhdessä. Mutta löydätkö teoriaa tuolle, että koiran annetaan vain pelätä siitä välittämättä? Et, et löydä. Miksi ihmeessä sitten suosittelet kenellekään mitään sellaista? Sinä teidät teoriat ja konstit. Mutta silti suosittelet muille jotain muuta? miksi? Jotta oma koirasi pääsee loistamaan..? Et voi nimittäin väittää, että kaiken tuon mitä olet tähän asti kirjoitanut, tietävänä, sinä et noteeraisi koirasi pelkoa. Miksi neuvot jotakuta muuta olemaan noteeraamatta?

Lue lisää

En minä enää jaksa vääntää rautalankaa. Jos et käsitä, niin et käsitä ja sillä hyvä. Kaikkia uhreja ei sodassakaan voi pelastaa ja kaikki sinuun käytetty aika on pois sellaisilta, jotka voidaan pelastaa...

Ne tilanteet, missä koira pitää ottaa syliin ja tyynnytellä ovat silloin, kun pentu on pieni tai todellinen vaara uhkaa. Jos auto ajaa pihaan ja koira sitä säikähtää, niin "paras" tapa lietsoa koiran paniikkia on ottaa se syliin ja voivotella tilannetta.

Nyt väännän ratapölkystä.

Totta kai, kun tilanne on päällä niin se NOTEERATAAN, MUTTA EI KOIRALLE, JOS EI OLE PAKKO. Silloin siirrytään vähän kauemmaksi ja omalla käytöksellä sekä olemuksella viestitetään, että mitäpä tässä hätiköimään, puhutaan tulijalle normaalisti ja esiinnytään ryhdikkäästi. Tämä on sitä "pelon noteeraamatta jättämistä JOKA NÄKYY KOIRALLE" ja "yhdessä kohtaamista", lopeta siis jo joutava jänkääminen. Jos kerran äiti olet, niin ehkäpä vastaus omaan ajatusleikkiisi löytyy siitä, että ehkäpä omatkin lapsesi on siedätetty vieraisiin ilman kauppojen tyhjentämistä tai jotain yhtä puupäistä esimerkkiä.

Toivon, että lukisit ihmisten kirjoitukset ajatuksella, ettei sinulle tarvitse ulkolukea kaikkea, mutta yhdessä asiassa onnistut kyllä olemaan oikeassa. Koirani todellakin "loistavat" ja erottuvat hyvällä käytöksellään niin vieraiden kuin tuttujenkin ihmisten keskellä.

Kukkahatuton setä kirjoitti:

En minä enää jaksa vääntää rautalankaa. Jos et käsitä, niin et käsitä ja sillä hyvä. Kaikkia uhreja ei sodassakaan voi pelastaa ja kaikki sinuun käytetty aika on pois sellaisilta, jotka voidaan pelastaa...

Ne tilanteet, missä koira pitää ottaa syliin ja tyynnytellä ovat silloin, kun pentu on pieni tai todellinen vaara uhkaa. Jos auto ajaa pihaan ja koira sitä säikähtää, niin "paras" tapa lietsoa koiran paniikkia on ottaa se syliin ja voivotella tilannetta.

Nyt väännän ratapölkystä.

Totta kai, kun tilanne on päällä niin se NOTEERATAAN, MUTTA EI KOIRALLE, JOS EI OLE PAKKO. Silloin siirrytään vähän kauemmaksi ja omalla käytöksellä sekä olemuksella viestitetään, että mitäpä tässä hätiköimään, puhutaan tulijalle normaalisti ja esiinnytään ryhdikkäästi. Tämä on sitä "pelon noteeraamatta jättämistä JOKA NÄKYY KOIRALLE" ja "yhdessä kohtaamista", lopeta siis jo joutava jänkääminen. Jos kerran äiti olet, niin ehkäpä vastaus omaan ajatusleikkiisi löytyy siitä, että ehkäpä omatkin lapsesi on siedätetty vieraisiin ilman kauppojen tyhjentämistä tai jotain yhtä puupäistä esimerkkiä.

