Scmeisser, legendaarinen

Kaikissa elokuvissa joissa roistoina on natseja on heillä nuo smeisserit. Muistelisin että Kadonneen aarteen metsästäjissäkin natsikonnilla oli ko. pyssyt. Sinänsä hupaisaa koska elokuvan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1936 ja ase otettiin käyttöön vasta vuonna 1940. Lienee toisen maailmansodan tunnetuimpia aseita.

Tosi on kirjoitti:

Kaikissa elokuvissa joissa roistoina on natseja on heillä nuo smeisserit. Muistelisin että Kadonneen aarteen metsästäjissäkin natsikonnilla oli ko. pyssyt. Sinänsä hupaisaa koska elokuvan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1936 ja ase otettiin käyttöön vasta vuonna 1940. Lienee toisen maailmansodan tunnetuimpia aseita.

Lue lisää

Juu, sen saa jäsenetuna kun liittyy Suomen Natsipuolueeseen.

remmi täytyy ostaa kirjoitti:

Juu, sen saa jäsenetuna kun liittyy Suomen Natsipuolueeseen.

ase, mutta piippu kuumeni sarjatulellla ammuttaessa liikaa, ja liian nopeasti

Schmeisser (= viskaaja) olisikin sopinut paremmin kranaatinheittimen suunnittelijaksi.

(Saksan 'schmeissen' = heittää, lingota, nakata, paiskata, singota, viskata).

Yleinen syytäjä kirjoitti:

Schmeisser (= viskaaja) olisikin sopinut paremmin kranaatinheittimen suunnittelijaksi.

(Saksan 'schmeissen' = heittää, lingota, nakata, paiskata, singota, viskata).

Lue lisää

oli melko huono. Verrattuna esim. Suomi Kp:een, joka taisi olla tarkin lajissaan, aikanaan.

oikein hyvä kirjoitti:

ase, mutta piippu kuumeni sarjatulellla ammuttaessa liikaa, ja liian nopeasti

konepistooliin,ja tulinopeuteen sitä vertais,tämähän ampuu,toimii aukinaiselta lukolta,jolloin piipun jäähdytys on erinomainen,verrattuna suomi,kp.n.mutta haittana on kaiken töryn pääseminen koneistoon,ja toimintahäiriö.

verrata kirjoitti:

konepistooliin,ja tulinopeuteen sitä vertais,tämähän ampuu,toimii aukinaiselta lukolta,jolloin piipun jäähdytys on erinomainen,verrattuna suomi,kp.n.mutta haittana on kaiken töryn pääseminen koneistoon,ja toimintahäiriö.

Lue lisää

ampui samalla piipulla 8 lipasta yhtäpäätä, ja ase toimi (Suomi kp) Vainajia tuli 82. Me, asevelvolliset ammuimmme paljon kp:lla v.-61 kun olimme sissikoulutuksessa, ase toimi moitteettomasti. Samalla aseella ampui aina ryhmä. Sitten -62 tulikin jo Kalasokovit käyttöön ja sen jälkeen Valmet rynnäkkökiväärit.

tarkkuus kirjoitti:

oli melko huono. Verrattuna esim. Suomi Kp:een, joka taisi olla tarkin lajissaan, aikanaan.

Konetuliaseen ei tarvitse olla erityisen tarkka. Yleensä on lopputuloksen kannalta jopa parempi että konetuliase on yhtä epätarkka kuin ampujansakin, ei tarkempi. Kaikki kustannus joka aiheutuu aseen tarkkuuden paramisesta tuosta tasosta on turhaa kustannusta. Sota-ase ei saa aiheuttaa omia kustannuksia enemmän kuin mitä sillä aiheutetaan taloudellisia menetyksiä vastapuolelle.

tarkka markka kirjoitti:

Konetuliaseen ei tarvitse olla erityisen tarkka. Yleensä on lopputuloksen kannalta jopa parempi että konetuliase on yhtä epätarkka kuin ampujansakin, ei tarkempi. Kaikki kustannus joka aiheutuu aseen tarkkuuden paramisesta tuosta tasosta on turhaa kustannusta. Sota-ase ei saa aiheuttaa omia kustannuksia enemmän kuin mitä sillä aiheutetaan taloudellisia menetyksiä vastapuolelle.

Lue lisää

noin, mutta on se niinkin, että tarkka ase usein on myös hyvä ase. Kaikin puolin. Suurriistan metsästäjällä ei ole varaa käyttää epätarkkaa asetta tai vääriä (huonoja) panoksia. Lahti-Saloranata-PK: in oli loistoase mutta sen voitelussa tehtiin virheitä. Ei ymmärretty edes varastorasvaa poistaa uusista pikakivääreistä. Sitten sitä verrattiin pelkkää sarjatulta ampuvaan "Emmaan" venäläiseen Dektarjev Pk:iin, joka ol"sohlo" toimi vaikka oli hiekkainen ja epäpuhdas. Toimi, mutta oli epätarkka. Samaa laiskat suomalaissoturit halusivat myös omasta Kp- mallista. Venäläinen sotilas oli ahkera, koska oli pakko olla. Monttukin kaivettiin alle aikayksikön. Suomalaiset olivat heittäneet kenttälapiot ja kypärät "hevon kuuseen". Venäläinen ja saksalainen sotilas olisi moisesta ammuttu välittömästi.

tarkka markka kirjoitti:

Konetuliaseen ei tarvitse olla erityisen tarkka. Yleensä on lopputuloksen kannalta jopa parempi että konetuliase on yhtä epätarkka kuin ampujansakin, ei tarkempi. Kaikki kustannus joka aiheutuu aseen tarkkuuden paramisesta tuosta tasosta on turhaa kustannusta. Sota-ase ei saa aiheuttaa omia kustannuksia enemmän kuin mitä sillä aiheutetaan taloudellisia menetyksiä vastapuolelle.

Lue lisää

"Yleensä on lopputuloksen kannalta jopa parempi että konetuliase on yhtä epätarkka kuin ampujansakin, ei tarkempi."

Tämä siksi että epätarkka ampuja tähtää väärään kohtaan. Ei ole järkeä ampua tarkasti _ohi_, silloin on parempi ampua ohi siitä mihin tähdätään, jolloin voidaan jopa vahingossa osua ; kokonaistulos parempi.

Sodan aseiden täytyy olla halpoja siihen nähden paljonko niillä aiheutetaan taloudellisia menetyksiä viholliselle. Siksi peltistä prässääminen tmv. nopea ja halpa, helposti automatisoitava menetelmä on ainoa oikea tapa tehdä lyhyen matkan konetuliaseita, kuten konepistooleita. Sota-ase ei saa olla yhtään parempi (ja kalliimpi) kuin mitä sen on käytännössä pakko olla.

tarkka markka kirjoitti:

"Yleensä on lopputuloksen kannalta jopa parempi että konetuliase on yhtä epätarkka kuin ampujansakin, ei tarkempi."

Tämä siksi että epätarkka ampuja tähtää väärään kohtaan. Ei ole järkeä ampua tarkasti _ohi_, silloin on parempi ampua ohi siitä mihin tähdätään, jolloin voidaan jopa vahingossa osua ; kokonaistulos parempi.

