Muutama vuosikymmen sitten, todettiin voi, täysmaito ja kerma epäterveellisisksi ja suuret mainostoimistot riemastuivat. Teollisesti valmistettu "saapasrasva" syrjäytti hyvän perusravinnon.
Väärien perustelujen takana on ollut koko virallinen lääkärikunta.
Nyt on muutamat hrvat lääkärit uskaltautuneet ajattelemaan syntyjä syviä. Asiat ovat juuri päinvastoin kuin meille on perusteltu.
Paljo sokeri ja suuri vyötärömiitta liikkumattomuuden seurauksena on syynä. Sokeri- ja sydäntaudit ovat moderneja sairauksia ja syntyvät osaltaan väärästä ravinnosta. Lääkärit saavat runsaasti tuloja ja lääketehtaat menestyvät.
En väitä olevani lääketieteen asiantuntija. Perustellut tiedot asioista antavat esittämäni mielikuvan.
Virallisesta poikkeavaa tietoa ei päästetä leviämään, käskijänä on suuri raha ja valta.
Hyvä, paha rasva
16
268
Vastaukset
- 0ree
se onneton Pohjois-Karjala projekti. Siihen ohjattiin varoja kymmeniä miljoonia, ja pienellä tulosten manipuloinnilla Puskasta tuli sankari, joka poisti sydän- ja verisuonitaudit Pohjois-Karjalasta. Se oli liian yksioikoinen tutkimus. Muuttujia kun oli muitakin kuin ravinto. Mutta kun se oli niin kallis tutkimus, on se virallinen totuus tällä hetkellä useita vuosia. Tässä väitteitäsi tukeva ohjelma tältä päivältä.
http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/karppaaja_ravintosuositusten_kapinallinen - F r a a s i
Kyllä tämäkin fraasi on jo pitkään ollut tiedossa.
Myös se, että viina on melkein sitä samaa.
Molempien seurauksena ihokin vanhenee ja rypistyy ennätystahtia.
Meillä sokeria ja viinaa välttäneillä ja väistelleillä ja vihanneksissa ja kokonaisissa elintarvikkeissa, siis myös kokojyväviljassa pysytelleillä iho on pysynyt paremmin kunnossa.
Tehtaissa tuotetut elintarvikkeet eivät oikein ihmisen elimistöön sovi.
Pahaa aiheuttaavat.- Fr....
Vyötärölle, navan ympärille, sisäelinten väliin joka paikkaan tunkeutunut rasva on juuri fruktoosin ja sakkaroosiin eli siin s o k e r i n aiheuttamaa, ja sehän se juuri on vaarallista läskistymistä. Henki lähtee monilla juuri siitä syystä.
Oliiviöljy on niin ihanan hyvää, että vaikkapa kokojyväriisiä keittäessäni ison annoksen maustan sen keitinveden poiskaatettuani soijalla, kikkomanilla ja oliiviöljyllä. Se on namia ihan sellaisenaankin, ja tietenkin jollain lisukkeellakin.
- aputoimittaja
Me kauan eläneet tiedämme hyvin miten tähän on tultu.
On syöty laardia, kissanrasvaa ja jos vaikka mitä, kunnes sitten sotien jälkeen saatiin taas oikeata kunnon voita.
Se oli niin valtava elämys monien kituvuosien jälkeen, että monet laittoivat näkkärillekin voita sen reikäpuolelle. Siihen näet saattoi laittaa enemmän voita.
Aikamme sitten mussuteltiin oikeita voileipiä, kunnes margariiniteollisuus kehitteli ns. kevyempiä levitteitä. Syntyi mm. Flora-margariini.
Margariinin markkinoimiseksi piti voi saattaa pannaan sen epäterveellisyyden vuoksi ja siinä puuhassa mm. Pekka Puska teki elämäntyönsä, joka nyt näyttää viimeisempien tutkimusten mukaan olleen huuhaata.
Minä olen ratkaissut jo aikoja sitten tämän rasvaongelmaan ryhtymällä laittamaan leivän päälle Oivamariinia ent. Voimariini. Nimen vaihdos johtui siitä, että sanaa voi ei saannut esiintyä tuotteen nimessä, kun se ei ollut voita.
Siinä on sen verran voihin sekoitettuna kasviöljyjä, että se tekee Oivamariinista helposti levitettävän. Siinä on kuitenkin voin makua.
