Jokaisen ihmisen henkilökohtainen usko ja luottamus, kohdistui se sitten mihinkä tahansa ja sisälsi se mitä tahansa, tai oli siinä vaateita tai ei, kun se on puhdas ja vilpitön, niin se on oikea, sillä vilpittömyyttä ei tuomita, koska Jumala kunnioittaa vilpittömyyttä ja arvostaa ihmistä myös sen mukaisesti. Niinpä jos ihminen vilpittömästi pettämättä laisinkaan itseään on sitä mieltä ettei Jumalaa ole olemassa, niin hän ei suinkaan ole ateisti. Hän vain ei vilpittömästi usko Jumalan olevan olemassa, eikä siitä silloin ole säädetty rangaistusta. Mutta jos ihminen hiemankaan epäilee onko Jumalaa vai eikö, niin sekin jos se tapahtuu vilpittömyydessä, on vaille säädettyä rangaistusta. Mutta jos ihminen kieltää Jumalan vain siksi, että Jumalan olemassa olo ei sovi hänen suunnitelmiinsa ja hänen elämäntyyliinsä ja hänen tahtoonsa, niin silloin kyseessä ei ole vilpitön kieltäminen vaan Jumalan olemassaolon vastustaminen ja se on ateismia ja siitä on rangaistus säädetty. Jos taas ihminen ajattelee, että tuo rangaistuksilla uhkailu on huuhaata, niin hänellä on täysin oikeus niin ajatella, mutta hänen on huomioitava se, että ne jotka niin ajattelevat puhuessaan rangaistuksen olemassa olosta tekevät sen vain oman uskomuksensa mukaan, ja se on vain heidän uskomuksensa. Onko se sitten oikein taikka väärin, sitä ei ole ihmisellä oikeus päättää, sillä jos se on oikein, niin rangaistus astuu voimaan, mutta jos se ei ole, niin tuo puhe rangaistuksesta on vain huuhaata, mutta kysymys kuuluukin silloin että kannattaako ottaa riski?
NIIN KUIN SINÄ USKOT JA LUOTAT
adamin.poika
0111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.