Sodan aseiden täytyy olla halpoja siihen nähden paljonko niillä aiheutetaan taloudellisia menetyksiä viholliselle. Siksi peltistä prässääminen tmv. nopea ja halpa, helposti automatisoitava menetelmä on ainoa oikea tapa tehdä lyhyen matkan konetuliaseita, kuten konepistooleita. Sota-ase ei saa olla yhtään parempi (ja kalliimpi) kuin mitä sen on käytännössä pakko olla.

Lue lisää

teoria. En ole moista ennen kuullut. Ei ainakaan sinulle pidä antaa minkäänlaista asetta käyttöön. Ampuisit sivullisen tai itsesi. Kyllä aseen käyttö vaatii koulutusta tai harrastusta. Ase on aina vaarallinen, etenkin "panostamaton" ase.

Rumpu Lipas kirjoitti:

ampui samalla piipulla 8 lipasta yhtäpäätä, ja ase toimi (Suomi kp) Vainajia tuli 82. Me, asevelvolliset ammuimmme paljon kp:lla v.-61 kun olimme sissikoulutuksessa, ase toimi moitteettomasti. Samalla aseella ampui aina ryhmä. Sitten -62 tulikin jo Kalasokovit käyttöön ja sen jälkeen Valmet rynnäkkökiväärit.

Lue lisää

>"Rokka" ampui samalla piipulla 8 lipasta yhtäpäätä<

Ettei vaan ollut tankolippaita? En enää muista varmaksi, kertooko Viljam Pylkäs kirjassaan Rokka. Kertomus konekiväärimiehen sodasta, mitä lippaita hän käytti.

http://guns.connect.fi/gow/rokka.html

"Ko. kohtauksessa Pylkäs ampui tyhjäksi seitsemäntoista 40 patruunan "sissilipasta" eli yhteensä 680 patruunaa. Hän onnistui siis kaatamaan (vähintään) 82 koukkausta yrittänyttä vihollista 680 patruunalla, eli keskimäärin 8,3 patruunaa "varmaa kaatoa" kohti. Verrattakoon suoritusta jenkkien Vietnam-tilastoihin: 200 000 patruunaa/ kaatunut vihollinen! Pylkkään piti suorittaa välillä piipunvaihtokin, koska eräästä patruunasta oli ilmeisesti puuttunut ruuti ja luoti jäi piippuun."


http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Pylkas Viljam.htm

http://www.sermones.fi/2007/05/rokka-ampui-52-mutta-viljam-pylkas-huomattavasti-useamman-vihollisen-yhdesta-vartiopaikasta-kasin/

Viljam Pylkäs (Tuntemattoman Rokka) sai rautaristin 1942 keväällä Pertjärven taisteluissa suorittamastaan lahtauksesta.
Luovutustilaisuudesta on kuvaus Kaarlo Nuorvalan toimittamassa kirjassa Rokka. Kertomus konekiväärimiehen sodasta, Kustannusliike Pohjola ja kumpp. Jyväskylä 1955, (2. painos). Kuva jakotilaisuudesta löytyy monestakin kirjasta. Petri Sarjasen kirjassa Tuntematon ROKKA on kuvaliitteessä kuva juhlasta kun ristien saajat ja jakajat ovat ruokailemassa.

Lipastusta kirjoitti:

>"Rokka" ampui samalla piipulla 8 lipasta yhtäpäätä<

Ettei vaan ollut tankolippaita? En enää muista varmaksi, kertooko Viljam Pylkäs kirjassaan Rokka. Kertomus konekiväärimiehen sodasta, mitä lippaita hän käytti.

http://guns.connect.fi/gow/rokka.html

"Ko. kohtauksessa Pylkäs ampui tyhjäksi seitsemäntoista 40 patruunan "sissilipasta" eli yhteensä 680 patruunaa. Hän onnistui siis kaatamaan (vähintään) 82 koukkausta yrittänyttä vihollista 680 patruunalla, eli keskimäärin 8,3 patruunaa "varmaa kaatoa" kohti. Verrattakoon suoritusta jenkkien Vietnam-tilastoihin: 200 000 patruunaa/ kaatunut vihollinen! Pylkkään piti suorittaa välillä piipunvaihtokin, koska eräästä patruunasta oli ilmeisesti puuttunut ruuti ja luoti jäi piippuun."


http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Pylkas Viljam.htm

http://www.sermones.fi/2007/05/rokka-ampui-52-mutta-viljam-pylkas-huomattavasti-useamman-vihollisen-yhdesta-vartiopaikasta-kasin/

Viljam Pylkäs (Tuntemattoman Rokka) sai rautaristin 1942 keväällä Pertjärven taisteluissa suorittamastaan lahtauksesta.
Luovutustilaisuudesta on kuvaus Kaarlo Nuorvalan toimittamassa kirjassa Rokka. Kertomus konekiväärimiehen sodasta, Kustannusliike Pohjola ja kumpp. Jyväskylä 1955, (2. painos). Kuva jakotilaisuudesta löytyy monestakin kirjasta. Petri Sarjasen kirjassa Tuntematon ROKKA on kuvaliitteessä kuva juhlasta kun ristien saajat ja jakajat ovat ruokailemassa.

Lue lisää

>>Tätä ampumatyyliä suositteli myös Suomen kuuluisin kp-virtuoosi VILJAM PYLKÄS ("ANTERO ROKKA") viimeiseksi jääneessä radiohaastattelussaan, jonka sisältö jäi valitettavasti puuttumaan tuoreimmasta "Rokka"-aiheisesta muistelmakirjasta, vaikka haastattelun sisältävä äänitekopio olikin kirjan tekijän käytettävissä. Pylkäs tosin häätyi kannattelemaan asettaan joko rumpulippaasta tai etutukista, koska kp:n vaippa kuumeni hehkuvaksi: Siitä säteilevä lämpö sulatti lumet tuliaseman edestä, kirjana vuonna 1955 julkaistujen Pylkkään muistelmien mukaan. Piippuja turmeltui kaksi ja rumpulippaita tyhjeni seitsemäntoista; osa niistä ehkä 40 patruunan "sissirumpuja" malli 1931, mutta monet ilmeisesti 70 patruunan vetoisia lippaita "Malli Koskinen".

Aseena tuossa Pertjärven "kelirikko-tappelussa", huhtikuussa 1942, oli siis SUOMI-konepistooli. ("Sotaromaanissa"/ "Tuntemattomassa Sotilaassa" by Väinö Linna oli tapahtuma ajoitettu tammikuisiin paukkupakkasiin, vahvasti linnoitetun Lobsaja Goran kylän valtauksen vaiheeseen 1942). Viljam Pylkäs avasi tulen noin 20 metrin etäisyydeltä, tarvitsematta käyttää lainkaan aseen tähtäimiä, ja antaen kyljellään pitelemänsä aseen suorittaa varsinaisen "niittotyön" rekyylivoimallaan.