Nyt näyttää Sydäntautiliitto aktivoituneen myös rasvakysymyksessä. Liekö taustalla häärii taas P.Puska?
He suosittelevat voimakkaalla kampanjalla kasvirasvoja eläinrasvojen tilaan.
Mikä osuus on maataloustuottajilla tässä nykyisessä rasvakeskustelussa. Maatalous tuottaa sekä maitoa, josta tehdään voita, että kasvirasvoja, nimittäin rypsiä ja rapsia.
Liekö sattumaa, että rypsiöljyä pidetään Suomessa kaikkein terveellisimpänä kasvirasvana. Välimeren maissa taas oliiviöljy on sitä ainoata oikeata kasvirasvaa.
Koko rasvakeskustelu on taas ryöpsähtänyt liikkeelle. Me kuluttajat olemme huuli pyöreänä, kun ei tiedä syödäkö tänään leivän päällä sitä tai tätä rasvaa.
Ehkä koko ongelma poistuu pian, kun leivän hinta nousee niin paljon, että eläkeläisillä ei ole enää varaa syödä leipää. Silloin ei tarvita rasvojakaan.
Ai niin. Ne otsikossa luvatut rumat. No ne ovat tilastonikkareita, jotka saavat tilastot näyttämään ihan mitä joku tilaston tilaaja haluaa.
Ensin tulee vale sitten tulee emävale ja lopuksi tilasto.- Kuullut ja nähnyt
nuo huonot hiilihydraatit, eli sokerin ja valkoiset vehnäjauhot, jotka muuttuvat rasvaksi kehossa, läskiksi,
joka keskivartalossa ja sisäelinten ympärille ja väliin muurautuessaan on kaikkein vaarallisinta.
Valkoisten vehnäjauhojen ja sokerin
sekä kaiken sen moskan, mikä niitä sekoittamalla saadaan aikaan vielä kananmunat siihen lisäämällä ja maustamalla sekä paistamalla. Keho ei selviydy siitä. Läskiä syntyy lisää, eikä ulostus toimi, suoli täyttyy tällaisesta saastasta, eikä kule pois. Ihminen sairastuu vähitellen. Apteekin ulostuslääkkeet eivät asiaa auta. - *Kukkahame*
Tilastot tehdään tilaajan näköisiksi, kannanotot ovat myötämielisiä sille joka maksaa työstä.
Tehdään se sitten elintarvikkeista tai yksittäisitä tuotteista.
Sydänliitossa on jo reagoitu voin maininnastakin, he tekevät työtään.
Minä vierastan margariineja ja vai miksi niitä sanotaan, jos ovat öljypohjaisia siinä tarvitaan kemikaaleja väriksi ja että siitä tulee leivälle levitettävä.
Muistaakseni siellä on useampia E-koodituotteita, jotka luokitellaan hyvin epäterveelliseksi. - Ramoona*
*Kukkahame* kirjoitti:
Tilastot tehdään tilaajan näköisiksi, kannanotot ovat myötämielisiä sille joka maksaa työstä.
Tehdään se sitten elintarvikkeista tai yksittäisitä tuotteista.
Sydänliitossa on jo reagoitu voin maininnastakin, he tekevät työtään.
Minä vierastan margariineja ja vai miksi niitä sanotaan, jos ovat öljypohjaisia siinä tarvitaan kemikaaleja väriksi ja että siitä tulee leivälle levitettävä.
Muistaakseni siellä on useampia E-koodituotteita, jotka luokitellaan hyvin epäterveelliseksi.Minäkin olen monasti näiden rasvakohujen keskellä ahdistunut, mitä rasvaa käyttää perheen ruokkimisessa. Lapsena ollessa syötiin meillä voita, munkit paistettiin kookosrasvassa, mutta vain vapuksi. Syötiin monipuolisesti, oli omat juurekset ja marjat, metsästä lisää, liikuttiin paljon luonnostaan. Arkiruokailu oli yksinkertaista. Nythän joillakin on ruokajuhlat joka päivä. Omalle perheelle ostin ensin Floraa ja kasviölyjä, juhlaruokiin ja -leivontaan voita.Sianliha ei ole suosikkeihin koskaan kuulunut, kala kylläkin. Nykyisin leivän päällä ei margariinia käytetä, teen itse rahkapohjaista levitettä tai syödään leipä leipän, voileipä on ihan väärä käsitekin. Voilla ja öljyllä paistan, voilla leivon juhlapullan.
