Mikä tekee asunnosta kodin ? Riittääkö syyksi että sinut on väestörekisteröity johonkin osoitteeseen jossa asut. Vai tekeekö Sinun asunnostasi kodin joku erityinen juttu, esine tai asia, tapahtuma. Tarvitaanko asunnon muuttumiseen kodiksi tietty määrä muistoja?
Milloin Sinun asuntosi alkoi tuntumaan kodiltasi? Voiko koti olla vuokra-asunto, vai pitääkö olla omistusasunto ennenkuin sitä voi sanoa kodiksi, vai pitääkö asunto peräti rakentaa ihan itse omin pikku kätösin ennenkuin se on koti.?
Tulloaisia mietteitä nousi kun huomasin nuorteni sanovan asuntojansa kämpäksi. Siitä muistin, että niinhän itsekin tein vuosikausia sen jälkeen kun lapsuuskodistani pois muutin. Oikeastaan itselleni asunnostani tuli koti vasta ensimmäisen lapsen syntymisen jälkeen. Sittemmin koteja on ollut useampiakin, muuttojen myötä. joka muuton jälkeen uusi asunto on ollut jonkinaikaa vain asunto :)
Milloin Sinun asuntosi alkoi tuntumaan kodiltasi? Voiko koti olla vuokra-asunto, vai pitääkö olla omistusasunto ennenkuin sitä voi sanoa kodiksi, vai pitääkö asunto peräti rakentaa ihan itse omin pikku kätösin ennenkuin se on koti.?
Tulloaisia mietteitä nousi kun huomasin nuorteni sanovan asuntojansa kämpäksi. Siitä muistin, että niinhän itsekin tein vuosikausia sen jälkeen kun lapsuuskodistani pois muutin. Oikeastaan itselleni asunnostani tuli koti vasta ensimmäisen lapsen syntymisen jälkeen. Sittemmin koteja on ollut useampiakin, muuttojen myötä. joka muuton jälkeen uusi asunto on ollut jonkinaikaa vain asunto :)
Vastaukset 68
Vanhimmat
Monien muuttojen ihmisenä sanoisin että kun olen edellisen asunnon avaimet jättänyt vanhaan paikkaan. Ja kaikki nyssäkät on uudessa osoitteessa, ensimmäinen yö siellä ja ensimmäinen aamukahvi. Sen jälkeen se on koti.
Asun vuokralla joten olis tosi onneton tunne jos en mieltäis näitä kodikseni nopeasti.
Koskaanhan ei ole varmaa kuinka kauan voin aina asua, koska vuokraan yksityisiltä markkinoilta, en kunnalta.
Mutta näinkään ihanaa asuntoa en olisi kunnallisilta tai muilta vastaavilta löytänyt.
Paratiisiksi olen tämän nimennyt kaikkine pihoineen ja muiden luonnon läheisyyksien takia.
Matkaa on kaupunkiin kuitenkin vain pari kilometriä samoin kun töihinkin.
Joten tuota hyötyliikuntaa tulee automaattisesti, kävelen kaikki matkat.
ihana nimi kodillasi ja tuo parin kilometrin työmatka on sellainen just hyvä, senverran jaksaa vielä töiden jälkeenkin kävellä. Käveletkö sateellakin ?
Vois melkein kysyä "Ai sateella, mitä se on?"
Täällä oikeasti on satanut niin vähän että olenkohan neljänä päivänä tarvinnut sateensuojaa. Muuten ne muutamat sateiset hetket on olleet yöllä. Merikin suorastaan katoaa jonnekin kaukaisuuteen.
Eli kyllä kävelen.
Nyt vielä usein salin kautta. Sieltä kun tulee kotiin niin on tosi hyvä olla.
käyt vielä töiden jälkeen salilla :O Hattua nostan !!
Mistä sä saat tuon kaiken enegian? Mutta varmaan upea tunne avata kodin ovi kun palaat sinne töiden ja salillakäynnin jälkeen voipuneena, omassa kodissa voi heittäytyä vaikka eteisen matolle jos ei pidemmälle kaikkensa antaneena heti jaksa :))
Sinkun elämää.
Kotona ei odota mikään joka vaatisi sitä tai tätä.
Kun kotona ei mikään odota niin sinne ei aina ole kiirekään.
