Mistähän johtunee, että venäjällä on niin tasokkaita kuoronjohtajia/kuorolaisia. Olin viikonloppuna Valamossa, jossa oli venäläisiä esiintyjiä, kuten lapsi-/nuorisokuoro. Kuoro koostui tytöistä, joita vahvisti kolme miesääntä. Uskomattoman voimakasta ja syvällistä tulkintaa. Olkoonkin, että kuorolaiset nuoresta iästään huolimatta uskalsivat laulaa voimaperäisesti käyttäen ääniskaalaansa avoimesti, ei kokonaisuus kärsinyt. Liturgia tuntui jumalalliselta, kiitos venäläisen tyttökuoron. Erityishuomioni kiinnittyi, kuinkas muuten sopraanotyttöön. Kysyttyäni kuorolaisilta, kertoivat tytön olevan alle 15 vuotias. Aivan uskomaton oli tytön ääniala ja kokonaispanos kuoronsa ykkösäänenä.
Jk. Aloituksellani ei ole mitään tekemistä keskinäisiin kiistoihinne MP/Konstantinopoli. Ei liioin homovääntöihinne, joten voitte palstalaiset unohtaa kokonaan aloitukseni.
Jk. Aloituksellani ei ole mitään tekemistä keskinäisiin kiistoihinne MP/Konstantinopoli. Ei liioin homovääntöihinne, joten voitte palstalaiset unohtaa kokonaan aloitukseni.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Venäjällä on yksinkertaisesti niin paljon porukkaa, että siitä massasta riittää kuoroon jos toiseenkin erinomaista materiaalia.
Toinen selitys on, että venäläiset ovat niin pyhä kansa. En tosin itse usko tähän malliin, mutta katsotaan ryntääkö tänne kirjoittajia, jotka siihen viittaavat.
Venäläisella ortodoksisen kirkkolaulun perinteillä ja osaamisella sekä opetuksella mitäään tekoa asiassa.
On paljon laulajia, perinteisesti hyvä koulutus ja varmaan sitä traditiotakin on kaikista mullistuksista huolimatta säilynyt.
Läntinen maailma on langennut, mutta valo loistaa idässä - ikuinen, pyhä Venäjä.
Kaikille teille aloitukseeni vastanneille. Itseasiassa aloin pohtimaan ehkä liikaakin noita venäläisiä kuoroja. Aloin tahtomattani vertaamaan suomalaisiin ortodoksisiin kuoroihin. Itse olen tietysti jäävi yhtään mitään sanomaan kun itselläni ei ole minkäänlaista kulutusta/ammattitaitoa kirkkolaulun suuntaan. Minulla on vain korvat, jotka kuulevat. Musiikkitaju, joka lienee hyvinkin alkeellinen.
Siitä huolimatta, jotain koen oivaltaneeni. Oivaltaneeni sen, että venäläiset USKALTAVAT laulaa. LUOTTAVAT itseensä ja äänireserviinsä. KUNNIOITTAVAT suuresti kuoronjohtajaa auktoriteettinään. Uskoisin myös, ettei heillä ole itsekkäitä tarpeita ja oman erinomaisuuden korostamisen tarvetta kuorossa.
Hyvin nöyriltä vaikuttavat venäläiset ort. uskovat. Itse jopa kadehdin heidän nöyrämielisyyttään ja hartauttaan. Valamossa näin, kuinka pikkuruinen tyttönen huivipäässään asteli Ristiinnaulitun ikonin ääreen. Seisoskeli siinä tovin, risti silmänsä ja suuteli ristiinnaulitun jalkoja. Kosketti.
mutta olen kuullut amerikkalaisia kuoroja ja ne oli parempia kuin venäläiset, paljon, babtistikuoro with ray charles ja manhattan transfers, ei yllä kuulemani venäläiset kuorot lähellekään
asuu paljon enemmän ihmisiä kuin Venäjällä, joten siellä on varaa valita kuoroihin parhaat laulajat. Lisäksi kirkossa käyminen on ainakin USA:ssa paljon yleisempää kuin esim meillä Suomessa tai Venäjällä, jossa neuvostoajan perintönä on ollut harvassa kirkkoja varsinkin maaseudulla.
Meillä Suomessa kuoroissa on usein huono henki. Kirkkokuoroissa riidellään. Näin ei tuloksia saada aikaan.
Suomalaiset ovat individualisteja joka asiassa. Siksi mikään yhteisöllisyys ei onnistu.
Kirkkokuoromme ovat varmasti Suomen oloissa kaikkein riitaisimpia kuoroja. Harmi ja surku. Tuloksiin ei edes haluta päästä kun on niin kiire pitää oma tontti puhtaana ja oma asema vakaana.
Olisiko niin, että kirkkolauluhomman joko osaa tai sitten sitä ei osaa?
Jos ajatellaan, että kansalaisuudella olisi jokin merkitys kuorolaulun taitamisessa, niin siinä mennään helposti metsään. Ei venäläisyys sinänsä tai amerikkalaisuus tai suomalaisuus tai burkinafasolaisuus voi merkitä mitään.
esiintymään, totta kai venäläisetkin valitsevat mahdollisimman hyvän kuoron, sillä sehän edustaa koko Kirkkoa. Näin tehdään varmasti muuallakin, sillä keskinkertaisuus ei ole mitenkään esittelemisen arvoista.