Pekka Puskan tutkimus voi olla vähän yksioikoinen. Luulen, että sen ajan kuolleisuus Pohjois-Karjalassa liittyi myös rankkaan tupakointiin ja joillakin juomiseen. Ravinto oli varmasti yksipuolista, hivenaineista ja vitamiineista köyhä.Sotien jälkeen miehet olivat huonossa kunnossa fyysisesti ja henkisesti.
Rasvasotaa saa nykyajan ihminen käydä senkin takia, että siinä on paljon energiaa, kuten ravinteettomassa raffinoidussa sokerissa. Nurinkurista on, että samat ihmiset nipottavat rasvan laadusta, mutta juovat kohtuuttomasti alkoholia ja kulkevat joka paikkaan autolla, kenties tupakoivatkin. Perunalastut ja karkit pakataan megapusseihin. Kaikenmaailman pilleripurkeista sitten etsitään hyvää tekeviä aineita. Omega 3 tuntuu olevan taikasana, joka tuutista tyrkytetään sitä sisältäviä valmisteita.
Maalaisjärki kunniaan tässäkin asiassa. Minäkin uskon, että tutkimuksissa saa mitä tilaa. Ramoona* kirjoitti:
Minäkin olen monasti näiden rasvakohujen keskellä ahdistunut, mitä rasvaa käyttää perheen ruokkimisessa. Lapsena ollessa syötiin meillä voita, munkit paistettiin kookosrasvassa, mutta vain vapuksi. Syötiin monipuolisesti, oli omat juurekset ja marjat, metsästä lisää, liikuttiin paljon luonnostaan. Arkiruokailu oli yksinkertaista. Nythän joillakin on ruokajuhlat joka päivä. Omalle perheelle ostin ensin Floraa ja kasviölyjä, juhlaruokiin ja -leivontaan voita.Sianliha ei ole suosikkeihin koskaan kuulunut, kala kylläkin. Nykyisin leivän päällä ei margariinia käytetä, teen itse rahkapohjaista levitettä tai syödään leipä leipän, voileipä on ihan väärä käsitekin. Voilla ja öljyllä paistan, voilla leivon juhlapullan.
Pekka Puskan tutkimus voi olla vähän yksioikoinen. Luulen, että sen ajan kuolleisuus Pohjois-Karjalassa liittyi myös rankkaan tupakointiin ja joillakin juomiseen. Ravinto oli varmasti yksipuolista, hivenaineista ja vitamiineista köyhä.Sotien jälkeen miehet olivat huonossa kunnossa fyysisesti ja henkisesti.
Rasvasotaa saa nykyajan ihminen käydä senkin takia, että siinä on paljon energiaa, kuten ravinteettomassa raffinoidussa sokerissa. Nurinkurista on, että samat ihmiset nipottavat rasvan laadusta, mutta juovat kohtuuttomasti alkoholia ja kulkevat joka paikkaan autolla, kenties tupakoivatkin. Perunalastut ja karkit pakataan megapusseihin. Kaikenmaailman pilleripurkeista sitten etsitään hyvää tekeviä aineita. Omega 3 tuntuu olevan taikasana, joka tuutista tyrkytetään sitä sisältäviä valmisteita.
Maalaisjärki kunniaan tässäkin asiassa. Minäkin uskon, että tutkimuksissa saa mitä tilaa.Jos tutkimuksen suorittaa riittävän arvovaltainen taho kuten Pekka Puskan työryhmä. On "totuus" jo etukäteen tiedossa.
Pohjois-Karjalassa ja miksei muuallakin saattaa kyse olla myös geeniperimässä. Geeniperimä varmistuu eräänlaisessa väestöumpiossa kuin sukurutsauksessa konsanaan. Määperä, veden laatu ja ilmastokin pienessä määrin, saattaa vaikuttaa.
Saadut (väärät) tulokset ovat vaarallisia ajatellen ravintotottumuksia, sairauksien hoitoa jne.- geenit ?
Ruuneperi kirjoitti:
Jos tutkimuksen suorittaa riittävän arvovaltainen taho kuten Pekka Puskan työryhmä. On "totuus" jo etukäteen tiedossa.