Lipastusta kirjoitti:

>>Tätä ampumatyyliä suositteli myös Suomen kuuluisin kp-virtuoosi VILJAM PYLKÄS ("ANTERO ROKKA") viimeiseksi jääneessä radiohaastattelussaan, jonka sisältö jäi valitettavasti puuttumaan tuoreimmasta "Rokka"-aiheisesta muistelmakirjasta, vaikka haastattelun sisältävä äänitekopio olikin kirjan tekijän käytettävissä. Pylkäs tosin häätyi kannattelemaan asettaan joko rumpulippaasta tai etutukista, koska kp:n vaippa kuumeni hehkuvaksi: Siitä säteilevä lämpö sulatti lumet tuliaseman edestä, kirjana vuonna 1955 julkaistujen Pylkkään muistelmien mukaan. Piippuja turmeltui kaksi ja rumpulippaita tyhjeni seitsemäntoista; osa niistä ehkä 40 patruunan "sissirumpuja" malli 1931, mutta monet ilmeisesti 70 patruunan vetoisia lippaita "Malli Koskinen".

Aseena tuossa Pertjärven "kelirikko-tappelussa", huhtikuussa 1942, oli siis SUOMI-konepistooli. ("Sotaromaanissa"/ "Tuntemattomassa Sotilaassa" by Väinö Linna oli tapahtuma ajoitettu tammikuisiin paukkupakkasiin, vahvasti linnoitetun Lobsaja Goran kylän valtauksen vaiheeseen 1942). Viljam Pylkäs avasi tulen noin 20 metrin etäisyydeltä, tarvitsematta käyttää lainkaan aseen tähtäimiä, ja antaen kyljellään pitelemänsä aseen suorittaa varsinaisen "niittotyön" rekyylivoimallaan.

Lue lisää

Tikkakosken Mannekiini. Mikä ihme se on?


http://www.guns.connect.fi/gow/kysvast1.html

"Tikkakosken mannekiini" tarkoittaa erityisen osaavaa SUOMI KP/31:n käyttäjää. Aseita valmisti TIKKAKOSKI Oy jopa 33 kappaleen päivävauhdilla, mikä oli ennätyksellinen, mutta yhden kalenterivuoden kuluessakin pystyi Tikkakoski Oy kokoamaan Kolmannen Vapaussotamme 1941 - 44 aikana keskimäärin 30 konepistoolia työpäivässä. LEONARD LINDELÖF Oy:n valmistamien BERGMANN MP 18-I:n lisenssikopioiden määrään verrattuna oli työvauhti perin erilainen:

Saksalaisen WILLI DAUGSin johtama Tikkakoski Oy valmisti KAHDESSA TYÖPÄIVÄSSÄ sen määrän konepistooleja, jonka tuotantoon L. LINDELÖF Oy tärväsi melkein KYMMENEN VUOTTA..!! Työvoiman rekrytoinnissa oli edellämainituilla firmoilla vissi ero: DAUGS vaati jokaiselta Suojeluskunnan tai Lotta-yhdistyksen takauksen ja mieluiten jäsenyydenkin. LINDELÖF pestasi väkeä väriin katsomatta, mikä kostautui, kun firma osallistui puolustusteollisuuden tuotantoon. Nämä jutut tulevat mainituiksi suomenkielisessä KP/-31:n esittelyjutussa, jonka 1. osa on jo GUNWRITERS-sivuilla, 2. osa on tekeillä ja kolmaskin lienee pakko tehdä, etteivät osat venyisi kohtuuttoman pitkiksi. Kuvamateriaaliakin kun on saatu hankituksi lisää muunmuassa Pat. ja Rek.-hallitukselta.

Käsitteen "TIKKAKOSKEN MANNEKIINI" keksi ilmeisesti alikersantti VILJAM PYLKÄS, joka esitteli sillä tittelillä itsensä saksalaisille Rautaristin luovutustilaisuudessa. Yleiseen tunnettuuteen Suomessa tuli sanonta Suomessa v. 1954, kirjan "TUNTEMATON SOTILAS" kautta. Kirjoittaja, alikers. VÄINÖ LINNA, oli samassa komppaniassa kuin Pylkäskin, joka kirjassa esiintyy nimellä "ANTERO ROKKA"; samoin kirjasta tehdyissä kahdessakin elokuvassa. Romaanihenkilöistä juuri Rokka vastaa parhaiten todella olemassa ollutta esikuvaansa, jonka urotyöt olivat niin uskomattomia, että V. Linna joutui pyytelemään Pylkkäältä anteeksi romaanissaan harjoitettua itsesensuuria: "Kirjan uskottavuus olisi kärsinyt, jos eräät yksityiskohdat olisi kerrottu sellaisinaan."

Pylkäs saneli v. 1955 kirjan "ROKKA - Erään konekiväärimiehen sota" ja antoi vielä jokunen vuosi sitten radiohaastattelun, joka on minulla kokonaan C-kasetilla. Siinä hän juuri opetti, että kp:ia pidetään kyljellään niittotulta ammuttaessa, edes vilkaisematta tähtäimiä, ja että "piipun pitää antaa välillä hengittää". Yksi piippu meni silti pilalle LOBSHAJA GORA:n tappelun aikana, ja jouduttiin vaihtamaan kesken taistelun, jossa Pylkäs/"Rokka" niitti noin puolen venäläiskomppanian (á 200 miestä) vahvuisen koukkaus-osaston matalaksi. Kaatuneita löydettiin 83 miestä (Linnan kirjassa 52), mutta kaikkia ei ehditty etsiä, ja lievemmin haavoittuneet pääsivät livistämään suo-aukealta. Ehjin nahoin ei sadasta miehestä jäänyt ehkä yksikään.

VILJAM PYLKÄS kuoli muistaakseni 6. helmikuuta kuluvana vuonna 85 vuoden ikäisenä. Muistokirjoitus julkaistiin jopa HELSINGIN SANOMISSA, mutta ei tullut otettua talteen aikanaan. Tapauksia, jolloin muutaman lippaanlataajan avustama yksittäinen "Tikkakosken mannekiini" on lahdannut pitkästi toista sataakin vihollista, sattui erityisesti Talvisodan aikana useita. Lobshaja Goran kahakka oli poikkeuksellinen vain siinä suhteessa, että kaatuneet pystyttiin laskemaan; varmat tapaukset ainakin.

Näitä dokumentoituja sankaritarinoita on pyrkimyksenämme julkaista GUNWRITERS-sivuilla ase-esittelyiden yhteydessä tai ehkä itsenäisinäkin juttuina, suomenkielellä ja erityisesti "ameriikaksi" jatkossakin, koska ne ilmeisesti kiinnostavat. Näitä juttuja ei nimittäin harrastelehdistä löydy, ainakaan Suomessa, todennäköisesti enää milloinkaan...!!