Jäin miettimään mainitsemaasi "tyttökuoroa, jota vahvistettiin kolmella miesäänellä". Olivatko myös miehet mukana kuorossa vai miten heidän äänensä vahvistivat tyttöjen laulua. Tuskin se aivan pelkkä tyttökuoro sitten olikaan, mutta mitäpä tuosta ;)
JK. toiveesi tuskin toteutuu, sillä luultavasti joku homokammoinen kuitenkin joutuu todistamaan omaa huterouttaan tuomitsemalla sellaisen kuoron, jossa voi lopulta joka tapauksessa olla sekä homoja että lesboja. Moskovan patriarkaatin puolesta kiihkoileva käännynnäisortodoksi taas voi vaatia, että laulajien käyttämän kielen täytyy olla mahdollisimman puhdasta muinaisbulgariaa, vaikka hän ei itse sitä mitenkään hallitsekaan mutta on aikeissa aloittaa opinnot jo ensi viikolla siltä varalta, että hän kuitenkin joutuu muuttamaan Moskovaan, koska Suomessa "Sofia määrää ja opettaa harhaoppisesti" eli vastoin hänen omia toiveitaan ja mieltymyksiään sekä "suosii Yhteys-liikettä".
Joo kolme miestä lauloi kuorossa mukana, täten olivat vahvistuksena tytöille. Konsertissa esiintyi mielestäni myös tämä balalaikka virtuoosi:
http://www.youtube.com/watch?v=ZWToyAAIPEc
Valamosta esiintyjät matkasivat Joensuuhun, jossa konsertoivat sunnuntai iltana.
Jk. Toistaiseksi aloittamassani ketjussa on vältytty homopohdinnoista.
Jännityksellä seuraan, lentääkö h-kortti pöytään. Se on valttia!
on homosoitin.
Balalaikka on homosoitin. Koska soittaja oli niin naismaisen veikeä otteissaan, täytyi hänen olla homo. Mitäs nyt sanovat ne homofoobikot kun venäjän maaltakin yksi homo paljastui.
Venäjällä ja erityisesti Karjalassa ei KOSKAAN ole ollut YHTÄÄN homoa, ja jos on ollut, niin ovat olleet luterilaisia naispiispan kannattajia!
ne olivat aika pieniä ja ennen vanhaan ne liikkuivat siellä Karjalan kunnailla metsissä, saunoissa ja tupasissa punainen myssy päässään ja niillä kaikilla oli pitkä parta
sellaisen pienen vihreän miehen. Varmasti oli naispiispan kannattaja hänkin! Ja balalaikka oli kainalossa!
eikä balalaikkaakaan ole aina kainalossa, mutta niillä kaikilla on punainen myssy päässä, tuliluikkunen kainalossa ja ne jahtaa kyyttöjä metsälaitumella hirvenmetsästyksen aikaan, kovin hyvin syöneineiltä vaikuttavat mutta ovat silti nälkäisiä, ja aivan varmasti ovat naispiispan kannattajia.
vaan itse soitin on homosoitin. Kyllä homosoitinta voi soittaa kuka tahansa mutta ei heteromies mielellään soita piccoloa, triangelia tai pikkuriikkistä homobalalaikkaa. Bassobalalaikka on jo asia erikseen.
Teillähän on jutut kuin ystävälläni saarovitsillä. Muistattehan tuon tolppakilvoittelijan vuosien takaa:)
Homosoittimen soittajat menevät suoraan helvettiin, siis triangeli, piccolohuilu, balalaikka, harppu ja mitäs niitä nyt vielä on.
Heterosoittimen soittajat pääsevät taivaaseen, siis patarummut, kontrabasso ja flyygeli.
Monilla miehillä on tuo miehuullisuus niin pienestä (!) kiinni.
toiselta nimeltään pimpparauta? Eihän miehekkään miehet sellaista rautaa soittele.
Miesten miehet eivät pimpparautaan koske! Tämä on varmasti jossain kanoneissa sanottukin, vaikka yhteysliike muuta väittääkin!
Käsite homosoitin on lähes synonyymi tyttöjen soittimelle, ei soitin itse ole homo, eikä välttämättä sen soittaja, tämä on vähän monimutkaista, mutta esimerkkejä soittimista, jotka eivät ole homosoittimia:
kontrafagotti, orkesterikanuuna (tsaikovski 1812), oktobasso (Oktobass was the largest ever built caper instrument of the Violinfamilie)
"Kun ulkomaille lähetetään kuoro esiintymään, totta kai venäläisetkin valitsevat mahdollisimman hyvän kuoron"
Noin tekevät suomalaiset, heitä kun niin kauheasti aina huolettaa, pitävätkö vierasmaalaiset oikeasti heitä yhtä erinomaisina kuin heidät itsensä on lastentarhasta pitäen aivopesty uskomaan.