Kyllä meillä töissäkin saa juosta välillä mutta se on aika ykspuolista sitten muuten toi työskentely.
Kohta pitääkin sammuttaa kone kun nousu on taas neljän aikaan ja lueskelen aina ennen nukkumaan menoa.
Itselleni asunto tuntuu kodilta, kun se on omistusasunto.
Vuokralla asuminen tuntuu jotenkin väliaikaiselta. Oman kodin voi sisustaa eikä tarvitse miettiä kuten vuokra-asunnossa, että kuinka paljon asuntoon voi panostaa sisustuksellisesti ja muutenkin se turvallisuuden tunne.
etuja on todellakin se, ettei tarvitse pelätä että koti myydään alta eikä tarvitse kysellä keneltäkään lupia pikku muutosten tekemiseen.
Lieneekö totta vai tarua, mutta näin olen antanut itselleni kertoa että omassa osakeessakaan ei enää saa tehdä kovinkaan isoja muutoksia ilman taloyhtiön suostumusta ja että taloyhtiön velvollisuus on valvoa (hankkia vastaava työnjohtaja) osakkeissa tehtäviä remontteja.
Omakotitalossa taas on aika paljon työtä ja kun se on oma niin kukaan ei tuu tekemään remonttia tai mitään huoltotoimenpiteitä ellei itse huolehdi niiden hoitumisesta.Mutta oma vapaus kallistaa vaakakuppia tasapainoon :)
Koti on se paikka jossa teen olemiseni viihtyisäksi ja jonka varustan mieleiseksi, keittiön varsinkin. Miehenä kiinnitän huomiota sisustukseen, kausitekstiileihin ja leikkokukkiin. Ulkona kasvavat isommat. Kodissani soi yötäpäivää taustalla hiljainen musiikki ja siellä on kivoja muistoja elämän- ja matkojen varrelta, ei kuitenkaan krääsää, ainakaan muovia.
Oma koti kullan kallis. Ihan tarkkaan ottaen mulla olis kolme kotia, mutta vain tämä yksi tukikohta.
Mä olen aina leikkiny kotia. Koltiaisena vaihtelin huoneeni järjestystä vähän väliä. Kyllä vuokra-asuntoa voi kodiksi kutsua, ilmapiiri sen tekee jos tekee. Oma silti tuntuu kodilta enemmän.
kuulostaa viihtyisältä ja ehkäpä poikkeat keskivertomiehestä siinä että kiinnität huomiosi kausiteksiileihin, luulisin ettei kovin moni mies edes huomaa milloin on verhot, matot tai sohvatyynyt vaihdettu :)
Ilmapiiri tekee kodin, hyvä oivallus.
luon sinne missä asun ja elän. Asuisimpa vaikka teltassa, asuntovaunussa, tahi veneessä, niin kohta se henkisi kotiani.
Värit ovat minulle tärkeitä. Rakkaita esineitä on oltava ympärilläni.Nautin sisustamisesta. Eläviä kukkia tarvitsen. Sänky on oltava hyvä.
Kotini on paikka, missä koen olevani vapaa, onnellinen, harmooninen ja tehdä itselleni mieluisia asioita.
Kotini on myös paikka, jossa läiheiset ihmiseni viihtyvät ja jonne ystävät ovat tervetulleita.
Ei väliä, omistaako, vaikko vuokralla. Mieluiten tietty olisi itse rakentanut...mikäli olisin osannut:-)
ajatukselta että sun kotisi on jotenkin pehmeän hämyinen ja samettinen. Poltteletko kynttilöitä ?
Henkisesti koti, tämä on hieno sanapari.
Ollaankohan ollut jo liian pitkään näillä palstoilla? Meinaan, että kurkit kuin tämän ruudun läpi...:-))
niin näköjään :)
minne pää illalla kallistuu.
Ihminen voi romantisoida monenlaisia juttuja.Taloja, autoja, silti ne ovat vain materiaa.
romatisointia? En ole tuolta kantilta koskaan edes ajatellut. *makustelee asiaa* Kyllä siinä tietenkin voi jotain romantiikan havinaakin havaita, mutta myös paikoilleenasettumista?
