Kysyisin ateisteilta, jotka uskovat ettei joudu mitenkään vastuuseen teoistaan (esim. karman-laki), vaan olemme vain materiaa:
Onko moraali tarpeeton?
Toivon asiallisia vastauksia, mielellään vain ateisteilta, mutta kyllä muutkin saavat tulla mukaan. Aletaan väitellä...
Onko moraali tarpeeton?
Toivon asiallisia vastauksia, mielellään vain ateisteilta, mutta kyllä muutkin saavat tulla mukaan. Aletaan väitellä...
Vastaukset 44
Vanhimmat
Ja seuraavaksi kysymme ateisteilta seuraavia asioita:
Tekeekö sinun usein mieli lyödä lapsia?
Mistä hinnasta olisit valmis tappamaan äitisi?
Oletko jo kauankin palvonut pahuutta?
Jos ihminen on vain materia köntti, niin eikö hän saa tehdä mitä haluaa.
Eivät atistit ole minusta sen huonompia kuin muutkaan. Minusta korkea moraali on hyvä asia, mutta voidaanko siis minua estää moraaliin vetoamalla silpomasta, esim äitiäni.
Uskonnot tarjoavat ratkaisun kaikkiin moraalisiin ongelmiin. Joten eiköhän jostain löydy sellainenkin uskonto, joka antaa ihmiselle luvan lähimmäisten silpomiseen. (Esim. islam, johon kuuluu pikkupoikien sukuelimien silpominen.)
Ateistin sen sijaan on vaikea keksiä järkevää perustelua sille, että voisi alkaa silpomaan lähimmäisiään. Miksi siis ryhtyä toimintaan, joka ei perustu mihinkään ja jolla saa muiden ihmisten vihan päälleen? Ehkä joku kieroutunut sadistiateisti voi päätyä tällaiseen kuvioon... Mutta sitten ei enää ole kyse moraalista vaan mielenterveyden häiriöstä.
QUOTE: "Ateistin sen sijaan on vaikea keksiä järkevää perustelua sille, että voisi alkaa silpomaan lähimmäisiään." QUOTE
Miten Ateisti perustelee järkevästi sen, miksi ei silpoisi lähimmäistään?
Ehkäpä ateisti miettii tekonsa (lähimmäisen silpominen) seurauksia. Vaihtoehtoja on ainakin kolme.
A) Ateisti joutuu juridiseen vastuuseen teostaan. Ja koska ateisti ei viihdy käräjäoikeuden istuntosalissa, hän jättää silpomiset väliin.
B) Ateisti onnistuu jotenkin välttämään juridisen vastuun. Mutta jostain syystä kukaan ei halua enää olla tekemisissä ateistin kanssa. Ihmiset nimittelevät häntä mm. "perverssiksi kusipääksi". Koska ateistia ei huvita olla yhteiskunnallinen hylkiö, ateisti jättää silpomiset väliin.
C) Ateistille ei tule teosta mitään ulkoisia seurauksia. Ateistia vaivaa kuitenkin pelko, että hänen tekonsa paljastuu, mistä seuraisi tapahtumat A) tai vähintäänkin B). Ateistia myös vaivaa se, että hän on tehnyt jotain, minkä suuri enemmistö ihmisistä tuomitsee täysin sairaaksi käytökseksi. Ateisti alkaa tuntea itsensä jotenkin epäterveellä tavalla erilaiseksi. Koska ateistia ei huvita elää pelossa eikä hän halua tuntea itseään sairaaksi, jättää hän silpomiset väliin.
Todellisuudessa ateisti ei tietenkään käy tällaisia ajatuskuvioita päässään läpi. Terve itsesuojeluvaisto kun löytyy ateisteiltakin.
siiten tehdään vaikeammaksi. Olisitte kahden autiolla saarella. Teitä oli kolme mutta toinen ihminen tappoi rakastamasi ihmisen. On todennäköistä ettette pääse saarelta pois.
Olisiko silloin sinusta oikein silpoa se joka tappoi rakkaasi?