Toivon, että lukisit ihmisten kirjoitukset ajatuksella, ettei sinulle tarvitse ulkolukea kaikkea, mutta yhdessä asiassa onnistut kyllä olemaan oikeassa. Koirani todellakin "loistavat" ja erottuvat hyvällä käytöksellään niin vieraiden kuin tuttujenkin ihmisten keskellä.

Lue lisää

...pyrkisit pysymään asiassa puuttumatta kenenkään henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, tuntuisiko keskustelu silloin antoisemmalta? Ei tarvitsisi sinun ekskittyä minun olemukseeni, vaan voisit vain keskittyä tuohon aloittajallesi antamaasi neuvoon...

"Totta kai, kun tilanne on päällä niin se NOTEERATAAN, MUTTA EI KOIRALLE, JOS EI OLE PAKKO."

Eli aloittajalla on koira joka on pelosta paniikissa. Eikö vielä ole pakko noteerata koiran pelkoa?

"Tämä on sitä "pelon noteeraamatta jättämistä JOKA NÄKYY KOIRALLE" ja "yhdessä kohtaamista", "

Siis mikä kohta tuossa, että juttelet tulijalle normaalisti ja noteeraat tulijan, muttet pelkäävää koiraa on sitä pelon yhdessä kohtaamista?

Mä luulen tietäväni, kuten varmasti kaikki muutkin palstalla mitä on yhdessä kohtaaminen, se on vuorovaikutusta yhdessä kohtavien välillä. Tämän takia siis ei aukene pätkän vertaa siis se miten teoria siitä, että jotain kohdataan yhdessä toteutuu mallissa jossa toista osapuolta ei edes noteerata toiselle osapuolelle näkyvästi.

"että ehkäpä omatkin lapsesi on siedätetty vieraisiin ilman kauppojen tyhjentämistä tai jotain yhtä puupäistä esimerkkiä. "

Jeps aivan taatusti ja jopa ilman traumoja perusturvallisuudessaan. Se tapahtuu sillä, että lapsen pelko otetaan huomioon ja sitä pyritään aktiivisella toiminnalla yhdessä kohdaten lievittämään.

... kirjoitti:

...pyrkisit pysymään asiassa puuttumatta kenenkään henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, tuntuisiko keskustelu silloin antoisemmalta? Ei tarvitsisi sinun ekskittyä minun olemukseeni, vaan voisit vain keskittyä tuohon aloittajallesi antamaasi neuvoon...

"Totta kai, kun tilanne on päällä niin se NOTEERATAAN, MUTTA EI KOIRALLE, JOS EI OLE PAKKO."

Eli aloittajalla on koira joka on pelosta paniikissa. Eikö vielä ole pakko noteerata koiran pelkoa?

"Tämä on sitä "pelon noteeraamatta jättämistä JOKA NÄKYY KOIRALLE" ja "yhdessä kohtaamista", "

Siis mikä kohta tuossa, että juttelet tulijalle normaalisti ja noteeraat tulijan, muttet pelkäävää koiraa on sitä pelon yhdessä kohtaamista?

Mä luulen tietäväni, kuten varmasti kaikki muutkin palstalla mitä on yhdessä kohtaaminen, se on vuorovaikutusta yhdessä kohtavien välillä. Tämän takia siis ei aukene pätkän vertaa siis se miten teoria siitä, että jotain kohdataan yhdessä toteutuu mallissa jossa toista osapuolta ei edes noteerata toiselle osapuolelle näkyvästi.

"että ehkäpä omatkin lapsesi on siedätetty vieraisiin ilman kauppojen tyhjentämistä tai jotain yhtä puupäistä esimerkkiä. "

Jeps aivan taatusti ja jopa ilman traumoja perusturvallisuudessaan. Se tapahtuu sillä, että lapsen pelko otetaan huomioon ja sitä pyritään aktiivisella toiminnalla yhdessä kohdaten lievittämään.

Lue lisää

Juuri tästä syystä, kun et ihan oikeasti tiedä etkä halua ymmärtää, vaan keskityt jatkuvasti vain luulemiseen, pyysin sinua jo aiemmin kysymään apua joltain reaalimaailman ammatti-ihmiseltä, sillä näillä nettikeskusteluilla ymmärrys ei lisäänny jos et sitä itse halua.