Snellmaninpäivänä (jota vietetään mm. edesmenneen sananvapauden muistoa kunnioittaen) 1999, parhain terveisin: PeTe.

tarkka markka kirjoitti:

Konetuliaseen ei tarvitse olla erityisen tarkka. Yleensä on lopputuloksen kannalta jopa parempi että konetuliase on yhtä epätarkka kuin ampujansakin, ei tarkempi. Kaikki kustannus joka aiheutuu aseen tarkkuuden paramisesta tuosta tasosta on turhaa kustannusta. Sota-ase ei saa aiheuttaa omia kustannuksia enemmän kuin mitä sillä aiheutetaan taloudellisia menetyksiä vastapuolelle.

Lue lisää

Tuohan riippuu ihan aseen käyttötarkoituksesta. Jos tarkoitus on ampua sisätiloissa tai muuten lyhyeltä matkalta, ei hajonta haittaa mitään. Jos taas ase on tarkoitettu 150m ampumaetäisyyksille, kuten Suomi-kp, niin ei se mikään hehtaaripyssy enää saa olla. Suomi-kp oli tarkka tuolle etäisyydelle sarjatulellakin.

dyjtyjkkyt kirjoitti:

Tuohan riippuu ihan aseen käyttötarkoituksesta. Jos tarkoitus on ampua sisätiloissa tai muuten lyhyeltä matkalta, ei hajonta haittaa mitään. Jos taas ase on tarkoitettu 150m ampumaetäisyyksille, kuten Suomi-kp, niin ei se mikään hehtaaripyssy enää saa olla. Suomi-kp oli tarkka tuolle etäisyydelle sarjatulellakin.

Lue lisää

En oikein usko että ainakaan nykyisin konepistoolilla yritettäisiin sodassa ampua tuollaiselle matkalle ja vielä sarjatulta. Rynnäkkökivääreinkin taistelut yleensä käydään tuota lyhyemmillä matkoilla ja se on sentään huomattavasti tehokkampi ase, lähes pitkän kiväärin veroinen. Konepistoolia käyttävät lähinnä erikoisjoukot, eli ne joukot jotka eivät kaikkein riskialttiimpia paikkoja mene lähellekään, vaan toimivat yllätysedun turvin ja mahdollisimman vähän huomiota puoleensa vetäen. Konepistooli lienee sisätiloissa käyttökelpoisempi ase ja myös helpompi vaimentaa kuin rynkky. Tyypillisesti korkeintaan muutaman kymmenen metrin ampumamatkoilla ei juuri tarvitse sarjatuliaseen tarkkuudesta erikoista murhetta kantaa.

Aseharrastaja kirjoitti:

teoria. En ole moista ennen kuullut. Ei ainakaan sinulle pidä antaa minkäänlaista asetta käyttöön. Ampuisit sivullisen tai itsesi. Kyllä aseen käyttö vaatii koulutusta tai harrastusta. Ase on aina vaarallinen, etenkin "panostamaton" ase.

Lue lisää

Ehkäpä sille Rokalle olisi sitten pitänyt antaa käteen panostamaton Suomi-konepistooli että olisi sillä saanut niittää?

tarkka markka kirjoitti:

"Yleensä on lopputuloksen kannalta jopa parempi että konetuliase on yhtä epätarkka kuin ampujansakin, ei tarkempi."

Tämä siksi että epätarkka ampuja tähtää väärään kohtaan. Ei ole järkeä ampua tarkasti _ohi_, silloin on parempi ampua ohi siitä mihin tähdätään, jolloin voidaan jopa vahingossa osua ; kokonaistulos parempi.

Sodan aseiden täytyy olla halpoja siihen nähden paljonko niillä aiheutetaan taloudellisia menetyksiä viholliselle. Siksi peltistä prässääminen tmv. nopea ja halpa, helposti automatisoitava menetelmä on ainoa oikea tapa tehdä lyhyen matkan konetuliaseita, kuten konepistooleita. Sota-ase ei saa olla yhtään parempi (ja kalliimpi) kuin mitä sen on käytännössä pakko olla.

Lue lisää

Väärinkäsityksen välttämiseksi tässä rautalankaa kaikille rautalankamusiikin ystäville tai muuten sekopäisille:

Armeijan suurina määrinä käyttämän sota-aseen ei tule olla tarpeettoman kallis. Oleellista on että sillä voidaan aiheuttaa viholliselle suuremmat taloudelliset menetykset kuin mitä sen valmistaminen ja käyttö tulee meille maksamaan. Tarkkuus ei ole erikoisen arvokas ominaisuus massoittain lyhyeltä etäisyydeltä käytetyn sarjatuliaseen tapauksessa. Siitä ei kannata maksaa ylimääräistä.

Tarkka-ampujan kiväärit ovat asia erikseen. Niiden täytyy olla äärimmäisen tarkkoja ja ne saavat maksaa suunnnilleen vaikka linnunmaitoa ja pääskysenpesiä ja vielä muutama Brittiläisen Imperiumin kruununjalokivi siihen päälle.

sarja-laukaus-sarja kirjoitti:

En oikein usko että ainakaan nykyisin konepistoolilla yritettäisiin sodassa ampua tuollaiselle matkalle ja vielä sarjatulta. Rynnäkkökivääreinkin taistelut yleensä käydään tuota lyhyemmillä matkoilla ja se on sentään huomattavasti tehokkampi ase, lähes pitkän kiväärin veroinen. Konepistoolia käyttävät lähinnä erikoisjoukot, eli ne joukot jotka eivät kaikkein riskialttiimpia paikkoja mene lähellekään, vaan toimivat yllätysedun turvin ja mahdollisimman vähän huomiota puoleensa vetäen. Konepistooli lienee sisätiloissa käyttökelpoisempi ase ja myös helpompi vaimentaa kuin rynkky. Tyypillisesti korkeintaan muutaman kymmenen metrin ampumamatkoilla ei juuri tarvitse sarjatuliaseen tarkkuudesta erikoista murhetta kantaa.

Lue lisää

Totta, mutta eihän tässä tästä päivästä puhuttukaan. MS2:n aikaan tilanne oli toinen. Rynnäkkökivääriä ei itse asiassa ole tarkoitettu ensisijaisesti sarjatuliaseeksi. Ensisijainen tapa ampua on tähdättyjä kertalaukauksia. Tämä siitä syystä, että ainakin AK47/7,62RK62 ovat sarjatulella auttamattoman epätarkkoja.

tarkka markka kirjoitti:

Väärinkäsityksen välttämiseksi tässä rautalankaa kaikille rautalankamusiikin ystäville tai muuten sekopäisille:

Armeijan suurina määrinä käyttämän sota-aseen ei tule olla tarpeettoman kallis. Oleellista on että sillä voidaan aiheuttaa viholliselle suuremmat taloudelliset menetykset kuin mitä sen valmistaminen ja käyttö tulee meille maksamaan. Tarkkuus ei ole erikoisen arvokas ominaisuus massoittain lyhyeltä etäisyydeltä käytetyn sarjatuliaseen tapauksessa. Siitä ei kannata maksaa ylimääräistä.

Tarkka-ampujan kiväärit ovat asia erikseen. Niiden täytyy olla äärimmäisen tarkkoja ja ne saavat maksaa suunnnilleen vaikka linnunmaitoa ja pääskysenpesiä ja vielä muutama Brittiläisen Imperiumin kruununjalokivi siihen päälle.