Minulle voisi olla lapsuudenkotini,se on jostain syystä tärkeä kiinnekohta elämässä... Muutoin koti voi olla mikä milloinkin,muistan kun nuorempana telttailin tyttöystäväni kanssa,meillä oli "koti" keskellä metsää,samoiltiin ja pidettiin hauskaa,illalla palailtiin "kotiimme" nukuttiin kylki kyljessä ja taidettiin hiukan suukotellakin...kotini on myös ollut opiskalija-asuntolan soluasunto,se oli silloin kotini,tärkeä paikka jossa opiskelin ja seurustelin...oikeastaan koti on se oma nurkkaus jossa sillä hetkellä asut,oleilet,teet olosi mukavaksi,sisustat sen mieleiseksesi ja sieltä löytyy kaikki tarvittava eikä yhtään mitään liikaa..
Jos mä rajaisin millainen kotini ei voisi olla,se olisi pienelle kaupungin savipellolle rakennettu normitalo,siitä en saisi kotia tekemälläkään,
Mä olen johonkin määrättyyn pisteeseen asti idealisti,mun kotona vois hääräillä pullantuoksuinen sulotar,koska live-elämässä mä en riitele juuri ikinä,sellaiseen en vain herkästi alennu,koska se ei mielestäni kuulu parisuhteeseen,eikä ihmisuhteisiin,niin elomme olisi kotoisan rauhaisaa,rauhaisa toisiaan kunnioittava ilmapiiri tekee minusta asunnosta sellaisen jota voi kutsua oikeaksi kodiksi
jos tädillä olisi munat niin se olisi setä
eikö se taikis ole palstan pullantuoksuisin ?
Että pullantuoksua ja suukottelua. Tuo lienee jokaisen narsistisen psykopaatin toiveuni?
....hyvinkin olla? En tiedä?!
Hyvä. Jospa keskittäisimme tarmomme jatkossa enemmän näihin asiallisiin kommentteihin.
...kyllä sopii,en tule heittämään ensimmäistä kiveä!
siis mikä vaan kunhan se tarjoaa riittävän yksityisyyden, oman rauhan ja mielellään seuraa jossa viihtyy. Ehkä se onkin tuo mainitsemasi ilmapiiri, joka tekee kodista kodin. Ei niinkän ulkoiset puitteet. Luuletko..viihtyisitkö josssain vanhassa kivilinnassa?
Savipellolle rakennettu normikoti on suomalaisen unelma :)
Teemuna ja Kadunmies. Nyt nostan hattua teille. :)
Nyt mun rupes tekemään kauheesti mieli. Nimittäin tietää, että minkälaista nostattaisit.
http://www.hattu.fi/
nostaisinko Furgoba Biniä vai Tweed Deetoa :) Talven tullen Ulla-Maijakin voisi olla hyvä päähänpisto
Ootko sä nyt samalla lailla hajareisin, kun tää kuuluisa Juntunen siellä tienhaarassa.
olen nyt pyrstölläni maantiellä, koska putosin juuri kärryiltä :)
Mikä Juntunen hajareisin tienhaarassa? Ei ole niin kuuluisa että tänne saakka olisi moinen ilmiö tutuksi tullut?
Oikeesti, etkö ole kuullut sanontaa, jossa joku on jonkun hankalan valinnan edessä, että on kun Juntunen tienhaarassa.
Täytyykö Juntunen tässä yhteydessä kirjoittaa j:llä?
Ookoo. Tsemppiä sulle ja itelleni myös. Ei tässä vielä halailemaan tarvi ryhtyä, mutta eikö nää väännöt jo riittäis.
et sä oot teistä kahdesta se joka pystyy tekeen miehen teon
Ihailtavaa kummaltakin. Kaksi sankaria ilmestyi näinkin nopeasti. Koska olen onnesta mykkä lainaan itseäni: http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9361191/46068941
vihdoin palstarauha askelen lähempänä. Kiitos myös sinulle.
'pyyhkäisee pitsinessulla silmäkulmaa*
Tässä oli ytyä kerrakseen tälle päivälle:-)))
Taisitte samalla katkaista terän myös piilovaikuttajilta* Vopi puskissa kuhista, kun eivät tiedä mihin päin rynnistäisivät:-
Ihan ottaa syrämestä tälläista vanhaa palstakonkaria.
