Ikääntymisen prosessi

vielä "hetki" aikaa hankkia kokemuksia :D

Ni en nyt ihan tuota allekirjoita että kun on neljäkymmentä olisi kaiken nähnyt, kohta mä olen ja jatkuvasti tulee uusia juttuja, ja en tiedä miten niihin suhtautua.
Sanoisin että minulle tulee uusi aikakausi kohta ( ensikuussa olen 39 )

ihka aitoa keski-iänkriisiä pukkaa sulle...

löytää, kun on utelias eikä kyynisty ;)

Mulla kävi niin jo kolmekymppisenä. Kaikki oli jo niin nähtyä. Mut on tullut nähtyä paljon kivaakin. Miksei sitten joskus voisi palata siihen kivaan toistamaan itseään...?

http://www.youtube.com/watch?v=UIuOWv-mLP4

45-vuotias nuori.

Arghhhhhhhhhhhhhhht!

Keho alkaa rapistua ja pää. Nivelet jäykistyvät, Lapset liukuvat maailmalle ja elämä rypistää naamaasi. Vuosi vuodelta eteenpäin näet lisää kaikkea, haluat tai et. Jonakin päivänä unohdat rolaattorisi pankin eteen ja eksyt matkalla kotiin. Joku on laittanut sinulle lapun taskuun. Siinä lukee: mieti! Mitä miettisit?

Sitä odotellessa....

Musta kaikenlaisten prosessien seuraaminen on jännittävää, joskus opettavaakin.

Neljänkympin jälkeenkin on elämää (xena-183) ;D

http://www.youtube.com/watch?v=fOt7E04e7H4&feature=related

Minä olen taatusti nähnyt ja kokenut vähintäänkin sen verran kuin keskiverto nelikymppinen ja silti minulla on vielä paljon nähtävää ja koettavaa elämässäni. Monenmoista harrastusta haluan vielä kokeilla, kerätä elämyksiä, nähdä uusia paikkoja jne. Onneksi tässä on vielä todennäköisesti toiset 40 vuotta aikaa.

nelikymppiset näyttävät nuorilta, mutta viiskybäset ovat jo arkkukamaa.

Olen itse viisissäkymmenissä, joten tiedän mistä puhun :D

kun ihminen on tavallaan kaarensa lakipisteessä ja tosiaan jo tehnyt, nähnyt ja kuullut kaikenmoista, sillä on semmonen etsikkoaika, että löytääkö se uutta vai eikö löydä.

Ne jotka löytävät, voivat aloittaa symbolisesti ikään kuin uuden kierroksen, tuoreella katsannolla. Usein iloiten siitä, kuinka ne vanhat asiat ovatkin niin tuoreita ja ihmeellisiä. Joistakin asioista myös nauttii enemmän kuin ekalla kierroksella, ihan vain siksi että tietää jo miten ei ainakaan pidä toimia :-)

Ne jotka jäävät kaikenkokeneisuutensa vangeiksi ikävystyvät omaan elämäänsä ja itseensä ja viettävät ikävän keski-iän ja vanhuuden.

ja tiedän, että kokemuksia riittää hautaan saakka....
Tavis tylsistyy arkiseksi nyhveröksi jo kolkymppisenä

kertoo olevansa jo kaiken nähnyt, kokenut ja saavuttanut voi ampua itsensä (lainaus opperalaulaja Karita Mattilan suusta). Tällä logiikalla ihmisten pitäisi olla PALJON nykyistä viisaampia :).

Siis tämä:

"Olen aina sanonut, että silloin kun joku on neljäkymmentävuotias, niin hän on neljäkymmentävuotias.
(eli oikeastaan aika vanha kun tarkemmin ajattelee)"

Ikäkriisiä pukkaa? Mullakin pukkasi noin vuosi sitten:) Nyt ajattelen näin: jos olen tähän mennessä elämää (ehkä puolessa välissä, jopa alle puolen välin?) kokenut ja tehnyt näin paljon hienoja asioita, niin jännityksellä odotan mitä loppuelämässä ehtiikään vielä tapahtua. Mulle muutto on nyt lähiaikoina tarkoittanut yhden uuden elämäni alkamista taas. Tuntuu, että ihan uusi jakso on alkamassa, vaikka paikka ,mihin muutin onkin tuttu.

Olen esim. miettinyt tässä lähipäivinä ryhtyäkkö oikein kunnolla maalaiseksi ja pitäiskö hommata ensi kesäksi kanoja ja lampaita :) Niiden hoito ei vierasta tosin olekaan, joten ihan uuteen en olisi hyppäämässä. Lisäksi työkuvioissa on kaikenlaista haavetta ja unelmaa. En ollenkaan koe että olisin "kaiken kokenut", ainakaan tähän ikääni mennessä :) Katotaan sitten eläkepäivinä, vaikka tuntuu, että silloinhan ihmiset vasta kiireisiä ovatkin..

minä ajattelen tätä asiaa niin, että ihminen on sen ikäinen kuin hän tuntee olevansa.

Ei siihen numeraaliseen puoleen ei tarvitse kiinnittää niin paljon huomiota.

*selittelee* :o

puoli vuotta sitten 40 ja olen nähnyt ja kokenut sen jälkeen monia uusia asioita. Itsestähän se on kiinni :)