Oikeaksi tai vääräksi silpomista ei voi perustella. Moraali on relatiivista. Mutta ainakin minun tapauksessani siitä aiheutuisi vain paljon ongelmia ja pahaa mieltä.
Yhteisö tarvitsee säännöt. Yleensä pitkällä tähtäimellä hyvät säännöt ovat suhteellisen tasapuoliset. Toisaalta on hyväksi, jos suurin osa jäsenistä ne hyväksyy. Tälläisten sääntöjen varassa ihmiset pelaavat. Oli se sitten oikein tai väärin.
Perustelit asian juuri lähes samalla tavalla millä uskovainenkin perustelee moraaliansa. Seurausten vuoksi teon tekeminen tai tekemättä jättäminen on aika huono peruste. Ehkäpä oman sisäistetyn moraalisen käyttäytymisen löytyminen on ateisteille yhtä vaikeaa kuin kenelle tahansa muullekin uskovaiselle.
Kun ensin syödään rakas ja sitten tapetaan ja syödään "tappaja". Elävä liha säilyy paremmin.
Sinulle moraali on ilmeisesti jotain äärimmäisen ylevää. Jotain sellaista, mitä ei saa tahrata käytännöllisillä näkökohdilla.
Minä kuitenkin väitän, että ihmisellä on toimintaansa vain itsekkäitä perusteita. Ihminen ei tee mitään "muuten vain", vaan taustalla on aina jonkinasteinen oman edun ja mielihyvän tavoittelu.
Jos jätän jonkin teon tekemättä jonkin epämääräisen "sisäisen vastuuntunnon ja moraalisen herkkyyden" vuoksi, niin silloinkin saa palkkion. Tuo palkkio on se hyvänolon tunne, jonka ylevä käytökseni minulle antaa. Olen ylevä ja hyvä, toisin kuin nuo alhaiset "uskovaiset", jotka vain rangaistuksen pelossa hillitsevät himonsa...
Meneepä teoreettiseksi.
Jos olisit elänyt vuonna 30 Palestiinassa, olisit varmaan mennyt Jeesuksen luo tällaisen kysymyksen kanssa:
"Jos vihollinen hyökkää kotiini, murhaa 7 lastani omien silmieni edessä, raiskaa vaimoni, ja lopuksi leikkaa minulta kädet ja jalat irti, niin onko minun silloinkin käännettävä toinen poskeni?"
Moraalini on tosiaan - kuten sen osuvasti sanoit - ylevää ja voisiko sen sanoa: jumalallista. En odota palkkiota enkä tuomion pelossa toimi. Olen hyvä itsekkäästi valikoiden. Kaikkia ei tarvitse auttaa, eivät ns. ansaitse sitä, koska en tunne heitä. Minua lähellä olevia kohtaan toimin moraalisesti, muita kohtaan lainkuuliaisesti. Onko se erikoista ja jotenkin epätavallista? Ei vaan pienen ihmisen rehellistä ja normaalia elämää.
Miksi minun pitäisikään lähteä jonnekin lähetystyöhön tai YK-sotilaaksi tai lukea itseäni lääkäriksi? Ainoa missioni on vittuilla niille, jotka ovat minun yläpuolellani älyllisessä epärehellisyydessään ja moraalisessa valheessaan.
Olen saatanan narsisti Jumalan armosta ja siitä niin pirun ylpeä!
Mitä kauempana tosi elämästä esimerkit ovat, sitä kivempi niitä on ruotia ihan vain teoreettisesti. Konkretia maistuu liikaa verelle, siksi se ei sovi älylliseen keskusteluun.
Luulisi että esim. "Älä tapa" on erittäin selkeä sääntö.
Kuitenkin kaikkein itsestäänselvimmätkin moraalisäännöt ovat puhtaasti käytännön sanelemia. "Älä tapa" -sääntö saa väistyä sillä sekunnilla, kun minä arvioin tappamisen olevan välttämätöntä. Esim. itsepuolustustilanteessa tuollainen sääntö joutaa välittömästi roskakoriin. Samoin jos minun elämäntapani ja vapauteni on vakavasti uhattuna (jos talvisodan kaltainen tilanne toistuu tulevaisuudessa...)
