Epämukavia autoja

Yleissääntö on, että mitä sporttisempi auto on, sen epämukavampi se on. Ääritapauksena kilpa-autot, joissa mukavuudelle ei ole korvaa lotkautettu, vaan kaikki tehdään nopeuden parantamiseksi.

Näihän se on etenkin kaupunkialueilla. Tojonräppänöillä yms. painellaan 50-60 km/h ihan rajoituksista piittaamatta = myös kolmenkympin alueelle.

Mutta valtateillä ja moottoriteillä alkaa painamaan myös ajo-ominaisuudet ja siellä moni näistä taajamien rallikuskeista joutuukin tyytymään 15-20 km/h rajoitusta pienempään nopeuteen, vaikka se kuin harmittaisi.

Tehokkaita autoja on ainakin kahta lajia. Urheiluautot ehkä ovat jonkin verran epämukavia koska niistä halutaan tehdä melko kompakteja, kevyitä, kaasuun reagoivia, ketteriä ja tietä tarkasti seuraavia. Loistoautoissakin on tehoa mutta niissä ei mukavuudesta tingitä.

Esim vuoden 86 nissan micran huippunnopeus on 125km/h todellinen siedettävä maksiminopeus on ehkä noin 90, sitä kovempi vauhti alkaa olemaan epämukavaa ja vaaraksi autolle(kin) siksi ei tule ajettua kovaa.

Sitten taasen esim 2004 vuoden Volvo v40:n huippunopeus on reilu 200, joten näinollen esim 140 km vauhti ei tällä laitteella tunnu yhtään niin kovalta kuin 90km/h micralla.

Eli ei se auton hinta siihen vaikuta miten kovaa voi ajaa, lähinnä moottorin koko ja auton kunto muutenkin...

No mun keskimoottorinen on aika epämukava kaupunkiliikenteessä, joka viemärinkannessa jysäyttää selkärankaan kun jousitus on niin jäykkä ja valoista lähtiessä pitää aina varoa ettei jysäytä edelläajavan peräluukkuuun jos vahingossa antaa kaasua liikaa. Kytkintä joutuu jurraamaan kaupungissa niin että vasen jalka tulee toisinaan kipeäksi, on niin jäykkä kytkin.

Maantiellä tuo kuitenkin on huisin hauska ajaa ja parasta on tietysti ohitukset kun antaa kaasua niin on välittömästi ohi.

Leikkikaluhan se on ja kyllä sillä mielellään ajaa pitempäänkin maantiellä, mutta ns. pilluralliin en sillä lähtisi sen verran tuskallista on tuo kaupunkiajelu.