Pohjois-Karjalassa ja miksei muuallakin saattaa kyse olla myös geeniperimässä. Geeniperimä varmistuu eräänlaisessa väestöumpiossa kuin sukurutsauksessa konsanaan. Määperä, veden laatu ja ilmastokin pienessä määrin, saattaa vaikuttaa.
Saadut (väärät) tulokset ovat vaarallisia ajatellen ravintotottumuksia, sairauksien hoitoa jne.Sydän ja verisuinitauteihin alttius on kai perinnöllistä, maaperä voi olla seleeniköyhää jne. Mutta mihin perustuu Pohjois-Karjala projektin tulos eli kuolleisuuden selvä lasku ? Kyllä Puska oli oikeassa, mutta vain osittain löysi syyt. Siellähän asui köyhin kansa, ravinto oli varmasti hyvin yksipuolista. Lihavuus ei haitannut, päinvastoin, metsässä raatoivat miehet ja sinne kuukahtivat.
*Kukkahame* kirjoitti:
Tilastot tehdään tilaajan näköisiksi, kannanotot ovat myötämielisiä sille joka maksaa työstä.
Tehdään se sitten elintarvikkeista tai yksittäisitä tuotteista.
Sydänliitossa on jo reagoitu voin maininnastakin, he tekevät työtään.
Minä vierastan margariineja ja vai miksi niitä sanotaan, jos ovat öljypohjaisia siinä tarvitaan kemikaaleja väriksi ja että siitä tulee leivälle levitettävä.
Muistaakseni siellä on useampia E-koodituotteita, jotka luokitellaan hyvin epäterveelliseksi.Näyttää, että propakanda isku toiseen suuntaan on löytänyt jalansijaa. Puskan tutkimukset ja tulokset tyrmätään sen kummemmin kritisoimatta. Minusta hän on tehnyt ihan hyvää ja arvostettua työtä.
Mitä P-K:n projektiin tulee, on syytä huomata se aika ja tilanne. Siellä väestön suurin osa teki erittäin raskasta työtä, hyvin suurilla metsätyömailla, pientiloilla "käsipelillä", uutisraivauksissa ja jne. Kun työt loppuivat sairauteen tai työttömyyteen elinrakennemurroksessa, seurasi se pakollinen vapaa. Kovassa työssä 5000 kaloria hupeni kulutukseen, kun joutui helpommalle, ei osaanut luonnollisesti jarruttaa popsimista. Ja olihan syömiseen paremmin aikaakin. Jotain valistusta oli tarpeen tehdä ja Puska teki. Tuloksia on turha vähätellä, olen kyllä lukenut, millä argumenteilla vähettelyä tehdään. En silti juokse "niiden perässä." Sydänliitto muistuttaa ihan asiasta.
Koko ruokakeskustelu on hajanaista, uskomusten varassa poukkoilevaa. Siitä olen valinnut tieni ja myös jututtanut asiantuntijoita. Jokaisen se olisi räätälöitävä itselleen sopivaksi ja olla silti julistamatta ainoaksi oikeaksi. Sairauksista johtuen, painoni pääsi karkaamaan. Kun ei voinut kunnolla liikkua, oli aikaa syödä ja lievittihän se kipuakin sillä hetkellä.
Pakko oli tarttua kiinni niskastaan, koska tuli suoraan painosta johtuvia ongelmia. Hoidin sen kuntoon ihan ilman kirjevaaoilla eväiden punnitsemista, ilman minkään sortin pillereitä. Osittain Pekka Puskan oppeja ja ravintoterapaeuttien ohjeistusta hyväksi käyttäen. Pohjana on ollut yksikertaistaminen. En tee ruokailusta "juhlaa", se on vain tarpeellista tankkausta. Siihen ei kuulu kakut ja pullat, eikä ruokahalua yllyttävät mausteet. Jostainhan sitä on tingittävä, ei kaikesta. Käytän kahvikermaa, sokeria ja voita. Eihän muutoin saa iltapalaksi kunnon lohivoileipää ja suolaustakin pitää olla.