Lue lisää

En aivan hyväksy tuota logiikkaa. Ei konepistooli ole strateginen ase, joten ei sen valmistaminen ole pelkästään sotataloudellinen kysymys. Konepistoolilla pyritään niittämään vihollisia ja sen ominaisuuksia täytyy arvostella ennen kaikkea siltä kannalta. Toki se ei saa olla liian kallis sarjatuotantoon. Konepistoolia ei käytetty pelkästään lyhyillä etäisyyksillä. Sehän kuului normaaliin jalkaväkiryhmän aseistukseen.

ollut konepyssynä kummoinen. Säästösyistä kaikki jyrsimällä koneistetut osat oli korvattu pellistä prässätyillä missä suinkin oli mahdollista. Sen sijaan MG42 konekivääri oli äijäase verrattuna esimerkiksi suomalaisten käyttämiin sisällissodan aikaisiin Maxim-kuularuiskuihin joiden pelkkä jalusta painoi 30 kiloa ja lisäksi puoli ryhmää kantoi jäähdytysvesikanikoita ja kk-miesten verrattomiin taitoihin kuuluin mm. epäsuora tuli!

Häiriöaltis ja raskas/kömpelö käyttää. Siinä vain pahimmat viat. Ei voi edes verrata Loistavaan SuomiKP:iin eikä Saksalaiseen MP38/40.

Ase ei todellakaan ole kopio mainiosta Suomi KP:sta, vaan LIPAS kopioitiin SuomiKP:sta ppsh41:een (siis Suomalaisten kehittämä loistava RUMPULIPAS). Ja kuten arvata saattaa, kopiosta ei saatu läheskään esikuvansa tavoin varmatoimisesti toimivaa.

Ja Saksalaiset eivät ihastuneet suinkaan ko. aseeseen vaan VALTAVAAN MÄÄRÄÄN jota saatiin sotasaaliiksi. Niin huomattavasta määrästä oli kyse että Saksalaisilla oli, tosin vain suunnitelma aseen muuttamisesta 9mm ampuvaksi.

Siviilien ja sotilaiden (joko omien tai vihollisen) ampumiseen se soveltui siinä missä muutkin venäläisten kopioimat aseet: riittää että luotia tulee piipusta.

Lainaus kirjoitti:

Häiriöaltis ja raskas/kömpelö käyttää. Siinä vain pahimmat viat. Ei voi edes verrata Loistavaan SuomiKP:iin eikä Saksalaiseen MP38/40.

Ase ei todellakaan ole kopio mainiosta Suomi KP:sta, vaan LIPAS kopioitiin SuomiKP:sta ppsh41:een (siis Suomalaisten kehittämä loistava RUMPULIPAS). Ja kuten arvata saattaa, kopiosta ei saatu läheskään esikuvansa tavoin varmatoimisesti toimivaa.

Ja Saksalaiset eivät ihastuneet suinkaan ko. aseeseen vaan VALTAVAAN MÄÄRÄÄN jota saatiin sotasaaliiksi. Niin huomattavasta määrästä oli kyse että Saksalaisilla oli, tosin vain suunnitelma aseen muuttamisesta 9mm ampuvaksi.

Siviilien ja sotilaiden (joko omien tai vihollisen) ampumiseen se soveltui siinä missä muutkin venäläisten kopioimat aseet: riittää että luotia tulee piipusta.

Lue lisää

"raskas/kömpelö käyttää...Ei voi edes verrata Loistavaan SuomiKP:iin eikä Saksalaiseen MP38/40. "

Suomi-Kp on 900mm pitkä ja painaa rumpulippaalla varustettuna noin 7 kiloa. Ppsh-41 on 830mm pitkä ja painaa rumpulippaalla 5,5 kiloa tai 4,5 kiloa tankolippaalla. MP40 on 840mm pitkä ja painaa ladattuna 4,7 kiloa.

Mikä tekee Papashasta raskaamman ja kömpelömmän kuin Suomi-KP tai MP40?

Toimintavarmuus oli aseella kuulemma omaa luokkaansa, perinne mikä jatkuu myös nykyisisä venäläisissä aseissa. MP40 taas meni helposti jumiin, kun typerästi sojottava lipas otti iskua tai sitä käytettiin kahvana vastoin ohjeistusta.

kyllä vaan kirjoitti:

"raskas/kömpelö käyttää...Ei voi edes verrata Loistavaan SuomiKP:iin eikä Saksalaiseen MP38/40. "

Suomi-Kp on 900mm pitkä ja painaa rumpulippaalla varustettuna noin 7 kiloa. Ppsh-41 on 830mm pitkä ja painaa rumpulippaalla 5,5 kiloa tai 4,5 kiloa tankolippaalla. MP40 on 840mm pitkä ja painaa ladattuna 4,7 kiloa.

Mikä tekee Papashasta raskaamman ja kömpelömmän kuin Suomi-KP tai MP40?

Toimintavarmuus oli aseella kuulemma omaa luokkaansa, perinne mikä jatkuu myös nykyisisä venäläisissä aseissa. MP40 taas meni helposti jumiin, kun typerästi sojottava lipas otti iskua tai sitä käytettiin kahvana vastoin ohjeistusta.

Lue lisää

Kyllähän tuo tietääkseni oli varsin hyvä ase. Rautaa oli vähemmän kuin Suomi-kp:ssa ja se vaikutti kestävyyteen, mutta ikuiseksihan asetta ei ollut rakennettukaan, vaan massapyssyksi. Suomi-kp:iin vertaaminen ei ole oikein järkevää, koska aseiden välillä on kymmenen vuotta. Parempi vertailukohta tosiaan on tuo MP40.

fgjfhk,l kirjoitti:

Kyllähän tuo tietääkseni oli varsin hyvä ase. Rautaa oli vähemmän kuin Suomi-kp:ssa ja se vaikutti kestävyyteen, mutta ikuiseksihan asetta ei ollut rakennettukaan, vaan massapyssyksi. Suomi-kp:iin vertaaminen ei ole oikein järkevää, koska aseiden välillä on kymmenen vuotta. Parempi vertailukohta tosiaan on tuo MP40.

Lue lisää

Molemmat hyviä aseita,siis kp-Suomi ja MP40 joka ei suinkaan ollut epätarkka eikä epätarkan maineessa. Hyvä hallittavuus sarjatulella oli eräs MP40 eduista. Ase oli sodan nykyaikaisin, nykypäivän parhaat konepistoolit ovat suoraan samaa suunnittelulogiikkaa kuin ko. ase. Venäläisiin kopiokonepistooleihin näitä aseita on mielestäni turha edes verrata tässä suhteessa: ppsh41 on samalla tuotantologiikalla ja säästösyillä suunniteltu kuin esim. Englantilainen Sten-konepistooli, Stenin vetäessä pidemmän korren moderninpana konstruktiona.

kyllä vaan kirjoitti:

"raskas/kömpelö käyttää...Ei voi edes verrata Loistavaan SuomiKP:iin eikä Saksalaiseen MP38/40. "

Suomi-Kp on 900mm pitkä ja painaa rumpulippaalla varustettuna noin 7 kiloa. Ppsh-41 on 830mm pitkä ja painaa rumpulippaalla 5,5 kiloa tai 4,5 kiloa tankolippaalla. MP40 on 840mm pitkä ja painaa ladattuna 4,7 kiloa.