Tai miksi esim. tuomitsemme niin jyrkästi sen, että joku saa kirveestä päähänsä metrossa? Eihän meitä oikeasti liikua tippaakaan sen tuntemattoman miehen kuolema... Se mikä meitä oikeasti huolestuttaa on se, että "jos tuo sai kirveestä, niin minä voin olla seuraava". Tämä on pelottavaa, tämä saa meidät reagoimaan jyrkästi tapahtuneeseen.
ettei joudu mihinkään vastuuseen teoistaan ei ole varmaankaan koskaan kuullut poliisista?
eipä ole, mutta jos ajatellaan etä ihminen on kemiallien reaktia, eikö ole aika turhaa pitää yllä moraalia? Jos nyt ei olisi poliisia saisinko sinusta tehdä mitähaluaisin?
Yhteisö jolla ei ole moraalia hajoaa kaaokseen. Laji jolla ei ole moraalia tuhoutuu.
"Tee toisille mitä toivoisit heidän tekevän sinulle" ei ole uskonnollinen ajatus vaan looginen ajatus. Miksi odottaisin toisen kohtelevan minua paremmin kuin itse kohtelisin häntä? Apinatkin tuntevat vastavuoroisuuden periaatteen. Rapsuta minua niin minä rapsutan sinua.
Aivan oikein, apinoillakin on moraali. Apinoillakin on jonkinlainen omatunto.
Itse asiassa omatunto on sama asia kuin itsesuojeluvaisto.
Jos apina käyttäytyy typerän itsekkäästi, esim. varastelee toisilta ruokaa, niin hyvin pian hän huomaa olevansa hyvin epäsuosittu apina. Saattaa jopa käydä niin, että hänet heitetään ulos apinayhteisöstä. Ja yksinäinen apinahan on helppo saalis pedoille. Huonosti käy siis sellaisen apinan, jonka omatunto ei toimi.
haluan vain pohdintojen vastauksia.
Niin siis jokainenhan on vastuussa teoistaan, riippumatta siitä uskooko johonkin korkeampaan vai ei. Jokainen varmaan tietää, ettei pidä esim. tappaa. Minä en usko mihinkään korkeampaan, mutta mieleeni ei ikinä tulisi vahingoittaa muita. Ei siksi, että pelkäisin poliisia tai lain kouraa, vaan siksi, että se on minusta väärin. Ei tähän tarvita mitään jumalallista johdatusta, että osaa kohdella muita niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan.
Ateisti on teoistaan vastuussa vain maanpäällä olevalle yhteiskunnalle, ystäville tai vaikka työkavereille.
Uskovainen voi tehdä yhteiskuntaa tai ystäviään vastaan tekoja joita ateisti ei tekisi, koska hän kuulee lopullisen tuomionsa vasta "taivaan porteilla" Ja koska jokainen uskovainen tulkitsee raamattuaan omalla tavallaan, niin hän on löytänyt tekemiinsä ratkaisuihin sellaiset vastaukset "jumalalta" kuin on halunnut.
kuulla että sinä ajattelet noin. Mutta entä jos joku tahtoo että hänet silvotaan kappaleiksi, ja joku tekee sen. Voitko tuomita tuota tekoa?
Ilman ulkopuolista Jumalaa, tai vastaavaa hyvän ja pahan asettajaa, mitään ei voida perustella oikeaksi tai vääräksi. Moraali on siis aika lailla relatiivistä. Moraali on vain joukko kulttuurisidonnaisia sääntöjä, jotka ihmiset omaksuvat jo lapsuudessa. Moraalilauseita voi pitää myös eräänlaisina tunneilmaisuina. "Tappaminen on väärin", tarkoittaisi silloin, että minusta tuntuu pahalta tappaa.
Toisaalta moraalin teoreettisellä pohjalla ei todellisessa elämässä ole juurikaan merkitystä. Ihmisellä on evoluutioperäinen taipumus sosiaalisuuteen, ja yhteisön normien noudattamiseen. Vain hyvin harvat ihmiset pystyvät yksin puollustamaan mielipiteitään yms. koko muuta yhteisöä vastaan(Huom. yksin tarkoittaa todellakin yksin, ei esim. muutaman kaverin kanssa). Yhteisön normien omaksuminen taas tapahtuu, kuten jo totesin, varsin varhain.
