Kollektiivinen tietoisuus

Vai karkaako aiheesta? Kuitenkin - esimerkiksi kaikella tavalla ajateltuna järjettömät sodat. Voi sanoa, että niitähän vain harvat päättäjät villitsee, mutta entäs raivopäisinä riehuvat kansanjoukot menossa mukana. Johtuukohan se siitä alitajuisuudesta, ainahan on sodittu? Ja sotimiseen on kasvatettu. Tai siitä, että vastapuoli on syypää - myös molemmin puolin syytettynä. Olkoon, että joskus erottaa jumalat tai allahit, usein ihan sama "henkinen tuki" takana.

Entäs lukuisat hurmosliikkeet? Guajanan viidakkoon majoittui Kansan temppeli, n. 1000 henkeä tosiuskovaisia mieleiseensä kollektiiviin. Jos siitä joku harhautunut yritti paeta, ne ammuttiin. Myöhemmin kaikki teki itsemurhan uskon nimissä, 909 ihmistä. Jostainhan niiden ihmisten on pitänyt saada saada oppi alitajuntaansa, jota toisin ajattelija ei hyvällä tahdollakaan jaksa ymmärtää. Ei yksin yhden ihmisen, tämän uskonnollisen johtajan karisma riitä selitykseksi.

Samoin lähti tehokkaasti 39 amerikkalaista jollekin Haley - tähdelle. Noin vain vahvasti uskoonsa nojaten.

Saman suuntaisia, mutta vähemmän vaikuttavia, hurmosliikkeitä on Suomessakin. Heillä on oma kollektiivinen yhteisönsä, omat säännöt, jotka eivät esim. lainsäädäntöön mahdu. Ja ovat ihan kollektiivisesti vääryyksiä puolustamassa ja piilottamassa. Kollektiivista tietoisuutta sekin. Lähtökohtana vankka usko ja missä lieneekään alkujuuret.

Kollektiivista tyhmyyttä esiintyy monenlaisessa muussakin muodossa - kaipa lienee pakko lisätä: mielestäni. Emmehän ole tyhmyydestä tai viisaudesta samaa mieltä. Eikä tarvitse ollakaan. Yritin vain pudottaa ajatuksia konkreettisemalle tasolle.

ynnämuu kirjoitti:

Vai karkaako aiheesta? Kuitenkin - esimerkiksi kaikella tavalla ajateltuna järjettömät sodat. Voi sanoa, että niitähän vain harvat päättäjät villitsee, mutta entäs raivopäisinä riehuvat kansanjoukot menossa mukana. Johtuukohan se siitä alitajuisuudesta, ainahan on sodittu? Ja sotimiseen on kasvatettu. Tai siitä, että vastapuoli on syypää - myös molemmin puolin syytettynä. Olkoon, että joskus erottaa jumalat tai allahit, usein ihan sama "henkinen tuki" takana.

Entäs lukuisat hurmosliikkeet? Guajanan viidakkoon majoittui Kansan temppeli, n. 1000 henkeä tosiuskovaisia mieleiseensä kollektiiviin. Jos siitä joku harhautunut yritti paeta, ne ammuttiin. Myöhemmin kaikki teki itsemurhan uskon nimissä, 909 ihmistä. Jostainhan niiden ihmisten on pitänyt saada saada oppi alitajuntaansa, jota toisin ajattelija ei hyvällä tahdollakaan jaksa ymmärtää. Ei yksin yhden ihmisen, tämän uskonnollisen johtajan karisma riitä selitykseksi.

Samoin lähti tehokkaasti 39 amerikkalaista jollekin Haley - tähdelle. Noin vain vahvasti uskoonsa nojaten.

Saman suuntaisia, mutta vähemmän vaikuttavia, hurmosliikkeitä on Suomessakin. Heillä on oma kollektiivinen yhteisönsä, omat säännöt, jotka eivät esim. lainsäädäntöön mahdu. Ja ovat ihan kollektiivisesti vääryyksiä puolustamassa ja piilottamassa. Kollektiivista tietoisuutta sekin. Lähtökohtana vankka usko ja missä lieneekään alkujuuret.

Kollektiivista tyhmyyttä esiintyy monenlaisessa muussakin muodossa - kaipa lienee pakko lisätä: mielestäni. Emmehän ole tyhmyydestä tai viisaudesta samaa mieltä. Eikä tarvitse ollakaan. Yritin vain pudottaa ajatuksia konkreettisemalle tasolle.

Lue lisää

ahaa-elämys! Olipa aika monimutkasilla sanoilla esitetty tuo asiasi ss. Yksinkertaisimminhan se on näin, ihan minun omia ajatuksiani, joista oon jo aikaisemminkin kirjoittanut: Olen väittänyt, että sielu on vain jonkinlaista energiaa. Ihmisen kuollessa energia hajaantuu muuhun luontoon, siis ihmisiin, eläimiin, kasveihin. Kuka tai mikä saa eri tavalla tätä energiaa....sattuman kauppaako. Joku tai jokin voi saada näin ollen, "sielusta" riippuen, arvokkaampaa tietoa ja kehitystä kuin joku toinen. Tieto, kehitys siirtyy seuraaville sukupolville.
Samoin olen ajatellut, että mehän olemme samaa luontoa kaikki, siis ihmiset eläimet, kasvit. Siksi ei sekään puitten halaamisesta oleva puhe ole välttämättä ihan pötypuhetta, energiaa mahdollisesti siirtyy siinäkin.

No niin, näin sitä ratkaistaan vaikeitakin kollektiivisia tietoisuusasioita...lopetan tähän, ennenko kerkiitte sannoo, stop tykkänään nyt höpsimises sus.

kun nyt elää ikäänkuin marginaaleissa, intuitio ja vaistot toimivat paremmin. Läheisten ihmisten kesken syntyy melkein huvittavia tilanteita, kun "tietää", mitä toinen ajattelee.
Minulla oli myös aika, jolloin seurasin aktiivisesti uniani ja vieläkin on niin, että joistakin asioista ne kyllä "antavat ennakkotietoa". Kuka se antiikin viisas olikaan joka kehotti: "tunne itsesi"? Pätee varmaan tänäkin päivänä.

susmorsiin kirjoitti:

ahaa-elämys! Olipa aika monimutkasilla sanoilla esitetty tuo asiasi ss. Yksinkertaisimminhan se on näin, ihan minun omia ajatuksiani, joista oon jo aikaisemminkin kirjoittanut: Olen väittänyt, että sielu on vain jonkinlaista energiaa. Ihmisen kuollessa energia hajaantuu muuhun luontoon, siis ihmisiin, eläimiin, kasveihin. Kuka tai mikä saa eri tavalla tätä energiaa....sattuman kauppaako. Joku tai jokin voi saada näin ollen, "sielusta" riippuen, arvokkaampaa tietoa ja kehitystä kuin joku toinen. Tieto, kehitys siirtyy seuraaville sukupolville.
Samoin olen ajatellut, että mehän olemme samaa luontoa kaikki, siis ihmiset eläimet, kasvit. Siksi ei sekään puitten halaamisesta oleva puhe ole välttämättä ihan pötypuhetta, energiaa mahdollisesti siirtyy siinäkin.

No niin, näin sitä ratkaistaan vaikeitakin kollektiivisia tietoisuusasioita...lopetan tähän, ennenko kerkiitte sannoo, stop tykkänään nyt höpsimises sus.

Lue lisää

susmorsiin. Että energia hajaantuu ihmisen kuollessa, ja "elämä" jatkuu siinä muodossa. En väitä vastaan, mutta itse olen aika kiintynyt tähän tietoisuuteeni ja tahtoisin sen jatkuvan - vaikka sitten vaeltavana sieluna.
Tuntuisi niin isolta hassaukselta, että täällä kuitenkin on - kärsimysten kautta - saavuttanut jonkilainen "kehitysasteen" ja sitten se hajoaisi kuin tuhkaa tuuleen. Olen tietenkin voinut käsittää elämisen idean ihan väärin, kun ajattelen, että raakileesta pitäisi kypsyä jotakin.

ynnämuu kirjoitti:

Vai karkaako aiheesta? Kuitenkin - esimerkiksi kaikella tavalla ajateltuna järjettömät sodat. Voi sanoa, että niitähän vain harvat päättäjät villitsee, mutta entäs raivopäisinä riehuvat kansanjoukot menossa mukana. Johtuukohan se siitä alitajuisuudesta, ainahan on sodittu? Ja sotimiseen on kasvatettu. Tai siitä, että vastapuoli on syypää - myös molemmin puolin syytettynä. Olkoon, että joskus erottaa jumalat tai allahit, usein ihan sama "henkinen tuki" takana.