Mikä tekee Papashasta raskaamman ja kömpelömmän kuin Suomi-KP tai MP40?

Toimintavarmuus oli aseella kuulemma omaa luokkaansa, perinne mikä jatkuu myös nykyisisä venäläisissä aseissa. MP40 taas meni helposti jumiin, kun typerästi sojottava lipas otti iskua tai sitä käytettiin kahvana vastoin ohjeistusta.

Lue lisää

oli taittopiippu. Se ei pysynyt "kuosissa" vaan aiheutti ongelmia. Oli se muutenkin vähän "venäläinen" kaikin puolin. Pentikäinen, joka toimitti Suomi konepistoolin piirustukset Neuvostolliittoon veikin "syöttipiirustukset" ne eivät olleet toimivan aseen piirustukset ensinkään. Ainoastaan rumpulippaan he jäljensivät suoraan lippaasta. Senkin Pentiäinen, erään tiedon mukaan vei mennessään Neuvostoliittoon.

Luettua ja kuultua kirjoitti:

oli taittopiippu. Se ei pysynyt "kuosissa" vaan aiheutti ongelmia. Oli se muutenkin vähän "venäläinen" kaikin puolin. Pentikäinen, joka toimitti Suomi konepistoolin piirustukset Neuvostolliittoon veikin "syöttipiirustukset" ne eivät olleet toimivan aseen piirustukset ensinkään. Ainoastaan rumpulippaan he jäljensivät suoraan lippaasta. Senkin Pentiäinen, erään tiedon mukaan vei mennessään Neuvostoliittoon.

Lue lisää

>Pentikäinen, joka toimitti Suomi konepistoolin piirustukset Neuvostolliittoon veikin "syöttipiirustukset" ne eivät olleet toimivan aseen piirustukset ensinkään.<

Kyllä naapuri sai Talvisodassa tarpeeksi aitojakin aseita mallikappaleiksi. Ei yhden aseen konstruointi kauaa vie, varsinkin jos toimiva malli on olemassa. Periaate lienee ollut se tärkein tekijä. Tarkasti katsoen Suomi-KP oli myöskin kopio toimintaperiaatteensa mukaan.

Suomi soi... kirjoitti:

>Pentikäinen, joka toimitti Suomi konepistoolin piirustukset Neuvostolliittoon veikin "syöttipiirustukset" ne eivät olleet toimivan aseen piirustukset ensinkään.<

Kyllä naapuri sai Talvisodassa tarpeeksi aitojakin aseita mallikappaleiksi. Ei yhden aseen konstruointi kauaa vie, varsinkin jos toimiva malli on olemassa. Periaate lienee ollut se tärkein tekijä. Tarkasti katsoen Suomi-KP oli myöskin kopio toimintaperiaatteensa mukaan.

Lue lisää

Talvisotaa vuonna 1933. Hän vei silloin mukanaan tiedot konepistoolista ja paljosta muustakin.

jo ennen kirjoitti:

Talvisotaa vuonna 1933. Hän vei silloin mukanaan tiedot konepistoolista ja paljosta muustakin.

oli jo Talvisodassa. Olisiko ollut Ppsh:n jokin esimalli. Ainakin puna-armeijan veteraanien muisteloissa mainitaan silloin tällöin konepistooli omienkin aseena.

puna-armeijalla kirjoitti:

oli jo Talvisodassa. Olisiko ollut Ppsh:n jokin esimalli. Ainakin puna-armeijan veteraanien muisteloissa mainitaan silloin tällöin konepistooli omienkin aseena.

Olisko ollut PPD-34?

öolikujy kirjoitti:

Olisko ollut PPD-34?

ollakin. Pentikäinen oli muuten tosi mies. Valitettavasti "väärällä puolella". Ei olisi pärjännyt yksikään suomen "pokkurunointi" upseereista Pentikäiselle. Valitettavasti hän valitsi väärin.

Miksi ? kirjoitti:

ollakin. Pentikäinen oli muuten tosi mies. Valitettavasti "väärällä puolella". Ei olisi pärjännyt yksikään suomen "pokkurunointi" upseereista Pentikäiselle. Valitettavasti hän valitsi väärin.

Lue lisää

tietää Pentikäisestä juuri mitään ?

En ainakaan minä kirjoitti:

tietää Pentikäisestä juuri mitään ?

"Minä vakooja" on jotakin myös Pentikäisestä.

En ainakaan minä kirjoitti:

tietää Pentikäisestä juuri mitään ?

Varjon "Miehet pimeästä". Pentikäinen oli kommunisti ja maanpetturi, joka kuului suureen vakoilurenkaaseen. Hän osallistui Espanjan sisällissotaan. Myöhemmin hän yleni puna-armeijan everstiksi ja toimi sodan aikana Suomeen suunnatussa vakoiluorganisaatiossa.

Katso myös Arvo Tuominen "Kremlin kellot".

ROKKA Kertomus konekiväärimiehen sodasta

Viljam Pylkkään ääninauhalle kertoman mukaan stilisoinut ja puhtaaksi kirjoittanut Kaarlo Nuorvala, 2. painos Kustannusliike Pohjola ja kumpp. Jyväskylä 1955 K.J.Gummerus kirjapaino.

Sivu 170:

"Sen painopiste siirtyi nyt oikealle eli ruotsalaisten naapureittemme suuntaan. Sieltä alkoi kuulua kiivaita huutoja ja miehet, jotka tavallisissa oloissa eivät lainkaan osanneet eivätkä ymmärtäneet suomea, puhuivat nyt meidän äidinkieltämme kiivaasti huudellessaan meitä avukseen."

"Naapuritelttaan oli suunnilleen noin puolentoistasadan metrin pituinen matka, mutta saimme sen suoritetuksi juuri ajoissa. Vihollisen erinomaiset miehet olivat jo päässeet suunnilleen kolmenkymmenen metrin päähän meidän naapurimme teltasta ja painostivat ankarasti."

Sivu 171:

"Muuan naapureiden joukkueenjohtaja, nuori vänrikki, tuli luokseni ja kertoi, että heidän pikakiväärimies oli kaatunut ja että sinne nyt tarvittiin uusi ampuja. Sanoin, etten ole oikein perillä pikakivääristä, koska olin aina ollut konekiväärimiehenä, mutta silloin vänrikki antoi minulle konepistoolin ja tiedusteli kelpaisiko se. No, kelpasihan se. Siirryin mukanani seuranneen miehen matkassa äsken kaatuneen pikakiväärimiehen paikalle toverini pysytellessä vierelläni ja kun teltassa makasi yhä miehiä rähmällään maassa, niin järjesti vänrikki siten, että he täyttivät lippaita ja toimittivat niitä minulle ketjussa aina heittäessäni tyhjentyneen lippaan sivuun."