Minusta on kummallinen ajatus, että moraali muuttuisi tarpeetomaksi, jos ihminen on pelkkää materiaa. Miksi muka moraali tarvitsisi "sielua". Koska ihminenhän ei sinäänsä muutu, vaikkei sieluun uskoisikaan. Tunteet, tietoisuus, yms. lienevät täsmälleen samanlaisia, riippumatta siitä, mihin uskoo, jos uskoo. Siksi sinun olisikin syytä perustella, miksi ylipäätään pidät kysymystäsi mielekkäänä.
Monille uskonnon edustajille, voisi esittää vaihdossa kysymyksen. Kuinka moraalista on sellainen toiminta, joka tehdään palkinnon toivossa? Ainakaan Kant ei arvoistanut sellaista kovinkaan korkealle.
Tämähän ei enää liity siihen, että vastataan teoista kuoleman jälkeen...
Jos joku haluaa, että hänet silvotaan kappaleiksi (vähän outo esimerkki, itseasiassa...), niin minä en sitä ainakaan tekisi. Jos joku tuollaiseen ryhtyy, hänen on kyllä oltava päästään vialla, kukaan normaali ihminen ei tuollaista tekisi vaikka kuinka pyydetään. Eli tässä tapauksessa on vähän vaikea lähteä tuomitsemaan, ennemminkin pitäisi auttaa ja hoitaa tuollaista sairasta ihmistä.
Koska toisen ihmisen silpominen hengiltä on lain vastaista. Jos taas puhutaan vaikka jonkin raajan leikkaamisesta irti, niin jos se tapa jolla silpominen tehdään on lain vastaista niin se tuomittavaa.
Tosi Moraalille ei pidä mielestäni etsiä perusteita jostakin ihmisen ulkopuoleisesta todellisuudesta tai uskomuksesta. Jos moraalin perusta on toive tuonpuoleisesta palkkiosta tai pelko ikuisesta rangaistuksesta tai joku länsimainen tulkinta karman laista, silloin ihmistä voisi luonnehtia varsin itsekeskeiseksi. Moraalinen voi olla vain vapaa ihminen, jonka ei tarvitse koko ajan pohtia vaikkapa Jumalan olemassaoloa tai olemattomuutta, ja joka pystyy elämään molempien mahdollisuuksien aiheuttamasta sisäisestä ristiriidasta huolimatta. Moraaliin kuuluu vastuun kantaminen teoistaan ja tekemättäjättämisistään, ei niinkuin uskovaiset, jotka luottavat anteeksiantoon ja siirtävät vastuun oman fantasiamaailmaansa, tai sitten ns. ateistit jotka luottavat omaan narsistisesti splittauksen kautta puhdistettuun ihanneminäänsä ja siirtävät irrationaalisuutensa itse luomaansa olkinukkeja ja peikkoja täynnä olevaan fantasiamaailmaansa.
Moraalinen käytös, joka perustuu rangaistuksen pelkoon, on eettisen käyttäytymisen alimmalla tasolla. Pienen lapsen moraali on yleensä tällaista. Lapsen kehittyessä normaalisti, hänen syynsä käyttäytyä "moraalisesti" muuttuvat ja kehittyvät. Jos lapsi saa kokea rakkautta ja kaikenlaisten tunteittensa hyväksyntää, hänelle kehittyy empatiakyky. Arvostan enemmän ihmistä, joka toimii moraalisesti korkeatasoisesti sen vuoksi, että osaa asettua toisen ihmisen asemaan, eikä sen vuoksi, että saa joskus jossain vaiheessa teoistaan kuitenkin jonkinlaisen rangaistuksen.
tarkoitin, että USKOO SAAVANSA jossain vaiheessa jonkinlaisen rangaistuksen.
Toisin kuin uskovaiset, joita rajoittavat uskonnon määräämät säännöt (usein typerät).