Entäs lukuisat hurmosliikkeet? Guajanan viidakkoon majoittui Kansan temppeli, n. 1000 henkeä tosiuskovaisia mieleiseensä kollektiiviin. Jos siitä joku harhautunut yritti paeta, ne ammuttiin. Myöhemmin kaikki teki itsemurhan uskon nimissä, 909 ihmistä. Jostainhan niiden ihmisten on pitänyt saada saada oppi alitajuntaansa, jota toisin ajattelija ei hyvällä tahdollakaan jaksa ymmärtää. Ei yksin yhden ihmisen, tämän uskonnollisen johtajan karisma riitä selitykseksi.

Samoin lähti tehokkaasti 39 amerikkalaista jollekin Haley - tähdelle. Noin vain vahvasti uskoonsa nojaten.

Saman suuntaisia, mutta vähemmän vaikuttavia, hurmosliikkeitä on Suomessakin. Heillä on oma kollektiivinen yhteisönsä, omat säännöt, jotka eivät esim. lainsäädäntöön mahdu. Ja ovat ihan kollektiivisesti vääryyksiä puolustamassa ja piilottamassa. Kollektiivista tietoisuutta sekin. Lähtökohtana vankka usko ja missä lieneekään alkujuuret.

Kollektiivista tyhmyyttä esiintyy monenlaisessa muussakin muodossa - kaipa lienee pakko lisätä: mielestäni. Emmehän ole tyhmyydestä tai viisaudesta samaa mieltä. Eikä tarvitse ollakaan. Yritin vain pudottaa ajatuksia konkreettisemalle tasolle.

Lue lisää

harhoista olen samaa mieltä kuin sinisirkku: kyse on suggestion avulla saavutetusta joukkopsykoosista.
Kriittinen ajattelu puuttuu niiltä, jotka lähtevät "vahvan johtajan" imuun ja kuten ynnä muu sanoi,
heitä löytyy paljon uskonnollisten liikkeiden parista. Mutta yhtä alttiinahan kritiikitön ihminen on myös esim. mainonnalle. Lapset ja nuoret ovat täysin suojattomia sen vaikutukselle. Edesmennyt opetusneuvos Yrjö Kallinen kuvasi ihmisen mielen tilaa oivallisesti kirjassaan "Elämmekö unessa".

Koko elämämme on individuaaliprosessia, kehittymistä ihmisenä. Ihmismielen tutkijat, ovat tutkiessaan eri uskontoja tulleet siihen tulokseen, että siinäkin on individiaatioprosessista kyse. Olkoon kristillisestä kilvoittelusta/tai idän meditaatioista , on päämääränä valaistuminen ja yhteys olevaan.

Siihen liitty kaikissa uskonnoissa rakkaus ja harmonia. Tuli mieleen, sekö se taivasosuus on meillä ?

Ihmiskunnan evoluutiossa olemme nuoria vielä, jos emme tuhoa maapalloa, saattaa tulevaisuuden ihminen olla humaanimpi, kuin mitä tämä keskeneräinen ja vajavainen olento on----nimeltään ihminen.

PS. Tuo Ynnämuun viittaus lahkoihin on minusta enemmän joukkopsykoosia, jossa karismaattinen johtaja aivopesee kannattajansa. Ei tarvitse kuin muistaa mihin Hitler kykeni koko kansakunnan kanssa, ja mitä sai aikaan.

kun hänessä tyhmyys tiivistyy. Äläpäs herjaa meitä, jotka haluamme keskustella elämää suurimmista aiheista! Mystiikka on kiehtovaa, usko pois !

Että C.G Jung toi ensimmäisenä julkisuuteen käsitteen kollektiivinen tietoisuus. On kai haettava kirjastosta joku Jungin teos iltalukemiseksi. Hyvin merkittävä syvyyspsykologian ilmiöitä tutkinut tiedemies.

capt.cöpenick kirjoitti:

Että C.G Jung toi ensimmäisenä julkisuuteen käsitteen kollektiivinen tietoisuus. On kai haettava kirjastosta joku Jungin teos iltalukemiseksi. Hyvin merkittävä syvyyspsykologian ilmiöitä tutkinut tiedemies.

Lue lisää

hänen kaikki käännetyt kirjansa taitavat olla hyllyssäni. Jungin kohdalla minulle on kerran käynyt niin, että kun luin "Job saa vastauksen", se ei mennyt alkuunkaan jakeluun. Kuin olisin vierasta kieltä lukenut. Mutta sitten jonkin ajan kuluttua, kun luin kirjan uudelleen, kirja suorastaan upposi tajuntaani.
Vaikka tiedemies olikin, Jung uskalsi tutkia esim. horoskooppeja, eikä lytännyt niitä mitenkään. Ja eikä hän tutkinut avioparien yhteensopivuutta tähtikartan avulla, muistelen ?

demeter kirjoitti:

hänen kaikki käännetyt kirjansa taitavat olla hyllyssäni. Jungin kohdalla minulle on kerran käynyt niin, että kun luin "Job saa vastauksen", se ei mennyt alkuunkaan jakeluun. Kuin olisin vierasta kieltä lukenut. Mutta sitten jonkin ajan kuluttua, kun luin kirjan uudelleen, kirja suorastaan upposi tajuntaani.
Vaikka tiedemies olikin, Jung uskalsi tutkia esim. horoskooppeja, eikä lytännyt niitä mitenkään. Ja eikä hän tutkinut avioparien yhteensopivuutta tähtikartan avulla, muistelen ?

Lue lisää

Ajan lyhyt historia Stephen Hawkin (kirjain puuttuu koneestani) , jossa hän viittaa varsinaisen kulttuurimme alkaneen v 5000 e.a. jääkauden jälkeen näin:

Kautta historian on ihminen halunut panna havaintonsa järjestykseen. Me haluamme saada tietää miksi olemme täällä ja mistä olemme tulleet.

Ihmisen perusominaisuuteen kuuluva uteliaisuus, on riittävä syy jatkaa etsimistä. Eikä tavoitteemme ole
sen vähäisempi kuin maailmankaikkeutemme täydellinen kuvaaminen ja ymmärtäminen.

Kyllä ihminen saa pohtia asioita, kuunnella toistensa kokemuksia asian tiimoilta, emmehän toki ole yksin täällä ajatuksinemme.

sinisirkku-ek kirjoitti:

Ajan lyhyt historia Stephen Hawkin (kirjain puuttuu koneestani) , jossa hän viittaa varsinaisen kulttuurimme alkaneen v 5000 e.a. jääkauden jälkeen näin:

Kautta historian on ihminen halunut panna havaintonsa järjestykseen. Me haluamme saada tietää miksi olemme täällä ja mistä olemme tulleet.

Ihmisen perusominaisuuteen kuuluva uteliaisuus, on riittävä syy jatkaa etsimistä. Eikä tavoitteemme ole
sen vähäisempi kuin maailmankaikkeutemme täydellinen kuvaaminen ja ymmärtäminen.

Kyllä ihminen saa pohtia asioita, kuunnella toistensa kokemuksia asian tiimoilta, emmehän toki ole yksin täällä ajatuksinemme.

Lue lisää

helekatti, näitä kuuklesta otettuja juttuja olette veivanneet täälä vuosikaudet. Painukaa luuserit filosofien palstoille, niin saatte räkäiset naurut. Ynnämuu on ainut selväjärkinen ja rehellinen tässä ketjussa.

demeter kirjoitti:

hänen kaikki käännetyt kirjansa taitavat olla hyllyssäni. Jungin kohdalla minulle on kerran käynyt niin, että kun luin "Job saa vastauksen", se ei mennyt alkuunkaan jakeluun. Kuin olisin vierasta kieltä lukenut. Mutta sitten jonkin ajan kuluttua, kun luin kirjan uudelleen, kirja suorastaan upposi tajuntaani.
Vaikka tiedemies olikin, Jung uskalsi tutkia esim. horoskooppeja, eikä lytännyt niitä mitenkään. Ja eikä hän tutkinut avioparien yhteensopivuutta tähtikartan avulla, muistelen ?

