Seurakunnissa vallitsee tila, jossa Jumalan Poika on heitetty nurkkaan. Ihmiset ovat ulkonaisesti hurskaita, puuhailevat paljon, pitävät kovaa ääntä tekemisistään. Uskovat ovat niin itsekkäistä, että he haluavat olla kokoajan esillä, ensimmäisenä, tuomassa esille mahtavia taitojaan ja paljoja tekemisiään - siihenkö Jumala on meidät kutsunut?
Kaiken tämän puuhailun keskellä harvat näkevät seurakuntien todellisen tilan. Kuinka paljon siellä on syrjään jätettyjä, rikkinäisiä, unohdettuja, vaikeiden asioiden keskellä yksin kamppailevia sisaria ja veljiä - mutta tärkeintähän on, että ne, joilla menee hyvin, saavat olla esillä, muulla ei niin väliä, heikot saavatkin tuupertua matkalle.
Tällainen ajattelutapa, joka seurakunnissa vallitsee on hyvin maailmallinen ja kova ja se on irvikuva siitä millainen Jumalan perhe voisi olla.
Kristuksen ruumis kärsii, kukaan ei välitä, jos pikkurillin kynsi on pahasti tulehtunut ja putoaa pois, mitä siitä, pääasia, että hauislihakset ovat kunnossa ja pullistelevat, niin että kokonaisuus näyttää ulospäin hyvältä. Seurakunnan täytyy näyttää ulospäin hyvältä, että se houkuttelisi ulkopuolisia sisään, tämähän on viesti! Herää vain kysymys, että sisälle mihin ja keitä sinne sisälle halutaan.
Tiedättekö, jostain kumman syystä Raamatussa on viitattu siihen, ettei Jumalan omissa ole paljonkaan ulkonaisesti viisaita, kaikella tavoin mahtavia ihmisiä, vaan Jumalan omissa on paljon niitä, jotka ovat heikkoja, rikkinäisiä, alaspainettuja, syrjään jätettyjä, haavoitettuja, maailman silmissä täydellisiä surkimuksia. Tarvitsevatko seurakunnat näitä ihmisiä - joskus näyttää siltä etteivät tarvitse.
Mitä alaspainettu, maailman murjoma ihminen kuuleekaan monesti seurakuntien "viisaiden" suusta, lue Raamattua, ryhdistäydy, mene ammattiauttajalle, asennoidu positiivisesti, älä anna itseäsi kiusata tai alaspainaa, ole vahva. Näinhän nykyajan "laupias samarialainen" toimii ts. lakaisee ongelmat maton alle ja jatkaa itse matkaansa.
Eihän siitä tietenkään lehtien palstoille pääse, jos kuuntelee sisarensa tai veljensä hätää, on hänen tukenaan, kulkee hänen rinnallaan, kuuntelee ja kuuntelee.....se vaatii kärsivällisyyttä, omien etujensa unohtamista, sen unohtamista, mikä minusta olisi mukavaa, mitä minä tältä elämältä haluan.
Matteus 16:23-27
Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: "Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten".
Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.
Kaiken tämän puuhailun keskellä harvat näkevät seurakuntien todellisen tilan. Kuinka paljon siellä on syrjään jätettyjä, rikkinäisiä, unohdettuja, vaikeiden asioiden keskellä yksin kamppailevia sisaria ja veljiä - mutta tärkeintähän on, että ne, joilla menee hyvin, saavat olla esillä, muulla ei niin väliä, heikot saavatkin tuupertua matkalle.
Tällainen ajattelutapa, joka seurakunnissa vallitsee on hyvin maailmallinen ja kova ja se on irvikuva siitä millainen Jumalan perhe voisi olla.
Kristuksen ruumis kärsii, kukaan ei välitä, jos pikkurillin kynsi on pahasti tulehtunut ja putoaa pois, mitä siitä, pääasia, että hauislihakset ovat kunnossa ja pullistelevat, niin että kokonaisuus näyttää ulospäin hyvältä. Seurakunnan täytyy näyttää ulospäin hyvältä, että se houkuttelisi ulkopuolisia sisään, tämähän on viesti! Herää vain kysymys, että sisälle mihin ja keitä sinne sisälle halutaan.