Ateistit voivat tehdä mitä heitä huvittaa...mitään ei ole pakko tehdä.
ei hyvää eikä pahaa.
Ei, koska moraali ohjaa ihmisen toimintaa. Moraali on siten tärkeää itselle, muille ja yhteisölle.
===========
"The bible is bullshit, the Koran is a lie, the bagavad gita did not fall from the sky
These are the books that were written by men.
They've caused wars, now follow if you can"
- - Corporate Avenger, "The Bible is Bullshit"
[email protected]
Herra Papalakana, kertoisitteko mistä rikoksista ateisti ei joudu vastuuseen, koska uskoo, että on vain materiaa ? Onko se nykyään joku lieventävä seikka oikeusistuimissa ?
Tiedetään kyllä, että ääniä kuuleva hihhuli voi saada tietyissä tapauksissa tuomion täyttä ymmärrystä vailla olevana.
sillä esim.kuoleman jälkeen tai lain omaisesti myöhemmässä elämässä. Jos uskot että kaikki on vain sattumaa, niin eikös kaikki ole sallittua, jos niin itse päättää.
se on vain yksinkertainen tosiasia. Ateistisessa Kiinassakaan kaikki ei ole sallittua, ilmeisesti sallittua vain erikseen ilmoitetut asiat kommunismin valepukuun pukeutuneessa aristokraattisessa harvainvallassa.
Rikollisjengeissäkään kaikki ei ole sallittua, hierarkia on selkeä ja sääntöjen rikkomisesta seuraa rangaistus.
Luonnossakaan kaikki ei ole sallittua, monilla eläinlajeilla on kehittynyt keskinäinen nokkimisjärjestys sääntöineen, joiden rikkomisesta seuraa rangaistus. Luonnonvalinta pitää huolen siitä, että räikeät elämisen ehtoja vastaan kohdistuneet rikkomukset tullaan tuomitsemaan.
Ihmisenkin niskassa on siis aina jokin taho, joka pitää huolen siitä, että kaikki ei ole sallittua, vaikka ihminen onkin pelkkää materiaa.
Kunnon ateisteille on kaikki muu tarpeetonta paitsi kateus, kaunaisuus ja katkeruus,
näillä nämä porskuttavat koko elämänsä läpi
ivahymy naamallaan ja pitävät sellaista vauhtia
yllä, että siinä ei aina pysy edes heidän
oma"pää" mukana, saati sitten tuo niinsanottu moraali.
"Kysyisin ateisteilta, jotka uskovat ettei joudu mitenkään vastuuseen teoistaan..."
Ateisti uskoo ettei joudu mitenkään vastuuseen teoistaan?
Kyllä meidänkin teoilla on samat seuraukset kuin uskovaistenkin teoilla. Uskovaiset vaan tapaavat lisätä siihen päälle vielä taruja taivaasta, helvetistä, karmasta ja kiirastulesta.
On minullakin oma moraalini, omat arvoni ja omat mielipiteeni oikeasta ja väärästä, vaikka en niitä kirjasta opetellutkaan.
Olen tavannut useita uskovaisia, jotka olettavat uskonnon olevan moraalin ja oikeuskäsityksen oikea alku ja juuri. Ja vielä ennenkaikkea Sen Oikean oikeus- ja moraalikäsityksen. Onko tälläinen ajattelu yleistäkin uskovaisten keskuudessa? Minua se lähinnä huolestuttaa. Ihminen joka uskoo uskonnon siunaavan häntä automaattisesti hyvällä arvomaailmalla, asettaa paljon uskonnon käsiin. Tälläinen ihminen voi hyvin helposti erehtyä hirmutekoihin uskoen jumalan ohjaavan hänen toimiaan.