Lue lisää

"Tietoisuuteni" sanoo, että älä uppoudu tähän "tieteelliseen keskusteluun", mutta teen sen silti. Ensiksi, jätän kaikki ennustajat, unien selvittäjät ja horoskoopit alan harrastajille. Toiseksi, luulen ymmärtäväni, että individualismi tarkoittaa yksilökeskeisyyttä noin suurinpiirtein ja siksi yksinkertaistan nimitystä.
Yksilökeskeisestä ajattelusta ja suhtaumisesta voi seurata jotain hyvääkin, mutta jos siitä puuttuu vastuu ja myös sen kantaminen voi seurata yhteisön kannalta huonoja asioita. Yksilökeskeisyys voi johtaa vallan tavoitteluun keinoista välittämättä. Yksilökeskeinen voi ajatella, että kun hänellä on hyvä elintaso ja hänelle hyvin sopivat oikeudet ja edut, ei ole syytä vaivata päätään muiden asioilla. Kunhan vain kasvattaa "omaa tonttiaan" ja pitää huolta ettei etuasema karkaa käsistä.

Voisipa ajatella, että kollektiivinen tietoisuus on suorastaan vastakohta. Kollektiivinen tietoisuus ottaa huomioon toiset, koko yhdyskunnan. Kollektiivinen tietoisuus on ollut myös työväenliikkeen sanavarastossa, solidaarisuuden ohella. Se on yhteisten asioiden korjaamista ja ajamista. Se on tietoisuutta, että joukkona voi saavuttaa enemmän tuloksia kuin yksilönä.

ynnämuu kirjoitti:

"Tietoisuuteni" sanoo, että älä uppoudu tähän "tieteelliseen keskusteluun", mutta teen sen silti. Ensiksi, jätän kaikki ennustajat, unien selvittäjät ja horoskoopit alan harrastajille. Toiseksi, luulen ymmärtäväni, että individualismi tarkoittaa yksilökeskeisyyttä noin suurinpiirtein ja siksi yksinkertaistan nimitystä.
Yksilökeskeisestä ajattelusta ja suhtaumisesta voi seurata jotain hyvääkin, mutta jos siitä puuttuu vastuu ja myös sen kantaminen voi seurata yhteisön kannalta huonoja asioita. Yksilökeskeisyys voi johtaa vallan tavoitteluun keinoista välittämättä. Yksilökeskeinen voi ajatella, että kun hänellä on hyvä elintaso ja hänelle hyvin sopivat oikeudet ja edut, ei ole syytä vaivata päätään muiden asioilla. Kunhan vain kasvattaa "omaa tonttiaan" ja pitää huolta ettei etuasema karkaa käsistä.

Voisipa ajatella, että kollektiivinen tietoisuus on suorastaan vastakohta. Kollektiivinen tietoisuus ottaa huomioon toiset, koko yhdyskunnan. Kollektiivinen tietoisuus on ollut myös työväenliikkeen sanavarastossa, solidaarisuuden ohella. Se on yhteisten asioiden korjaamista ja ajamista. Se on tietoisuutta, että joukkona voi saavuttaa enemmän tuloksia kuin yksilönä.

Lue lisää

johan pääsi tämä muu kahvipirtin ideologian levittämiseen, propaganda vaan ei pure nykyaikana, sori vaan. Naurettavaksi teet itsesi.

kertausta kirjoitti:

helekatti, näitä kuuklesta otettuja juttuja olette veivanneet täälä vuosikaudet. Painukaa luuserit filosofien palstoille, niin saatte räkäiset naurut. Ynnämuu on ainut selväjärkinen ja rehellinen tässä ketjussa.

Lue lisää

kotona ja luetut. Ei ole tarvis mennä netistä hakemaan. Onko se nyt niin vaikea käsittää, että ihmiset voivat olla kiinnostuneita asioista?

ynnämuu kirjoitti:

"Tietoisuuteni" sanoo, että älä uppoudu tähän "tieteelliseen keskusteluun", mutta teen sen silti. Ensiksi, jätän kaikki ennustajat, unien selvittäjät ja horoskoopit alan harrastajille. Toiseksi, luulen ymmärtäväni, että individualismi tarkoittaa yksilökeskeisyyttä noin suurinpiirtein ja siksi yksinkertaistan nimitystä.
Yksilökeskeisestä ajattelusta ja suhtaumisesta voi seurata jotain hyvääkin, mutta jos siitä puuttuu vastuu ja myös sen kantaminen voi seurata yhteisön kannalta huonoja asioita. Yksilökeskeisyys voi johtaa vallan tavoitteluun keinoista välittämättä. Yksilökeskeinen voi ajatella, että kun hänellä on hyvä elintaso ja hänelle hyvin sopivat oikeudet ja edut, ei ole syytä vaivata päätään muiden asioilla. Kunhan vain kasvattaa "omaa tonttiaan" ja pitää huolta ettei etuasema karkaa käsistä.

Voisipa ajatella, että kollektiivinen tietoisuus on suorastaan vastakohta. Kollektiivinen tietoisuus ottaa huomioon toiset, koko yhdyskunnan. Kollektiivinen tietoisuus on ollut myös työväenliikkeen sanavarastossa, solidaarisuuden ohella. Se on yhteisten asioiden korjaamista ja ajamista. Se on tietoisuutta, että joukkona voi saavuttaa enemmän tuloksia kuin yksilönä.

Lue lisää

sopii hyvin työväenliikkeen ajatusmaailmaan, ei tuo sana tarkoitakaan yksilökeskeisyyttä ja oman edun tavoittelua, vaan juuri kollektiiviseen lajikumppanuuteen. Mutta kehittymistä yksilönä.

Ikäviä nuo välihuomauttelijat, omine johtopäätöksineen. Kiva kun osallistut Ynnämuu :D

demeter kirjoitti:

hänen kaikki käännetyt kirjansa taitavat olla hyllyssäni. Jungin kohdalla minulle on kerran käynyt niin, että kun luin "Job saa vastauksen", se ei mennyt alkuunkaan jakeluun. Kuin olisin vierasta kieltä lukenut. Mutta sitten jonkin ajan kuluttua, kun luin kirjan uudelleen, kirja suorastaan upposi tajuntaani.
Vaikka tiedemies olikin, Jung uskalsi tutkia esim. horoskooppeja, eikä lytännyt niitä mitenkään. Ja eikä hän tutkinut avioparien yhteensopivuutta tähtikartan avulla, muistelen ?

Lue lisää

ovat jo vuosikymmeniä sitten tapahtuneita oivalluksia, tämä intuition voimistuminen vaan vähän kerrassaan kehittynyt. Välihuomauttelija-kiinnostuneelle kerron, ettei tämänkään "keskustelun" aikana ole tullut mieleenikään kuukletella. Kyllä asioista pitää snaju olla omassa päässään alunperin. Tietysti aikoinaan on sytykkeen saanut "viisaampien" mietinnöistä, kuten Jungia olen arvostanut, nimenomaan tässä omassa uni-alitajuntatutkimuksessani.
Jung ja Freudhan tekivät yhteistyötäkin aluksi, Jung jäi vähän Freudin varjoon eikä mielestäni Jung ole saanut kylliksi arvostusta unijutuissaan. Hänhän itsekin tutki itseään juuri uniensa avulla, ja hänellä on suurempi merkitys unitutkimus-alitajunta-asioissa kuin moni tietääkään.
Mutta mahtava on alitajunnan aarrearkku, sain huomata silloin itsestäni selkoa tehdessäni. Miten voi esimerkiksi jokin tunnetila, jota ei ole reaalitietoisuudessaan kokenut, tulla ilmi unen kautta. No, täällähän uneni ovat, lähes 200, kirjoitettuina muistiin, tiedä häntä, josko joskus kuoltuani vaikka olisi jollekulle niistä hyötyäkin, kunhan yleinen unitutkimus edistyy. Tästä on turha enempää "paasata", kun tässäkään joukossa ei kukaan muu ole varmasti sellaista työtä tehnyt. Sen vaan kerron, että unieni muistaminen, siis merkitys, on enää hyvin minimaalinen. Sekin osoitus siitä, miten pitkälle pääsin oman alitajuntani tuntemisessa.
Tämän nyt tähän väliin kirjoitin osoituksena siitä, miten mahtava on alitajunnan "muisti", ja ihmetellä täytyy, mistä kaikesta voi sinne olla kerääntynyt niin valtavasti "tietoa" ja tunnettakin, oikeassa elämässä niitä kokematta.