--- lainaus alkaa ---

Siis mikä kohta tuossa, että juttelet tulijalle normaalisti ja noteeraat tulijan, muttet pelkäävää koiraa on sitä pelon yhdessä kohtaamista?

--- lainaus loppuu ---

Kuten tuossa aiemmin jo yritin sinulle kertoa mahdollisimman kansantajuisesti, asioiden yhdessä kohtaaminen ei edellytä sanallista tai fyysistä vuorovaikutusta, ei kliimaksia namin tai halin muodossa. Yhdessä kohtaaminen koiran kanssa on esimerkin näyttämistä, tilanteen hallintaa ja rauhallista käytöstä, jonka avulla koira oppii luottamaan ohjaajaan ja hallitsemaan pikkuhiljaa myös yllättäviä tilanteita.

Tämäpä tästä "dialogista" minun osaltani, sillä sinun sivistämiseesi en enää aikaani tuhlaa vaikka väittäisit mitä tahansa.

... kirjoitti:

...kukkahatuttoman sedän puolesta, sillä kysymyksesi on vahingossa tullut minun kirjoitamani viestin alapuolelle.

Hän otti lasten pelkotilat ihan aiheesta puheeksi, sillä pelkojen tunteminen on hyvin yleiseläimellinen taipumus. Eikä niiden kohtaamisesakaan juuri ole eroa lajista riippuen.

Lapsiin vertaaaminen toimii, koska lapsien kasvatuksessa ajatukset ovat jalostuneemmat, eli näitä asioita on pohdittu enemmän kuin koirien kasvattamisen kohdalla.

Lue lisää

Kaikki sen tajuaa (myös sinä itse), että tuo "minä:)" :n kysymys oli JUURI SINULLE "..." tarkoitettu :D!

Kukkahatuton setä kirjoitti:

Juuri tästä syystä, kun et ihan oikeasti tiedä etkä halua ymmärtää, vaan keskityt jatkuvasti vain luulemiseen, pyysin sinua jo aiemmin kysymään apua joltain reaalimaailman ammatti-ihmiseltä, sillä näillä nettikeskusteluilla ymmärrys ei lisäänny jos et sitä itse halua.

--- lainaus alkaa ---

Siis mikä kohta tuossa, että juttelet tulijalle normaalisti ja noteeraat tulijan, muttet pelkäävää koiraa on sitä pelon yhdessä kohtaamista?

--- lainaus loppuu ---

Kuten tuossa aiemmin jo yritin sinulle kertoa mahdollisimman kansantajuisesti, asioiden yhdessä kohtaaminen ei edellytä sanallista tai fyysistä vuorovaikutusta, ei kliimaksia namin tai halin muodossa. Yhdessä kohtaaminen koiran kanssa on esimerkin näyttämistä, tilanteen hallintaa ja rauhallista käytöstä, jonka avulla koira oppii luottamaan ohjaajaan ja hallitsemaan pikkuhiljaa myös yllättäviä tilanteita.

Tämäpä tästä "dialogista" minun osaltani, sillä sinun sivistämiseesi en enää aikaani tuhlaa vaikka väittäisit mitä tahansa.

Lue lisää

Eli koiran pelon kohtaaminen yhdessä, edellyttää pelon huomioimista, eikös?

Sinun mallissasi siis pelko kohdataan yhdessä. Pelko on tässä asiayhteydessä siis pelonkohde, eli koiralle auto tai lapselle se lällättävä mummo. Vuorovaikutuksesi siis kohdituu siihen autoon tai mummoon, näytät esimerkilläsi miten tämä pelko kohdataan ja koira tai lapsi on vain mukana sivusta seuraajana.

Mutta kaikki hienot teoriat joista kerroit taas käsittelevät pelon koiran tai lapsen kokemana tunteena, jolloin pelkotunne kohdataan yhdessä. Eli kutsu vaikka kliimaksiksi, ihan sama, mutta pääosassa on se tunne ja siihen keskitytään ja sitä opetellaan käsittelemään.

