Palstaa lukiessa ei voi välttyä huomaamasta suurta epäluuloa Tallinnassa tehtäviä leikkauksia kohtaan. Moni miettii jopa kymmeniä vuosia uskaltautuuko leikkaukseen ja kenelle/minne.
Itse mietin asiaa n.kk:den ja pohdinta koski enemmän kokoa kuin itse leikkausta.
Leikkaukseen menin Lookin kautta.Alkuun leikkaava kirurgi suositteli 500-800cc.
Alkutilanteeni oli 65F ja halusin saada rintani kohotettua ilman kohotusta.Joten vaihtoehdoksi jäi vain
isompi koko,sillä tiesin leikkaukseen lähtiessäni,että tahdon mahdollisimman hyvännäköiset/täyteläiset rinnat.Siis samalla rahalla niin hyvän tuloksen kuin mahdollista. Turha maksaa "tyhjistä" rinnoista.
Lopullisesti Jan Troost siis suositteli kokoa 800cc. En harkinnut edes muita kuin Tallinnaa,hinta puolet halvempi kuin Suomessa.
Leikkaus tapahtui n.1.5kk sitten.
Paatilla yli(2h) ja perillä olikin Lookin edustaja vastassa ja sairaalalle matka kesti n.20min
Sairaala näytti ulkoapäin tosi ankealta.
Onneksi sisältäpäin oli tosi siisti.Pääsin yksityishuoneeseen,jossa hoitaja "käski" vauhdilla vaihtaa sairaala-
kaapuun ja täyttää esitietolomakkeen. Olisin seuraava leikkaukseen.Oikeasti luulin että kaikki tapahtuisi
nopeasti,nyt vasta alkoi hieman jännittää.
Sairaalassa oltiin joskus n.klo13 jälkeen.Viimeinenkin jännitys oli poistunut,kun aikaa kului ja kului.N.klo16.30 Troost tuli huoneeseen.Selitti leikkausjonon olleen pitkän näin heti ma,sillä oli ollut edellisen vk:n San Fransicossa koulutusmatkalla. No vähän jälkeen Klo17 pari viroa puhuvaa "mammaa" johdatti minut leikkaus saliin.
Jännitystä ei pätkääkään.Alkujaankin jännitin enemmän leikkauksen jälkeistä aikaa,kipuja jne.
Nukutuslääkäri alkoi laittaa käsivarteen jotain ja viimeksi näin kirurgin naaman kun laitettiin maski naamalle.Sitten pimeni.
Heräämössä heräilin,hoitaja antoi heti vettä.Aikas pian kysyi haluanko huoneeseen:Tahdoin sinne tietty.
Leikkaukseen ja heräilyyn meni n.1h 50min.Eli huoneessa n.klo19.
Vähän tokkura olo kun kävelin huoneen ovelta yksin? sänkyyn.Kauhea nälkä ja tietysti ruoka oli ollut
juuri silloin kun olin leikkauksessa.Pakko oli saada jotain,saattaja oli ottanut ruolta mulle leipää ja pullaa.
Jos joskus menisin uudelleen,ottaisin leipää,hapankorppuja.Jotain aika peruskamaa.
Haarniskainen olo sillä rinnat oli paketissa tosi korkeella.
Ylöspääsy oli ongelmallista.Tarvi miettii miten nousta ettei tuntuis pahalta. Kannattaa yrittää jaloitella jo leikkauksen jälkeenkin,vaikka ei tee hirveästi mieli.
Illalla lähdin vessaan ja silloin tuli huono olo.Pytylle pääsin jotenkin ja silloin tuli kaikki pihalle.
Olin siis menettänyt kaiken "ravintoni". Olo helpotti,mutta mitään ei tehnyt mieli syödä.
Yöllä en siltikään nukkunut kuin satunnaisesti.Aamulla torkahdin hieman sen jälkeen kun olin saanut
vähän leipää syötyä.Tyhjän vatsankaan takia en ilmeiseti nukkunut yöllä.
Sairaalalta tultiin hakemaan pois klo.10.Sitä ennen Jan Troost kävi katsomassa ja hoitsu kävi
ihmettelemässä etten ollut käynyt suihkussa itsekseni.
Koitin syödä jotain leipää ja mennä onnettomana
yksin suihkuun,ilman ohjeita.Kääret hoitsu sentään otti pois ja tuli auttaan rintsikat(jotka toin kotoa,
mutta liian pienet).Pyysin taas kipulääkettä,vaikka ei särkenytkään.Käsky kuului,että minun pitäisi syödä nyt jo kylmä puuroni,muuten lääkettä ei heru,koska tulee muuten taas ylös.
Kiireellä siis piti syödä ja suihkutella,koska kotialähtöön aikaa 1h.
Laatan sain kipulääkettä mukaan kotiin.
Kotiinlähtö. Istuminen vähän epämukavaa.Ylösnousu vaikeeta,mutta "haarniska-tunne"
helpotti kun jalotteli.
Sallitun 2kapselia otin 2pvää,vaikka kipuja ei ollutkaan.
Autolla kotiin ja yllätyin että matka meni tosi hyvin.Ainoastaan autosta nousu vaikeaa.