Venäläiset taas lähettävät ulkomaille niitä kuoroja, joita ilman pärjäilevät mainiosti.
aboriginaalien pörisevä putki, mariachi bändin akustinen bassokitara, yleensä lyömäsoittimet (poislukien taiko-rumpu ja klavesit), vaskipuhaltimet ovat ei-homosoittimia
kansansoittimet, puupuhaltimet, kellopelit, pimpparaudat, harput, lyyrat, kulkuset ja tiu'ut, chimesit ja pimputtimet, perulaiset soittimet, kiinalaiset soittimet ovat homosoittimia
kaiken, kuten nyt tämän pimpparauta-asiankin, mikä on mennyt ihan vituralleen
jonka kaiken järjen mukaan pitäisi olla homosoitin, ei olekaan sitä, ei vaikka sitä hame päällä soitetaankin
mihinkähän se saarovitsi todella onkaan häipynyt? Olisi ihan mukava jos vielä joskus ilmaantuisi palstalle, olisi jotain kunnon hupia!
Täällä sitä Koitereen saaressa olen kilvoitellut jo pari vuotta erakkotorpassani. Vertäydyin täydelliseen yksinäisyyteen. Koin, että näin on parasta itseni kannalta, vielä enemmän muiden kannalta. Kun aikoinaan (suutuspäissäni) hajoitin vaneritolppani ja lähdin Kilvoittelijatteren tytärtä seuraamaan Norjan kautta Ruotsiin, muistathan. Kotiin palattuani koin ahaa-elämyksen - luostariin.
Niinpä lähetin viestiä luostarin johdolle. Tervetulleeksi toivottivat talkoolaiseksi parin viikon koeajalle aluksi. Häh, mitä vielä. Minä, joka vähintään suuren skeeman olisin ansainnut heti alkuunsa, muka talkoolaiseksi. No, hätä ei lue läkia, ei varsinkaan vatsan kurniminen nälästä. Niinpä nöyrryin ja lähdin talkoolaiseksi luostariin. Ajattelin kyllä, että heti oitis huomaavat sädekehän pääni päällä ja alkavat jotain mustaa viittaa päälleni sovittamaan. Vielä mitä, yhtä ja samaa perunateatteria ja tiskiä keittiössä päivästä toiseen. Ihmekös jo turhaannuin ja kyllästyin. Aloin entistä useammin vierailla trapesan baaritiskillä. Aloitin keskikaljalla, vähitellen siirryin luostarin viineihin, viimein kossujäillä oli ainoa lohtuni.
Sittemmin jäi perunat jo kuorimatta, tiskit tiskaamatta. Kertoivat minun muka jonnekin hävinneen ennen kuin työvuoro oli edes päättynyt. Jouduin arkkimandariinin puhutteluun. Antoi lopputilin ja lähetti maitojunassa kotiin. Valitettava päätös kaikkinensa kun eivät pystyneet näkemään himollisen lihani yläpuolella loistavaa sädekehää.
Omapahan oli valintansa. Jos nyt mokoma luostari tuskailee hengellisyyden puutteesta, niin turha minua on siitä syyttää. Kaikkenihan annoin.
Täällä susirajan takana, Koitereen saaressa minun on hyvä olla ihan yksinäni. Ei ole naisia, ei trapesan baaritiskejä, eikä muitakaan kiusauksia.
Mikä hyvänsä kuorolaulu sujuu missä hyvänsä kun vain panostetaan harjoitteluun ja äänenmuodostukseen. Vaatii hyvän kanttorin ja riittävän musikaaliset ja taitojensa kehittämisen suhteen kunnianhimoiset laulajat. Ei mökin miinat ja matit hyvältä kuulosta vaikka haluaisivatkin, kun eivät tikkua ristiin laita taitojensa kehittämiseksi eikä kanttorillakaan ehkä vois vähempää kiinnostaa. Laulaminen on paljon vaikeampaa kuin instrumentin hallinta, mutta sitä ei moni ymmärrä, ja täydellinen itsekritiikin puute on myös ongelma. On Suomessakin tosin hyviä kuoroja, myös kirkkokuoroja.
http://www.squidoo.com/become-an-mm-simpsons-character
http://www.youtube.com/watch?v=z844Zvm1pmw
Eilisessä radiopalveluksessa lauloi sekä suomalainen että venäläinen kuoro. Jälkimmäisen sointi oli kirkas ja puhdas ja iloinen. Suomalaiset vaan lauloivat. Selkeä ero kuoroissa. Huomasiko joku muukin?
Minä huomasin kyllä!
Se johtuu siitä, että suomalaiset luulevat hartauden olevan yhtä kuin ruumisarkkumainen synkeys. Jos laulaa naama valahtaneena itsemurhaajan ilmeellä, ei ilo välity...
Päppädäpäädäpäppää nyt pidetään ikävää, niin sielut tyydyttyyy.
Iloinen ei saa olla, vaan on kidutettava itseään. On mentävä korpeen ja elettävä siellä selibaatissa. Siitä se Jumalakin tykkää! Ja Herra mun vereni, jos homostelet!