Tiedättekö, jostain kumman syystä Raamatussa on viitattu siihen, ettei Jumalan omissa ole paljonkaan ulkonaisesti viisaita, kaikella tavoin mahtavia ihmisiä, vaan Jumalan omissa on paljon niitä, jotka ovat heikkoja, rikkinäisiä, alaspainettuja, syrjään jätettyjä, haavoitettuja, maailman silmissä täydellisiä surkimuksia. Tarvitsevatko seurakunnat näitä ihmisiä - joskus näyttää siltä etteivät tarvitse.
Mitä alaspainettu, maailman murjoma ihminen kuuleekaan monesti seurakuntien "viisaiden" suusta, lue Raamattua, ryhdistäydy, mene ammattiauttajalle, asennoidu positiivisesti, älä anna itseäsi kiusata tai alaspainaa, ole vahva. Näinhän nykyajan "laupias samarialainen" toimii ts. lakaisee ongelmat maton alle ja jatkaa itse matkaansa.
Eihän siitä tietenkään lehtien palstoille pääse, jos kuuntelee sisarensa tai veljensä hätää, on hänen tukenaan, kulkee hänen rinnallaan, kuuntelee ja kuuntelee.....se vaatii kärsivällisyyttä, omien etujensa unohtamista, sen unohtamista, mikä minusta olisi mukavaa, mitä minä tältä elämältä haluan.
Matteus 16:23-27
Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: "Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten".
Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jumalan todelliset "tekijät" puurtavat hiljaisuudessa, kenenkään näkemättä, mutta Jumala kyllä näkee!
Samat ajatukset nimim. "samaa mieltä" kanssa! Juuri noin asia monesti on! Hyvinvoinnin keskellä hurskailla on riittänyt resursseja kategorioida, pullistella hauiksiaan... Jne. Mutta? Jo kauan on ollut "toinen joukko". Kuin erämaan hajaannuksessa olevia "lampaita". Ei laumaa, ei (maallista) paimenta. Mutta he ELÄVÄT kaikessa hiljaisuudessa, tekevät tekoja, eivä tee niistä numeroa. Rukoilevat, pitävät ylistykokouksensa Isän, Pojan ja Pyhän hengen kokoonpanossa. Odottavat, sanovat: tule Herra Jeesus!
Ja Jeesus katsoo näihin vähäisiin, maan hiljaisiin...
ja niihin verrattavat muodostavat ihka elollisen Laodikean seurakunnan sillä he ovat täynä itseään ja sokeita, alastomia ja kuuroja, mutta pitävät suurta ääntä kuin tyhjät tynnyrit ja helisevä vaski, eivätkä suostu tietään korjaamaan, kun luulevat olevansa kuin Jumala joka tietää kaiken, tai kuin Jumalan käskijä, tuo kavala käärme joka on heissä saanut vallan ja vienyt heidät suonsilmäkkeeseen jossa he itseään ylistävät, itseään palvovat ja itsensä haluavat kaikessa ja kaikille esille tuoda.
Adamin.poika se YliJumalan kaikkitietävyydessä tekee analyysiä nykyisistä seurakunnista... Ja luulee olevansa kuin "jumala" joka tietää kaiken. Ja itse istuu suonasilmäkkeen reunalla ja katselee. Ja on NIIN NÖYRÄ, ettei täälläkään tuo esille mitään itsestään. Hyvä.