Kotona haavan sai kastella,kun vain kuivaa ennen uusien lappujen laittoa. Rintoihin laitoin Voltarenia.
Istuminen pehmeällä sohvalla vaikeaa.Etsin asentoa,ylösnousut tuskaa,vähän pitää miettiä miten nousee.
Suosittelen ostamaan hyviä liivejä ja mahdolliseti ammattitaitoisen myyjän kanssa. Painopiste ei saa olla pelkillä olkaimilla,muuten niska-hartiakivut taatut.
Tuntui,että koko nainen oli turvoksissa 2vk leikkauksen jälkeen. Rinnoista turvotus laskee pikkuhiljaa.
Oli outoa opetella nukkumaan selällään. Yläsnousut oli ehkä n.2vk vaikeita.
10 pvää myöhemmin oli tikkienpoisto,rinnat vielä aikas tiukeet.
Sidetaitoksista sai luopua.Kalliiden silikonilappujen tai voiteiden sijaan aloin käyttää haavan päälle
apteekista saatavaa Betanteenia Mikroporeteippiä. Lisäksi olen sitonut rinnat ympäri idealisiteellä.
Nyt arvet on tosi vaaleat,joten alan lopetella betanteenin yms. käyttöä. Rintoja olen hieronut tikkienpoistosta asti ja laittanut joka pvä joko rasvaa tai voltarenia.
Näkyvää turvotusta ei enää ole ja rinnat on jo osa kroppaa. Niihin on jo tottunut,liikunnassa ehkä tuntuu eniten.Juoksussa painaa enemmän.Mutta idealisiteen käyttö auttaa.
Suosittelen Tallinnaa kaikille! Kirurgi oli tehnyt työtään n.20v ja kouluttaa itseään jatkuvasti..Todella positiivinen kokemus.Rento ja ystävällinen Jan Troost.
Itse mietin asiaa n.kk:den ja pohdinta koski enemmän kokoa kuin itse leikkausta.
Leikkaukseen menin Lookin kautta.Alkuun leikkaava kirurgi suositteli 500-800cc.
Alkutilanteeni oli 65F ja halusin saada rintani kohotettua ilman kohotusta.Joten vaihtoehdoksi jäi vain
isompi koko,sillä tiesin leikkaukseen lähtiessäni,että tahdon mahdollisimman hyvännäköiset/täyteläiset rinnat.Siis samalla rahalla niin hyvän tuloksen kuin mahdollista. Turha maksaa "tyhjistä" rinnoista.
Lopullisesti Jan Troost siis suositteli kokoa 800cc. En harkinnut edes muita kuin Tallinnaa,hinta puolet halvempi kuin Suomessa.
Leikkaus tapahtui n.1.5kk sitten.
Paatilla yli(2h) ja perillä olikin Lookin edustaja vastassa ja sairaalalle matka kesti n.20min
Sairaala näytti ulkoapäin tosi ankealta.
Onneksi sisältäpäin oli tosi siisti.Pääsin yksityishuoneeseen,jossa hoitaja "käski" vauhdilla vaihtaa sairaala-
kaapuun ja täyttää esitietolomakkeen. Olisin seuraava leikkaukseen.Oikeasti luulin että kaikki tapahtuisi
nopeasti,nyt vasta alkoi hieman jännittää.
Sairaalassa oltiin joskus n.klo13 jälkeen.Viimeinenkin jännitys oli poistunut,kun aikaa kului ja kului.N.klo16.30 Troost tuli huoneeseen.Selitti leikkausjonon olleen pitkän näin heti ma,sillä oli ollut edellisen vk:n San Fransicossa koulutusmatkalla. No vähän jälkeen Klo17 pari viroa puhuvaa "mammaa" johdatti minut leikkaus saliin.
Jännitystä ei pätkääkään.Alkujaankin jännitin enemmän leikkauksen jälkeistä aikaa,kipuja jne.
Nukutuslääkäri alkoi laittaa käsivarteen jotain ja viimeksi näin kirurgin naaman kun laitettiin maski naamalle.Sitten pimeni.
Heräämössä heräilin,hoitaja antoi heti vettä.Aikas pian kysyi haluanko huoneeseen:Tahdoin sinne tietty.
Leikkaukseen ja heräilyyn meni n.1h 50min.Eli huoneessa n.klo19.
Vähän tokkura olo kun kävelin huoneen ovelta yksin? sänkyyn.Kauhea nälkä ja tietysti ruoka oli ollut
juuri silloin kun olin leikkauksessa.Pakko oli saada jotain,saattaja oli ottanut ruolta mulle leipää ja pullaa.
Jos joskus menisin uudelleen,ottaisin leipää,hapankorppuja.Jotain aika peruskamaa.
Haarniskainen olo sillä rinnat oli paketissa tosi korkeella.
Ylöspääsy oli ongelmallista.Tarvi miettii miten nousta ettei tuntuis pahalta. Kannattaa yrittää jaloitella jo leikkauksen jälkeenkin,vaikka ei tee hirveästi mieli.
