One Way Mission -liikkeen Tapani Suonto kirjoitti Raportti 3/2009 lehtensä pääkirjoituksessaan ateistin epävarmuudesta. Tapani Suontoa oli puhutellut kovasti ateistien kesän julistekampanja jonka teksti kuului: ”Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä”. Kirjoituksessaan entisenä Kansan Raamattuseuran evankelistana ja nykyisenä oman uskonliikkeensä johtajana Suonto edustaa tyypillistä fundamentalistista uskonkäsitystä.
Tapani Suonto oli kiinnittänyt huomionsa sanaan ”tuskin” mikä kuvasi hänelle syvää epävarmuutta. Minun mielestäni ateistien mainos oli tyylikäs ja hienotunteinen. Sana ”tuskin” kuvasi mielestäni sitä etteivät ateistit halua väittää millään varmuudella sitä, etteikö jokin jumala voisi olla olemassa. Myös kristityn tuntoja kuvaa välillä epäilys ja epäusko. Minusta aitoa uskoa ei voi edes olla - ilman sen kääntöpuolta - epäuskoa. Epäily on kuulunut monen Raamatunkin henkilön tunnekuvaan. Jeesus jopa antaa tunnustuksen epäilijälle (Natanael Joh. 1:46,47). Myös itse hän joutuu huutamaan ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut!?” Itse asiassa sanoja, ”uskonvarmuus” tai ”uskonratkaisu” Raamattu ei edes tunne.
Tapani Suonto edustaa tyypillistä fundamentalismia siinäkin että hän kuvittelee ateismin perustuvan uskoon. Hän ei voi ymmärtää ajattelun itsenäistä vapautta, vaan kuvittelee muidenkin olevan samalla tavalla manipuloituja niinkuin hän itsekin ilmeisesti on. Ateismi ei kuitenkaan perustu uskoon, vaan tosiasioiden hyväksymiseen. Taivaan Isän tai muidenkaan henkien olemassaoloa ei ole pystytty todistamaan millään lailla. Ja todistajanvastuu on tässä ehdottomasti niillä jotka näihin uskovat.
Suonto väittää myös että ateistille kuolema olisi vaikeampaa kuin uskovalle, mutta väite lienee täysin tuulesta temmattu. Päinvastoin olen nähnyt paljon niitä, jotka koko ikänsä ovat olleet uskovia mutta ovat kuolemassaan kauhean ahdistuneita. Ateisti on kuollut vieressäni rauhallisesti pelkäämättä mitään. Ateistille elämän tarkoituskaan ei ole ongelma vaikka Suonto niin väittää. Ateistille elämän tarkoitus on elämä itse. Ateistin kuin tieteentekijänkin elämään kuuluu kyllä tietty epävarmuus, koska elämä on todellisuudessakin epävarmaa, niinkuin jokainen meistä voi nähdä jos katsomme totuutta silmiin. Tässäkin totuus tekee vapaaksi, ei kouristuksenomainen tarrautuminen omiin illuusioihin.
Mielenkiintoinen on Suonnon vetämä raamatunkohta Paavalin Roomalaiskirjeestä 1:22. Paavali kertoo aikansa kulttihomoseksuaalisuudesta, ja Suonto mainitsee että ”ateismi johtaakin lopulta ihmisen moraalin rappioon. Suonto siis väittää omalla fundamentalistisella logiikallaan että ateistit ovat homoja ja moraaliltaan rappiossa ja homot ovat ateisteja. Nykytietämyksen mukaan homoseksuaalisuutta ei voi mitenkään rinnastaa moraaliseen rappioon, vaan väite on kiihotusta kansanryhmää vastaan, panettelua ja mustamaalausta ja täyttää jo rikoksenkin tunnusmerkit. Usko näyttääkin olevan Suonnon kirjoituksessa vain toisten ihmisten mustamaalausta että oma uskovaisuus näyttäisi vähän paremmalta, samalla tavalla kuin homojenkiusaaja -raukkiksetkin pönkittävät omaa heikkoa seksuaalista identiteettiään. Terve ihminen ja kristittykään ei kaipaa tällaisia viholliskuvia eikä syntipukkeja syyttömistä lähimmäisistään.
Ateistien mainoskampanjoita siis tarvitaan, koska niille näyttää olevan kysyntää.
