Voiko ns. tosiuskovainen viettää päivääkään tai jopa hetkeäkään niin, ettei uskonto olisi ajatuksissa mukana?
Työpaikallani on uskonnon huomaan elämänsä antanut henkilö, jonka lähes jokaisessa lauseessa on jotain uskontoon viittaavaa. Kaikenlainen kommunikointi hänen kanssaan on suhteellisen työlästä ja hankalaa, koska hän ei selvästikään ymmärrä asioita nk. maalliselta kannalta. Kun hän yrittää ymmärtää kuulemaansa, hän toistaa lauseita, ja sekoittaa mukaan jeesusta ja jumalaa tai raamatunlauseita, ja juttu vääristyy ihan käsittämättömäksi soopaksi. Lisäksi, kun kyseinen henkilö kirjoittaa viestejä lapulle, ne ovat jotenkin raamatun mukaisissa sanakäänteissä, ja täynnä kirjoitusvirheitä, eikä suomen kieliopista ole jälkeäkään.
Kokemuksia vastaavasta?
Työpaikallani on uskonnon huomaan elämänsä antanut henkilö, jonka lähes jokaisessa lauseessa on jotain uskontoon viittaavaa. Kaikenlainen kommunikointi hänen kanssaan on suhteellisen työlästä ja hankalaa, koska hän ei selvästikään ymmärrä asioita nk. maalliselta kannalta. Kun hän yrittää ymmärtää kuulemaansa, hän toistaa lauseita, ja sekoittaa mukaan jeesusta ja jumalaa tai raamatunlauseita, ja juttu vääristyy ihan käsittämättömäksi soopaksi. Lisäksi, kun kyseinen henkilö kirjoittaa viestejä lapulle, ne ovat jotenkin raamatun mukaisissa sanakäänteissä, ja täynnä kirjoitusvirheitä, eikä suomen kieliopista ole jälkeäkään.
Kokemuksia vastaavasta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ovat vielä arvaamattomia.
Minäkin olen uskovainen, enkä puhu ateistien keskellä kokoajan uskonasioista, koska tajuan ettei heillä ole uskoa. Älä unohda että jokainen uskovainen on erilainen persoona kuin toinen, eivät kaikki puhu uskostansa paljonkaan kenellekkään, vaikka jollekkin pitäisi siitä kertoa...!
"..enkä puhu ateistien keskellä kokoajan uskonasioista.."
Niin, eiväthän kaikki uskovaiset tietenkään puhu uskonnosta koko ajan, mutta puhuvat siitä kumminkin tilaisuuden tullen. Olen tavannut useitakin uskovaisia, jotka eivät muusta puhukkaan.
Aika jännä, miten joku haluaa avoimesti kertoa, että uskoo satujen ja mielikuvitusolennon olevan totta, ja miten nenästä vedettävissä on. Miksi joillekkin pitäisi kertoa uskonnosta?!
Tapaan lähes päivittäin ihmisiä, jotka ovat koonneet päähänsä uskonnon, jota muut eivät ymmärrä. Varmasti minäkin vaikutan uskovaiselta, kun alan kertomaan omista uskomuksistani ja kokemuksistani jollekin. Me kaikki olemme jollain tapaa kummajaisia toisten mielestä. En tiedä yhtäkään ihmistä, joka olisi identtinen uskomuksissaan toisen ihmisen kanssa. Jokainen tekee tulkintoja.
Itse en pidä kaikkia kummajaisina.
Kyse ei ole identtisyydestä, vaan siitä, miten yleisesti uskonto on sekoittanut uskovaisten päät. Monet uskovaiset kun käyttäytyvät aika samalla tavalla, eli houruavat raamatunlauseita joka käänteessä.
Jonkun uskontona toimii epäjumala, joka voi olla raha, auto, polupyörä tai puunukke, ja ovathan tällaiset hiukka omituisia...!
WAU ONKO OLEMASSA KAIKKIVOIPA AUTO?! Mitäh?!
Jumala-käsitettä viljellään nykyään kyllä ihan liian liberaalisti. Se on totta, että jotkut ihmiset fiksaantuvat liiaksi esineisiin/rahaan/julkkiksiin/myyttisiin hahmoihin, mutta ettäkö jumalia...
Miten raha, auto, polupyörä tai puunukke voisi olla minkään luoja, sillä luojaksihan jumala käsitetään?
En ihmettele että joku uskossa oleva ihminen puhuu siitä vähän väliä, koska se on erittäin valtava asia että kuuluu pelastettujen joukkoon, ja on matkalla taivaaseen, pelastaa sielunsa joutumasta helvettiin!
Ja näin se taas nähtiin! Uskovainen ei voi olla vetämättä raamatunhokemia lauseisiinsa mukaan. Mutta eipä siinä mitään, mitä enemmän uskovaiset kirjoittelevat sitä enemmän asia vahvistuu.
Ihan hymyilyttää, miten aikuiset ihmiset aikuisten oikeesti uskovat kyseisiin satuihin..
mutta pari ärhäkkää uskista on joskus ollut työkaverina. Toinen näki jumalanpilkkaa joka asiassa ja toinen laisti hommista minkä ehti.
Ovat kyllä kovia tuomitsemaan, kyttäämään ja vahtaamaan kaiken maailman syntejä ympäristössään, ja itse ovat kaiken yläpuolella. Ja voi sitä käännyttämisen vimmaa..