Illalla lähdin vessaan ja silloin tuli huono olo.Pytylle pääsin jotenkin ja silloin tuli kaikki pihalle.
Olin siis menettänyt kaiken "ravintoni". Olo helpotti,mutta mitään ei tehnyt mieli syödä.
Yöllä en siltikään nukkunut kuin satunnaisesti.Aamulla torkahdin hieman sen jälkeen kun olin saanut
vähän leipää syötyä.Tyhjän vatsankaan takia en ilmeiseti nukkunut yöllä.
Sairaalalta tultiin hakemaan pois klo.10.Sitä ennen Jan Troost kävi katsomassa ja hoitsu kävi
ihmettelemässä etten ollut käynyt suihkussa itsekseni.
Koitin syödä jotain leipää ja mennä onnettomana
yksin suihkuun,ilman ohjeita.Kääret hoitsu sentään otti pois ja tuli auttaan rintsikat(jotka toin kotoa,
mutta liian pienet).Pyysin taas kipulääkettä,vaikka ei särkenytkään.Käsky kuului,että minun pitäisi syödä nyt jo kylmä puuroni,muuten lääkettä ei heru,koska tulee muuten taas ylös.
Kiireellä siis piti syödä ja suihkutella,koska kotialähtöön aikaa 1h.
Laatan sain kipulääkettä mukaan kotiin.
Kotiinlähtö. Istuminen vähän epämukavaa.Ylösnousu vaikeeta,mutta "haarniska-tunne"
helpotti kun jalotteli.
Sallitun 2kapselia otin 2pvää,vaikka kipuja ei ollutkaan.
Autolla kotiin ja yllätyin että matka meni tosi hyvin.Ainoastaan autosta nousu vaikeaa.
Kotona haavan sai kastella,kun vain kuivaa ennen uusien lappujen laittoa. Rintoihin laitoin Voltarenia.
Istuminen pehmeällä sohvalla vaikeaa.Etsin asentoa,ylösnousut tuskaa,vähän pitää miettiä miten nousee.
Suosittelen ostamaan hyviä liivejä ja mahdolliseti ammattitaitoisen myyjän kanssa. Painopiste ei saa olla pelkillä olkaimilla,muuten niska-hartiakivut taatut.
Tuntui,että koko nainen oli turvoksissa 2vk leikkauksen jälkeen. Rinnoista turvotus laskee pikkuhiljaa.
Oli outoa opetella nukkumaan selällään. Yläsnousut oli ehkä n.2vk vaikeita.
10 pvää myöhemmin oli tikkienpoisto,rinnat vielä aikas tiukeet.
Sidetaitoksista sai luopua.Kalliiden silikonilappujen tai voiteiden sijaan aloin käyttää haavan päälle
apteekista saatavaa Betanteenia Mikroporeteippiä. Lisäksi olen sitonut rinnat ympäri idealisiteellä.
Nyt arvet on tosi vaaleat,joten alan lopetella betanteenin yms. käyttöä. Rintoja olen hieronut tikkienpoistosta asti ja laittanut joka pvä joko rasvaa tai voltarenia.
Näkyvää turvotusta ei enää ole ja rinnat on jo osa kroppaa. Niihin on jo tottunut,liikunnassa ehkä tuntuu eniten.Juoksussa painaa enemmän.Mutta idealisiteen käyttö auttaa.
Suosittelen Tallinnaa kaikille! Kirurgi oli tehnyt työtään n.20v ja kouluttaa itseään jatkuvasti..Todella positiivinen kokemus.Rento ja ystävällinen Jan Troost.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mukava lukea lähes täydellinen kuvaus rintojen suurennusoperaatiosta Virossa. Itsekin olen miettinyt (jo liian kauan), että uskaltaisin lähteä. Itse haluaisin myös aika suuret implantit, koska lähtötilannekin on kohtalaisen suuri. Ihmettelen, että aika moni laittaa alkuun liian pienet ja sitten ollaan parin vuoden päästä suurentamassa. Täällä Suomessa on kai sellainen kapeakatseinen kulttuuri, että yli 350cc:n implantteja ei saisi laittaa, ettei kanssasisaret tulisi kateellisiksi. Minulla on ystäviä keskieuroopassa (monet heistä ovat suurennuttaneet rintansa) ja siellä on ihan tavallista laittaa yli 500cc:n implantteja, täällä ehkä on keskimääräinen koko 250cc.
Mutta joka tapauksessa, kiitos hyvästä kirjoituksesta.
Kyllä useimmilla miehillä vastustuksen syy oman vaimon silikonien laittoon ja varsinkin suurien implanttien laittoon on pelko, että nyt sen vaimon huomaa muutkin miehet. Miesten mielestä oma vaimo ei saa olla liian hyvännäköinen, jotta miehen ei tarvitse pelätä naisen lähtöä muille maille vierahille.
Siis omalla naisellani on suuret silikonit ja olen niihin todella tyytyväinen, mutta ne ovatkin vain minua varten laitetut.
voi kun minäkin uskaltaisin ottaa silikonit. Itsellä on vain pieni B kuppi. Hyvä aloitus ja rohkaiseva.