Harmi, ettet osannut antaa teoriapohjaa antamallesi vinkille. Kiitos kuitenkin minun teoriani vahvistamisesta hienoin teoriaosuuksin... Avun vastaantottajan päätettävissähän on aina, että lähteekö hän toeuttamaan ohjeita joita ei kyetä perustelemaan vai ohjeita joilla on tieteellinen tuki pohjalla...

en sinä:D kirjoitti:

Kaikki sen tajuaa (myös sinä itse), että tuo "minä:)" :n kysymys oli JUURI SINULLE "..." tarkoitettu :D!

...no sitten vastaus on, koska nimimerkki kukkahatuton setä halusi puhua lasten kasvatuksesta ja otti sen esiin keskusteluun.

... kirjoitti:

...no sitten vastaus on, koska nimimerkki kukkahatuton setä halusi puhua lasten kasvatuksesta ja otti sen esiin keskusteluun.

kukkahatuton setä antoi vain esimerkin, sinä pöllöpää SAMAISTIT LASTEN JA KOIRIEN KASVATUKSEN JA TUNTEET/ REAKTIOT... Kasva vielä hiukkasen ja ota vasta sit osaa keskusteluihin :D.

ensinä:D kirjoitti:

kukkahatuton setä antoi vain esimerkin, sinä pöllöpää SAMAISTIT LASTEN JA KOIRIEN KASVATUKSEN JA TUNTEET/ REAKTIOT... Kasva vielä hiukkasen ja ota vasta sit osaa keskusteluihin :D.

Lue lisää

...antoi myös esimerkiksi omat koiransa, mitä hän on niiden kanssa tehnyt. Eli omat koirat esimerkiksi, ja sitten vielä puhui niistä niiden tuenteista ja reaktioista, vaikka kyse oli aloittajan koirasta... Hyi, hyi, hyi...

Mene kertomaan hänelle, se että nyt puhuttiin vain aloittajan koirasta, ei mistään pelkotuntemuksesta yleisemmin. Mehän kaikki osaamme niin hirveästi puhua juuri vain aloittajan koirasta.

... kirjoitti:

...antoi myös esimerkiksi omat koiransa, mitä hän on niiden kanssa tehnyt. Eli omat koirat esimerkiksi, ja sitten vielä puhui niistä niiden tuenteista ja reaktioista, vaikka kyse oli aloittajan koirasta... Hyi, hyi, hyi...

Mene kertomaan hänelle, se että nyt puhuttiin vain aloittajan koirasta, ei mistään pelkotuntemuksesta yleisemmin. Mehän kaikki osaamme niin hirveästi puhua juuri vain aloittajan koirasta.

Lue lisää

:D :D :D

hiekkatie juu mutta asfaltilla ilmenee kanssa samanlaista käyttäytymistä. Tosin nyt kun olen alkanut tarkkailemaan koirani reaktiota ohiajaviin autoihin niin se ei vaikuta olevan pelkoa, vaan koira väistää sitä autoa tosin aika paljon kun minäkin meinaan lentää sen mukana ojaan :D sillä on häntä pystyssä ja pää myös eli pelkoa se ei voi olla vai voiko?

keppejä kun tämä tykkää hirveästi kanniskella niin eilen lenkillä ojensin sille kepin jota se sitten kanteli niin polleana kuin mikäkin maailmanvaltias. auto kun tuli vastaan niin tämä tiputti kepin suustaan ja pysähtyi katseleen, nostin kepin maasta juuri kun auto oli melkein meidän kohalla ja koira se vaan edelleen seisoi paikallaan ja ihmetteli missä mun keppi on?! annoin sen kepin sitten heti sille kun auto ohitti meidät..

pup kirjoitti:

hiekkatie juu mutta asfaltilla ilmenee kanssa samanlaista käyttäytymistä. Tosin nyt kun olen alkanut tarkkailemaan koirani reaktiota ohiajaviin autoihin niin se ei vaikuta olevan pelkoa, vaan koira väistää sitä autoa tosin aika paljon kun minäkin meinaan lentää sen mukana ojaan :D sillä on häntä pystyssä ja pää myös eli pelkoa se ei voi olla vai voiko?