En kerro tätäkään siksi, että se olisi "ohje", se vain sopi minulle. Kävelyä ja "kuntoiluksi" nimitettävää teen kohtalaisen paljon, mutta liikasyöntiä ei saa juoksemalla takaisin. Päämäärääni olen kyllä päässyt, painoindeksini on ollut muutaman vuoden kohdallaan ja matka taittuu metsässäkin. Toki sairauksiakin on, mutta onhan hyväkuntoisena helpompi sairastella.- *Kukkahame*
ynnämuu kirjoitti:
Näyttää, että propakanda isku toiseen suuntaan on löytänyt jalansijaa. Puskan tutkimukset ja tulokset tyrmätään sen kummemmin kritisoimatta. Minusta hän on tehnyt ihan hyvää ja arvostettua työtä.
Mitä P-K:n projektiin tulee, on syytä huomata se aika ja tilanne. Siellä väestön suurin osa teki erittäin raskasta työtä, hyvin suurilla metsätyömailla, pientiloilla "käsipelillä", uutisraivauksissa ja jne. Kun työt loppuivat sairauteen tai työttömyyteen elinrakennemurroksessa, seurasi se pakollinen vapaa. Kovassa työssä 5000 kaloria hupeni kulutukseen, kun joutui helpommalle, ei osaanut luonnollisesti jarruttaa popsimista. Ja olihan syömiseen paremmin aikaakin. Jotain valistusta oli tarpeen tehdä ja Puska teki. Tuloksia on turha vähätellä, olen kyllä lukenut, millä argumenteilla vähettelyä tehdään. En silti juokse "niiden perässä." Sydänliitto muistuttaa ihan asiasta.
Koko ruokakeskustelu on hajanaista, uskomusten varassa poukkoilevaa. Siitä olen valinnut tieni ja myös jututtanut asiantuntijoita. Jokaisen se olisi räätälöitävä itselleen sopivaksi ja olla silti julistamatta ainoaksi oikeaksi. Sairauksista johtuen, painoni pääsi karkaamaan. Kun ei voinut kunnolla liikkua, oli aikaa syödä ja lievittihän se kipuakin sillä hetkellä.
Pakko oli tarttua kiinni niskastaan, koska tuli suoraan painosta johtuvia ongelmia. Hoidin sen kuntoon ihan ilman kirjevaaoilla eväiden punnitsemista, ilman minkään sortin pillereitä. Osittain Pekka Puskan oppeja ja ravintoterapaeuttien ohjeistusta hyväksi käyttäen. Pohjana on ollut yksikertaistaminen. En tee ruokailusta "juhlaa", se on vain tarpeellista tankkausta. Siihen ei kuulu kakut ja pullat, eikä ruokahalua yllyttävät mausteet. Jostainhan sitä on tingittävä, ei kaikesta. Käytän kahvikermaa, sokeria ja voita. Eihän muutoin saa iltapalaksi kunnon lohivoileipää ja suolaustakin pitää olla.
En kerro tätäkään siksi, että se olisi "ohje", se vain sopi minulle. Kävelyä ja "kuntoiluksi" nimitettävää teen kohtalaisen paljon, mutta liikasyöntiä ei saa juoksemalla takaisin. Päämäärääni olen kyllä päässyt, painoindeksini on ollut muutaman vuoden kohdallaan ja matka taittuu metsässäkin. Toki sairauksiakin on, mutta onhan hyväkuntoisena helpompi sairastella.En usko minäkään pelkän rasvan ja 'väärin syömisen' aiheuttavan ihmiselle sydänoireita ja verisuonten tukkeumia.
Kolesterolia löytyy verestä ja se ei ole hyvä siihen on lääkityksiä.
Ihmisen yleinen terveyden tila kuitenkin pitää suht' koht' olla ok, ja lääkärin tarkastuksissa ne Pohjois-Karjalan projektissa olijatkin kävivät.
Hampaiden huolto ja huonojen hampaiden hoito on kuitenkin A ja O, sen olen tässä omassa pitkäaikaissairaudessani huomannut ja käyn vuosittain hampaistani kontrollissa.
Suu ja sen bakteerit voivat olla hyvin vaarallisia, hampaiden pesut päivittäin ja rikkinäisten korjaukset, ainakin verensokeriin vaikuttaa pieninkin afta suussa.
Yleensä kaikki tulehdukset pään ja kaulan alueella on aina hoidettava, nuhakuumeetkaan eivät ole aina huolettomia.
Yhdestä huolesta on aina toinen huoli seurauksena hoitamattomana. ynnämuu kirjoitti:
Näyttää, että propakanda isku toiseen suuntaan on löytänyt jalansijaa. Puskan tutkimukset ja tulokset tyrmätään sen kummemmin kritisoimatta. Minusta hän on tehnyt ihan hyvää ja arvostettua työtä.
