Mukavin auto

Otsikko kertoo kaiken

tietty...

elikkäs Moskvitsh Elite 1500M, vm 1973. Siinä kun oli lisävarusteena itserakennettu hydropneumaattinen jousitus, hieman parannettu versio sitikasta, eli sovitettu näihin pohjoisiin oloihin. Matkustajien mukavuudesta en tiedä, mutta kuskin paikalla oli nautinnollinen tunnelma ja uteliaita katsojia riitti...

... mutta lähimpänä ajokokemus on ollut sohvallaköllöttelyä ison jenkkivanin ruorin takana. Pumpulinpehmeää kyytiä kunnon kapteeninjakkaroilla kyynärnojineen kaikkineen. Ohjausta pystyi kääntämään pikkurillillä ja miehekkään kokoisesta kabiinista oli hyvä näkyvyys. Mukitelineitäkin oli vaikka muille jakaa... :)

Wanhemmat sedanijenkit ovat myöskin antaneet pehmeää kyytiä, mutta niiden todelliset sohvaetujakkarat eivät liukkautensa vuoksi olleet ihan tuon vanin luokkaa... :)

Ja onhan sellaista isoa nahkasisustettua mersuakin tullut ajettua. Eipä voi moittia sitäkään kovin epämukavaksi... :)

Eli kyllä tähänastisista ajetuista autoista mukavin oli tää uus V 70 R AWD Volvo. Siinä voi napista painamalla säätää alustaa (Öhlins) kolmeen eri "tilaan".
Auto oli joka tavalla jämäkkä ja kulki "mukavuusasennolla" (comfort) kuin lentävä matto. Ja mukavaa oli myös se pannuhuoneen pirteys kun survaisi kaasun pohjaan. Sieltä kuului vihainen karjahdus, joka ilmeni kickdownin yhteydessä, kun 300 kaakkia pisti kaviot laulamaan. Mukava auto oli moottoritiellä, tosin kortti vois olla kädestä katoavaa mallia, kun 160 km/h ei tuntunut millään lailla erilaiselta kuin 80 km/h.
Alusta oli myös äärettömän tarkka Advanced-asennolla. Joka helkkarin töyssy tiessä tuntui. Kannattaa käydä koeajamassa, jos vain pääsee. Ja kannattaa kokeilla niitä alustan eri vaihtoehtoja.

Ja hintaa..... eihän sitä ollut kuin 95 000 euroa...ovi varovasti kiinni ja kohti kotia.

Ekana autonani oli Volvo 340 vuodelta 1985. Oli mukavat penkit, todella ihanat istua pitempääkin matkaa. Ja ajoasento säätyi kuskille kuin kuskille sopivaksi ilman miljoonaa säätöpyörää. Hyvä ominaisuus oli myös että autossa istuttiin aika korkealla vaikka pikkuauto olikin.

Talvella ajoin tuommosella ja se oli kyllä elämys. Oli elämys pysähtyä seudun jyrkimmän, pisimmän ja liukkaimman mäen juurelle ja polkasta kaasu pohjaan ja pitää sitä siellä niin kauan kunnes mittari näytti satasta. Kiihdytyksessä Mersu meni kuin kiskoilla eikä vedellyt mihinkään suuntaan vaikka oli tosi liukasta. Kuului ainoastaan V8:n vaimea murina. Mersu oli ehkä myös hiljaisin auto jolla olen ajanut vaikka olen ajanut myös uudella seiskalla. Tätä mieltä oli ainakin minun korvat.

Terve taas!
Nissan President ja Cima, Toyota Century.
Siinä varmasti kolmen karki. Ovat kylla mukavia peleja. Toyota Centuryssa on 5-l. V12 ja Presidentissa 4,5-l. V8, Cimassa 4,3-l. V8. Ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat varusteet tietysti loytyvat kaikista noista.

Mercedes Benz S 600.
Älyttömän mukava.... Ainut ääni 50-60km/h nopeudessa tuulen vaimea suhina. Pehmeät ilmastoidut nahkapenkit,mukava ajaa,ABC jousitus pehmeä suoraanajettaessa, jäykistyy kurveissa ym. ym.

on tai oli Ford Capri 1600 GT vm-1969.
Perustelut:
Yhdessäkään toisessa autossani en ole niin usein ...arvatkaa.. tehnyt mitä?
Kyllä oikein arvasit. :)