Miksi kannattaa uskoa?

Muinaisten kansojen historia kiinnostaa. Sumeri Akkadi Assyria Babylonia Heetit ym. ennenkaikkea
Egypti. Farao Tutankhamenin kuolinnaamio, sisimmän arkunkansi,sekä tietysti farao Khufun
(Kheopsi ) pyramidi esm. ovat aikalaisilta uskomattomia taideteoksia.
Myönnän lumoutuneeni muinaisegyptin taiteesta ja kulttuurista.

No tottakai myytit ovat kiinnostavia ja niistä voi jopa oppia asioita mutta ei niiden kannata uskoa olevan totta.

Mutta minusta tiede on hyvinkin kiehtovaa! Mitä kaikkea löytykään vaikkapa meren syvyyksistä tai avaruudesta.

Mytologia on erittäin kiinnostavaa ja jännittävää. Itse olen kiinnostunut erityisesti muinaisegyptin ja maya kansan ja muinaisen kreikan lumoavasta historiasta ja mytologiasta.

Myöskin huumausaineiden käyttö on luultavasti paljon kiehtovampaa ja jännittävämpää kuin normaali elämä, mutta en minä siltikään käytä niitä. Minulle riittää vallan mainiosti tämä tylsä elämä. On haastavampaa kehittää itse jotain mielenkiintoista tekemistä itselleen jotta elämä olisi kiehtovaa ja jännittävää, kuin ottaa joku valmis paketti.

Siksi juuri ihminen uskookin johonkin mitä tämä "tylsä" elämä ei voi helposti antaa. Se voi sen antaa jos haluaa itseään kehittää oikeisiin suuntiin, näkemään kokonaisuuksia ja ymmärtämään niitä egonsa ulkopuolisina asioina.

Uskomukset ovat yleensä halua ymmärtää jotain mitä ei käsitetä. Tiede ei voi selittää jumaluuden olemassaoloa tai olemattomuutta mutta voi selittää paljon asioita jotka johtavat monella uskontoihin uskomiseen muuten.

Tiede ei ole tylsää vaikka se onkin hyvin "maanläheistä" ja vaatii usein hurjasti tutkimusta jonka tekevät enemmän tai vähemmän nörtit laboratorio-oloissa ja tietokonesimulaatioilla. Jotkut nerot omissa päissään tämän kaiken mutta heilläkin pitää olla uskomaton määrä tietoa pohjalla.

Maailma on juuri niin tylsä tai mahtava kuin sen haluaa nähdä. Varmasti moni uskovainenkin kokee elämisen tylsäksi ja odottelee vain sitä tuonpuoleista joka poistaa kärsimykset.

En kiistä siis lainkaan. Ihminen varsinkin nykyään elää elämyksistä koska aikaa on muuhunkin kuin elämän ylläpitämiseen - toisin kuin aikoinaan kun elämä oli yhtä taistelua(ei tosin aivan kokoaikaa).

Ihmisen kemia on kehittynyt palkitsemaan inhimillisistä toiminnoista jotka hyödyntävät meitä ja suvunjatkamista. Seksi on kivaa vain koska orgasmi on palkinto kemiallisesti. Samoin urheilu, hoksaaminen, itsensä tai toisen voittaminen tms. Myös antaminen on palkitsevaa koska ihminen oli ainakin ennen hyvin yhteisöllinen olento joka ei olisi voinut jäädä henkiin ilman muiden apua. Ei oikeastaan nykyäänkään ihminen voi hyvin ilman muiden apua. Yksinäisyys on vakava seuraus yhteiskunnan vääristä kehityssuunnista.

Jopas tuli jo liikaa juttua lyhyestä kysymyksestä. Niin sen vielä sanoisin että ihmiselle on toissijaista onko hän uskovainen vai ei -tämä ei vaikuta palkitsemiseen eikä suvunjatkamiseen - siten evoluutiolla ei ole mitään vastaan uskontoja.

Voin tietysti puhua vain omasta puolestani.
Tylsä on kai viimeinen sana jota tästä maailmasta - vaikkapa tieteelliseltäkin kannalta katsottuna - käyttäisin. Pelkästään Suomessa kasvaviin sammaleisiin ja jäkäliin perehtyminen täyttäisi koko elämäniän, puhumattakaan vaikkapa kovakuoriaisista, sienistä tai kivilajeista.
Erityisen kiinnostavaa on myös pohdiskella miten monenlaisiin myytteihin ja uskomuksiin eri ihmiset voivatkaan aivan vakavissaan uskoa - ja jopa muokata käyttäytymistään näiden uskomusten mukaan.
Elää elämänsä yhden uskomuksen mukaan, luullen tietävänsä kaiken tarpeellisen - kiehtovaa ja jännittävää ehkä sinun mielestäsi mutta minusta yhtä kiehtovaa ja jännittävää kuin lyödä silmälaput silmilleen ja tulpat korviin ja seurata edelläkulkevaa nutusta kiinni pitämällä.

"Myytteihin ja vanhoihin uskomuksiin perustuva maailmankuva on kiehtovampi ja jännittävämpi kuin tylsistä tieteellisistä totuuksista riippuva. Kiistättekö tämän?"

Ehdottomasti kiistän. Myytit ja uskomukset maailmankuvan muodostajina ovat eittämättä kiehtovia, mutta ne eivät yllä faktatietojen tasolle tälläkään alueella. Ehkä se minun kohdallani johtuu siitä, että *tiedän* myyttien olevan 'vain' myyttejä eikä todellista historiaa. Minotaurus ei häiriköinyt labyrintissa Kreetan saarella, vaikka tarina olisi monta potenssiinkorotusta kiehtovampi jos näin olisi tapahtunut, ja kyseinen labyrintti olisi kaivettu esiin härkäpään kalloa myöten. Tarinoita kun jokainen voi sepittää mielikuvituksensa mukaan, mutta konkreettisesti tapahtunut on historiallisesti niin paljon merkittävämpää ja vaikuttaa voimallisemmin myös jälkipolvien suhtautumiseen itseensä, ympäristöönsä ja toisiin ihmisiin. Valitettavasti ihmisaivot ovat sellaiset, että merkityksellisyyttä ja tunnistettavuutta etsitään kaikesta, jopa todellisuuden kustannuksella omaa elämää helpottaen, minkä vuoksi esim. uskonnot ovat yhä voimissaan.

Oikean todellisuuden tapahtumat jättävät mielikuvituksenkin varjoonsa, josta Thronoskin tuossa jo ehättikin kertoa.

Maailmankaikkeus on kiehtovampi kuin yksikään tarina. Ja se on sitä paitsi totta. uskomukset eivät ole.

Minusta myytit ja vanhat uskomukset ovat tylsiä. Kaiken maailman fantasijutut ovat minusta todella pitkästyttäviä.
Minua innostaa oikeasti olemassa olevat mahtavat asiat. En lakkaa ihmettelemästä luonnon monimuotoisuutta ja kykyä sopeutua. En tarvitse mielikuvitustarinoita viihtyäkseni. Todellisuus tarjoaa niin paljon mielenkiintoisia juttuja elämääni.