Mitä P-K:n projektiin tulee, on syytä huomata se aika ja tilanne. Siellä väestön suurin osa teki erittäin raskasta työtä, hyvin suurilla metsätyömailla, pientiloilla "käsipelillä", uutisraivauksissa ja jne. Kun työt loppuivat sairauteen tai työttömyyteen elinrakennemurroksessa, seurasi se pakollinen vapaa. Kovassa työssä 5000 kaloria hupeni kulutukseen, kun joutui helpommalle, ei osaanut luonnollisesti jarruttaa popsimista. Ja olihan syömiseen paremmin aikaakin. Jotain valistusta oli tarpeen tehdä ja Puska teki. Tuloksia on turha vähätellä, olen kyllä lukenut, millä argumenteilla vähettelyä tehdään. En silti juokse "niiden perässä." Sydänliitto muistuttaa ihan asiasta.
Koko ruokakeskustelu on hajanaista, uskomusten varassa poukkoilevaa. Siitä olen valinnut tieni ja myös jututtanut asiantuntijoita. Jokaisen se olisi räätälöitävä itselleen sopivaksi ja olla silti julistamatta ainoaksi oikeaksi. Sairauksista johtuen, painoni pääsi karkaamaan. Kun ei voinut kunnolla liikkua, oli aikaa syödä ja lievittihän se kipuakin sillä hetkellä.
Pakko oli tarttua kiinni niskastaan, koska tuli suoraan painosta johtuvia ongelmia. Hoidin sen kuntoon ihan ilman kirjevaaoilla eväiden punnitsemista, ilman minkään sortin pillereitä. Osittain Pekka Puskan oppeja ja ravintoterapaeuttien ohjeistusta hyväksi käyttäen. Pohjana on ollut yksikertaistaminen. En tee ruokailusta "juhlaa", se on vain tarpeellista tankkausta. Siihen ei kuulu kakut ja pullat, eikä ruokahalua yllyttävät mausteet. Jostainhan sitä on tingittävä, ei kaikesta. Käytän kahvikermaa, sokeria ja voita. Eihän muutoin saa iltapalaksi kunnon lohivoileipää ja suolaustakin pitää olla.
En kerro tätäkään siksi, että se olisi "ohje", se vain sopi minulle. Kävelyä ja "kuntoiluksi" nimitettävää teen kohtalaisen paljon, mutta liikasyöntiä ei saa juoksemalla takaisin. Päämäärääni olen kyllä päässyt, painoindeksini on ollut muutaman vuoden kohdallaan ja matka taittuu metsässäkin. Toki sairauksiakin on, mutta onhan hyväkuntoisena helpompi sairastella.Kyllä totuuden etsiminen on tärkeää.
- Hintriika*
Ruuneperi kirjoitti:
Kyllä totuuden etsiminen on tärkeää.
Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Ja päinvastoin. Jotkut muotidieetit voivat olla hengenvaarallisia esim. sepelvaltimotautia tai diabetestä sairastaville.
Lääkäreilläkin on sidonnaisuutensa. Yksi puhuu yhtä ja toinen toista rippuen siitä, minkä firman plakkarista tulee mukavia lisäansioita.
Kaikkea tutkimustietoa ei kannata runtata maanrakoon eikä toisaalta kaikkea uskoa ensi syömältä. Järjen käyttö ja oman kropan kuuntelu on sallittua. - Ramoona*
ynnämuu kirjoitti:
Näyttää, että propakanda isku toiseen suuntaan on löytänyt jalansijaa. Puskan tutkimukset ja tulokset tyrmätään sen kummemmin kritisoimatta. Minusta hän on tehnyt ihan hyvää ja arvostettua työtä.
Mitä P-K:n projektiin tulee, on syytä huomata se aika ja tilanne. Siellä väestön suurin osa teki erittäin raskasta työtä, hyvin suurilla metsätyömailla, pientiloilla "käsipelillä", uutisraivauksissa ja jne. Kun työt loppuivat sairauteen tai työttömyyteen elinrakennemurroksessa, seurasi se pakollinen vapaa. Kovassa työssä 5000 kaloria hupeni kulutukseen, kun joutui helpommalle, ei osaanut luonnollisesti jarruttaa popsimista. Ja olihan syömiseen paremmin aikaakin. Jotain valistusta oli tarpeen tehdä ja Puska teki. Tuloksia on turha vähätellä, olen kyllä lukenut, millä argumenteilla vähettelyä tehdään. En silti juokse "niiden perässä." Sydänliitto muistuttaa ihan asiasta.