keppejä kun tämä tykkää hirveästi kanniskella niin eilen lenkillä ojensin sille kepin jota se sitten kanteli niin polleana kuin mikäkin maailmanvaltias. auto kun tuli vastaan niin tämä tiputti kepin suustaan ja pysähtyi katseleen, nostin kepin maasta juuri kun auto oli melkein meidän kohalla ja koira se vaan edelleen seisoi paikallaan ja ihmetteli missä mun keppi on?! annoin sen kepin sitten heti sille kun auto ohitti meidät..

Lue lisää

voi olla, että on saanut alkunsa hiekkatiestä. Jos vielä miettii pennun kokoa (ensimmäistä kertaa kävellessä) niin se ohi ajava auto on iso juttu. Siihen ohitus tilanteeseen kun lisää äänen yhdistettynä pölyyn ja irtohiekkaan niin on siinä pennulla ilmettelemistä. Kokeileppa hiekkatiellä mennä tiensivuun mahallesi (pennuntaso) ja odata kunnes tulee auto ja ohitus. Aika karmiva kokemus uskoisin. Tosin voi olla vielä karmivampi jos valkotakkiset tulee ja vie. ei taida siinä selitykseksi kelvata, että tämä oli eräänlainen koe.. =D

perheen isä kirjoitti:

voi olla, että on saanut alkunsa hiekkatiestä. Jos vielä miettii pennun kokoa (ensimmäistä kertaa kävellessä) niin se ohi ajava auto on iso juttu. Siihen ohitus tilanteeseen kun lisää äänen yhdistettynä pölyyn ja irtohiekkaan niin on siinä pennulla ilmettelemistä. Kokeileppa hiekkatiellä mennä tiensivuun mahallesi (pennuntaso) ja odata kunnes tulee auto ja ohitus. Aika karmiva kokemus uskoisin. Tosin voi olla vielä karmivampi jos valkotakkiset tulee ja vie. ei taida siinä selitykseksi kelvata, että tämä oli eräänlainen koe.. =D

Lue lisää

joo ei taida kelvata selitykset siinä vaiheessa :D :D olen myöskin vahvasti sitä mieltä että tämä on ohimenevää kun pentu tuosta kasvaa isommaksi, kun viimeaikaiset reaktiot ovat olleet aika pieniä aikasempiin verratuna

oon kuullut joskus vähän vastaavanlaisesta tilannekäyttäytymisestä, missä koira(pentu) joka tarpeeksi hermostuu/pelästyy autoista ja kaikista liikkuvista niin vanhempana se sitten ilmenee agressiona, ruvetaan hyökkäilee ja haukkumaan autoa ym. mikä vaan tulee kohti :/
koira kun katsoo siinä vaiheessa tehtäväkseen ajaa kaikki lähestyvä ympäriltä pois, omistajasta ei ole enää hoitamaan tilannetta niin koira tekee sen, minkä sen ei kuuluisi hoitaa

pup kirjoitti:

joo ei taida kelvata selitykset siinä vaiheessa :D :D olen myöskin vahvasti sitä mieltä että tämä on ohimenevää kun pentu tuosta kasvaa isommaksi, kun viimeaikaiset reaktiot ovat olleet aika pieniä aikasempiin verratuna

oon kuullut joskus vähän vastaavanlaisesta tilannekäyttäytymisestä, missä koira(pentu) joka tarpeeksi hermostuu/pelästyy autoista ja kaikista liikkuvista niin vanhempana se sitten ilmenee agressiona, ruvetaan hyökkäilee ja haukkumaan autoa ym. mikä vaan tulee kohti :/
koira kun katsoo siinä vaiheessa tehtäväkseen ajaa kaikki lähestyvä ympäriltä pois, omistajasta ei ole enää hoitamaan tilannetta niin koira tekee sen, minkä sen ei kuuluisi hoitaa