LÄYTÄNEEKÖ Hän uskoa maanpäältä"
Ei minun tarvitse tehdä mitään analyysejä, sillä Laodikean seurakuntaelämä on hyvin kuvattu Ilmestyskirjassa, ja sen kuvaus osuu mitä täydellisemmin kaikkiin tämän päivän seurakuntiin, eriseuroihin, lahkoihin, kirkkoihin ja herätysliikkeisiin. He kaikki pitävät itseään niin täydellisinä ja virheettöminä ja pyhinä että ihan hirvittää. Eikä siinä siis tarvita analyyseja tehdä ei suuntaan eikä toiseen. Yhdessäkään suuntauksessa ei toteudu Kristuksen Jeesuksen antama tunnuskuva, ei yhden yhdessäkään ja se jo riittää täydellisesti todisteeksi ilman analyyssejäkin.
nimim. adamin.poika !!!
Kyllä adamin.poika on oikeilla jäljillä, mutta? Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin...
Eikä näytä adaminpojan hengellinen lajinäytös olevan kovin, tuota noin. hengellinen. Vanha aatu se siellä sormella osoittelee ja yrittää nostaa itseä Pylväs-Pyhimysten kerhoon....
Nimittäin pylvääseen nousta ja sieltä oikein ottaa maatamme niskasta kiinni ja oikein kunnolla pöllyttää. Mutta sitten asiaan, nimittäin on sellainen kumma tunne, että täällä liikkuu pari merkillistä nimimerkinvaihtajaa jotka kumma kyllä käyttävät samanlaista kieliopillista kirjoitustyyliä ja melkein samaa tapaa puuttua toisten kirjoitteluun ja kuin niitä kirjoittajia noin soimaten tökkiä. Mielestäni sellainen touhu on korkeintaan viisi tai korkeintaan kuusi vuotiailla nappuloilla jotka nauraen repivät kärpäsiltä siivet pois ja tökkivät sitten niitä tikuilla, ja voi kun niillä on hauskaa. Minun käsitykseni mukaan keskustelua voidaan käydä puolesta ja vastaan ja mielipiteitä voi lausua ja yleisesti laajemminkin, lunhan ei mennä suoraan henkilökohtaisuuksiin, niin kuin nyt nuo leikkikenttäläiset. Toivotaan että ne hieman edes aikuistuvat ja osaavat olla ihmisiksi. Kritiikkikin on hyväksi, ja luen niitä mielelläni ja otan niistä varteenkin jos kritiikki on aiheellista ja tarpeen. Mutta jos lähdetään suoraan nimittelemään ja haukkumaan, niin se ei ole kritiikkiä vaan erittäin laosellista ja ala-arvoista.
Joten nimimerkki: Korven teillä, voisitko siivota tapojasi. Tämä näin ystävällisesti sanottuna?
Nytkö adamin.poika vasta huomaa minkä sortin saarnatuoli tämä foorumi on? Odottiko hän kirkon kristalleja, kullattua saarnpönttöä (itselleen) ja että porukka kuuntelisi suut supussa? Ilmeisesti?
Ja kun se ei ole onnistuakseen - täällä - tämän paikan luonne ja tyyli huomioiden - niin voi, voi poikaparkaa kun kiukuttelee ja tekee "analyysiä". Kirjoittaa, että on "kumma tunne"? Olisikohan ihan peräti niitä oma-teko-profetian tunteita? Niin että atamin.poika on ryhtynyt nyt myös - ja tataa olla parasta jättä sanomatta. Suuttuu se kuitenkin? Hengellinen lahja vai?
Ja ilmeisesti atamin.poika unohtaa, että täällä saa muutkin kirjoittaa - ja lausua mielipitetään - kuin vain ATAMIN.POIKA
Olen saanut seistä satojen saarnastuolien takana ja jopa taivasallakin ja puhua tuhansillekin kuulijoille yhdellä kertaa, joten tuskin sitä kaipailen jäätyäni eläkkeelle seurakuntapastorin toimesta. Tulipa silloin kierrettyä yksi sun toinenkin maa ja julistettua sitä samaa sanomaa kuin mitä Herrani Jeesus Kristus lähetti minut ja yleensäkin kaikki omansa julistamaan. Nyt kuusikymppisen ylitettyäni en kiertele enään kuin kutsusta, sillä kirjoitustyöt vievät aikani. Joten tuskinpa vain olen mikään poikanen, sillä tiedän mitä on julistaa ja tiedän mitä on joutua vankeuteen ja kidutettavaksikin uskonsa tähden. Joten olen saanut koulutusta melkoisesti, en niinkään koulunpenkillä kuin elämänkoulussa ympärin maailmaa.