Koko ruokakeskustelu on hajanaista, uskomusten varassa poukkoilevaa. Siitä olen valinnut tieni ja myös jututtanut asiantuntijoita. Jokaisen se olisi räätälöitävä itselleen sopivaksi ja olla silti julistamatta ainoaksi oikeaksi. Sairauksista johtuen, painoni pääsi karkaamaan. Kun ei voinut kunnolla liikkua, oli aikaa syödä ja lievittihän se kipuakin sillä hetkellä.
Pakko oli tarttua kiinni niskastaan, koska tuli suoraan painosta johtuvia ongelmia. Hoidin sen kuntoon ihan ilman kirjevaaoilla eväiden punnitsemista, ilman minkään sortin pillereitä. Osittain Pekka Puskan oppeja ja ravintoterapaeuttien ohjeistusta hyväksi käyttäen. Pohjana on ollut yksikertaistaminen. En tee ruokailusta "juhlaa", se on vain tarpeellista tankkausta. Siihen ei kuulu kakut ja pullat, eikä ruokahalua yllyttävät mausteet. Jostainhan sitä on tingittävä, ei kaikesta. Käytän kahvikermaa, sokeria ja voita. Eihän muutoin saa iltapalaksi kunnon lohivoileipää ja suolaustakin pitää olla.
En kerro tätäkään siksi, että se olisi "ohje", se vain sopi minulle. Kävelyä ja "kuntoiluksi" nimitettävää teen kohtalaisen paljon, mutta liikasyöntiä ei saa juoksemalla takaisin. Päämäärääni olen kyllä päässyt, painoindeksini on ollut muutaman vuoden kohdallaan ja matka taittuu metsässäkin. Toki sairauksiakin on, mutta onhan hyväkuntoisena helpompi sairastella.Tähän minäkin kiinnitin huomiota. Metsuri tarvitsi siihen aikaan äärettömän rankkaan työhönsä valtavasti energiaa, ja mistäs muusta sitä siellä köyhissä oloissa saatiin kuin täysmaidosta, voista ja läskistä. Sotien jälkeen Suomen sokeri mainosti, että lapset saavat välttämätöntä energiaa sokerista. Silloinhan alettiin makeita kahvileipiä valmistaa oikein sota-aijan edestäkin, tuli kahvikyläily muotiin ja sen seitsemät sortit makeita kakkuja ja pikkuleipiä piti kunnon emännän tarjoilla. Täytekakun kuorrutuskin vatkattiin suolattomasta voista. Hirvittää ihan, kun lukee entisaikojen keittokirjoja. Ruokareseptit alkavat : kaltataan sika tai höyhennetään kana. Sitten läski paistetaan voissa ja haudutetaan kermassa.
Olet Ynnämuukin omaksunut "Vähän mutta hyvää", se onkin kultainen keskitie. Sokeritaudissakaan sokeri ei ole täysin kieletty, kokonaisruokavalio ratkaisee. Moni ei malta vähentää syömisiään, vaikka liikkuminen vähenee ja aineenvaihdunta hidastuu. Isotätini huokali, että lapsena hän näki nälkää, ja kun vihdoin saattoi ostaa kaikkea hyvää ruokaa, lääkäri kielsi sokeritaudin takia "lähes kaikki". Minulla on myös tuttava, joka väittää, että opelkkä ruuan katselu lihottaa häntä. - sinisirkku-ek
Ramoona* kirjoitti:
Tähän minäkin kiinnitin huomiota. Metsuri tarvitsi siihen aikaan äärettömän rankkaan työhönsä valtavasti energiaa, ja mistäs muusta sitä siellä köyhissä oloissa saatiin kuin täysmaidosta, voista ja läskistä. Sotien jälkeen Suomen sokeri mainosti, että lapset saavat välttämätöntä energiaa sokerista. Silloinhan alettiin makeita kahvileipiä valmistaa oikein sota-aijan edestäkin, tuli kahvikyläily muotiin ja sen seitsemät sortit makeita kakkuja ja pikkuleipiä piti kunnon emännän tarjoilla. Täytekakun kuorrutuskin vatkattiin suolattomasta voista. Hirvittää ihan, kun lukee entisaikojen keittokirjoja. Ruokareseptit alkavat : kaltataan sika tai höyhennetään kana. Sitten läski paistetaan voissa ja haudutetaan kermassa.