Lue lisää

Paras tapa onkin seurata koiraa, kun "tapa" menee ohi, että se on myös rento tai rennon oloinen..
Ota pallo kepin tilalle jo käytännön syistä.

pup kirjoitti:

joo ei taida kelvata selitykset siinä vaiheessa :D :D olen myöskin vahvasti sitä mieltä että tämä on ohimenevää kun pentu tuosta kasvaa isommaksi, kun viimeaikaiset reaktiot ovat olleet aika pieniä aikasempiin verratuna

oon kuullut joskus vähän vastaavanlaisesta tilannekäyttäytymisestä, missä koira(pentu) joka tarpeeksi hermostuu/pelästyy autoista ja kaikista liikkuvista niin vanhempana se sitten ilmenee agressiona, ruvetaan hyökkäilee ja haukkumaan autoa ym. mikä vaan tulee kohti :/
koira kun katsoo siinä vaiheessa tehtäväkseen ajaa kaikki lähestyvä ympäriltä pois, omistajasta ei ole enää hoitamaan tilannetta niin koira tekee sen, minkä sen ei kuuluisi hoitaa

Lue lisää

...jos pentu pelkää jotain, pentu yleensä näyttää sen vain pelkona, sillä pennulla ei vielä ole käsitystä siitä, että se voisi suojata itse itseään ja se luottaa siihen, että muut suojelevat sitä. Pentuvaiheen ihana naivius kuitenkin muuttuu vanhemmaksi tullessa, kun koira ymmärtää, että myös se itse on toimintaan kykenevä itsenäinen eläin. Riippuu koiran luonteesta miten se alkaa toimimaan, lähteekö se esimerkiksi rähisemään, jotta karkottaisi pelottavan asian.

Jotkut koira ovat selvästi herkempiä pelkäämään. Kuitenkin koirat tarvitsevat pelätäkseen kokemuksen tilanteesta, eli niiden pitää olla ollut tilanteessa ja kokenut siinä jotain epämiellyttävää. Sosiaalistaminen on sitä, että koira viedään tilanteisiin ja sille näytetään ettei niissä ole mitään epämiellyttävää. Kokemuksia saadakseen koiran pitää kokea tilanteita ja jos pentusi vain katsoo rauhassa autoja, niin se on vain sen kokemista, se muodostaa kuvaa siitä mikä tuo on mitä sen aistit aivoille kertovat. Eli se vain katsoo ja seuraa autoja, se ei todella merkitse sitä, että koira pelkäisi autoja.

Oma koirani oli erittäin pitkään myös vain kiinnostunut asioista. Kun olimme tutulla lenkillä, jos jossaikin yllättävässä paikassa oli jotain poikkeavaa, esimerkiksi kerran hakkuuaukealla oli metsuri moottorisahalla pätkimässä puita, niin koira vain pysähtyi tuijottamaan. Se tuijotti metsuria useamman minuutin. Sitten homma oli selvä, ok, tuollakin voi olla ihminen josta lähtee kova meteli. Seuraavana päivänä samalle hakkuu aukealle oli ilmestynyt polttopuupino. Sitä pysähdyttiin tuijottamaan myös useammaksi minuutiksi. Koira ehkä odotti, että sillä aukealla on ihminen josta lähtee meteli ja pysähtyi ihmettelemään kun ei ollutkaan ja lisäksi oli vielä outoa, että nyt sillä tutulla aukealla oli jotain muuta mitä aiemmin ei ole ollut. Myöhemmin pentu tällaisten kokemusten myöstä tajusi sen, että ympäristö muuttuu, ei siitä tarvitse sen enempää välittää...

Eli koiran vain pitää tutustua asioihin. Onneksi olet huomannut, että koirasi tutustumiseen autoihin ei liity kuitenkaan pelkoa. Anna ihmeessä koiran tuijottaa asioita ja aistia ne niin hyvin kuin vain mahdollista, myöhemmin se teitää jo pelkällä vilkaisulla mikä tuokin asia on... Mutta kuten perheen isäkin sanoi; tarkkaile koiran reakointia ja toimi jos koira esittää epämiellyttävyyden merkkejä.