susmorsiin kirjoitti:

ovat jo vuosikymmeniä sitten tapahtuneita oivalluksia, tämä intuition voimistuminen vaan vähän kerrassaan kehittynyt. Välihuomauttelija-kiinnostuneelle kerron, ettei tämänkään "keskustelun" aikana ole tullut mieleenikään kuukletella. Kyllä asioista pitää snaju olla omassa päässään alunperin. Tietysti aikoinaan on sytykkeen saanut "viisaampien" mietinnöistä, kuten Jungia olen arvostanut, nimenomaan tässä omassa uni-alitajuntatutkimuksessani.
Jung ja Freudhan tekivät yhteistyötäkin aluksi, Jung jäi vähän Freudin varjoon eikä mielestäni Jung ole saanut kylliksi arvostusta unijutuissaan. Hänhän itsekin tutki itseään juuri uniensa avulla, ja hänellä on suurempi merkitys unitutkimus-alitajunta-asioissa kuin moni tietääkään.
Mutta mahtava on alitajunnan aarrearkku, sain huomata silloin itsestäni selkoa tehdessäni. Miten voi esimerkiksi jokin tunnetila, jota ei ole reaalitietoisuudessaan kokenut, tulla ilmi unen kautta. No, täällähän uneni ovat, lähes 200, kirjoitettuina muistiin, tiedä häntä, josko joskus kuoltuani vaikka olisi jollekulle niistä hyötyäkin, kunhan yleinen unitutkimus edistyy. Tästä on turha enempää "paasata", kun tässäkään joukossa ei kukaan muu ole varmasti sellaista työtä tehnyt. Sen vaan kerron, että unieni muistaminen, siis merkitys, on enää hyvin minimaalinen. Sekin osoitus siitä, miten pitkälle pääsin oman alitajuntani tuntemisessa.
Tämän nyt tähän väliin kirjoitin osoituksena siitä, miten mahtava on alitajunnan "muisti", ja ihmetellä täytyy, mistä kaikesta voi sinne olla kerääntynyt niin valtavasti "tietoa" ja tunnettakin, oikeassa elämässä niitä kokematta.

Lue lisää

miten niillä oman itseni "outouden" tai "tuttuuden"- tuntemuksillanikin on selvitystä, olen pystynyt purkamaan alitajunnan muistin kerroksia, kun olen tavallaan leikkiäkin laskenut, että olen milloin mistäkin kotoisin....ne tuttuuden tunteet.
Toistan vielä: Mahtava on alitajunnan muisti!

susm. kirjoitti:

miten niillä oman itseni "outouden" tai "tuttuuden"- tuntemuksillanikin on selvitystä, olen pystynyt purkamaan alitajunnan muistin kerroksia, kun olen tavallaan leikkiäkin laskenut, että olen milloin mistäkin kotoisin....ne tuttuuden tunteet.
Toistan vielä: Mahtava on alitajunnan muisti!

Lue lisää

tuo muisti sisältää jopa meitä edeltävien lajien selviytymiskeinot tallenteina, ennen tietoisuuden hahmottumista.

C.J.kirjoittaa siitä kuinka Pueblo intiaanit uniensa ja myyttiensä kautta kokivat olevansa Suuren Isä Aurinkon poikia, ja olivat paljon onnellisempia kuin sellainen nykyihminen, joka tietää, ettei hän ole muuta kuin surkea olento, jonka elämässä ei ole mitään sisäistä merkitystä.

Tunne oman elämän laajemmasta merkityksestä juuri kohottaa ihmisen pelkän rahan hankkimisen ja kuluttamisen yläpuolelle.

Jos Paavali ei olisi vakuuttunut, ettei hän ole muuta kuin vaeltava teltantekijä, hän ei olisi ollut se ihminen joka hän oli. Hänen todellinen ja merkitsevä elämänsä oli varmuudessa, että hän oli Herran sanansaattja.Myytti, joka otti hänet valtaansa, teki hänestä enemmän.

Tällainen myytti koostuu symboleista, joita ei ole tietoisesti kehitetty. Ne ovat syntyneet.
Jeesus-niminen mies ei luonut jumal'ihmisen myyttiä. Se oli ollut olemassa vuosisatoja ennen hänen syntymäänsä.
Tuo myytti sai hänet valtaansa, ja teki hänestä jotakin muuta kuin nasaretilaisen puusepän.


Näin unet, uskomukset ja myytit luovat historiaamme( tarpeeseenko) ja elämme niiden vaikutuksessa.

sinisirkku-ek kirjoitti:

tuo muisti sisältää jopa meitä edeltävien lajien selviytymiskeinot tallenteina, ennen tietoisuuden hahmottumista.

C.J.kirjoittaa siitä kuinka Pueblo intiaanit uniensa ja myyttiensä kautta kokivat olevansa Suuren Isä Aurinkon poikia, ja olivat paljon onnellisempia kuin sellainen nykyihminen, joka tietää, ettei hän ole muuta kuin surkea olento, jonka elämässä ei ole mitään sisäistä merkitystä.

Tunne oman elämän laajemmasta merkityksestä juuri kohottaa ihmisen pelkän rahan hankkimisen ja kuluttamisen yläpuolelle.

Jos Paavali ei olisi vakuuttunut, ettei hän ole muuta kuin vaeltava teltantekijä, hän ei olisi ollut se ihminen joka hän oli. Hänen todellinen ja merkitsevä elämänsä oli varmuudessa, että hän oli Herran sanansaattja.Myytti, joka otti hänet valtaansa, teki hänestä enemmän.

Tällainen myytti koostuu symboleista, joita ei ole tietoisesti kehitetty. Ne ovat syntyneet.
Jeesus-niminen mies ei luonut jumal'ihmisen myyttiä. Se oli ollut olemassa vuosisatoja ennen hänen syntymäänsä.
Tuo myytti sai hänet valtaansa, ja teki hänestä jotakin muuta kuin nasaretilaisen puusepän.


Näin unet, uskomukset ja myytit luovat historiaamme( tarpeeseenko) ja elämme niiden vaikutuksessa.

Lue lisää

http://www.olotila.net/cms/kirjoitukset/kollektiivinen-tietoisuus

lueskelin näitä korkeita ajatuksia, hipoo kyllä simaa tietoisuuden ja hurahtamisen rajoilla.

syksyn lehtalehti kirjoitti:

http://www.olotila.net/cms/kirjoitukset/kollektiivinen-tietoisuus

lueskelin näitä korkeita ajatuksia, hipoo kyllä simaa tietoisuuden ja hurahtamisen rajoilla.

Lue lisää

Uuttahan tämä tietokoneavaruus on tiedonlähteineen. Mielenkiintoisin oli siinä tuo kollektiivinen äly, jonka näen hyödyllisenä opiskelun kannalta.

Tässä iässä on jo orientoitunut ja hankkinut tietolähteensä aiemmin, muovautunutkin, joskin
jokin uusi heräte saa etsimään lisätietoa. Mielenkiintoinen on maailmamme, ja sen suomat mahdollisuudet tänäpäivänä, vaikka aamukahvinsa yhteydessä tarkastella kyberavaruuksia:D

sinisirkku- kirjoitti:

Uuttahan tämä tietokoneavaruus on tiedonlähteineen. Mielenkiintoisin oli siinä tuo kollektiivinen äly, jonka näen hyödyllisenä opiskelun kannalta.