(Kielivähemmistömme edustajat eivät olleet uskaltaneet mennä vitjaan teltastaan, vaan huutelivat apua kaatuneen pk -miehen tilalle! Kirjoittajan oma kommentti)

Taistelukuvausta en jaksa kirjoittaa, koska se on vaan ampumista ja sitä kesti toista tuntia haavoittumisineen ja piipunvaihtoineen.

Sivu 174:

"Pian vänrikki tulikin ja antoi meille tunnustuksen hyvästä työstä. Koko kenttä edessämme näyttikin olevan kaatuneita täynnä."

Sivu 175-176:

"Otin parilta kaatuneelta kokardin muistoksi, mutta saaliin laskeminen ei kiinnostanut. Äskeinen toverini sensijaan ryhtyi suorittamaan laskutoimituksia ja sai tulokseksi, että konepistoolini oli kaatanut ainakin 80 vihollista. Minua se aivan kammotti, enkä voinut olla ajattelematta, että sota on todella kauheata."

"Kova ja karmea päivätyö se oli ollut."

"Tuntematon Rokka" -by Petri Sarjanen

http://www.guns.connect.fi/gow/rokka.html

Suomi Kp 31 "Tikkakosken mannekiini"

Käsitteen "TIKKAKOSKEN MANNEKIINI" keksi ilmeisesti alikersantti VILJAM PYLKÄS, joka esitteli sillä tittelillä itsensä saksalaisille Rautaristin luovutustilaisuudessa. Yleiseen tunnettuuteen Suomessa tuli sanonta Suomessa v. 1954, kirjan "TUNTEMATON SOTILAS" kautta. Kirjoittaja, alikers. VÄINÖ LINNA, oli samassa komppaniassa kuin Pylkäskin, joka kirjassa esiintyy nimellä "ANTERO ROKKA"; samoin kirjasta tehdyissä kahdessakin elokuvassa. Romaanihenkilöistä juuri Rokka vastaa parhaiten todella olemassa ollutta esikuvaansa, jonka urotyöt olivat niin uskomattomia, että V. Linna joutui pyytelemään Pylkkäältä anteeksi romaanissaan harjoitettua itsesensuuria: "Kirjan uskottavuus olisi kärsinyt, jos eräät yksityiskohdat olisi kerrottu sellaisinaan."

Pylkäs saneli v. 1955 kirjan "ROKKA - Erään konekiväärimiehen sota" ja antoi vielä jokunen vuosi sitten radiohaastattelun, joka on minulla kokonaan C-kasetilla. Siinä hän juuri opetti, että kp:ia pidetään kyljellään niittotulta ammuttaessa, edes vilkaisematta tähtäimiä, ja että "piipun pitää antaa välillä hengittää". Yksi piippu meni silti pilalle GORA:n tappelun aikana, ja jouduttiin vaihtamaan kesken taistelun, jossa Pylkäs/"Rokka" niitti noin puolen venäläiskomppanian (á 200 miestä) vahvuisen koukkaus-osaston matalaksi. Kaatuneita löydettiin 83 miestä (Linnan kirjassa 52), mutta kaikkia ei ehditty etsiä, ja lievemmin haavoittuneet pääsivät livistämään suo-aukealta. Ehjin nahoin ei sadasta miehestä jäänyt ehkä yksikään.

Miksihän muuten Linnan Tuntemattomassa ei ole ruotsinkielisiä juurikaan mainittuna?

Tikkakosken rautaa kirjoitti:

ROKKA Kertomus konekiväärimiehen sodasta

Viljam Pylkkään ääninauhalle kertoman mukaan stilisoinut ja puhtaaksi kirjoittanut Kaarlo Nuorvala, 2. painos Kustannusliike Pohjola ja kumpp. Jyväskylä 1955 K.J.Gummerus kirjapaino.

Sivu 170:

"Sen painopiste siirtyi nyt oikealle eli ruotsalaisten naapureittemme suuntaan. Sieltä alkoi kuulua kiivaita huutoja ja miehet, jotka tavallisissa oloissa eivät lainkaan osanneet eivätkä ymmärtäneet suomea, puhuivat nyt meidän äidinkieltämme kiivaasti huudellessaan meitä avukseen."

"Naapuritelttaan oli suunnilleen noin puolentoistasadan metrin pituinen matka, mutta saimme sen suoritetuksi juuri ajoissa. Vihollisen erinomaiset miehet olivat jo päässeet suunnilleen kolmenkymmenen metrin päähän meidän naapurimme teltasta ja painostivat ankarasti."

Sivu 171:

"Muuan naapureiden joukkueenjohtaja, nuori vänrikki, tuli luokseni ja kertoi, että heidän pikakiväärimies oli kaatunut ja että sinne nyt tarvittiin uusi ampuja. Sanoin, etten ole oikein perillä pikakivääristä, koska olin aina ollut konekiväärimiehenä, mutta silloin vänrikki antoi minulle konepistoolin ja tiedusteli kelpaisiko se. No, kelpasihan se. Siirryin mukanani seuranneen miehen matkassa äsken kaatuneen pikakiväärimiehen paikalle toverini pysytellessä vierelläni ja kun teltassa makasi yhä miehiä rähmällään maassa, niin järjesti vänrikki siten, että he täyttivät lippaita ja toimittivat niitä minulle ketjussa aina heittäessäni tyhjentyneen lippaan sivuun."

(Kielivähemmistömme edustajat eivät olleet uskaltaneet mennä vitjaan teltastaan, vaan huutelivat apua kaatuneen pk -miehen tilalle! Kirjoittajan oma kommentti)

Taistelukuvausta en jaksa kirjoittaa, koska se on vaan ampumista ja sitä kesti toista tuntia haavoittumisineen ja piipunvaihtoineen.

Sivu 174:

"Pian vänrikki tulikin ja antoi meille tunnustuksen hyvästä työstä. Koko kenttä edessämme näyttikin olevan kaatuneita täynnä."

Sivu 175-176:

"Otin parilta kaatuneelta kokardin muistoksi, mutta saaliin laskeminen ei kiinnostanut. Äskeinen toverini sensijaan ryhtyi suorittamaan laskutoimituksia ja sai tulokseksi, että konepistoolini oli kaatanut ainakin 80 vihollista. Minua se aivan kammotti, enkä voinut olla ajattelematta, että sota on todella kauheata."

"Kova ja karmea päivätyö se oli ollut."

"Tuntematon Rokka" -by Petri Sarjanen

http://www.guns.connect.fi/gow/rokka.html

Suomi Kp 31 "Tikkakosken mannekiini"

Käsitteen "TIKKAKOSKEN MANNEKIINI" keksi ilmeisesti alikersantti VILJAM PYLKÄS, joka esitteli sillä tittelillä itsensä saksalaisille Rautaristin luovutustilaisuudessa. Yleiseen tunnettuuteen Suomessa tuli sanonta Suomessa v. 1954, kirjan "TUNTEMATON SOTILAS" kautta. Kirjoittaja, alikers. VÄINÖ LINNA, oli samassa komppaniassa kuin Pylkäskin, joka kirjassa esiintyy nimellä "ANTERO ROKKA"; samoin kirjasta tehdyissä kahdessakin elokuvassa. Romaanihenkilöistä juuri Rokka vastaa parhaiten todella olemassa ollutta esikuvaansa, jonka urotyöt olivat niin uskomattomia, että V. Linna joutui pyytelemään Pylkkäältä anteeksi romaanissaan harjoitettua itsesensuuria: "Kirjan uskottavuus olisi kärsinyt, jos eräät yksityiskohdat olisi kerrottu sellaisinaan."

