Onko Papin virka, tai (pastorin kirkollisen työntekijän virka) - vain elatuksen ansaitsemis keino? Pastoreiden menestys riippuu siitä, että eivät puhu totuutta voidakseen menestyä. - Heidän on puhuttava ja toimittava hyvin kyseenalaisesti totuuteen nähden, sillä muuten he joutuisivat luopumaan "urastaan", ja näin on tapahtunutkin totuuden puhujalla.
Pelkkää sosiaalista papin virkaa harjoittaessaan hän herättää kunnioitettavuutta, ja sillä tavalla hän voi saada täyden omistusoikeuden kirkon jäseniin. Ja uskon muodostama oppikiihko saa hänessä jopa hirveät mittasuhteet. Eli hyvinvointi ja ajallinen menestys on vallannut heissä totuuden paikan, ja monet "totuutta" etsivät ihmiset yrittävät paeta omaa olemassaoloaan, pakenemalla kirkolliseen dokmiin (oppiin) uppoutumalla siihen. Mutta auttaako se, että pakenemme kaksinaisuuden ristiriitaa, ja etsimme jonkun vaikkapa adventtikirkon oppi-päätelmistä keinotekoista lohdutusta?
Ei varmasti, ne vain lisäävät ristiriitaa ja sen ohessa tuskaa - erottautumalla yhteiskunnasta jakamalla itseämme tuon kirkollisen yhteisön dogmin (Jumalan; joksi he häntä nimittävät)! Se Jumala joka kaikkeutta hallitsee on ajan ulottumattomissa, eli ulottuvaisuuden tuolla puolen. "Hänen Jumalan" ikuisuus elämä on meidän sanojen ja ajatusten ulottumattomissa. Jos totuus viriää meissä, niin silloin poistuvat kaikki se mikä on jumalallisessa mielessä maallista kärsimystä ja piinaa arkielämässä, päivittäisessä ymmärryksessämme.
NeNe poistuvat - häviävät, ja vain totuuden olemassaolo saapuu tilalle ja se elvyttää sielumme olotilan täydellisesti. "Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia sellaisia mekin olemme tässä maailmassa".1Joh.4:17-18. "Pelkoa rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa".
Pelkkää sosiaalista papin virkaa harjoittaessaan hän herättää kunnioitettavuutta, ja sillä tavalla hän voi saada täyden omistusoikeuden kirkon jäseniin. Ja uskon muodostama oppikiihko saa hänessä jopa hirveät mittasuhteet. Eli hyvinvointi ja ajallinen menestys on vallannut heissä totuuden paikan, ja monet "totuutta" etsivät ihmiset yrittävät paeta omaa olemassaoloaan, pakenemalla kirkolliseen dokmiin (oppiin) uppoutumalla siihen. Mutta auttaako se, että pakenemme kaksinaisuuden ristiriitaa, ja etsimme jonkun vaikkapa adventtikirkon oppi-päätelmistä keinotekoista lohdutusta?
Ei varmasti, ne vain lisäävät ristiriitaa ja sen ohessa tuskaa - erottautumalla yhteiskunnasta jakamalla itseämme tuon kirkollisen yhteisön dogmin (Jumalan; joksi he häntä nimittävät)! Se Jumala joka kaikkeutta hallitsee on ajan ulottumattomissa, eli ulottuvaisuuden tuolla puolen. "Hänen Jumalan" ikuisuus elämä on meidän sanojen ja ajatusten ulottumattomissa. Jos totuus viriää meissä, niin silloin poistuvat kaikki se mikä on jumalallisessa mielessä maallista kärsimystä ja piinaa arkielämässä, päivittäisessä ymmärryksessämme.
NeNe poistuvat - häviävät, ja vain totuuden olemassaolo saapuu tilalle ja se elvyttää sielumme olotilan täydellisesti. "Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia sellaisia mekin olemme tässä maailmassa".1Joh.4:17-18. "Pelkoa rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa".
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.