Olet Ynnämuukin omaksunut "Vähän mutta hyvää", se onkin kultainen keskitie. Sokeritaudissakaan sokeri ei ole täysin kieletty, kokonaisruokavalio ratkaisee. Moni ei malta vähentää syömisiään, vaikka liikkuminen vähenee ja aineenvaihdunta hidastuu. Isotätini huokali, että lapsena hän näki nälkää, ja kun vihdoin saattoi ostaa kaikkea hyvää ruokaa, lääkäri kielsi sokeritaudin takia "lähes kaikki". Minulla on myös tuttava, joka väittää, että opelkkä ruuan katselu lihottaa häntä.olen aikaa sitten sopeutunut, kun kolesterolini ei muuten pysy aisoissa kuin lääkityksellä. Kohtuullinen Oivariinin käyttö sopii hyvin, muun ruuanlaiton yhteydessä olen käyttänyt kotimaista rypsiöljyä.
Kasvattamillani yrteillä maustan öljyn, valkosipulin kynsillä myös, jolloin sitä voi lorauttaa kasvisten joukkoon antamaan makua.
Viimeisin villitykseni on laittaa iltaruuaksi salaattilautanen, jossa kukkakaalin pikkulohkoja, porkkanasuikaleita, kiinankaalin lehdyköitä jne. Kermaviili Aurajuustodippiin kastan niitä ja saan lautasen tyhjennettyä:D Kun niitä vihanneksia pitäisi syödä ½ kiloa päivässä, on pakko keksiä eri muotoja sille. Wokkipannulla saa myös ihan maittavia vihannespohjaisia aterioita, onneksi nuudeli-ihastukseni on ohi!
Spelttileipä on ihastukseni kohteena, ruisleivän lisäksi, kahvileipää en käytä lainkaan, enkä sokeria.
Haravoimasta tulin juuri sisälle, työt ulkona, niin kauan kuin sitä puuhaa riittää, kuluttaa senverran, että uskaltaa syödäkin sentään:D Vaaka kertoo kyllä suunnan ja totuuden! - Maalaismies*
Hintriika* kirjoitti:
Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Ja päinvastoin. Jotkut muotidieetit voivat olla hengenvaarallisia esim. sepelvaltimotautia tai diabetestä sairastaville.
Lääkäreilläkin on sidonnaisuutensa. Yksi puhuu yhtä ja toinen toista rippuen siitä, minkä firman plakkarista tulee mukavia lisäansioita.
Kaikkea tutkimustietoa ei kannata runtata maanrakoon eikä toisaalta kaikkea uskoa ensi syömältä. Järjen käyttö ja oman kropan kuuntelu on sallittua.Olen kovasti kiinnostunut nimenomaan meihin vanhoihin kohdistuneista ravintosuosituksista. Sanotaan nyt vaikka tämä hiljakkoin ilmestynyt Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositukset ikääntyneille. Kyllä ne mielestäni sisältävät tervejärkistä asiaa intoilematta sen enempää suuntaan kuin toiseenkaan.
Eniten näyttää huolestuttavan aliravitsemus keskuudessamme. Yksin tai kaksistaan kotona asuvat tulevat helposti laiminlyöneeksi riittävän monipuoliosen ravinnon saannin.
Enemmän kuin liikalihavuus näyttää sitäkin pahempi olevan tahaton laihtuminen. Suositus on sitä mukaa kun annokset pienevät niiden vahvuuden lisääminen. Se tapahtuu esim. kerman lisäämisenä tai rasvattomien maitotuotteiden välttämisenä. Eikä kohtuullinen voin käyttökään näytä olevan kiellettyä.
Niin kuin sanot Hintriika, järjen käyttö ei ole kielletty tässäkään asiassa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1421865
- 1141457
Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?
Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia881267- 1691262
- 891155
- 1981040
- 97973
- 44924
Venäjä lähettää 480 tuhannen sotilaan armeijan Suomen rajalle
Miten Suomessa vastataan Venäjän uhkaan sotilaallisesti201916Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt76838