Tässä iässä on jo orientoitunut ja hankkinut tietolähteensä aiemmin, muovautunutkin, joskin
jokin uusi heräte saa etsimään lisätietoa. Mielenkiintoinen on maailmamme, ja sen suomat mahdollisuudet tänäpäivänä, vaikka aamukahvinsa yhteydessä tarkastella kyberavaruuksia:D

Lue lisää

Voisinpa antaa pisteen sinisirkulle, että ymmäsrsi kollektiivitulkintani "raadollisimmassa muodossa" esittämänäni. Kerroin vain kokemastani ja myös omaksumastani asian sisällöstä.

Pitäähän "agitaattorin puhetta" kirjoittaneellekin vastata. Kyllä sekin kuuluu määritelmänä varsinkin työväenliikkeen alkuaikoihin, mutta minulle tuo kunnia on liian suuri. Älä huoli siitä jos teen itseni naurettavaksi - eihän se ole ensimmäinen kertani. Ja jos se tuntuu naurettavalta, olen silloin tehtäväni suorittanut. Kunhan otat vapauttavan, rennon naurun, eikä pingoittunutta kiristynyttä naurua, joka muistuttaa irvistystä. Se rasittaisi leukalihaksia.

Tutustuin myös "olotilassa" Kollektiiviseen tietoisuuteen. Sieltähän taisikin löytyä oikein guru, tai ainakin sellaiseksi havitteleva. Tietysti ymmärryksessäni on puutteita ja siksi en jaksa pitemmälti perehtyä aiheeseen. Koetan kestää ja pysyä tässä " raadollisessa maailmassani."

sinisirkku- kirjoitti:

Uuttahan tämä tietokoneavaruus on tiedonlähteineen. Mielenkiintoisin oli siinä tuo kollektiivinen äly, jonka näen hyödyllisenä opiskelun kannalta.

Tässä iässä on jo orientoitunut ja hankkinut tietolähteensä aiemmin, muovautunutkin, joskin
jokin uusi heräte saa etsimään lisätietoa. Mielenkiintoinen on maailmamme, ja sen suomat mahdollisuudet tänäpäivänä, vaikka aamukahvinsa yhteydessä tarkastella kyberavaruuksia:D

Lue lisää

mutt´henki taivahalle. Sielun olemuksesta täällä on mielipiteitä, että se palaisi luontoon. Minä uskon taas sielun palaamiseen Luojansa luo. En osaa sanoa, onko se usko vaistovaraista, intuitiivista vai kasvatuksen ja kokemusten tulos. Kaikki saman sisarussarjan lapsetkaan eivät usko samoin, joten kallistun intuitioon, joka on kai ainakin sukua kollektiiviselle tietoisuudelle. Ihmisellä omantunnon ääni mielestäni edustaa sitä myös - on sitten eri asia, jos sen paaduttaa.

Perustarpeiden tyydyttäminen on koko ihmiskunnalle ja kaiketi koko luomakunnallekin vaistonvaraista, sitä ei tarvitse opettaa.Kun seuraa muurahaiskekoa tai lintujen muuttoa, voi vain ihailla ja kunnioittaa eläinten suunnatonta kollektiivista älykkyyttä. Luonnossakin kamppaillaan elintilasta ja olemassaolosta, ravinnosta. Mutta mistä sikiää tämä suunnaton ahneus, ihmisten halu saada niin paljon enemmän kuin tarvitsevat ? Nykyajan sodat ja kaikenlainen riisto on sen syytä, että ollaan vieraannuttu omastatunnosta.

Mieleen tulee vielä kansan perimätieto, tosin sitä on aina sirretty tietoisestikin sukupolvelta toiselle. Nyt maailma hukkuu kaikenlaiseen infoon ja manipulaatioon, omaan vaistonvaraiseen oivallukseen ei enää luoteta tarpeeksi, mennään massan mukana. Itsesuojeluvaistokaan ei näytä kaikilla pelaavan,esimerkiksi heittäydytään äärimmäisiin extreme-kokeiluihin.

Aihe on tavattoman laaja ja mielenkiintoinen, netissäkin on asiaa siitä vaikka kuinka, osa turhan mutkikkaaksi ja hienoksi puettuna. Tämä on asia, jossa jokainen on oikeassa, toinen ei voi sanoa, miltaä toisesta tuntuu. Kirjoitelkaahan lisää ! Kiva Sinisirkku, kun otat tällaista puheeksi ja alustat noin kiinnostavasti !

Nyt vatsa huutaa kaurapuuroa, vadelmia, maitoa ja kahvia. Koiruus odottaa anovin katsein metsälenkille. Tomeraa torstaita !

ynnämuu kirjoitti:

Voisinpa antaa pisteen sinisirkulle, että ymmäsrsi kollektiivitulkintani "raadollisimmassa muodossa" esittämänäni. Kerroin vain kokemastani ja myös omaksumastani asian sisällöstä.

Pitäähän "agitaattorin puhetta" kirjoittaneellekin vastata. Kyllä sekin kuuluu määritelmänä varsinkin työväenliikkeen alkuaikoihin, mutta minulle tuo kunnia on liian suuri. Älä huoli siitä jos teen itseni naurettavaksi - eihän se ole ensimmäinen kertani. Ja jos se tuntuu naurettavalta, olen silloin tehtäväni suorittanut. Kunhan otat vapauttavan, rennon naurun, eikä pingoittunutta kiristynyttä naurua, joka muistuttaa irvistystä. Se rasittaisi leukalihaksia.

Tutustuin myös "olotilassa" Kollektiiviseen tietoisuuteen. Sieltähän taisikin löytyä oikein guru, tai ainakin sellaiseksi havitteleva. Tietysti ymmärryksessäni on puutteita ja siksi en jaksa pitemmälti perehtyä aiheeseen. Koetan kestää ja pysyä tässä " raadollisessa maailmassani."

Lue lisää

Tietoisuuden ja houreen rajamailla mielestäni kulkee raja, on oltava jotain profetoimisen lahjoja tai sitten aivan hyvin keksittyä uskomusta, jota voi uskotella muillekin.
Kaukana on minun arkielämästä moinen kyky, enkä pidä siltikään itseäni mitenkään vajavaisena, tai erikoisena vaan ihmisenä, jolla on aivan oikea elämä tässä ja nyt.
Hyvä noita erikoisuuksia on pohtia, mutta onko sillä sitten päämäärää?
Luettuani tuota "olotilaa" käsitykseni vain vahvistui, ehkä en todellisuudessa ymmärrä kuitenkaan mitä kaikkea mahdollisuuksia tuolla kollektiivisella tietoisuudella sittenkään haetaan.
Olen kuitenkin hetkittäin tietoinen jostain.

Ramoona* kirjoitti:

mutt´henki taivahalle. Sielun olemuksesta täällä on mielipiteitä, että se palaisi luontoon. Minä uskon taas sielun palaamiseen Luojansa luo. En osaa sanoa, onko se usko vaistovaraista, intuitiivista vai kasvatuksen ja kokemusten tulos. Kaikki saman sisarussarjan lapsetkaan eivät usko samoin, joten kallistun intuitioon, joka on kai ainakin sukua kollektiiviselle tietoisuudelle. Ihmisellä omantunnon ääni mielestäni edustaa sitä myös - on sitten eri asia, jos sen paaduttaa.

Perustarpeiden tyydyttäminen on koko ihmiskunnalle ja kaiketi koko luomakunnallekin vaistonvaraista, sitä ei tarvitse opettaa.Kun seuraa muurahaiskekoa tai lintujen muuttoa, voi vain ihailla ja kunnioittaa eläinten suunnatonta kollektiivista älykkyyttä. Luonnossakin kamppaillaan elintilasta ja olemassaolosta, ravinnosta. Mutta mistä sikiää tämä suunnaton ahneus, ihmisten halu saada niin paljon enemmän kuin tarvitsevat ? Nykyajan sodat ja kaikenlainen riisto on sen syytä, että ollaan vieraannuttu omastatunnosta.

Mieleen tulee vielä kansan perimätieto, tosin sitä on aina sirretty tietoisestikin sukupolvelta toiselle. Nyt maailma hukkuu kaikenlaiseen infoon ja manipulaatioon, omaan vaistonvaraiseen oivallukseen ei enää luoteta tarpeeksi, mennään massan mukana. Itsesuojeluvaistokaan ei näytä kaikilla pelaavan,esimerkiksi heittäydytään äärimmäisiin extreme-kokeiluihin.