Tapani Suonto oli kiinnittänyt huomionsa sanaan ”tuskin” mikä kuvasi hänelle syvää epävarmuutta. Minun mielestäni ateistien mainos oli tyylikäs ja hienotunteinen. Sana ”tuskin” kuvasi mielestäni sitä etteivät ateistit halua väittää millään varmuudella sitä, etteikö jokin jumala voisi olla olemassa. Myös kristityn tuntoja kuvaa välillä epäilys ja epäusko. Minusta aitoa uskoa ei voi edes olla - ilman sen kääntöpuolta - epäuskoa. Epäily on kuulunut monen Raamatunkin henkilön tunnekuvaan. Jeesus jopa antaa tunnustuksen epäilijälle (Natanael Joh. 1:46,47). Myös itse hän joutuu huutamaan ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut!?” Itse asiassa sanoja, ”uskonvarmuus” tai ”uskonratkaisu” Raamattu ei edes tunne.
Tapani Suonto edustaa tyypillistä fundamentalismia siinäkin että hän kuvittelee ateismin perustuvan uskoon. Hän ei voi ymmärtää ajattelun itsenäistä vapautta, vaan kuvittelee muidenkin olevan samalla tavalla manipuloituja niinkuin hän itsekin ilmeisesti on. Ateismi ei kuitenkaan perustu uskoon, vaan tosiasioiden hyväksymiseen. Taivaan Isän tai muidenkaan henkien olemassaoloa ei ole pystytty todistamaan millään lailla. Ja todistajanvastuu on tässä ehdottomasti niillä jotka näihin uskovat.
Suonto väittää myös että ateistille kuolema olisi vaikeampaa kuin uskovalle, mutta väite lienee täysin tuulesta temmattu. Päinvastoin olen nähnyt paljon niitä, jotka koko ikänsä ovat olleet uskovia mutta ovat kuolemassaan kauhean ahdistuneita. Ateisti on kuollut vieressäni rauhallisesti pelkäämättä mitään. Ateistille elämän tarkoituskaan ei ole ongelma vaikka Suonto niin väittää. Ateistille elämän tarkoitus on elämä itse. Ateistin kuin tieteentekijänkin elämään kuuluu kyllä tietty epävarmuus, koska elämä on todellisuudessakin epävarmaa, niinkuin jokainen meistä voi nähdä jos katsomme totuutta silmiin. Tässäkin totuus tekee vapaaksi, ei kouristuksenomainen tarrautuminen omiin illuusioihin.
Mielenkiintoinen on Suonnon vetämä raamatunkohta Paavalin Roomalaiskirjeestä 1:22. Paavali kertoo aikansa kulttihomoseksuaalisuudesta, ja Suonto mainitsee että ”ateismi johtaakin lopulta ihmisen moraalin rappioon. Suonto siis väittää omalla fundamentalistisella logiikallaan että ateistit ovat homoja ja moraaliltaan rappiossa ja homot ovat ateisteja. Nykytietämyksen mukaan homoseksuaalisuutta ei voi mitenkään rinnastaa moraaliseen rappioon, vaan väite on kiihotusta kansanryhmää vastaan, panettelua ja mustamaalausta ja täyttää jo rikoksenkin tunnusmerkit. Usko näyttääkin olevan Suonnon kirjoituksessa vain toisten ihmisten mustamaalausta että oma uskovaisuus näyttäisi vähän paremmalta, samalla tavalla kuin homojenkiusaaja -raukkiksetkin pönkittävät omaa heikkoa seksuaalista identiteettiään. Terve ihminen ja kristittykään ei kaipaa tällaisia viholliskuvia eikä syntipukkeja syyttömistä lähimmäisistään.
Ateistien mainoskampanjoita siis tarvitaan, koska niille näyttää olevan kysyntää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minusta myös sana tuskin olisi pitänyt olla edes yliviivattuna siinä mainoksessa.
Parempi mainos olisi ollut: "Mitään jumalaa ei kertakaikkiaan ole, oletko sinäkin järjissäsi
liity vapaa-ajattelijoihin"
Mutta jos tahtoo sellaisen mainoksen johon ei ole mitään nokankoputtamista, niin paras vaihtoehto
olisi "Et ole taikauskoinen? Meitä on muitakin. WWW.Vapaa-ajattelijat" Tekstin lisäksi taustakuviointina
olisi uskonnollisia symboleja ja muita taikamerkkejä (risti, puolikuu, daven tähti, pentagrammi, jne)