Empatiaa pidetään moraalin olennaisena osana. Empatia on kuitenkin uusimman tiedon mukaan suureksi osaksi hyvin yksinkertaista aivotoimintaa. Ks. viesti: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000058&posting=22000000003204960
Koko tuo sun kysymyksenasettelusi vihjaa että kirkoissa käymättömät (tai minkä tahansa lahkon tilaisuuksissa käymättömät) olisivat moraaliltaan alempiarvoisia kuin dogmien käskyt sisäistäneet oikean opin harjoittajat. Mulla on sulle uutinen: moraalinen käytös on paljon vanhempi inhimillinen ominaisuus kuin tällä hetkellä maailmassa vallitsevat kirkolliset (tai mitkä tahansa) suuntaukset. Keskiaikainen maailmankuva jossa Danten kristinuskosta tietämättömät ihmiset joutuvat limboon ei modernin ihmiskäsityksen valossa enää ole relevantti.
Itse asiassa moraali on uskontovapaa käsite, ja lopulta se palautuu evoluutioon ja ihmisten pohjimmaiseen eläimellisyyteen; myöskin eläimillä on moraali laajemmassa mielessä.
että käsitit kysymykseni noin. Tarkoitukseni ei ollut halventaa ateisteja mitenkään. Kysymys oli siitä, että onko minun mitään ideaa noudattaa moraalia, jos se on etuni vastaista.
Ateisteja joilla on moraali todella ihailen.
"Ateisteja joilla on moraali todella ihailen."
Ja halvennat silti!?
Minä ihailen uskovaisia jotka tuijottaa muuhunkin kuin omaan napaansa ja pitävät jalkansa maan pinnalla.
On varmaan vaikea käsittää että ateistitkin ovat ihmisiä, mutta kaikkien elämä ei pyöri uskonnon ympärillä, niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin.
Toisin sanoen se, että uskotko sinä jumalaan tai olet uskomatta, ei heilauta esim. minua pätkääkään.
Uskonnolla ei ole mitään sijaa minun elämässä enkä uhraa siihen pätkääkään aikaa. Paitsi näin lauantai iltana kun nyt ei muutakaan tekemistä ole :)
Minulla on muutama musiikkia aktiivisesti harrastavaa kaveria ja pitävät itseään erään alakulttuurimusiikinlajin asiantuntijoina.
He oikeasti ovat hämmästyneitä jos en ole kuullut jostain bändistä joka tulee suomeen keikalle.
He luokittelevat ihmisiä musiikki suuntauneisuuden mukaan jo ovat muutenkin tosi palavasieluisia musiikkinsa suhteen.
Ja he voisivat ihan oikeasti esittää tavalliselle kadunkulkijalle kysymyksen "onko disko-popin kuuntelijoilla moraalia/elämää/hauskaa?".
Sama vastuu kaikilla ihmisillä on. Kummia kristityt kun heidän täytyy oikein toimiakseen ja hyvää tehdäkseen olla pakon alla (joudut helevettiin josset syä puuroos)
...lienee myös suhteellista yksilötasolla,kö ?!?
Yleistys suuntaan jos toiseen lienee joskus perusteltua mm. keskustelun herättäjänä tms.,muttei se yleismalliksi toki sovi...?!?
Lieneehän monia uskiksiakin,jotka ovat n.s. moraalisia elämässään...se juuri ollee tuon kasvatuksen ja tiedon etuna,kö ?!?
Sääli tosin,etteivät osaa muuten elämässään ja ajatuksiensa muodostuksessa käyttää omia pieniä harmaita solukoitaan...!?!
lol
;-)
osan ottajille. Oli mielen kiinoista nähdä varsinkin moraali kysymystä pohtineiden vastuksia.
En lukenut yhtään vastausta, joten en tiedä, onko joku jo maininnut tämän asian, mutta kuitenkin: Onko moraali mielestäsi sitä että jättää rikokset yms. tekemättä vain ja ainoastaan rangaistuksen pelosta?
Olen kuullut saman kysymyksen lukemattomia kertoja.
Jumala ei luo moraalia.
Moraalilla ja jumalalla ei ole mitään tekemistä keskenään.
Jumalaan(uskonnot ylipäätään) vain uskotaan ja moraali tulee kulttuurin/vanhempien/yhteisön esimerkkiä seuraten.
Ateistit on ovat yhtä moraalisia/moraalittomia kuin uskovaisetkin!