Aihe on tavattoman laaja ja mielenkiintoinen, netissäkin on asiaa siitä vaikka kuinka, osa turhan mutkikkaaksi ja hienoksi puettuna. Tämä on asia, jossa jokainen on oikeassa, toinen ei voi sanoa, miltaä toisesta tuntuu. Kirjoitelkaahan lisää ! Kiva Sinisirkku, kun otat tällaista puheeksi ja alustat noin kiinnostavasti !

Nyt vatsa huutaa kaurapuuroa, vadelmia, maitoa ja kahvia. Koiruus odottaa anovin katsein metsälenkille. Tomeraa torstaita !

Lue lisää

Googletin minäkin, käytännön ihminen ja arkirealisti, tuon kollektiivisen tietoisuuden. Guukeli heitti rivin kollektiivisia eteen. On kollektiivista asiantuntijuutta, jota minulla ei ole tähän C.G.Jungin alkuunpanemaan käsitteeseen. Kuuluuneeko asia filosofian vai psykologian alaan vaiko aivotutkimuksen piiriin. Oikein kun on poimuiset aivot, niin sieltä pesee vaikka mitä.
On myös kollektiivista tajuntaa ja alitajuntaa. Mitähän yhteyksiä näillä on kollektiiviseen tietoisuuteen., entä kollektiivisella älykkyydellä.
Mutta paljon löytyy Kollektiivisen tietoisuuden sanaparin alta. Asiaa, kinastelua, runsasta filosofointia ja huuuuhaatakin (minun mielestäni).
Onhan aivomme arvaamattomat ja pohjattoman tutkimisen kohde. Ramoona mainitsemat perustarpeet on sinne ohjelmoitu. Geenit dna:ssa kantavat mukanaan jatkuvuuden. Syntyessään ihmisen tajunta on tabula rasa, mutta silti siellä on kaikki valmiudet valmiina, mutta aivan varmasti ympäristöllä on valtava merkitys ajatusmaailmaamme muotoutumiseen.
Näemme konkreettisesti monikulttuurisuuteen siirtyessämme tämän. Miten ihmettelemmekään vieraiden kulttuurien tapoja, törmäyksiäkin syntyy jopa sotia.

Aloituksessaan ko. tietoisuudesta ss toi siihen aika paljon mystiikkaa. Läpi ihmisen olemassaolon historian uskonnot ovat kuuluneet ajatteluun ja kiinnostuksen kohteeksi. Niin inkoilla kuin meilläkin palstallamme.
Kun aivomme on aikoinaan ohjelmoitu, olisiko siellä yksi poimu jumalalle, sekin kun näyttää olevan ihan kollektiivinen ihmiskunnalle.

Kyllä ketjua on ollut mukava lukea. Liekö nyt eläkkeellä aikaa ajatteluun ja pohtimiseen, harva sitä nuorena elämän nälässään ja kokemattomuudessaan on tehnyt.
Antaa 7 vuosikymmentä jonkinmoisen laajennuksen näkökenttään, mutta en ihmettelemästä laara voi tätä olevaisuutta.

*Kukkahame* kirjoitti:

Tietoisuuden ja houreen rajamailla mielestäni kulkee raja, on oltava jotain profetoimisen lahjoja tai sitten aivan hyvin keksittyä uskomusta, jota voi uskotella muillekin.
Kaukana on minun arkielämästä moinen kyky, enkä pidä siltikään itseäni mitenkään vajavaisena, tai erikoisena vaan ihmisenä, jolla on aivan oikea elämä tässä ja nyt.
Hyvä noita erikoisuuksia on pohtia, mutta onko sillä sitten päämäärää?
Luettuani tuota "olotilaa" käsitykseni vain vahvistui, ehkä en todellisuudessa ymmärrä kuitenkaan mitä kaikkea mahdollisuuksia tuolla kollektiivisella tietoisuudella sittenkään haetaan.
Olen kuitenkin hetkittäin tietoinen jostain.

Lue lisää

esitelty kaksi naishahmoa: Martta ja Maria. Koska Marian osa asetettiin siellä samanarvoiseksi - ellei suorastaan arvokkaammaksi - kuin Martan, olen ajatellut, että se ikäänkuin antaisi oikeuden olemassaoloon myös meille tuumailijoille, joilta selvästi puuttuu sellainen lahjakkuus, minkä toiminnallinen, puuhakas ihminen on saanut. Ja tässä ajassa kun eletään, Martoilla on kysyntää - heitä arvostetaan. Maria saa parhaassa tapauksessa "olla" , vaikka hänellä ei mitään virkaa olekaan. Hän on pelkkä luuseri, kuten tuolla edellä todisteltiin.

Tuo olotilan juttu meni kyllä minultakin yli hilseen. Mutta kai se todisti, että kollektiivisesta tajunnasta ei aineisto lopu...

Katleija neljä kirjoitti:

Googletin minäkin, käytännön ihminen ja arkirealisti, tuon kollektiivisen tietoisuuden. Guukeli heitti rivin kollektiivisia eteen. On kollektiivista asiantuntijuutta, jota minulla ei ole tähän C.G.Jungin alkuunpanemaan käsitteeseen. Kuuluuneeko asia filosofian vai psykologian alaan vaiko aivotutkimuksen piiriin. Oikein kun on poimuiset aivot, niin sieltä pesee vaikka mitä.
On myös kollektiivista tajuntaa ja alitajuntaa. Mitähän yhteyksiä näillä on kollektiiviseen tietoisuuteen., entä kollektiivisella älykkyydellä.
Mutta paljon löytyy Kollektiivisen tietoisuuden sanaparin alta. Asiaa, kinastelua, runsasta filosofointia ja huuuuhaatakin (minun mielestäni).
Onhan aivomme arvaamattomat ja pohjattoman tutkimisen kohde. Ramoona mainitsemat perustarpeet on sinne ohjelmoitu. Geenit dna:ssa kantavat mukanaan jatkuvuuden. Syntyessään ihmisen tajunta on tabula rasa, mutta silti siellä on kaikki valmiudet valmiina, mutta aivan varmasti ympäristöllä on valtava merkitys ajatusmaailmaamme muotoutumiseen.
Näemme konkreettisesti monikulttuurisuuteen siirtyessämme tämän. Miten ihmettelemmekään vieraiden kulttuurien tapoja, törmäyksiäkin syntyy jopa sotia.

Aloituksessaan ko. tietoisuudesta ss toi siihen aika paljon mystiikkaa. Läpi ihmisen olemassaolon historian uskonnot ovat kuuluneet ajatteluun ja kiinnostuksen kohteeksi. Niin inkoilla kuin meilläkin palstallamme.
Kun aivomme on aikoinaan ohjelmoitu, olisiko siellä yksi poimu jumalalle, sekin kun näyttää olevan ihan kollektiivinen ihmiskunnalle.

Kyllä ketjua on ollut mukava lukea. Liekö nyt eläkkeellä aikaa ajatteluun ja pohtimiseen, harva sitä nuorena elämän nälässään ja kokemattomuudessaan on tehnyt.
Antaa 7 vuosikymmentä jonkinmoisen laajennuksen näkökenttään, mutta en ihmettelemästä laara voi tätä olevaisuutta.

Lue lisää

kun otit esille nämä käsitteet. Jung ei (ainakaan niissä kirjoissa, jotka minulla on) tosiaan puhunut kollektiivisesta tietoisuudesta vaan piilotajunnasta ja kollektiivisesta piitotajunnasta. Kollektiivinen tietoisuus on kai sitten jotakin muuta - paljon on siihen jo ehdotuksia tullut, mutta "hiljainen tieto" taitaa vielä puuttua. Kiitos myös Sinulle Ramoona* selkeästä kirjoituksesta, siihen on helppo yhtyä kaikilta osin.
Niin, mistä sikiää ihmisen ahneus ? Rakkauden puutteestako ?

demeter kirjoitti:

kun otit esille nämä käsitteet. Jung ei (ainakaan niissä kirjoissa, jotka minulla on) tosiaan puhunut kollektiivisesta tietoisuudesta vaan piilotajunnasta ja kollektiivisesta piitotajunnasta. Kollektiivinen tietoisuus on kai sitten jotakin muuta - paljon on siihen jo ehdotuksia tullut, mutta "hiljainen tieto" taitaa vielä puuttua. Kiitos myös Sinulle Ramoona* selkeästä kirjoituksesta, siihen on helppo yhtyä kaikilta osin.
Niin, mistä sikiää ihmisen ahneus ? Rakkauden puutteestako ?