Uskon siis tietäväni mistä puhun ja kun joudun, huomaa sanontaa: kun joudun, hieman nuhtelemaan joitain niin teen sen vain siksi, että toivpn kohteen oikaisevan tietään enemmän Kristukseen kuin pois Kristuksesta. En todellakaan kaipaa ympärilleni joukkoa ihmisiä, sillä kuten olen aina sanonut, niin vain ja ainoastaan meidän tulee seurata Jeesusta Kristusta, ei ihmisiä eikä heidän oppejaan, sillä Kristuksen Jeesuksen opetuslapsia meidän tulee olla eikä muitten jos kerran pitäydymme siihen kuin mitä kirjoitettu on.
Tietenkin täällä saa kirjoitetta vaikka is-mustalainen perähikiältä ja kaikki hänen tenavansakin, sillä en tiedä koskaan kieltäneeni ketään täällä kirjoittamasta, mutta siihen olen kyllä sanonut painavan mielipiteeni jos täällä on lähdetty toisia morkkaamaan ja jopa nimeltä mainitsemaan, sillä se on minusta väärin, oli kirjoittaja uskova taikka ei, sillä aina toisen ivaaminen on vastoin ihmisyyttä ja inhimmillisyyttä ja jopa sairastakin.
Onpa ihanaa, kun tuolla kokemuksella ja iällä löytää tuollaista sanottavaa...
Olen ollut jo aivan varma, että "uskonpuhdistus" on pelkästään meidän nuorempien- tai vielä nuorempien tehtävä...
Kun hra adaminpoika mm. kirjoitt tässä aiemmin näin
" Ei minun tarvitse tehdä mitään analyysejä, sillä Laodikean seurakuntaelämä on hyvin kuvattu Ilmestyskirjassa, ja sen kuvaus osuu mitä täydellisemmin kaikkiin tämän päivän seurakuntiin, eriseuroihin, lahkoihin, kirkkoihin ja herätysliikkeisiin",
- niin jo pelkkä ilmoitus on mahdoton? Kuinka yksi ihminen olisi voinut "tutkia" kaikki nuo em:t seurakunnat, jne (hän sanoo "kaikkiin") - ja sitten vielä osaa piiruntarkkaan lausua "tuomion". Laodikea.... Kyllä pojalla on suhteellisuustaju kadonnut? Ei näytä yli 60 v. ikä vielä kypsyttäneen?
Siis, oli ja on mahdotonta, että yksi ADAMIN.POIKA voisi sanoa täyden ja tyhjentävän analyysin kaikista Suomen seurakunnista. Mutta niin adaminpoika kirjoitti... Kovasti on joku mennyt "hattuun" ja pahastikin? Jospa nyt joskus tulisi suhteellisuustaju takaisin?
Sitten hän vielä sortuu rasismiinkin! Näin:
"Tietenkin täällä saa kirjoitetta vaikka is-mustalainen perähikiältä ja kaikki hänen tenavansakin". Tuo on Laissa tarkoitettua RASISMIA! Halveksuntaa, joka kohdistuu toiseen rotuun, ja vielä johonkin syrjäiseen paikkakuntaan!
Kyllä on nyt adaminpojalla kovasti parannuksen paikkaa. Hän itse "ivaa" - mustalaisia, perähikiäläisiä. Ja samalal "moittii" jotakuta toista! Niinpä niin?
Mutta kovasti poika kehuu itseään! Ja mitä on tehnyt? Ihan niinkuin kuin toiset eivät olisi mitään koskaan tehneet, eläneet elämänkoulussa?