*tönäisee rullaatoria liikkeelle*
Raota hieman salaperäisyyden verhoa. Kun koltiaisen muistat, niin millä nimmarilla koltis sut aikoinaan tunnisti, pussattiino?. Neutriinot ovat kaiketi massattomia hiukkasia ja etenevät esteettä Teemunan muistin läpi.
kysyt, mut mä tykkään susta mahdottomasti. ;)
ole törmännyt tuohon sanontaan. Mutta kipuan takaisin kärryille, kaksi hattua päässä kun en osannut päättää kumpi oli sievempi.:)
nämä vesselit tarvitsivat vain hiukan hellävaraisia äidillisiä vihjeitä :)
*piiloutuu vassoQuun selän taakse*
Oikeasti, olen varovaisen toiveikas palstakirjoittelurauhan nytkähtämisestä piirun verran eteenpäin ja iloinen siitä että rauhanpiipusta on vedetty henkoset :) Vaikka muutoin en tupakointia kannatakaan.
Minä vanha tai ei niinkään vanha mutta kokenut ihmiskilpi asetun eteesi. Ollos huoleton. Niin minäkin olen. Olen tarvittaessa myös puolueeton maaperä sekä ilmakehä ja mitä milloinkin kukin tarvitsee. Tai ainakin silloin kun itselleni sopii.
Hö. Mä en tykkää puskista juuri ton takia. Sun sanomasi on ihan kliffa, mutta ilman raameja, eli tunnistettavaa nikkiä en voi vastaanottaa sitä sellaisella tunteella, niinkuin haluaisin.
Älkääpäs nyt keksikö mitään omia bointseja tilannetta himaan vetääkseenne, siitä tasan ei ole ollut kysymys, eikä sellaisilla ole mitään merkitystä ollut. Luulen, että meille molemmille alkoi vaan aika jo olla kypsä.
....vanhassa kivilinnassa,mutta olen törmännyt pariinkin kotiin jotka on tehty remontoimalla vanha kivinavetta asunnoksi,niissä on ollut kyllä tyyliä,
Tuo "savipelto normikoti" ei vaan sovi mun ajatusmaailmaan,mieluimmin vanha talo vanhalta asutusalueelta,tai jos vanhalle asuntoalueelle rakentaa uuden niin sitä olemassaolevaa rakennuskantaa kunnioittaen sitten...
Asunnosta tekee kodin se ilmapiiri,seinät on betonia,tiiltä,puuta,kipsilevyä...ei niistä mitään fiiliksiä voi irrota tai niihin rakastua....koti on paljon muuta...
En kiistä näkemystäsi, mutta faija aikanaan bykkasi savipellolle ja tänään tuo maisema on aiva toista, jopa arvostettua.
VassoQuun seläntakaa* Eikö edes pienenpientä bointsia, vaikka puolikastakaan :D Ei vaiskaan, ei kukaan voi toisen puolesta sovinnonkättä ojentaa tai siihen tarttua, kyllä konkreettinen toteuttaminen aina lähtee asianosaisista itsestään.
Nyt en halua enää tähän linkittää eilistä juttua jossa peräsin asiallisia vastauksia avauksiin. Kun se toteutui, esitin ehdotukseni. En mä tällä mitään sulkia kalastele. Katotaan kuinka tää lähtee menemään ja jaellaan sulat ja papukaijabointsit myöhemmin jos on tarvetta.
kirjoititkin tuossa aiemmassa viestissäsi aika tyhjentävästi toivekotisi ilmapiiristä, teit aika suuren vaikutuksen kirjoituksellasi. Asunto voitaisiinkin ajatella kodin ulkoisiksi puitteiksi, olipa se pramea tai vaatimaton, tärkeintä kodissa on tunnelma. Tuota kuviotahan voisi verrata vaikka ihmisiin, vaatimattomankin tai ajan patinoiman ulkokuoren sisällä saattaa asua kallisarvoinen aarre.:)
Kyllä tämä oli selkeä salaliitto. *tikahtuu nauruunsa* Nyt laulamme Taikiksen kanssa yhdessä jenkan: Me sen teimme eli ool ju niid is lav.