Lue lisää

Demeter viittasi puheenvuorossaan opetusneuvos Yrjö Kalliseen. Hänen ajatuksensa sopii hyvin tämän ketjun henkeen:

Ykseydentunto on nimi rakkaudelle

Elämä on me ja me olemme elämä

Rajat välillämme katoavat

On vain yksi todellisuus

Syvin meissä on kaikkien ilmaisujen tuolla puolen

sinisirkku- kirjoitti:

Demeter viittasi puheenvuorossaan opetusneuvos Yrjö Kalliseen. Hänen ajatuksensa sopii hyvin tämän ketjun henkeen:

Ykseydentunto on nimi rakkaudelle

Elämä on me ja me olemme elämä

Rajat välillämme katoavat

On vain yksi todellisuus

Syvin meissä on kaikkien ilmaisujen tuolla puolen

Lue lisää

tähän ketjuun, sinisirkku. Tuosta rajojen katoamisesta tuli mieleen C G Jungin kuvaus onnistuneesta terapiasta. Hän painotti kohtaamisen tärkeyttä ja sanoi, että sillä hetkellä, kun potilas ja lääkäri kohtaavat toisensa ilman rooleja yhtä paljaina ja haavoittuvina, tapahtuu merkittävää paranemista. Tuo käsityshän on päinvastainen, kun meidän aikamme suosittaa. Meidän psykiatrisissa sairaaloissamme rooleista pidetään tiukasti kiinni - jos olen asian oikein ymmärärtänyt.

demeter kirjoitti:

tähän ketjuun, sinisirkku. Tuosta rajojen katoamisesta tuli mieleen C G Jungin kuvaus onnistuneesta terapiasta. Hän painotti kohtaamisen tärkeyttä ja sanoi, että sillä hetkellä, kun potilas ja lääkäri kohtaavat toisensa ilman rooleja yhtä paljaina ja haavoittuvina, tapahtuu merkittävää paranemista. Tuo käsityshän on päinvastainen, kun meidän aikamme suosittaa. Meidän psykiatrisissa sairaaloissamme rooleista pidetään tiukasti kiinni - jos olen asian oikein ymmärärtänyt.

Lue lisää

Tässä lisää.
Kiitoksia vaan oikein paljon, piiloilevat kollektiiviset tietoisuudet!
Samaa viisautta eri sanamuodoin.
Vaikeaa on silti ymmärtää, luulen kyllä etten tarvitse enempää..että kiitos vaan,

sinisirkku- kirjoitti:

Demeter viittasi puheenvuorossaan opetusneuvos Yrjö Kalliseen. Hänen ajatuksensa sopii hyvin tämän ketjun henkeen:

Ykseydentunto on nimi rakkaudelle

Elämä on me ja me olemme elämä

Rajat välillämme katoavat

On vain yksi todellisuus

Syvin meissä on kaikkien ilmaisujen tuolla puolen

Lue lisää

käyttövoimaa niin yksilölle, joukoille kuin yhteiskunnallekin. Kun ihminen havittelee rakkautta jotain saadakseen, joutuu vastakkain hyväksyntä- tai torjuntatunteiden kanssa.
Uskonnoissa, politiikassa jopa laulukuorossa voi kokea itseä suurempia ryhmätunteita.
Entäpä tilanne jossa ihmisen tunteet ajetaan kaaokseen? Kemiallisilla aineilla, lääkkeillä, henkisellä tai fyysisellä väkivallalla tms.
Meillä ihmisillä lienee kaikilla jonkinlainen terveyden ideaali, tosiasia kuitenkin lienee että...?
Minkä toinen kokee vahvuutena itsessään, sen toinen voi kokea syvänä heikkoutena. Elämän monimuotoisuutta ja rikkautta sekin.
Kehitys ja taantumus vuorottelevat ihmiskunnan vaiheissa.
Presidenttimme taannoinen kehoitus kansalle oli arvokeskustelun käyminen ja mielestäni sisältää suurta viisautta ja rakkauttakin kansaa kohtaan.
Jokaiselta kuitenkin tässä elämässä vaaditaan sietokykyä - voimaa kestää kanssaihmisen heikkouksia ja vahvuuksia.
Näin aattelin tänä päivänä.

1 pieni kuorolainen kirjoitti:

käyttövoimaa niin yksilölle, joukoille kuin yhteiskunnallekin. Kun ihminen havittelee rakkautta jotain saadakseen, joutuu vastakkain hyväksyntä- tai torjuntatunteiden kanssa.
Uskonnoissa, politiikassa jopa laulukuorossa voi kokea itseä suurempia ryhmätunteita.
Entäpä tilanne jossa ihmisen tunteet ajetaan kaaokseen? Kemiallisilla aineilla, lääkkeillä, henkisellä tai fyysisellä väkivallalla tms.
Meillä ihmisillä lienee kaikilla jonkinlainen terveyden ideaali, tosiasia kuitenkin lienee että...?
Minkä toinen kokee vahvuutena itsessään, sen toinen voi kokea syvänä heikkoutena. Elämän monimuotoisuutta ja rikkautta sekin.
Kehitys ja taantumus vuorottelevat ihmiskunnan vaiheissa.
Presidenttimme taannoinen kehoitus kansalle oli arvokeskustelun käyminen ja mielestäni sisältää suurta viisautta ja rakkauttakin kansaa kohtaan.
Jokaiselta kuitenkin tässä elämässä vaaditaan sietokykyä - voimaa kestää kanssaihmisen heikkouksia ja vahvuuksia.
Näin aattelin tänä päivänä.

Lue lisää

ääriliikehdintää maailmanlaajuista nuorten keskuudessa mie oon miettinyt hartaasti.
Heillä on paha olla.
Kehitystä vai taantumista, vai ovatko he joukkojen vai huonojen johtajien armoilla?

yx näkökulma kirjoitti:

ääriliikehdintää maailmanlaajuista nuorten keskuudessa mie oon miettinyt hartaasti.
Heillä on paha olla.
Kehitystä vai taantumista, vai ovatko he joukkojen vai huonojen johtajien armoilla?

Lue lisää

Perusarvot nuorisolla ovat hakusessa, kodin arvomaailma on muuttunut yhden sukupolven aikana. Heillä kuuluukin olla kaaosta, siitä vähitellen löytävät, jos löytävät tiensä.
Muuttunut on paljon ajassamme, kaikki ei silti huonompaan suuntaan. On aina yksilö kysymys miten nuoret saavat, tai löytävät paikkansa. Ei voi kuin toivoa selkiintyvää maailmankuvaa. Helppoa se ei ole.

ynnämuu kirjoitti:

Voisinpa antaa pisteen sinisirkulle, että ymmäsrsi kollektiivitulkintani "raadollisimmassa muodossa" esittämänäni. Kerroin vain kokemastani ja myös omaksumastani asian sisällöstä.

Pitäähän "agitaattorin puhetta" kirjoittaneellekin vastata. Kyllä sekin kuuluu määritelmänä varsinkin työväenliikkeen alkuaikoihin, mutta minulle tuo kunnia on liian suuri. Älä huoli siitä jos teen itseni naurettavaksi - eihän se ole ensimmäinen kertani. Ja jos se tuntuu naurettavalta, olen silloin tehtäväni suorittanut. Kunhan otat vapauttavan, rennon naurun, eikä pingoittunutta kiristynyttä naurua, joka muistuttaa irvistystä. Se rasittaisi leukalihaksia.

Tutustuin myös "olotilassa" Kollektiiviseen tietoisuuteen. Sieltähän taisikin löytyä oikein guru, tai ainakin sellaiseksi havitteleva. Tietysti ymmärryksessäni on puutteita ja siksi en jaksa pitemmälti perehtyä aiheeseen. Koetan kestää ja pysyä tässä " raadollisessa maailmassani."