Pylkäs saneli v. 1955 kirjan "ROKKA - Erään konekiväärimiehen sota" ja antoi vielä jokunen vuosi sitten radiohaastattelun, joka on minulla kokonaan C-kasetilla. Siinä hän juuri opetti, että kp:ia pidetään kyljellään niittotulta ammuttaessa, edes vilkaisematta tähtäimiä, ja että "piipun pitää antaa välillä hengittää". Yksi piippu meni silti pilalle GORA:n tappelun aikana, ja jouduttiin vaihtamaan kesken taistelun, jossa Pylkäs/"Rokka" niitti noin puolen venäläiskomppanian (á 200 miestä) vahvuisen koukkaus-osaston matalaksi. Kaatuneita löydettiin 83 miestä (Linnan kirjassa 52), mutta kaikkia ei ehditty etsiä, ja lievemmin haavoittuneet pääsivät livistämään suo-aukealta. Ehjin nahoin ei sadasta miehestä jäänyt ehkä yksikään.

Miksihän muuten Linnan Tuntemattomassa ei ole ruotsinkielisiä juurikaan mainittuna?

Lue lisää

Siksi, että sen taustana on suomenkielinen JR8!

Tikkakosken rautaa kirjoitti:

ROKKA Kertomus konekiväärimiehen sodasta

Viljam Pylkkään ääninauhalle kertoman mukaan stilisoinut ja puhtaaksi kirjoittanut Kaarlo Nuorvala, 2. painos Kustannusliike Pohjola ja kumpp. Jyväskylä 1955 K.J.Gummerus kirjapaino.

Sivu 170:

"Sen painopiste siirtyi nyt oikealle eli ruotsalaisten naapureittemme suuntaan. Sieltä alkoi kuulua kiivaita huutoja ja miehet, jotka tavallisissa oloissa eivät lainkaan osanneet eivätkä ymmärtäneet suomea, puhuivat nyt meidän äidinkieltämme kiivaasti huudellessaan meitä avukseen."

"Naapuritelttaan oli suunnilleen noin puolentoistasadan metrin pituinen matka, mutta saimme sen suoritetuksi juuri ajoissa. Vihollisen erinomaiset miehet olivat jo päässeet suunnilleen kolmenkymmenen metrin päähän meidän naapurimme teltasta ja painostivat ankarasti."

Sivu 171:

"Muuan naapureiden joukkueenjohtaja, nuori vänrikki, tuli luokseni ja kertoi, että heidän pikakiväärimies oli kaatunut ja että sinne nyt tarvittiin uusi ampuja. Sanoin, etten ole oikein perillä pikakivääristä, koska olin aina ollut konekiväärimiehenä, mutta silloin vänrikki antoi minulle konepistoolin ja tiedusteli kelpaisiko se. No, kelpasihan se. Siirryin mukanani seuranneen miehen matkassa äsken kaatuneen pikakiväärimiehen paikalle toverini pysytellessä vierelläni ja kun teltassa makasi yhä miehiä rähmällään maassa, niin järjesti vänrikki siten, että he täyttivät lippaita ja toimittivat niitä minulle ketjussa aina heittäessäni tyhjentyneen lippaan sivuun."

(Kielivähemmistömme edustajat eivät olleet uskaltaneet mennä vitjaan teltastaan, vaan huutelivat apua kaatuneen pk -miehen tilalle! Kirjoittajan oma kommentti)

Taistelukuvausta en jaksa kirjoittaa, koska se on vaan ampumista ja sitä kesti toista tuntia haavoittumisineen ja piipunvaihtoineen.

Sivu 174:

"Pian vänrikki tulikin ja antoi meille tunnustuksen hyvästä työstä. Koko kenttä edessämme näyttikin olevan kaatuneita täynnä."

Sivu 175-176:

"Otin parilta kaatuneelta kokardin muistoksi, mutta saaliin laskeminen ei kiinnostanut. Äskeinen toverini sensijaan ryhtyi suorittamaan laskutoimituksia ja sai tulokseksi, että konepistoolini oli kaatanut ainakin 80 vihollista. Minua se aivan kammotti, enkä voinut olla ajattelematta, että sota on todella kauheata."

"Kova ja karmea päivätyö se oli ollut."

"Tuntematon Rokka" -by Petri Sarjanen

http://www.guns.connect.fi/gow/rokka.html

Suomi Kp 31 "Tikkakosken mannekiini"

Käsitteen "TIKKAKOSKEN MANNEKIINI" keksi ilmeisesti alikersantti VILJAM PYLKÄS, joka esitteli sillä tittelillä itsensä saksalaisille Rautaristin luovutustilaisuudessa. Yleiseen tunnettuuteen Suomessa tuli sanonta Suomessa v. 1954, kirjan "TUNTEMATON SOTILAS" kautta. Kirjoittaja, alikers. VÄINÖ LINNA, oli samassa komppaniassa kuin Pylkäskin, joka kirjassa esiintyy nimellä "ANTERO ROKKA"; samoin kirjasta tehdyissä kahdessakin elokuvassa. Romaanihenkilöistä juuri Rokka vastaa parhaiten todella olemassa ollutta esikuvaansa, jonka urotyöt olivat niin uskomattomia, että V. Linna joutui pyytelemään Pylkkäältä anteeksi romaanissaan harjoitettua itsesensuuria: "Kirjan uskottavuus olisi kärsinyt, jos eräät yksityiskohdat olisi kerrottu sellaisinaan."

Pylkäs saneli v. 1955 kirjan "ROKKA - Erään konekiväärimiehen sota" ja antoi vielä jokunen vuosi sitten radiohaastattelun, joka on minulla kokonaan C-kasetilla. Siinä hän juuri opetti, että kp:ia pidetään kyljellään niittotulta ammuttaessa, edes vilkaisematta tähtäimiä, ja että "piipun pitää antaa välillä hengittää". Yksi piippu meni silti pilalle GORA:n tappelun aikana, ja jouduttiin vaihtamaan kesken taistelun, jossa Pylkäs/"Rokka" niitti noin puolen venäläiskomppanian (á 200 miestä) vahvuisen koukkaus-osaston matalaksi. Kaatuneita löydettiin 83 miestä (Linnan kirjassa 52), mutta kaikkia ei ehditty etsiä, ja lievemmin haavoittuneet pääsivät livistämään suo-aukealta. Ehjin nahoin ei sadasta miehestä jäänyt ehkä yksikään.

Miksihän muuten Linnan Tuntemattomassa ei ole ruotsinkielisiä juurikaan mainittuna?

Lue lisää

Siksi, että sen taustana on suomenkielinen JR8!