....siinä menee vuosikymmeniä ennen kuin uuden asuntoaluen maisema muuttuu miellyttäväksi,tarvitaan puustoa jne.
Jos käyt kiertoajelulla tuoreeltaan "korkatulta" savipelto asuntoalueelta niin kyllä mun mielestä ne muistuttaa enemmän slummia kuin viihtyisää asuntoaluetta,nuo joskus -50 luvulla rakennetut savipelto asuntoalueet ovat kovin mun mieleen... Jotain tällaista tuolla aiemalla hain...??
Olet yhtä mahdoton ja salaperäinen kuin http://www.youtube.com/watch?v=fxEmnxiUz8w
Mun mielestä taas nää uudet, uudisrakentamiselle raivatut alueet eivät slummia muistuta, eivät sitten yhtään. Mikähän sussa tommosen mielikuvan laukaisi.
...vaan ne näen,ja koen, puuttuu se vanha puusto,maisema on yleisemmin tosi tylsä,rakennuskannasta puuttuu aikakerrostumat...syitä on monia.. Erityisesti mä en ikinä rakentaisi taloa jollekin 500m2 "postimerkki"-tontille,vaikka alue olisi kuinka himoittu...sellainen vois olla toki paikallaan kun ikääntyy ja puutarhanhoito ei ole enää mahdollista?
...mä näen duunin kautta monenlaisia koteja,on ökytaloja joista kodikkuus on kaukana,viileitä elottomia pintoja,arkkitehtien kikkailuja materiaaleilla joiden puhtaanapito liki mahdotonta,sitten taas ihan tavallisia vaatimattomia mummonmökkejä joista kodikkuus suorastaan hyppää silmille...Mutta se tärkein joka asunnosta tekee kodin,on tietysti se ilmapiiri,ei koti ole ihmisten varastointipaikka seuraavaa työpäivää/koulupäivää varten,se on viihtymiseen ja yhdessäoloon tarkoitettu paikka...
Juu juu, karun ja paljaan oloisia tontit ovat, mutta päinvastaisia kuin slummit. Olen muuten nähnyt pari slummia ihan livenä, viimeksi helmikuussa Brasiliassa.
vuokseni ;)
Viime jouluksi saimme valmiiksi oman kotimme. Ihana oli viettää ensimmäinen joulu omassa kodissa, aivan erityinen tunnelma kyntilälyhdyin valaistuine pihoineen monen kerrostalojoulun jälkeen.
Asunto tuntuu kodilta kun sen on itse tehnyt, ja kun sitä sitten maksaa seuraavat kaksikymmentövuotta. Oma koti kullan kallis :p
nurja puoli....velkavankeudessa pankille seuraavat kaksikymmentävuotta. Hirvittävän kallista rakentaminen on,ja raskas projekti kaikkinensa, vaikka ammatti-ihmisillä osan teettäisikin. Ymmärrän että olo on ollut uskomattoman hyvä kun pääsitte muuttamaan kotiinne. Onnittelut.
kytken kahvikonettani :)) Uskon että koti syntyy tekemällä, mitä enemmän teet, sitä enemmän viihdyt. Jos vaan ostaa huonekalut ja tuo ne paikalle, se ei tee paikasta kotia.
Sitäköhän Ikeakin on mieltä, kun kaikkea on ruuvattava ja joskus porattavakin ;))
Ja kämpästä kodiksi se muuttuu kun vaistomaisesti tiedät missä mikin tavara on, eikä tarvi miettiä että mihin ne tulitikut viimeksi tunki :)
olla varsinanine piilovaikuttaja :) Ymmärtänyt miten ihminen tuntee riemua onnistuessaan kasaamaan ihan omin pikku kätösin huonekalunsa. Onnistumisen riemu epätoivon jälkeen on todella palkitsevaa ja saa ikeankin tuntumaan hyväntekijältä *nauraa*
Tuo on hyyvä pointti, kodissa tavaroilla on paikkansa, siellä on helppo elää.
....kysytäisi niin Ikea pitäisi häätää suomesta tyystin,sellaista halparoinaa mitä siellä myydään ei pitäisi kenenkään hankkia...tai sanotaan näin,kaikki mikä on tehty lastulevystä pitäisi kieltää
asujastaan. Koti on kuin jatke itselleen.Koti kertoo myös itsearvostuksesta. Elämäntavoista. Tyylitajusta.