Lue lisää

Tästä ketjun monista viesteistä voi sanoa, että Sinisirkun aiheen siemen on kylvetty hyvään peltoon. Kollektiivinen tietoisuus on oma, huima maailmansa. Kuitenkin.
Tavalla tai toisella j o k a i n e n vähänkin tiedostava ihminen jossakin elämänsä vaiheessa joutuu tuon ilmiön kanssa kosketuksiin, tieten tai tietämättään.


Onhan siinä paketissa kysymyksessä ihmiskunnan arkaainen muisti, myös yhteys kosmiseen Voimaan. Se mahdollistaa henkisen elämän olemassaolon.
Uskon, että kaikki maailman uskonnot ja filosofiat kytkeytyvät 'jossakin piileksivän' kollektiivisen tietoisuuden alati kasvavaan "vyöhykkeeseen".

Mielestäni Jyri Hovilan sivut ovat hyvin mediotiivistä luettavaa. Kiitos tästä linkistä sen esille nostajalle.
Kollektiivisen tietoisuuden koskettaminen ihmiseen jättää häneen lopunikäisen 'merkin'. Se on kosketus johonkin perustavan ainoalaatuiseen ilmiöön.

syksyn lehtalehti kirjoitti:

http://www.olotila.net/cms/kirjoitukset/kollektiivinen-tietoisuus

lueskelin näitä korkeita ajatuksia, hipoo kyllä simaa tietoisuuden ja hurahtamisen rajoilla.

Lue lisää

tuolta www.olotila.net

..olotila kirjoitti:

tuolta www.olotila.net

Sama linkki on jo tuolla alkupuolella...

capt.cöpenick kirjoitti:

Tästä ketjun monista viesteistä voi sanoa, että Sinisirkun aiheen siemen on kylvetty hyvään peltoon. Kollektiivinen tietoisuus on oma, huima maailmansa. Kuitenkin.
Tavalla tai toisella j o k a i n e n vähänkin tiedostava ihminen jossakin elämänsä vaiheessa joutuu tuon ilmiön kanssa kosketuksiin, tieten tai tietämättään.


Onhan siinä paketissa kysymyksessä ihmiskunnan arkaainen muisti, myös yhteys kosmiseen Voimaan. Se mahdollistaa henkisen elämän olemassaolon.
Uskon, että kaikki maailman uskonnot ja filosofiat kytkeytyvät 'jossakin piileksivän' kollektiivisen tietoisuuden alati kasvavaan "vyöhykkeeseen".

Mielestäni Jyri Hovilan sivut ovat hyvin mediotiivistä luettavaa. Kiitos tästä linkistä sen esille nostajalle.
Kollektiivisen tietoisuuden koskettaminen ihmiseen jättää häneen lopunikäisen 'merkin'. Se on kosketus johonkin perustavan ainoalaatuiseen ilmiöön.

Lue lisää

kuin luettuani tuon "olotila" kirjoittajan Jyri Hovilan sivut, olin tullut tietoiseksi tuosta lähteestä.

Hyvin nuorena jo pohdin, ja etsin totuutta kaikesta mitä luin, ja mitä minulle opetettiin.
Olin ns. kiltti tyttö, uskoin sen mitä minulle kerrottiin, ja kuitenkin tahdoin päästä "itse" perille siinä tiedon tulvasta mitä kirjastokin tarjosi uteliaalle nuorelle.

Se, mikä on ollut vaikuttavinta elämässäni, on ollut ennakko tieto tapahtumista, jotka kohtasivat minua. Kuin minua olisi valmisteltu määrättyihin tapahtumiin, joihin sijotuin.
Sanat eivät voi sitä ilmaista, minä vain tiesin,---- "tämän olen jo saanut nähdä!"

Se kyllä auttoi, antoi tarkoitusta elämälle selviämisen kannalta, tunteen, etten ole yksin.

Vieläkin elän vaihetta, jonka koin nuorena tyttönä, erään ihmisen kohtaamisesta, josta minulla oli vankka käsitys, miten hänet koen. Enkä ole siitä luopunut, vaikka tuo henkilö ei minusta piittaakaan, olen silti ollut uskollinen omalle itselleni--- ja sille tunteelle, mikä silloin syntyi.

Se antaa minulle eheyden tunteen, pyyteettömän ja hyvän, kuin täyttymyksen omalla tielläni.

Ihmeellinen ja upea on elämä, kaikkineen, josta joskus vain aavistus nousee sen tarkoituksesta. Itseni olen aina laittanut alttiiksi elämän vaatimuksille ja suostunut siihen.

sinisirkku- kirjoitti:

kuin luettuani tuon "olotila" kirjoittajan Jyri Hovilan sivut, olin tullut tietoiseksi tuosta lähteestä.

Hyvin nuorena jo pohdin, ja etsin totuutta kaikesta mitä luin, ja mitä minulle opetettiin.
Olin ns. kiltti tyttö, uskoin sen mitä minulle kerrottiin, ja kuitenkin tahdoin päästä "itse" perille siinä tiedon tulvasta mitä kirjastokin tarjosi uteliaalle nuorelle.

Se, mikä on ollut vaikuttavinta elämässäni, on ollut ennakko tieto tapahtumista, jotka kohtasivat minua. Kuin minua olisi valmisteltu määrättyihin tapahtumiin, joihin sijotuin.
Sanat eivät voi sitä ilmaista, minä vain tiesin,---- "tämän olen jo saanut nähdä!"

Se kyllä auttoi, antoi tarkoitusta elämälle selviämisen kannalta, tunteen, etten ole yksin.

Vieläkin elän vaihetta, jonka koin nuorena tyttönä, erään ihmisen kohtaamisesta, josta minulla oli vankka käsitys, miten hänet koen. Enkä ole siitä luopunut, vaikka tuo henkilö ei minusta piittaakaan, olen silti ollut uskollinen omalle itselleni--- ja sille tunteelle, mikä silloin syntyi.

Se antaa minulle eheyden tunteen, pyyteettömän ja hyvän, kuin täyttymyksen omalla tielläni.

Ihmeellinen ja upea on elämä, kaikkineen, josta joskus vain aavistus nousee sen tarkoituksesta. Itseni olen aina laittanut alttiiksi elämän vaatimuksille ja suostunut siihen.

Lue lisää

sinisirkku - ja rohkea ! Vaatii pokkaa ottaa esille tällainen aihe, josta tietää seuraavan kaikenlaista irvimistä tällaisella yleisellä foorumilla. Ehkä "omasi" tuntevat Sinut, eikä
ikävää palautetta sittenkään tullut kovin paljon.
Vaikka tämäntyyppiset asiat ovat itsellenikin olleet keskeinen kiinnostuksen aihe koko elämän ajan, en enää viitsi ottaa niitä puheeksi kuin tutussa seurassa tai sitten ihan
silloin, jos joku toinen alkaa niistä puhua - kuten Sinä nyt. Kiitos Sinulle ja muille
keskustelijoille. Pääsen "käymään" täällä kovin harvoin, vaikka kiintoisia aiheita ja etenkin hyviä kirjoittajia olisi täällä paljon.

demeter kirjoitti:

sinisirkku - ja rohkea ! Vaatii pokkaa ottaa esille tällainen aihe, josta tietää seuraavan kaikenlaista irvimistä tällaisella yleisellä foorumilla. Ehkä "omasi" tuntevat Sinut, eikä
ikävää palautetta sittenkään tullut kovin paljon.
Vaikka tämäntyyppiset asiat ovat itsellenikin olleet keskeinen kiinnostuksen aihe koko elämän ajan, en enää viitsi ottaa niitä puheeksi kuin tutussa seurassa tai sitten ihan
silloin, jos joku toinen alkaa niistä puhua - kuten Sinä nyt. Kiitos Sinulle ja muille
keskustelijoille. Pääsen "käymään" täällä kovin harvoin, vaikka kiintoisia aiheita ja etenkin hyviä kirjoittajia olisi täällä paljon.

Lue lisää

Olikin mielenkiintoista tutustua ajatuksiisi. Harvemminhan tulee keskusteltua tämänkaltaisista asioista, mutta on elämässä muutakin kuin arkitodellisuus.

Pistäydyhän kun on mahdollisuus!