Kaikesta mitä pitää tärkeänä.
Kyllä koti on pyhä paikka:-
Sinun kodissasi asuu aito kodin hengetär. Koti on myös rauhan tyyssisja, tai ainakin sen pitäisi olla sitä jokaiselle. Väkisinkin pulpahtelee joitain vähemmän onnellisia muistoja erään elämänvaiheeni kodista, mutta oneksi aika on paikannut rikkinäisenkin kodin jättämiä kolhuja.
ovat taaksejääneitä, niin tälle hetkelle ja tulevalle arvostus on lisääntynyt. Riiteleminen pitäisi kodissa olla kiellettyä. Välit voitaisiin selvittää ulkona ja sisällä sovussa. Jos ei samaan tilaan mahduttaisi, niin sitten oma pesä paras ratkaisu.
Oi voi, kun muistaisi :D Minä olen pientä poikkeusta lukuunottamatta asunut tässä kodissani vuodesta 1983.
Ja muistanhan minä hyvinkin sen kun tämä asunto hankittiin. Silloin oli perhettä, mies ja lapset. Kotihan tästä tuli samantein kun tavarat sisään kannettiin. Sittemmin kukin heistä lähti omille teilleen mutta minä tatti jäin paikoilleni. Minulta pitäisi kai kysyä, että milloin tämä lakkaa olemasta koti? Aika ajoin olen ajatuksissani muuttamassa, mutta saapa nähdä lähdenkö muuta kuin sairauden tai kuoleman takia täältä minnekään.
Yksilöllisiä valintoja tietty. Minä vaihdoin puitteita saman tien kun uudistin elämäni. Nyt tulen eksän kanssa hyvin juttuun kuten myös silloisten, yhteisten ystäviemme kanssa.
Näinhän se on. Kukin tavallaan. Yksin minun kotini tämä on ollut jo - jaa-a - taitaa tulla tänä vuonna 11 vuotta täyteen. Piti oikein laskukone ottaa avuksi. Aika kuluu mahdottoman nopeaan ja vuosiluvut unohtuvat. Kyllä näihin 27:ään vuoteen mahtuu tapahtumia.
asunnon muuttuminen kodiksi on ollut ihan simppeliä, tavarat sisään ja se on siinä. Kertoo järki-ihmisestä :) Eikä hyväksi havaitsemastaan kodista kannata luopua ainakaan silkan vaihtelunhalun vuoksi. Vanhemmuuten kun siihen uuteen sopeutumiseen saattaa mennä hyvinkin kauan. Itse olen tätä kotiani kotinani pitänyt suunnilleen saman verran aikaa kuin sinäkin. Tuttua ja turvallista.:) Jos tylsyys tai vaihtelunhalu iskee niin käyn sukuloimassa tai viikonloppulomilla ja että osaakin olla sitten mukava palata omaan kotiin.
...tekee rakkaat tavarat, turvallisuus ja läheiset. Lapsuuden koti oli ja tämä nykyinen koti ovat todellisia koteja, turvallisia sellaisia joihin on turvallisesti voinut palata reissuilta.
kommenteissa on noussut esille kodin turvallisuuden tunne.Koti onkin paikka jossa ihminen saa olla ihan oma itsensä, ilman työ yms rooleja. Reissuhommissa olevalle oma koti lienee se tukikohta jossa saa ladata akkunsa ennenkuin taas lähdetään. Teetkö sinä töitä joissa joutuu olemaan paljon poissa kotoa, siis useamman vuorokauden kerrallaan?
...koti minulle merkitsee turvallisuutta, ja ennenkaikkea sitä, että kotiin tullessaan ei tarvitse enää pelätä.
Kotiin on mukava tulla reissun jälkeen, olla oma itsensä, keittää kahvit kun haluaa ja löhötä sohvalle miten päin tahansa.:) Työmatkat ovat yleensä 1-7 päivän pituisia ja niitä on nykyisin joka kuukausi useita...ns. päätyötäni ehdin tekemään muutaman päivän kuukaudessa. Toisaalta teemme molemmat reissuhommaa, ja joskus jopa satumme yhtäaikaa samaan hotelliin...se tuo potkua avioelämään.:)